pohdintaa

Vastaan nyt vain kysymykseen f) pienellä vertauksella: Jos on kova hätä ja äiti ei auta, niin on luonnollista mennä kysymään apua isältä.

Sitten vähän yleisemmältä kannalta, lähtökohtaisesti kristityt eivät pidä ihmisjärkeä ylimpänä auktoriteettinaan, toisin kuin "tiedeuskovaiset" ateistit. Kristityille (ainakin teoriassa) ylin auktoriteetti on Jeesus, sellaisena kuin he hänet ja hänen tahtonsa tuntevat tai ymmärtävät.

Logiikalla voi ymmärtää monia asioita, kuten luonnontieteitä ja tietyin rajoin elämää yleensä. Jos sen sijaan maailmankatsomuksesta kielletään kaikki mitä ei voi todistaa empiirisen tieteen keinoin tai ymmärtää matemaattisloogisella päättelyllä, on ateismi tai agnostisuus ihan looginen lopputulos.

- Saanko "hyvä puoliateisti" rintamerkin kun kykenin moiseen loogisuuteen?

Hieno avaus, toivottavasti tämä herättää vähän keskustelua uskovaistenkin saralta. Olen kyllä todella yllättynyt, jos joku uskovainen näihin keksii jotain järkeviä vastauksia. Tuo ensimmäinen vastaus ketjuun oli jo hyvä.

Mutta olisi kiva kuulla vastauksia juuri uskovaisilta tähän keskusteluun. Itse olen tyytyväinen siinä vaiheessa, kun joku todistaa niin hyvin, että voin itse todeta "okei, jumala on olemassa" siihen asti se on pelkkää satua ja huuhaata.

a)

Jumala antaa meille kyvyn ajatella. Miksi se sitten rankaisisi siitä että käytämme sitä ja emme aina usko raamattuun?


Tässä on perusolettamuksena se että jos ajattelemme itse niin se sulkee pois uskon Raamattuun. Omalla kohdallani ei ole näin. Ei Jumala meitä kyvystämme ajatella rankaise.


b)

Jokainen ihminen on omanlaisensa persoona ja kaikki ajattelemme asioita eri tavoin. Miksi Jumala vaatisi siis kaikilta samaa asiaa pelastukseen?



Näkisin että on hyvä olla selvä viitekehys pelastukseen jonka sisällä pelastus tapahtuu. Käymmehän me kaikki samaa kouluakin 15-16 vuotiaaksi asti. Miehet käyvät saman armeijan. Koulun,armeijan ja pelastuksenkin sisällä voi sitten toimia vapaasti oman persoonan mukaan, kuka pohtija,kuka tekijä...jne.



c)

Suurin osa ihmisistä ymmärtää että rakkaus on avarakatseisuutta ja ymmärrystä ja anteeksianto on pyyteetöntä. Kuitenkin raamatun jumala kertoo kostavansa ikuisella kidutuksella jos ihminen ei usko. Miten tämä on rakkautta?


Jos asiaa lähestytään hiukan erinäkökulmasta. Jokaisen oikeustaju yhtyy siihen että pahuudesta ja rikoiksesta seuraa rangaistus. Ja kun maapallolla ei elä ainuttakaan täydellistä,synnitöntä, pahuudesta vapaata ihmistä, niin silloin jokainen on ansainnut tuomion. Olisko Jumala rakkaudellinen jos jättäisi tuomitsematta väärät teot ja pahuuden? Ottaisi asenteen, "tehkää mitä haluatte en välitä". Kuulostaa kyllä pelottavasti "nykyajan tuulien" ääneeltä.


d)

Miksi ihmisen usko on jumalalle niin tärkeää, eihän se edes kerro mitään ihmisen hyvyydestä. Eikö olennaisempaa olisi se että miten ihminen on elänyt. Ateistikin saattaa olla hyvin rakkaudellinen toisille ihmisille ja pyrkiä hyvään. Onko helvetti siis oikeudenmukainen rankaisu


Viittaan osittain edelliseen vastaukseen. Ihmisestä helvetti tuntuu liian rankalta rankaisulta, se on totta. Ehkäpä siihen vaikuttaa osittain ihmisen pyrkimys vähättelemään ja puolustelemaan omia vääriä tekoja.


e)

Miksi usein juuri kärsineet ihmiset tulee uskoon?


Hyvä kysymys. Ehkäpä juuri kärsimys "pysäyttää" ihmisen ajattelemaan syvällisemmin elämää ja asioita yleensäkkin.


f)

Miksi sattuma määrää sen kuka pelastuu? Ihminen ei voi valita minne syntyy. Jos ihminen syntyy vaikka Irakiin tulee hänestä todennäköisesti muslimi.



Irakissakin on ihmisellä valinnanvapaus. Katsotaanpa tilannetta Suomessa. "Kristillisessä" maassa on noin. 6-8% uskovaisia kristittyjä. Eli läheskään kaikki eivät ole kristittyjä, kristillisestä perinteestämme huolimatta.



"Loppuu haluan sanoa että minusta kaikki uskonnot on ihminen keksimiä vain siksi että ihmisen olisi helppo turvata johonkin omaa kuolemanpelkoaan vastaan. oikea luoja on ihan jotain muuta. Niin ja todettakoon myös että olen jutellut paljon uskovaisten kanssa ja 90% heistä ei kykene loogiseen ajatteluun.

Toisinsanoen mitä vähemmän ihminen itse ajattelee sitä todennäköisemmin hän voi tulla uskoon."


Itseäni ei ajanut uskoon kuolemanpelko. Itseasiassa mitä enemmän ajattelin ja tutkin sitä varmemmaksi tulin kristinuskon totuudesta ja lopputulos olikin kohdallani uskoontulo.

a)Jumala antoi meille kyvyn itsenäiseen ajatteluun ja me tarvitsemme sitä
tehdessämme valintojamme tässä elämässä-oli sitten kyse maallisista
taikka hengellisistä asioista:
Kaikki ajatuksemme eivät ole synnillisiä,eikä vääriä.

Kun on kyse luonnollisesta ihmisestä,joka ei vielä tunne Jumalaa,niin hän
ei tiedosta syntejään,eikä näinollen pysty elämään Jumalan tahdon mukaan,
eikä uskomaan Häneen.

Usko on lahja Jumalalta ja pelastus on Hänen tekonsa.

Ajatuksemme eivät ole syntiä,elleivät ne johda meitä synnintekoihin.

Uskovinakin me voimme tehdä syntiä ajatuksissamme,puheissamme ja teoissamme,mutta mikäli mielimme säilyttää yhteyden Jumalaan,meidän
tulee katua ja pyytää ne Häneltä anteeksi,totuudellisesti ja sydämestämme.
Jumala tuntee sydämemme ja tietää motiivimme,sen miksi jotain teimme ja
mikä sen sai aikaan.

Jumala antaa uskovalle Pyhän Hengen,joka opettaa hänelle Raamatun
sanaa ja on voimana synninkiusauksissa niin,ettei uskovan tarvitse tehdä syntiä.
Kuitenkaan uskovista ei tule synnittömiä ja siksi mekin välillä lankeamme;
ajatuksissa,puheissa ja teoissa,mutta Jumala ei hylkää,vaan antaa armon käydä
oikeudesta.Ja Hänen työnsä meidän sisimmässämme vahvistaa meitä yhä enemmän niiltä alueilta,joilla kullakin on heikkoutta.

Jumala kutsuu JOKAISTA IHMISTÄ parannukseen jossain elämänvaiheessa.

b) Jumala ei muuta meidän persoonaamme-jokainen meistä ajattelee asioista
eritavoin,mutta kun on kyse Jumalan sanan totuudesta,niissä meidän tulee olla-
ja olemme samaa mieltä.

Jokainen ihminen on syntinen ja jokaisen meistä täytyy tehdä parannus synneistämme,jos tahdomme pelastua.
Jeesus on ainut tie pelastukseen ja yhteyteen Jumalan kanssa.

c)Jumalan tahto on,että kaikki ihmiset pelastuisivat ja Hän kutsuu jokaista-
kuitenkin on ihmisiä,jotka eivät välitä Hänen Poikansa uhrikuolemasta omalla
kohdallaan,vaan jatkavat syntielämäänsä;siitähuolimatta,vaikka ymmärtävät
sen vakavuuden-tällöin he ovat tehneet oman valintansa ja synnin seurauksena on hengellinen kuolema-ikuinen ero Jumalasta.

Jumala vihaa syntiä siksi,että se erottaa ihmisen Hänestä.
Hän on rakkauden Jumala,Hänen läsnäolossaan ei syntinen kestäisi:vaan
tuhoutuisi-ja siksi taivaassa ei ole syntiä.

d)Ihmisen hyvät teot,ja ihmisen oma usko:ei riitä pelastamaan ihmistä synnistä
Sen voima on niin suuri,että ihmisen ymmärrys ei riitä käsittämään sitä.

Siksi se,mitä Jeesus teki ristillä koko ihmiskunnan puolesta,jää käsittämättä täysin
Kuvitella voimme siitä osittain jotain,kun ajattelemme,että Jeesuksen päälle
pantiin kokomaailman synnit ja sairaudet-millainen tuskankärsimys se on ollut!

Jumala teki helvetin Saatanalle ja langenneille enkeleille,mutta sinne joutuvat
kaikki nekin,jotka syntiä tekevät-jotka valhetta rakastavat ja sitä tekevät.

Saatana on valehtelija ja valheen isä ja hän pyrkii valheillaan viekoittelemaan
ihmiset vääryyteen ja syntiin.Ne,jotka kääntävät selkänsä Jumalalle,kun Hän
kutsuu,tietävät mitä tekevät-Jumalan edessä he ovat kohdanneet syntinsä,kuin
totuudenkin-silmästä silmään,eivätkä voi millään itseään puolustaa.
Jumalan Sana on se,joka ihmiset tuomitsee.

e)Ihmiset voivat kärsiä monella eritapaa-uskovissa on vähän,kuin paljon
kärsineitä, Jumalan kutsu koskee jokaista ihmistä,siksi ketään ei voi
eroitella tällätapaa.Suru ja murhe kyllä avaavat sisintä niin,että Jumalan on
helpompi ilmestyä sellaiselle ihmiselle,koska Jumala rakastaa ihmistä ja haluaa
lohduttaa-ettämyöskin hoitaa ihmisen sisimmän terveeksi,niin Hänen ilmesty-
misensä saa ihmisen kääntymään Hänen puoleensa.

Totuus on kuitenkin se,että ymmärtäessään syntisyytensä,ihmiset kääntyvät
Hänen puoleensa.
Ja kun ihminen ymmärtää oman pienuutensa tämän maailmankaikkeuden
edessä ja sen,että hän ei itsessään voi mitään:kaikki tulee Jumalalta,niin
se tekee ihmisestä nöyrän ja yksin Jumalasta riippuvaisen:tämä lisääntyy
mitä enemmän opimme tuntemaan Jumalaa,ja silloin Jumala saa enemmän
sijaa meissä uskovissa.Näin sen kuuluisi olla jokaisen kohdalla.

f) Jumalan teoissa ja suunnitelmissa ei ole sattumia-vaikka joku kasvatettaisiinkin
muslimiksi,niin Jumalan kutsu koskee kaikkia ihmisiä ja uskovien keskuudessa
on tietoa siitä,miten ihmeellisillä tavoilla Jumala on pelastanut muslimiakin!

Ihmisen syntymä ei ole sattuma,ei liioin päivä,jona ihminen kuolee ole sattuma
sekään päivä,jolloin joku tulee uskoon-sekään ei ole sattumaa,vaan sillä on
tarkoituksensa toisten ihmistenkin keskuudessa.

Jumala on antanut uskovalle tehtäväksi tuoda esille evankeliumia ja silloin,
kun joku tulee uskoon,se vaikuttaa toistenkin ihmisten elämään:läheisten ja
tuttujen.Samoin on vaikutuksensa syntymisellä ja kuolemisella.


Loppulauseesi ei pidä paikkaansa-ilman ajattelua kukaan ei olisi uskossa!!!

niin kysynkin seuraavaa. Minkä sortin uskovainen olet?