Lukekaa ihmeessä psykiatri Hannu Lauerman kirjoja, mm. Usko, toivo, huijaus ja Pahuuden anatomia.
Uskontoa ja uskoa on tervettä ja sairasta. Alkuaan tervekin uskonnollinen liike saattaa ajan oloon muuttua sairaaksi vallankäytöksi ja narsismiksi.
Myös meidän uskontoihin ja muihin oppeihin niin kovin helposti hurahtavien tulisi enemmänkin tutkia itseä ja omia psyykkisiä heikkouksia: riippuvuuksia ja tarvetta löytää guru terveen armahtavan Jumalasuhteen sijaan.
Uskontoa ja uskoa on tervettä ja sairasta. Alkuaan tervekin uskonnollinen liike saattaa ajan oloon muuttua sairaaksi vallankäytöksi ja narsismiksi.
Myös meidän uskontoihin ja muihin oppeihin niin kovin helposti hurahtavien tulisi enemmänkin tutkia itseä ja omia psyykkisiä heikkouksia: riippuvuuksia ja tarvetta löytää guru terveen armahtavan Jumalasuhteen sijaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Uskontoa ja uskoa on tervettä ja sairasta. Alkuaan tervekin uskonnollinen liike saattaa ajan oloon muuttua sairaaksi vallankäytöksi ja narsismiksi."
"Myös meidän uskontoihin ja muihin oppeihin niin kovin helposti hurahtavien tulisi enemmänkin tutkia itseä ja omia psyykkisiä heikkouksia: riippuvuuksia ja tarvetta löytää guru terveen armahtavan Jumalasuhteen sijaan."
Juuri noin...miksi annoinkaan käyttää itseäni hyväksi? Melkein sairastuin, ennen kuin ymmärsin lähteä..
Omat riippuvuudet ja tarve miellyttää auktoriteetteja taitavat olla eräs kuvaavimmat piirteet tuollaisessa sairastuneessa uskonnollisessa liikkeessä.
Jo ennestään alistetut ihmiset etsivät paimenta, joka sanoisi heille rajat ja jolla on viimeinen sana kaikesta...jos paimen on narsisti tapahtuu ikäviä asioita. Tällaisen väärän paimenen alaisuudessa on moni sairastunut...olen itse nähnyt ja kokenut nämä asiat.
Liian monet ovat sairastuneet...liian monet.
Olen nuoruudestani lähtien tutkinut kaikenmaailman psykiatrien, psykologien, terapeuttien, ja muiden kirjoituksia, koska olin niin nukassa oman itseni kanssa, ja halusin oppia tuntemaan itseäni. Minulla oli vahva paniikkihäiriö, jota luulin ensin hulluudeksi, kunnes löysin paniikkihäiriöstä kertovan tekstin ja tajusin että sitähän se olikin. Mutta... ilman Jeesusta en olisi nyt tässä, olen kokenut henkilökohtaisia "ihmeitä", todisteita hänen olemassaolostaan, ja olen kiitollinen että uskoni on säilynyt ja jatkan tänäänkin uskon tiellä.
Psykiatrit tekevät hyvää työtä, arvostan sitä, ja on hyväksi mennä juttelemaan jos on elämässä ylitsepääsemättömiä ongelmia.
Itse tulin uskoon ja pääsin eroon paniikkihäiriöstä, mutta kuitenkin muistan yhä miten ahdistavaa se oli, ja tiedoksi: Siitä voi parantua. Mikään alkoholi ei parantanut kohdallani sitä, vaan uskoni.
On kuitenkin olemassa useita seurakuntia joissa on paha olla, mutta itse olen ollut vain ns. "hyvissä" seurakunnissa, joissa minulla on ollut ihan hyvä olla. Sen vuoksi ehdotan sinulle, jos olet seurakunnassa jossa sinulla on paha olla, että tulisit pois sieltä. Kokeile vaikka toisen kaupungin toista seurakuntaa, jossa sinulla ehkä olisi parempikin olla kuin tässä, niitä on erilaisia, ja niissä on lupa ja oikeus käydä katsomassa, kokemassa millaista on niissä Jumalanpalvelus. Eikö olisi hyväkin asia käydä toisessakin paikassa, tai eri seurakunnassa vaikka uteliaisuuden takia? Ei ne heitä ulos. Menin itse siihen "vieraaseen seurakuntaan" erittäin pienellä paikkakunnalla, mutta aina parempi jos se olisi iso. Mitä pahaa siinä muka olisi? ei niiden penkit sen takia kulu tai mene pilalle jos siellä vierailee...! Sehän olisi jo vähän huvittavaakin...! Uskovaiselle ihmiselle se kaikkein tärkein on usko.
Ilmeisesti et ole uskontojen aito uhri. Monet muut ovat. Kunnioita myös heidän kokemuksiaan, jotka ovat yhtä aitoja kuin Sinunkin kokemuksesi.
Meistä monelle on todella psyykkisesti vaarallista kiertää ympäri seurakuntia etsimässä "ihmeitä".
Minä en ole parantunut mm. paniikkihäiriöstä uskonnollissa kokouksissa. Sen sijaan olen saanut suurta apua terapiasta ja lääkkeistä.
Jumalalla on kahdet kädet: esirukous ja lääkärit.
Koeta kunnoittaa muidenkin mielipiteitä eikä vain kuin omiasi.
Kirjoitit: "Olen nuoruudestani lähtien tutkinut kaikenmaailman psykiatrien, psykologien, terapeuttien, ja muiden kirjoituksia, koska olin niin nukassa oman itseni kanssa, ja halusin oppia tuntemaan itseäni. " ja taas "Mikään alkoholi ei parantanut kohdallani"
Ammattinsa osaavat terapeutit eivät suosittele alkoholia lääkkeeksi mihinkään psyykkiseen ongelmaan, eivät myöskään uskonnollisia puoskarointikokouksia. Psyykkisissä ongelmissaan ihmisen kannattaa kiertää kaukaa erilaiset hihhuliporukat.
Alkoholi on todella pahaksi monessa mielenongelmassa.
Haluan kertoa omasta kokemuksestani psykiatrin kanssa nuorena naisena kauan sitten. Masennuin nuorena raskaassa ja vaativassa elämäntilanteessa ja hain apua psykiatrilta. Halusin jutella aikuisen kanssa elämästä, se oli tärkein tavoitteeni.
Tuo psykiatri oli erittäin innokas määräämään minulle psyykenlääkkeitä, vaikkei masennukseni ollut kuin lievä, en ollut siis vakavasti masentunut. Pystyin opiskelemaankin ihan ok, mutta kärsin sosiaalisista peloista ja mm. voimakkaista vatsakivuista. Lääkityksen lisäksi psykiatrini suositteli minulle alkoholinkäyttö rentoutumiseksi. Ei siis humalahakuisesti vaan kohtuudella.
Nyt aikuisena tuo psykiatrin suositus tuntuu vielä kauheammalta, vaikka ihmettelin jo silloin. Olin nuori ja erittäin hoikka neitonen silloin, alkoholi ja mielialalääkkeet yhdessä olisivat olleet minulle katastrofaalinen yhdistelmä.
Onneksi en ole ollut koskaan kiinnostunut alkoholista enkä kokenut lääkkeitäkään tarpeellisiksi.
Hengellisyys sen sijaan on ollut minun voimanlähteeni, vaikka en viihdykään ns hihhuliporukoissa. Minun hengellinen kotini on katolinen kirkko, jossa voi hiljentyä kuuntelemaan itseään ja Jumalaa. En jaksa kuunnella karismaattisia äänekkäitä puheita ja sitä musiikkia en kerta kaikkiaan jaksa.
Kaikki jumalauskonnot ovat huijausta.
Mielestäni huijaus olisi liian helppo vastaus, mitä sillä sitten tarkoititkin.Ainakaan siellä missä itse aikanani "sekoilin" kyse ei ollut tietoisesta huijauksesta.Itse kokeneena, mielestäni aika kipeetä hihhulointia, niin tiedän sielläkin vaikuttavien ihmisten olevan tosi vilpittömiä tekemisissään.Eivätkä läheskään kaikki ole persoonallisuudeltaan häiriintyneitä.Itsetuntemuksen puutteesta varmasti monen kohdalla paljon kyse, sekä ensisijaisesti yhteisön opillisista painotuksista.
Ihmisillä on myös yliluonnollisia kokemuksia(minullakin) ja niihinkin uskonnosta haetaan selvyyttä. Olen tällähetkellä agnostikko.
Temppukristillisyyden avainsana on uskonratkaisu. Siinä ihminen luovuttaa oman tahtonsa Jumalalle, mutta todellisuudessa hengellisten poppamiesten tai -naisten käsiin. Kun ihminen ei johda itseään, häntä johdattavat perkeleet.
Temppukristillisyyden edustajia ovat mm. kristilliset vapaat suunnat ja evankelisluterilaisen kirkon viidesläisyys eli Kansanlähetys ja Kansan Raamattuseura. Myös Jehovantodistajat tekevät uskonratkaisun ja islamin herätysliike nimeltään Tablighi moskeijat eli ns. ratkaisuislam, ja se leviää maailmalla hyvää vauhtia.
Kun ihminen on tehnyt uskonratkaisun, siis luovuttanut pois oman tahtonsa, omantuntonsa, itsemääräämisoikeutensa ja itsenäisen ajattelunsa ja järkensä, hän seuraa vain johtajaa, johtajia, ja "ylhäältä" tulevia käskyjä. Lähihistoriamme tarjoaa esimerkin natsi-Saksasta.