Taas kerran oli mediassa, tällä kertaa Nyt-liitteessä, laaja artikkeli siitä kuinka huonosti naisilla asiat ovat. Etupäässä kitinä koski palkkausta ja uralla etenemistä. Tätä samaa kitinää on kuultu paljon ennenkin. Ilkeät miehet eivät maksa riittävästi liksaa. Jos kerran naiset ovat niin mainiosti koulutettuja, fiksuja ja eteviä kuin aina annetaan ymmärtää niin MIKSI HELVETISSÄ ETTE ITSE HOIDA ASIAA KUNTOON JA LOPETA VIIMEIN SITÄ KITINÄÄ?
Alkaa vähitellen kyllästymään tähän syyllistämiseen siitä että on mies ja saa hyvää palkkaa. Jos minä en etene uralla tai saa riittävästi palkkaa niin katson peiliin ja koetan tehdä itse asialle jotain enkä huuda äitiä apuun. Suosittelisin samaa teillekin, vai onko sittenkin niin että naiset ovat pohjimmiltaan heikkoja reppanoita jotka tarvitsevat miehiä laittamaan asiansa kuntoon kun eivät itse siihen pysty.
Alkaa vähitellen kyllästymään tähän syyllistämiseen siitä että on mies ja saa hyvää palkkaa. Jos minä en etene uralla tai saa riittävästi palkkaa niin katson peiliin ja koetan tehdä itse asialle jotain enkä huuda äitiä apuun. Suosittelisin samaa teillekin, vai onko sittenkin niin että naiset ovat pohjimmiltaan heikkoja reppanoita jotka tarvitsevat miehiä laittamaan asiansa kuntoon kun eivät itse siihen pysty.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Juttuhan on niin, että kaikki tietävät äänestäjistä enemmistön olevan naisia, joten jos naiset sitä todella haluaisivat olisi eduskunnassa ja päättäjinä enemmistö naisia.
Näin ei kuitenkaan ole, sillä yhdessä asiassa miehet ja naiset on samanlaisia: Kummatkaan ei luota naisiin.
...patriarkaalin "uhreja". Tosin minun tuntevani naiset eivät sano olevansa, ovat vallan tyytyväisiä asemiinsa ja urakehitykseensä (monet alle kolmekymppisiä)... jotkut johtavissa asemissa, jopa heti koulun jälkeen jne.
Ehkäpä sitten Helsingin seudulla sorretaan naisia enemmän kun muualla (kun siellä on tuota valitusta lehdessäkin enemmän?)? Mene ja tiedä?
...tai jos HElsingin seudulle on keskittynyt muuta maata keskimääräisesti pätevämpi miesaines, joka hankaloittaa naisten pärjäämistä juuri tuolla alueella?
naisesta.
...muitten kitinästä?
Antaa kateellisten kitistä. Varsinkin, jos et itse kadehdi toisia.
Noin yleensä ainakaan tuntemani naiset eivät ole heikkoja reppanoita - Helsinkiläisistä naisista en tiedä, sellaisia tunnen vähemmän - tosin sieltäkin tunnen yhden naisprofessorin, joka edennyt todella nopeasti (todella pätevä tutkija alallaan) miesvaltaisella laitoksella.
Mutta ovatko feministit sitten keskittyneet jotenkin juuri Helsingin seudulle, kun HS tuntuu olevan erityisen huolissaan asiasta? Ehkäpä siellä on toisaalta enemmän palkansaajasinkku- /virkanaisia (kun esim. perheelliset naiset ovat muuttaneet pois sieltä kykenemättä elämään järkevästi), joilla on aikaa marista?
ja joka sana totta. Hyvä!
..etteivät useimman tämän palstan miespuolisista ole ymmärtävinään, miksei pystyville naisille makseta samaa palkkaa kuin miehille, miksei naisten ura etene vastaavasti kuin miesten keskimäärin, miksei ja miksei. Ja miksi naiset kitisevät syrjäytettyä asemaansa.
Tästä syystä juuri tarvitaan feminismiä, ihanne ei tule sammumaan vuosikymmeniin, teidän asenteenne pitää sitä yllä, miehet. Vain naiset itse tekevät muutoksen ja saavat fiksut miehet kumppaneikseen. Aikaa se vie. Kun naisia on nykyistä enemmän vihdoin johdossa, aletaan naisiakin rekrytoida vaativiin tehtäviin asianmukaisella palkkauksella, naisiin luotetaan ja syystä, silloin eivät vanhoillisuskonnolliset ennakkoluulot ja patriarkaaliset isäntäasenteet ole samanlaisina esteinä kuin vielä nyt. Kyllä me asia hoidetaan, pelätkää vapaasti.
(niitä täysjärkisiä) sen enempää kuin täysjärkisiä miehiäkään.
Yleensä työelämässä menestyvät yhteistyökykyiset ihmiset. Jos taas ihmiset kokee "vastustajina" lähtökohtaisesti, tai uran "kamppailuna", niin useimmiten ei saa toisia innostetuksi innovatiivisiin yhteistyökuvioihin (tai sitten toiset tekevät yhteistyötä vain kerran).
Mutta kyllä varmaan feministikin voi olla yhteistyökykyinen (sellainen, joka on tasa-arvoinen) - tämän palstan naiskirjoittajista useimmilla tuntuu noin muutoin olevan sellainen "taisteluasenne", joka (jos se ilmenee esim työelämässä) ei sitten ihmetytä minua henkilökohtaisesti, jos ko. kaltaiset ihmiset eivät urallaan etenisikään.
Minulla esim. tällä hetkellä ohjattavistani ehdottomasti parasta jälkeä tekevät kaksi naisopiskelijaa (heillä on myös pitkä kokemus työelämästä) - tehokkaasti jne. Heillä ovat myös tavoitteet korkealla, ilman vähäisintäkään häivettä siitä, että puhuisivat olevansa "sorrettuja". Erittäin yhteistyökykyisiä ihmisiä, joihin varmasti luottaisin myös projektikontekstissa.
Kun taas esim. tuntemani feministit ovat olleet järjestään sellaisia (yhden feministin kanssa olen ollut yhteistyössä), jotka ovat niin oman "urataistelunsa" lumoissa, että unohtavat vastavuoroisuuden yhteistyössä - tällaisia miehiä olen tuntenut useampiakin, mutta naisista ainut tällainen oli myös julkifeministi ja piti asiasta myös ääntä (siis feminismistä, naisten etenemisestä jne.)... Mutta ei ollut kyllä mitenkään yhteistyökykyinen ihminen. Tosin taas tämmöisiä miehiä olen tavannut useamminkin.
Tosin alallani on erinomaisesti menestyneitä julkifeministisiä tutkijoitakin - useimmiten tosin näkyvät julkaisuistaan päätellen tehneen yhteistyötä naisten kanssa... Alani konferensseissa on usein erityisesti naisille järjestettyjä verkosttoitumistilaisuuksia "naisten aamiaisia" jne... jota pidän ihan hyvänä.
En itse vielä ole ehdottanut "miesten lounasta" tosin... ehkä sillä saisi "mainetta" tutkimusalueellani :-)
Yhteistyökykyinen nainen ja mies pärjää ilman turhaa sukupuolistamistakin.
Sitä ihmettelen, kun naiset eivät lähde yrittämään - tuo yritysten omistajuus selittää varmaan noita tuloerojakin aika tavalla. Virkanainen (tai virkamies) ei palkkatilastojen huipulla näy.
Isäntäasenteella ei menesty enää mieskään - semmoinen jää äkkiä yksin (jollei sitten rahalla osta hetkeksi kuvioita, joissa saa päsmätä - mutta se tulee sitten kalliiksi).
...eli yritin sanoa, että tunnen henkilökohtaisesti enemmän yhteistyökyvyttömiä miehiä kuin naisia.
Toisaalta tähän asti ainut feministi (julkisellainen), jonka kanssa tein yhteistyötä osoittautui yhteistyökyvyttömäksi (minä tein sovitut asiat, hän ei juurikaan). Samaten olen kuullut kavereilta, että semmoiset "taistelevat" persoonat yleensä tuppaavat unohtamaan sen, että pitäisi tuottaakin jotain... joka sitten sen ensimmäisen yrityksen jälkeen akateemisissa ympyröissä pistää etäisyyttä ottamaan...
Mutta enempi siis tunnen yhteistyökyvyttömiä miehiä. Tällä hetkellä yhteistyökuvioissa on mukana päteivä naisia ja miehiä, eri alueilla.
..ei ole taisteluasennetta, hah? Kuulut itse samaan joukkoon, et näe malkaa silmässäsi. Sinua varmaan kummeksuttaa sellainen seikka, että on paljon naisia, jotka menestyksestään huolimatta kantavat toivoa ja vastuuta muidenkin puolesta, että muutkin voisivat saada oikeudenmukaisemman kohtelun. Minusta se on kristillisempää kuin tyhjät sanat "tasa-arvosta", kun samalla kirjoittaja tekee kaikkensa, ettei tasa-arvoa saavutettaisi.
Tottakai parasta jälkeä tekevien joukossa on naisopiskelijoita, en epäile vähimmässäkään määrin. Tavallista. Ei sinulle eikä työpaikoissakaan voi puhua ääneen "sorrosta", ura menee poikki. Naisten syrjintä on tosiasia, mikään puhetulva ei muuta totuutta muuksi.
...keskustelin juuri yliopistomme opiskelijasäätiön vetäjän kanssa, joka suositteli minulle tasa-arvopäivän konferenssiin osallistumista (se on maanantaina, päällekkäin toisen istunnon kanssa).
Hän sanoi ihan oma-aloitteisesti, ettei hän koe itseään mitenkään syrjityksi - vaikka hän on mukana aktiivisesti tasa-arvotyössä jne.
Itse näen syrjinnän laajempana asiana - varmasti joitakin naisia joissakin konteksteissa syrjitään. Kuitenkaan keskimäärin Suomessa varmaan harvempi ihminen kokee oikeasti, ettei hänellä olisi mahdollisuuksia siksi, kun omistaa pimpin pippelin sijaan.
Minä teen kaikkeni edistääkseni lahjakkaimpien opiskelijoitteni uramahdollisuuksia, suosituskirjeitä jne. Tässä tapauksessa yritän olla tukemassa heidän ponnistuksiaan esim. hankkimalla rahoitusta jne - asioihin, joita he ehdottavat ja pitävät tärkeinä. Tässä tapauksessa kahdelle naisopiskelijalle. He saavat itse valita aina, esim. kirjoittavatko kanssani papereita tai kirjoittavatko itse - en aseta esim. omien tukitoimieni (rahoituksen hankinta jne.) ehdoksi sellaista.
Minulla ei ole yleensä työssäni taisteluasennetta "naisia" kohtaan - päin vastoin.
Minusta on kristillisempää ajatella yleensä sorrettuja ihmisiä, ja vaikuttaa niihin konteksteihin, joihin voi - sukupuolesta riippumatta.
Jos joku puhuisi minulle tällä työpaikalla sorrosta, niin kysyisin toki perusteita - miten se ilmenee jne. On kaikkien etu, että sellainen mentaliteetti saadaan pois, joka estää päteviä ihmisiä etenemästä. Feministinen retoriikka vain tuntuu usein abstrahoivan sorron niin yleiseksi käsitteeksi, että sitä ei mitenkään tunnista enää arkielämää noin yleensä vastaavaksi ilmiöksi - joka kyllä nakertaa silmissäni esim. tällä palstalla kirjoittavien ihmisten uskottavuutta, esim. sinun - puhut sorrosta kovin abstraktina asiana, samalla antaen ymmärtää, että esim. minä tekisin "kaikkensa, ettei tasa-arvoa saavutettaisi".
Mene ja tiedä. Tuommoisia "Mies vain" -narisijoita en ota sitten sen vakavammin, kuin vaikka Minnaakaan. Sinullakin on tuo sortovalittelu niin yleisluontoista ollut viime aikoina, että se alkaa vastaamaan mies vain:in "pumpulissa kasvatus" -argumentoinnin tasoa.
...noin yleensä kyllä voi olla sitten edustamieni poliittisten arvojen puolesta, mutta ne eivät ole sukupuolisidonnaisia:
Monet naisetkin vastustavat:
- löperöä aborttipolitiikkaa, yleensä moraalin löystymistä ja vastuuttomuutta, kyvyttömyyttä kestäviin parisuhteisiin sen seurauksena (koskee miehiä ja naisia)
- asioiden sukupuolistamista
- pien- ja keskisuuria yrityksiä rokottavaa sosiaalidemokraattista politisointia (vrt. naisunionin aloitteet)
- lapsiperheiden aseman jatkuvaa heikentämistä
- sitä, ettei perheessä taloudellisesti oikein enää voi valita, haluaako olla kotona lasten kanssa toinen huoltaja, kun lapset ovat pieniä
jne. asioita, joiden puolesta olen itse valmis "sanallisesti taistelemaan".
Minun taisteluni noin yleensä ei silti ole erityisesti suuntautunut siten, että katsoisin niiden olevan riippuvainen ihmisen sukupuolesta.
Tasa-arvon puolesta kannattaa taistella aina. Feminismistä en ole niinkään varma, päätellen monista sellaisista asioista, mitä sen kannattajat tuntuvat tällä palstalla kannattavan. Kun taas on itsestään selvää, että samasta työstä samalla mittareilla arvioituna tulee soveltaa esim. samapalkkaisuusideaalia, kaikille kyvyistään riippuen samat etenemismahdollisuudet ideaalina jne. Pätkätöiden vähentäminen ideaalina... Tämmöiset ideaalit koskevat sekä miehiä että naisia, ja niiden eteen suuntautuvat parannusajatukset sitten auttavat sitä sukupuolta keskimääräisesti enemmän yleensäkin, kumpi sattuu enemmän kärsivän.
Mutta sitä en ymmärrä, miksi korostetaan aina sitä, että NAISTEN pätkätöihin pitää puuttua jne. Kun puututaan yleensä pätkätöihin, niin silloinhan naistenkin asema paranee etc.
Sellaista feministisen näkökulman yksisilmäisyyttä kyllä vastustan - onneksi esim. työelämässä naiset ovat yleensä tasa-arvoisia, eivät niinkään feministisiä "taistelijoita" (joiden kanssa voi kyllä yhteistyö olla hankalampaa).
En jaksa toistaa niitä joka kommentissa. Näinä päivinä naisten päivän aikaan jakelua on paljon. Lue.
Mainitsit sanan naistenpäivä, nimenomaan se kiteyttää jo paljon.
Mieti, jos osaat.
Naisten päivää vietetään sen muistoksi, kun USAssa työnantaja lopetti nälkärajalla työtä tehneiden naisten lakon tapattamalla naiset. Hyvin eivät asiat ole naisilla vieläkään, mutta ei meitä länsimaissa enää noin vain tapeta.
Mietipä sinä vuorostasi, monenko erinimisen miehen muistopäivää pelkästään Suomessa vietetään. Jos osaat.
...mankuvat, että feministien pitäisi lakkauttaa heidän asevelvollisuutensa.
Opettele luetun ymmärtämistä.