Varhaisimpien käsikirjoitusten mukaan Pilatuksen tuomiolla oli kaksi Jeesusta(!), Jeesus Kristus ja Jeesus Barabbas. Barabbas=Bar-Abbas=Isän poika. Evankeliumien mukaan Jeesus kutsui itseään Isän Pojaksi. Mistä tässä nyt siis on kyse?
Ovatko Kristus ja Barabbas sama henkilö? Oliko Pilatuksen tuomiolla vain yksi henkilö? Tarkoittiko Pilatus kysyessään kansalta kumman halusivat vapaaksi sitä, että haluavatko he vapaaksi maallisen vai hengellisen johtajan? Vai onko tekstiä myöhemmin väärennetty juutalaisten mustamaalaamiseksi?
Ovatko Kristus ja Barabbas sama henkilö? Oliko Pilatuksen tuomiolla vain yksi henkilö? Tarkoittiko Pilatus kysyessään kansalta kumman halusivat vapaaksi sitä, että haluavatko he vapaaksi maallisen vai hengellisen johtajan? Vai onko tekstiä myöhemmin väärennetty juutalaisten mustamaalaamiseksi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oikean Jeesuksen hän esitteli Jesus bar Josef'ina ja ja ryövärin Jesus bar abbas'ina! Ja kansa valitsi siis Barabbaan. Pilatus siis politikoi! Mahdollisesti kansa luuli Barabbasta oikeaksi Jeesukseksi! Siis tavallaan petkutti hyväuskoisia!
Kristillisen kirkon johtajat ovat yksinkertaistaneet tuon kertomuksen.
//Varhaisimpien käsikirjoitusten mukaan Pilatuksen tuomiolla oli kaksi Jeesusta(!), Jeesus Kristus ja Jeesus Barabbas. Barabbas=Bar-Abbas=Isän poika. Evankeliumien mukaan Jeesus kutsui itseään Isän Pojaksi. Mistä tässä nyt siis on kyse?//
- Kaksi kapina-johtajaa joista kapinan syttyessä ja se hävittäessä sekä Jeesus Nazareus että Jeesus Barabbas vangitaan.
Jeesus Joosefin poika pääsee ensin pakoon.
Tällöin roomalaiset uhkaavat tuhota koko kansan ellei kaikkia kapinajohtajia saateta Rooman rangaistaviksi. Jeesuksen isä saa tietää tästä suuressa neuvostossa ja saa kuulla Kaifaan raskaan toteamuksen: "Parempi uhrata yksi mies kuin koko kansa".
Joosef alistuu ja päättää uhrata oman poikansa. Hän välittää tiedon asiasta Markuksen [essealainen 'enkeli' eli lähetti eli kirjekuuriiri, vrt Mercurius=jumalten lähetti] välityksellä essealaisille ja Jeesukselle.
Jeesus päättää suostua uhraamaan itsensä ja antautua Roomalle ja ylipapeille. Salatakseen tämän muilta paitsi lähimmiltä miehiltään hän suunnittelee yhdessä Markuksen ja Juudaksen kanssa lavastetun kavaltamisen. Siksi Jeesus osaa ennalta ’ennustaa’ niin 'kuolemisensa' kuin kavaltamisensakin [oikeammin ’luovuttamisensa’].
Tapahtumat sijoitetaan pääsiäiseen, koska uskonnollinen reformi ja uusi kuningas olivat perinteisesti ajoittuneet VT:n mukaan pääsiäiseksi ja koska tuolloin myös Danielin aikalaskelmat täyttyisivät ja näin myös Herran suunnitelma toteutuisi.
Jeesus ei kuitenkaan kuole vaan huutaa isälleen jättävänsä henkensä tämän käsiin [avunpyyntö].Tämäkin on osa essealaisten therapeuttien aiemmin laatimaa suunnitelmaa.
Joosef Arimatilainen saa Jeesuksen tajuttoman mutta hengittävan ruumiin
haltuunsa ja hoitaa häntä yhdessa essealaislääkärien [Luukas ei sattumalta ollut juuri lääkäri] kanssa mirhan ja aloen[haavalääkkeitä] avulla.
Kylmä kalliohauta suojasi hyvin tulehduksilta ja haavakuumeelta ja salli hoitavien ’enkelien’ eli oikeasti valkopukuisten essealais-therapeuttien tehdä työnsä piilossa ja rauhassa.
ihmiseltä, joka uskoo kaiken muun, mutta ei totuutta.
Ensiksikin, Joosef tuskin oli tuohon aikaan enään edes elossa, olihan hän huomattavasti Mariaa vanhempi. Mikä ilmenee jo Kaanan häistäkin, jos Joosef olisi ollut elossa,Maria olisi kääntynyt hänen puoleensa viini asiassa.Eikä Maria muutenkaan olisi joutanut kuljeksimaan Jeesuksen seurassa Joosefin eläessä.
Eiväthän toiset Jeesuksen veljistä ja siskoistakaan niin tehneet, tosin olivatkin he Joosefin edellisestä avioliitosta.
http://www.ortodoksi.net/tietopankki/henkilot/pyhat/vanhan_testamentin_pyhia/joosef_kihlaaja.htm
Lisäksi aliarvioit Roomalaisen sotilaan keihään käyttötaitoa ja halua.Tarkoitan, että varmasti lävisti sillä sydämen, siltä etäisyydeltä.Ohi survaisemisen mahdollisuutta ei ollut, eikä haluja, olivathan he juuri jakaneet Jeesuksen vaatteet keskenään.
Nykyisin, jos vaatteilla ei liene mitään arvoa, silloin oli, siksi heittivät arpaa.
Höpö höpöä muutenkin koko juttus.
Joosef Arimatilainen oli Jeesuksen isä?
Myöhemmät tekstit ja kertomukset pitävät Joosef Arimatilaista mm. Jeesuksen sukulaisena, toiset enona.Jeesuksen opetuslapsista esim. noin puolet ovat olleet hänen sukulaisiaan, saman verran näyttää olleen zelootteja. Ja kyllä Joosef A:n isyys tulee kautta rantain esille.
Hän oli rikkaana grynderinä suuren neuvoston jäsen. Neuvosto tasapainoili Rooman ja Israelin välissä ja neuvoston jäsenen omaa poikaa epäiltiin
siis kapinalliseksi. Joosef A:n täytyi salata neuvostolta, että tiesi Jeesuksen pojakseen. Miksi ei uskalleta nähdä hänen yhteyksiään maccabealaisuuteen ja Jeesuksen isyyteen.
Evankeliumeita kirjoitettaessa asiat olivat vielä täysin haavoilla,sukulaisia ja kapinallisia suojeltiin, ja evankeliumeissa ilmaistiin asioiden poliittiset luonteet ja todelliset asia- ja sukulais-suhteet kovin peitetysti.
Joosef Arimatilainen [Ari Mattatias] ei nimestään päätellen ole siis mikään sivujuonne. Tämä varakas rakennuttaja eli ts. grynderi omisti maata ja kykeni lahjomaan roomalaisen sotilaan [pistämään "sopivasti"] ja ostamaan pojalleen kalliit lääkkeet mirhan ja aloen.
Mirha oli kipulääke ja Aloe ruoskan-haava-lääke. Kylmä kalliohauta varjeli haava-kuumeelta ja salli hoitamisen tapahtua piilossa roomalaisilta ja roomalaismielisiltä juutalaisilta. Lääkäri Luukas [Lucius Calpurnius Piso?] käyttää Jeesuksen 'ylösnousemuksesta' yksinkertaisesti verbiä 'egeire'--> joka merkitsee 'herätä' -->tajuttomuudesta herätään.
Oliko muuten Kaanain häät Jeesuksen ja Maria Magdaleenan häät?
Maria kuului kuninkaalliseen sukuun ja hän oli prinsessa. Hänen liikanimensä viitaasi Migdol-nimiseen vartiotorniin Bethlehemin lähellä [Tornista vartoitiin uhreiksi kasvatettavia lampaita] ja Maria viittaa Moosekseen sisareen Miriamiin,Jeesuksen itsensä ollessa 'uusi Mooses' kansansa vapauttaja Rooman ikeestä.
Barabbaan etunimi oli Jeesus, joka on edelleen pelastaja. Ja kun Barabbas merkitsee ' isän poika' oli 'ryöväri Bar abbas' sama kuin 'Isän poika, pelastaja', kuoliko juuri hän kapina-johtajana ja todellisena tilanteen pelastajana["mielummin yksi mies kuin kansa"], kun rikkaampi Jeesus Naziiri pelastui?
tekstit? Nämäkö nyt juuri sinun kirjaltamasi, varsinaista sekasotkua, mistä ei ota selvää itse Erkkikään. Riippu ihan itsestäsi mitä torjut ja mitä otat tilalle.
Kuitenkin päivänä muutamana tulet sinäkin olemaan Herran Jeesuksen edessä polvillasi ja tunnustamaan Hänen valtansa. Niin on kirjoitettu.
Jotta raamattua ja sen kieltä ymmärtäisi ei sen tutkinnassa voi jättää pois juutalaista esoteriaa, tai ei-kanonisia myöhäis-aikalais-tekstejä jne.
Kapinoita, joiden johdossa lienee ollut useitakin messiaskandeja oli ollut tasaisesti aina siitä asti kun Pompeijus riisti juutalaisilta 63 eKr. itsenäisyyden.
Menachem essealainen lienee ollut yksi ja Juudas Galilealainen, Jeesus nimisiä siis useampiakin, Bar Kobhka oli myöhempiä ehdokkaita jne.
Barabbas["Iltapäivällä yhdeksännellä hetkellä toimitetussa sovituksessa Herran eteen tuotiin kaksi kaurista. Syntiuhrikauris uhrattiin polttamalla, mutta kansan synnit vei erämaahan eläväksi jäänyt toinen kauris, jota typologista selitysmallia Uuden testamentin tapahtumiin johdonmukaisesti sovitettaessa olisi vastannut - Barabbas."] oli Jeesuksen aikalainen. Joshua Nunin poika toi juutalaiset luvattuun maahan ja kuningas Joosia, joka lienee eniten antanut vaikutteita Jeesus-kertomuksiin, hallitsi 600-luvulla eKr. ja teki juuri samoja reformeja juutalaisuudessa, joihin luultavimmin essealainen Jeesus sittemmin pyrki?
Miksi juuri Jeesus Nasiiri jäi aikakirjoihin suurinmpana messiaan ? Ehkä juuri tuon
tuon 'ylösnousemusihmeen' ansioista, kun muut tuomitut messiaat eivät selvinneet telotuksista hengissä ja jäivät osin historian hämärään. Tässä Jeesuksen isän Josefin merkitys korostuu voitelu-rahoineen?
Miksi juuri tällä Jeesuksella olisi ollut suurempi oikeutus vaatia kruunua kuin joillakin muilla Daavidin huoneeseen kuuluneilla tai muilla vallan tavoittelijoilla?
Jeesus sekasotkua on kenties korostanut myös gnostisen ja esoteerisen sekoittuminen maalisempaan kristinuskon käsitykseen?
Gnostilaisuudessa ja muissa esoteerisissä suunnissa Jeesus oli Mestari.
Mestari jonka kaltaiseksi tuleminen oli jokaisen etsijän keskeinen tavoite. Jeesus edusti auringon voimaa ja asemaa ja oli esikuva ihmiselle, joka Herculeen tavoin voittaisi lohikäärmeensä ja tekisi urotyönsä ja saisi palkaksi viimein kultaisen hedelmän[Kuten Jeesus lupaa: ”Elämän kruunun”].
Hän olisi kulkenut alusta loppuun esoteerisen kristinuskon vihkimystien ,jossa hän oli siinnyt, muodostunut ja syntynyt uudelleen. Hän olisi kuten kuningas Saul aikanaan, Jumalan poika, sillä tuona päivänä oli Jumala hänet synnyttänyt. Ja elämän kruunun haltijana hänellä oli kaikille kuninkaille kuulunut luovuttamaton oikeus.
Hänelle oli oikeus hallita omaa kuningaskuntaansa, valtakuntaansa, joka oli hän Itse.
Hän oli oman ruumiinsa, sielunsa ja mielensä hallitsija. Tuon luovuttamattoman hallintavallan suuri etuoikeus oli tuomita tai armahtaa.
Elämän kruunun haltijalla oli oikeus armahtaa itse itsensä.
Jeesus oli myös luovuttanut tuomiovallan kuninkaana pois itseltään ja ojentanut sen kruununa oppilaalleen.
"Kruununi on Mithras", oli ylpeänä todistanut parsilainen vihitty, "Minun kruununi on Kristus", todistaa nykyinen kristitty.
Kristikunta on siis tänään kadottanut Elämän kruunun todellisen merkityksen eikä se tiedä, että myös mithralaiset oli voideltu oliivipuun mehulla, tuolla auringon tuottamalla pelastuksen öljyllä.
Hienoaromisen ja öljyisen lakeeripuun lehvistä tehtiin myös antiikissa taistelun tai kilpailun voittaneen sankarin seppele. Henkisen taistelun voittaneen paras palkinto oli täydellisen metamorfoosin mukanaan tuoma täysin uudistunut elämä ja onni.
Tämän paranoijan [mielenmuutoksen] alkuun panemisessa ei tarvittu aineellista hedelmöittäjää vaan sen aikaansai Pyhä Henki, jota Osiris tarussa vastaa neitsyt Isis ja kristillisyydessä Madonna, joka usein on yhdistetty Jeesukseen äitiin neitsyt Mariaan.
Liturgisissa lauluissa on yhä kuultavissa oppilaan ja mestarin vuoropuheluita, samoin monissa muissa papin ja seurakunnan välisissä vuorovaikutuksissa.
Kun pappi lukee seurakunnalle tunnetun Herran siunauksen, ei kohdasta Herra valistakoon teille kasvonsa ole vaikea jäljittää muinaisen aurinkokultin sisältöjä. Aurinko oli valtias ja Herra, jonka valo tuli Taivaallisen isän ominaisuudeksi. Aurinko on kaiken maanpäällisen elämän synnyttäjä ja luoja.
Mysteereissä esitettiin tämän luomisen tai oikeammin synnyttämisen yksityiskohtainen kulku. Miten aine on tullut maailmankaikkeuteen, miten sen pienen pienet osaset, alkeishiukkaset kuten tänään sanoisimme, ovat muodostuneet, liittyneet toisiinsa ja miten ne auringon kilossa tanssivat. Miten pienet osaset yhdistyvät alkuaineiksi, miten ne esiintyvät neljässä muodossaan kaasumaisina, nesteinä ja kiinteinä aineina.
Esoteerinen tieto ei näin ollen ollut vain tietoa hengen vaan myös aineen maailmasta. Vaikka kaiken uskottiin lopulta olevan henkeä ja palaavan henkeen, tuli vihityn olla selvillä myös äiti maan ja maailmankaikkeuden aineellista rakenteista ja tästä myös raamattu pesherillä kertoo.
totena.
Omituista höpinää tuo madonna isis sotkusi. Millon uskovat ovat pitäneet jotain madonnaa yhtään minään.
Kaikki nuo sotkusi liityvät juurikin semiramiin palvontaan hamassa muinaisuudessa,joka on sitten jatkunut eri aikakausina erilaisissa muodoissa. Nytkin tököttää manhattanin saarella tuon samaisen patsas.
Mutta sillä , eikä sinun esiin tuomasi samaiseen kulttiin liittyvillä asioilla ole mitään tekemistä todellisen Jeesuksen uskon kanssa, jonka saa ainoastaan lahjana.Armosta.
Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee.
Lisäksi Jumalan Sana on Elävä, mutta vain heille jotka Jumala itse on valinnut. Muille, vaikka tutkisivat loputtomiin sanojen merkitystä erilaisilla kielillä ja historioihin liittyen, tai miten vaan. Pysyy se suljettuna.Ja kuitenkaan aikanaan, eivät voi kieltää lukeneensa asioista. Peite on olemassa ja vasta Kristuksessa se katoaa.
Ei tässä uskollani, tai totuuksillani ole mitään tekemistä.
Tarkastelin aloittajan kysymystä ja siihen yhtä selitystä.
Sinänsä kritiikinä kristikuntaa ja sen oppeja kohtaan voisi todeta sellaista jotta, jos kristikunta olisi enemmän eettinen järjestelmä, eli kuunnellut enemmän juuri mestarinsa Jeesuksen puhtaasti eettisiä opetuksia, eikä retkahtanut Paavalin mysteerio'muunnelmiin, olisi opissa vähemmän kritisoitavaa.
Lisäksi voi olla niin että "väärä puoli voitti", eli Rooman vaikutusta ei voida ohittaa.
Tuolloin vainotuista tuli itse vainoajia mm. gnostilaiset saivat tutaa vasta-syntyneen kristikunnan vihan.
Raamatusta saa kaikkea kaikelle. Paavit puolustivat rikkauksiaan raamatuun vedoten, katolinen kirkko vetosi mm. Jeesuksen nardus voiteen [hirvittävän kallista] käyttöön ja sanontaan: 'köyhät teillä on aina keskuudessanne'.
Kristityt ylimielisyydessään ärsyttävät muiden uskontojen ihmisiä.
Kristityt kuvittelevat omansa olevan ainoa ja se oikea tulkinta maailmasta ja tunkeutuvat myös kaupallisine pyrkimyksineen joka maailmankolkkaan.
Ja vaikka kaikissa ihmisten systeemeissä on väkivaltaa, useissa muissa on ollut sitä selvästi vähemmän kuin kristillisissä, maailman luterilainen Saksa on aloittanut kaksi maailmansotaa.
Mitä tulee uniikkiuuteen, ei edes kristinuskon ns. akabe-rakkaus-oppikaan ole sen omaa, vaan lähinnä intialainen adaptaatio.
Muoto akabe tulee heprean sanasta ahabah eli rakkaus.
Kreikan agape ja verbi agapao UT:n ulkopuolisissa teksteissä ei markitse rakkautta vältämättä lainkaan. Homeroksella sana tarkoittaa lähinnä 'toivottaa tervetulleeksi'.
Missään Raamatussa ei opeteta kolminaisuusoppiakaan. Se on tulkinta ja johtopäätös ja lisäksi varsin huono.
Samoin - ja ei huonosti - voidaan jälleensyntymä-ajatus heruttaa esiin monen monista raamatun sanonnoista ja etenkin juutalaisista näitä sanontoja koskeneista tulkinta-traditioista. Oppi eli ja voi hyvin aina 400-luvulle.
Alkuperäiseen aiheeseen vielä kerran liittyen-->Jeesuksen liitettyä nasarealainen sanaa, jonka on oletettu viittaavan hänen syntymäkaupunkiinsa Nasaretiin, voidaan tarkastella hebrealaisen sana-juuren kirjaimissa 'nzir ryzn', joista muodostuvat myös sanat prinssi ja vihkiä.
Nasiirit olivat siis jumalalle [esoteerisesti] vihittyjä, mutta heistä saattoi nousta myös niin m a a l l i s e s s a kuin hengellisessäkin mielessä kuninkaallinen prinssi.