Vaeltakaa rakkaudessa, Ef.5:1-5

Paavali kehoittaa kirjeensä saajia olemaan armahtavaisia ja rakkaudellisia toinen toisiaan kohtaan, niin kuin Kristuskin rakastaa heitä antamalla itsensä uhriksi, Jumalalle ”suloiseksi tuoksuksi” (2).
Tämä sanonta liittyy Vanhan Testamentin uhritoimituksiin, joiden tehtävänä oli ennakoida sitä sovitusuhria, jonka Jeesus oli kerran uhraava.

Kymmenisen vuotta sitten kävin itse Efesossa.
Kaupunki on osin esiinkaivettu. Perimätiedon mukaan ”rakkauden” apostoli Johannes (hebr. Herra antaa armon) asui viimeiset vuotensa Efesossa. Kerrotaan, että kun Johannes oli jo vanha eikä itse voinut saapua seurakunnan kokouksiin, hänet kannettiin ystäviensä luo, jolloin hän vain toisti: ”Lapseni, rakastakaa toisianne!”
Tämä puhuttelee minua erikoisesti.
Voi kuinka ajankohtainen kehoitus itse kullekkin meistä!

Paavali mainitsee kaksi ”pääsyntiä”; haureuden ja ahneuden (3).
Syntejä ei voi luokitella pieniin ja suuriin.
Syntiä on se, mikä erottaa minut Jumalasta ja lähimmäisistä.
Synnissä on aina epäuskoa, mikä johtaa kapinaan Jumalaa kohtaan.

”Synti turmelee ihmisen sielua ja ruumista. ihmisen järki sokaistuu ja hänen tahtonsa suuntautuu pahaan.
Tyhjyys ja levottomuus kuluttavat hänen voimansa. Synti erottaa hänet ihmisistä ja tuo hänelle kärsimystä.
Jatkuva synnin harjoittaminen tekee ihmisen synnin orjaksi; hänen omatuntonsa paatuu. Synti synnyttää myös vihaa ja kateutta, riitaa ja väkivaltaa. Siten se levittää turmelusta ja onnettomuutta yhteiselämään” (Katekismus).

Syntiin langenneen ihmisen kauhistavin onnettomuus on, että hän on Jumalan pyhän vihan alainen (Ef. 2:3).
Jos ihminen jää Jumalan vihan alaiseksi, hän joutuu kadotukseen.

Tänäänkin Jeesus kutsuu meitä syntisiä yhteyteensä. Hän tahtoo pelastaa jokaisen, joka tunnustaa syntinsä ja hylkää ne.
Jeesus osoitti käsittämättömän rakkautensa meitä kohtaan uhraamalla itsensä meidän puollestamme:
”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:16).

Jeesus vapaaehtoisesti vuodatti verensä meidän edestämme.
Hän kantoi sen syyllisyyden ja rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet ja sovitti näin Jumalan vihan.
Jeesus voitti synnin, kuoleman ja perkeleen vallan.
Kristuksen kärsimys ja kuolema on meidän syntiemme sovitus.
--
”Kirkasta, oi Kristus meille
ristinuhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydän Jumalan.
Uskon silmä kiinnitä
aina kohti ristiä”.

(Virsi 301:1).