Jumala on. Miksi ihmeessä Jumala on meille suomalaisille vihattu käsite. AA käsittää Jumalaan. Jumala ohjaa meidät pois päihteistä.
Kuka meitä muuten ohjaisi päivittäisissä askareissa. Kuka sai meidät öpettamaan juopottelun, jopa raititsimaan? Kuka ohjaa?
Katselin Michael Jacksonin muistitoilaisuutta. Jeesuksen johdaatus oli päällimmäisenä. Miksi sana JEESUS ei uppoa suomalaisiinm?
Rukous on mahtava voima.
Rukoiletko ikinä ? Rukous on pieni tehtävä. Teet sen sydämmestä---
Kuka meitä muuten ohjaisi päivittäisissä askareissa. Kuka sai meidät öpettamaan juopottelun, jopa raititsimaan? Kuka ohjaa?
Katselin Michael Jacksonin muistitoilaisuutta. Jeesuksen johdaatus oli päällimmäisenä. Miksi sana JEESUS ei uppoa suomalaisiinm?
Rukous on mahtava voima.
Rukoiletko ikinä ? Rukous on pieni tehtävä. Teet sen sydämmestä---
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jumalaa ei ole. En voi vihata sellaista, jonka olemassaolosta ei ole muuta näyttöä kuin ihmisen henkilökohtainen uskomus.
Päivittäisissä askareissa minua ohjaa terve järki ja moraali, käsitykset hyvästä ja pahasta, jotka ovat ihmisluontoon kuuluvia asioita kaikkialla maailmassa, katsomuksesta riippumatta. Juopottelun lopettaa se mikä sen joskus sai alkamaankin: ihminen itse, omasta tahdostaan. Alkoholiriippuvuus ei ole kohtaloa, vaan järjetöntä rakastumista aineeseen nimeltä etanoli.
Michael Jacksonia en koskaan tuntenut henkilökohtaisesti, joten voin muodostaa mielipiteeni hänestä vain median perusteella, kuten useimmat meistä. En osaa sanoa, merkitsikö Jeesus hänelle jotain, tai merkitseekö se suomalaisillekaan muuten kuin yksilötasolla. Ne ihmiset, joille Jeesuksella on elämässään tärkeä merkitys, muodostavat uskonnon. Kyseessä on silti vain joukko henkilökohtaisia uskomuksia, mikä ei ole itsessään oikea eikä väärä. Jos sitä alkaa pitää yleisesti ainoana oikeana, sulkee helposti silmänsä todellisuudelta.
Rukous on sitä, että siirtää vastuuta omasta elämästään ja teoistaan jonkin sellaisen varaan, josta ei ole muita näyttöjä kuin se uskomus, joka on rukoilijan pään sisällä. Moni rukoilee alkoholia antamaan vastauksen ongelmiinsa, ja saattaa jopa uskoa sen toimivan.
En rukoile. Kuuntelen sisintäni, tervettä järkeäni ja omatuntoani, ja pyrin elämään siten etten tee omaa ja toisten elämää tarpeettomasti vaikeaksi. Kohtaloon en usko, kaikelle tapahtuneelle on selitys. Jos jokin tapahtuma vaikuttaa sattumalta se johtuu vain siitä, että kykyni ymmärtää asioita ovat rajalliset, kuten kaikilla muillakin. Monia asioita ja ilmiöitä, mitä ennen pidettiin yliluonnollisina, on myöhemmin pystytty osoittamaan luonnollisiksi.
Luulisin, että monelle muullekin kuin minulle on aikanaan kehittynyt vastenmielisyys kaikkia "jumalahommia" kohtaan joidenkin ihmisten fanaattisuuden takia. Minulla kesti tosi kauan, ennen kuin löysin oman jumalayhteyteni, eli jotain joka kantaa ja kestää.
Uskon, että Jumalalla on oma aikataulunsa jokaisen suhteen - kuten raitistumista, ei Jumalaakaan pidä tyrkyttää ja tuputtaa toisille siinä muodossa, kuin on itse sen ymmärtänyt. Jumala on niin paljon suurempi, kuin kenenkään yksittäisen ihmisen tai edes uskonryhmän ymmärrys. Oikeastaan kaikki, mitä sanomme Jumalasta vain pienentää Häntä, koska jotain olennaista jää aina pois.
Rukoilen päivittäin. Olen mielestäni kristitty, vaikka en kuulukaan mihinkään kirkkokuntaan. Uskonnolliset ulkoiset muodot eivät ole olennaisia ja varsinkin opillisista kysymyksistä kiistely on aivan hölmöä, se naurattaa Jumalaa ja toisinaan varmaan panee Jumalan hämmästymään - sillä kai Jumala pystyy myös hämmästymään, kaikkivaltias kun on.
Ole siis rauhassa, jokaisella on etsikkoaikansa eikä kiihkouskovaisten fanaattisuudesta ole silloin apua, vaan ainoastaan haittaa - tämä minun kokemukseni mukaan.
En tiedä. Alkuillasta olin kuin hermostunut sika. Olin juopotellut 3 päivää ja viina loppui. Funtsin asioita ja sain ahaa-elämyksen. Rukoilin ja sain hirvittävän (oikea termi?) helpotuksen. Viinaa ei ole ja hemmetinmoisesta krapulasta huolimatta olo on levollinen, mikä lie?
Uskon kuitenkin vakaasti, Jumala on. Näin levollista oloa ei saa, joku rauhitti, mikä?
Kittos calmatolle kannustavasta puheenvuorosta. Minulla itselläni on kuuden vuoden raittiusputki AA:n voimalla. Mikä lie tuli, retkahdin. Tätä itsekusetusta on ollut pian kaksi vuotta, valehtelua sille kaikkein rakkaimmalleni, omalle vaimolle. Sille omalle, joka on aina luottanut minuun. Hävettää!
Muija, akka, ämmä mikä lie. On muistettava, tämä neito on mennyt kanssamme yhteen RAKKAUDESTA, ehkä meidän äikien, ukkojen, siippojen mitä lie on oltava sen arvoisia?
Meillä on vain yksi elämä, olisimmeko elämän arvoisia? Tuhlaammeko sen?
Onko ylivoimainen enemmistö ihmiskunnasta väärässä?
Jos nyt sattuu uskomaan johonkin, ainakaan omasta mielestään ei ole väärässä.
Nyt olen poikkeuksellisesti vähän samoilla linjoilla ton Calmaton kanssa. Olen kylläkin vakaumuksellinen pakana, mutta itse olen mielipiteeni muodostanut. Mutta se, että jokin vitun AA huutaa uskoaan ja nöyryyttää ihmisiä, siis omasta lähtökohdastaan, Ei ihmisten.
Kaikenlainen pakkosyöttö on puuseesta. Se aina kuitenkin kääntyy itseään vastaan.
Vaikka oon pakana, tunnen äärettömästi erilaisia uskovaisia ihmisiä. Erilaisista uskontokunnista. Ok, mä oon aina tunnustanut juopottelevani, mutta niinpä monet uskiksetkin on kertoneet joskus tekevänsä. Siis ne rehelliset. Mua ei vaikuta, jos joku on uskossa, mihon tahansa. Mutta rehellisyydelle annan arvoa.
Uskikset on useasti ihan fanaatikkoja. Lue palstaa, hokaat kyllä.
Itse en usko, koska mielestäni tuo vain tuntuu käsittämättömältä että joku ohjailee ihmisiä.. Totuutta ei tiedä kukaan.
Tiijjän, mitä meinaat tolla "Uskikset on useasti ihan fanaatikkoja"-jutullasi, mutta kato huviksesi ateismi-palstaa niin huomaat miksi lauseesi oli niin huvittava. Uskovaiset eivät siis ole ainoita "fanaatikkoja".
noi mainitut käskee ihmisen laittaa ittensä jos jonkunlaiseen solmuun ja tekeen kaikenlaisia kevätjuhla liikkeitä eikä sittenkään lupaa pelastusta mistään - kun taas kristinuskon Jumala tarjoaa pelastuksen ihan ilmaiseksi armosta ilman sen kummempia temppuja
tarkoittamanne fanaattisuus lienee uskovien ihmisten hätää toisista ihmisistä
Vaikka me olemme täydellisen Isän lapsia,niin silti vajavaisina ihmisinä
teemme virheitäkin ja koska olemme kaikki erilaisia,tuomme asioita
esille omallatavallamme ja ylilyöntejäkin tulee-toki-ja silläkin on merkitystä
miten joku asian vastaanottaa,miten hän sen ymmärtää ja kokee.
Mielestäni ei pitäisi tehdä niin äkkinäisiä johtopäätöksiä,vaan ymmärtää
tämä,että jokainen,joka itse on saanut kokea jotain niin suurta,kuin
kohdata Elävän Jumalan-Hänestä ja Hänen tahdostaan tahtoo kertoa
myöskin muille ja siihen Raamattu meitä kehoittaakin;se on uskovan tehtävä
ja sen kun ymmärtää,mistä on pelastettu,tulee hätä myöskin toisista.
Ateistit tekevät ikäviä kirjoituksia.
Uskovaiset taas räjäyttävät aborttiklinikoita tai lentävät lentokoneita rakennusten kylkiin.
Kyllä nyt joku kuri tuohon ateistiseen fanaattisuuteen tarvitsee saada.
Rukoileminen viittaa jo pitkälle edenneeseen hulluuteen.