Minä en ole ensiasunnon ostaja, mieheni vastaavasti on.
Saisimmeko veroetua jos ensiasunnon ostajana oleva mieheni ottaa isomman osan lainasta ja minä vastaavasti makselisin enemmän ruokalaskuja ja vastikkeita?
Saisimmeko veroetua jos ensiasunnon ostajana oleva mieheni ottaa isomman osan lainasta ja minä vastaavasti makselisin enemmän ruokalaskuja ja vastikkeita?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Asunnon omistuhan tulisi jakaa muutoin, kuin puoliksi jos isompaa veroetua havittelette. Se, onko laina yksi yhteinen vai molemmilla omat, omistussuhteen mukaiset lainat ei vaikuta asiaan. Verottajalle merkitsee omistussuhde ja yhteisessä lainassa, se jyvittää lainan veroedun omistuksen mukaisesti.
Ensiasunnon ostaja (omistussuhde vähintäin 50%) on vapautettu varainsiirto verosta. Lisäksi ensiasunnon ostajan korkokulujen vähennysoikeus ansiotuloista on 30% kun taas ei-ensiasunnon ostajalla se on 28% (eli käytännössä sama).
Jos ette ole avioliitossa tai teillä on avioehto, niin kehottaisin miettimään sitä, miten järkevää on, että toinen kartuttaa enemmän omaa omaisuutta kun taas toinen makselee enemmän yhteisiä juoksevia kuluja. Eli onko veroetu sen arvoinen, jotta sen takia kannattaa kovin eriarvoiseen asemaan jompaa kumpaa asettaa.
Jos olette avioliitossa niin asunto kannattaa kokonaan laittaa miehen nimiin. Noin teimme aikoinaan vaimoni kanssa koska vain minä olin ostamassa ensimmäistä asuntoani.
viitsii maksaa lainaa jos paperilla vain toinen omistaa kämpän. Siinä on sitten varma avioriidan siemen.
Jos kumpikin maksaa kuukaudessa saman summan, mistä se riita silloin tulisi? Mitään ykspuolista hyötyä tuossa tilanteessa ei kuitenkaan pääse syntymään, verrattuna avoliittoon tai avioehtoon. Erossa kuitenkin omaisuus vaikuttaa tasinkoon. Tuolla ratkaisulla kumpikin säästää kuitenkin tuhansia euroja.
kaikki jaetaan tasan erotessa...Vai olisi sinun mielestä hyvä, että toinen vain maksaa ja jaetaan sitten erotessa puoliksi? No, näinhän ne nykyäänkin ikävä kyllä menee kun toisen (yleensä miehen palkalla näitä lainoja maksellaan) juu, äläkä aloite sitä mantraa lasten- ja kodinhoidon muodossa maksetusta talonpuolikkaasta.
Eli se jonka nimissä asunto on voi hyvin painostaa toista ja väittää että "minä voin vaikka myydä toi kämppä kun se on mun nimissä", ja sitten voi ottaa lainaa tosta kuulematta kun omassa nimissä on omaisuus,voi vaikka pelata kämpän (voihan sen tehdä vaikka on yhteisomistuskin). Tai esim perustaa firman ja laittaa yhteisen kämpän sinne pantiksi. Entä sitten jos haluaa avioehdon yhtäkkiä, eiköhän silloin usein määrätä ettäse omaisuus jota itse on hankkinut kuuluu erotessa itselleen. vaikee toisen silloin todistaa että jonkun veroedun vuoksi on päätetty että toinen saa omistaa kaiken vaikka se on puoliksi maksettu!
Joopa joo, miehen palkka saattaakin mennä siihen 100 % omistamaansa asuntoon ja loput hiukan ylihienoon autoonsa. Mutta milläs rahalla se mies sitten muuten elää, syö ja voi hyvin? Ruokakaupasta kun ei voi osakkeita lunastaa, vaikka joka päivä sen kassalle rahansa kantaa.
En ymmärrä, kannattaako tuolla tavoin ajattelevien ihmisten edes solmia avioliittoja. Siihenhän ei kukaan pakota. Avoliitoissa ja sinkkuinakin voi ihmiset elämänsä elää, jos ne omat rahat ja omistukset on elämän pääasioita ja pelko niiden puolesta on noin suuri.
Korkokuluista 28 / 30% vähennetään veroista, ei ansiotuloista.
Omistuksen jakautuminen ja veroedut kannattaa pitää erillään. Omistusosuuden oikealla jaolla on paljon suurempi merkitys kuin jollakin veroedulla. Näissä asioissa ei tavallisen ihmisen todellakaan kannata kiivetä nk. perse edellä puuhun.
Omistus kannattaa laittaa kauppakirjoihin juuri sellaisena kuinka pariskunta sen aikoo kumpikin tahoillaan rahoittaa. Omistus puoliksi, jos panoksetkin on 50/50 oli ne sitten velkaa vai omaa rahaa tai molempia.
Menin naimisiin eronneen miehen kanssa, jolla ei eronsa jälkeen ollut muuta kuin tuulen huuhtoma p*se, mutta kuitenkin hyvät tulot. Mies oli maksanut lastensa elatusmaksut kerralla jättäen exälleen velattoman asunnon lasten kodiksi. Minulla taas oli omistusasuntoni myynnistä velkojen poismaksun jälkeen pankkitililläni 100.000 e riihikuivaa käteistä rahaa. Ostimme 300.000 euron asunnon ja otimme 200.000 e yhteistä velkaa 50/50. Miehen omistusosuus asunnostamme on kauppakirjan mukaan 35 % ja minun 65 %. Molempien palkkatililtä lähtee kuukausittain sama summa yhteisen velan maksuun eli minullakin on siis säännölliset kohtalaiset palkkatulot. Mutta, kuten sanottua, mieheni tulot ovat reilusti paljon isommat, hän on aika avokätinen rahojensa suhteen ja tottunut korkeampaan kulutus- ja elintasoon kuin minä. Saa nähdä, tuleeko tästä sitten jossakin vaiheessa sanomista...