Ovatko mielestäsi naiset vai miehet yhteistyökykyisempiä?
Miksi?
Ovatko mielestäsi feministit vai muut naiset yhteistyökykyisempiä?
Miksi?
Oletko itse mies, nainen, feministi?
----
Oma vastaus:
Tähän asti naiset ovat olleet keskimäärin suuremmalla prosentilla yhteistyökykyisiä eri projekteissa.
Tunnen enemmän yhteistyökyvyttömiä miehiä kuin naisia.
Kun taas ainut feministi (sellainen, joka julistautui sellaiseksi) osoittautui yhteistyökyvyttömäksi (myös muiden ihmisten kommenttien, miesten ja naisten, pohjalta olen asiaa kuullut).
Minulla on siis henkilökohtainen ja subjektiivinen kuva siitä, että feministillä voi tulla vaara "taistella" organisaatiossa omasta lähtökohdastaan niin paljon, että unohtaa, ettei elämä tai työ ole "taistelua".
Tosin täällä minulla on joistakin feministeiksi tunnustautuvista nimimerkeistä tullut kuva, että he ymmärtävät yhteistyökyvyn tärkeyden työelämässä - useimmista feministeistä puolestaan on tullut hyvin aggressiivinen ja "mulle mulle" -vaativa kuva, joka taas antaisi ymmärtää, ettei sellaisella asenteella yhteistyötä vaativissa tilanteissa välttämättä pärjäisi (tosin, tämä palsta ei kertone työelämän asenteista).
Alallani julkisesti feministeiksi tunnustautuvat naiset, joita tiedän, tuntuvat kirjoittaneen sitten enimmäkseen toisten naiskirjoittajien kanssa. Mikä sinänsä ei ole paha asia, tietenkään - monet miehet kirjoittavat yhteistyössä muiden kanssa.
Eli subjektiivisesti minulla on sellainen kuva, että yleensä naiset voivat olla yhteistyökykyisempiä kuin miehet, mutta että kokemukseni mukaan äänekkäät feministit ovat vähemmän yhteistyökykyisiä kuin naiset keskimäärin.
...mutta tämän "dundeen" joko kumoamiseksi tai vahvistamiseksi, voisin kysellä muidenkin kommentteja - sukupuolesta riippumatta.
Miksi?
Ovatko mielestäsi feministit vai muut naiset yhteistyökykyisempiä?
Miksi?
Oletko itse mies, nainen, feministi?
----
Oma vastaus:
Tähän asti naiset ovat olleet keskimäärin suuremmalla prosentilla yhteistyökykyisiä eri projekteissa.
Tunnen enemmän yhteistyökyvyttömiä miehiä kuin naisia.
Kun taas ainut feministi (sellainen, joka julistautui sellaiseksi) osoittautui yhteistyökyvyttömäksi (myös muiden ihmisten kommenttien, miesten ja naisten, pohjalta olen asiaa kuullut).
Minulla on siis henkilökohtainen ja subjektiivinen kuva siitä, että feministillä voi tulla vaara "taistella" organisaatiossa omasta lähtökohdastaan niin paljon, että unohtaa, ettei elämä tai työ ole "taistelua".
Tosin täällä minulla on joistakin feministeiksi tunnustautuvista nimimerkeistä tullut kuva, että he ymmärtävät yhteistyökyvyn tärkeyden työelämässä - useimmista feministeistä puolestaan on tullut hyvin aggressiivinen ja "mulle mulle" -vaativa kuva, joka taas antaisi ymmärtää, ettei sellaisella asenteella yhteistyötä vaativissa tilanteissa välttämättä pärjäisi (tosin, tämä palsta ei kertone työelämän asenteista).
Alallani julkisesti feministeiksi tunnustautuvat naiset, joita tiedän, tuntuvat kirjoittaneen sitten enimmäkseen toisten naiskirjoittajien kanssa. Mikä sinänsä ei ole paha asia, tietenkään - monet miehet kirjoittavat yhteistyössä muiden kanssa.
Eli subjektiivisesti minulla on sellainen kuva, että yleensä naiset voivat olla yhteistyökykyisempiä kuin miehet, mutta että kokemukseni mukaan äänekkäät feministit ovat vähemmän yhteistyökykyisiä kuin naiset keskimäärin.
...mutta tämän "dundeen" joko kumoamiseksi tai vahvistamiseksi, voisin kysellä muidenkin kommentteja - sukupuolesta riippumatta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En ole havainnut erityisiä sukupuolisidonnaisia eroja työkavereitten yhteistyökyvyissä, yksilöllisiä luonne-eroja vain pikemminkin. Ehkä miehet hieman naisia useammin yrittävät ottaa johdon käsiinsä - jos onnistuvat. Alallani harvemmin onnistuvat, ellei heitä ole siihen auktorisoitu.
Kukaan ei julista olevansa feministi, mutta kaikilla naiskollegoilla on selväjärkiset feministiset mielipiteet, yksikään mieskollega ei ole niin tolvana, että vastustaisi oikeutettuja näkemyksiä. Yhteistyö pelaa.
Koska olen töissä suurehkossa konsernissa, joillakin muilla kuin oman alani miehillä on todella vanhoillisia asenteita, näillä samaisilla on usein myös melko matala ammattitaito. En tiedä, kummasta enemmän johtuu, että päätöksiä ei tunnu syntyvän millään. Omahyväisyys ei valitettavasti korvaa osaamista.
Olen feministi.
Mitä tarkoitat seuraavalla:
"kaikilla naiskollegoilla on selväjärkiset feministiset mielipiteet"
Sanoit olevasi feministi. Mutta oletko mies vai nainen?
Eli kellään teidän työpaikallanne ei onnistu päätöksen teko. Ei selväjärkisillä naisilla eikä myöskään matalaotsaisilla miehillä?
Vaiko vain miehille kuuluu päätöksenteko?
Ollaan samaa pataa naisten kanssa, vaikka eri kanteilta keskustellaan poliittisesti. Feministiset tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen tähtäävät tavoitteet ovat yhteiset. Mieskollegat ovat samaa mieltä, eivät ainakaan kehtaa esittää muuta meidän naisten kuullen.
Oman käsitykseni feminismistä olen "valottanut" sinullekin jo niin monta kertaa, etten viitsi enää. Samanarvoiset yhteiskunnalliset mahdollisuudet kykyjen mukaan naisille kuin miehilläkin on jne. Hohhoijaa.
Joo, ne vanhat sarvikuonot ovat katoavaa kansanperinnettä, sikäli lohdullista. Aikaa se vie ja kalliiksikin tulee työnantajalle.
Naiset yleensä ottaen ovat vähemmän omahyväisiä, meille ei ole suotu sitä ansaitsematonta mahdollisuutta samassa laajuudessa, kuin miehille. Onneksi. Oletan, että tulevaisuuden ankarassa selviytymiskamppailussa omahyväisyyksiin ei monikaan ehkä yllä, kuten vielä nykyään. En tiedä. Miesten eräänlainen omahyväisyys ei luullakseni johdu niinkään luonteesta, vaan liian helposti sukupuolen perusteella määräytyneestä statuksesta.
En fuskaa, oon tosissani.
..mutta tietyt jästit ovat toivottomia. Kauhean hidasta saada niitä aivopestyiksi "valoon", vaikka olisi kuinka selvää pässinlihaa. Ne jästit ovat yleensä iäkkäähköjä miehiä. Isossa yhtymässä on myös paljon intressiryhmiä, jotka katsovat kunnia-asiakseen, että heidänkin on sanottava sanansa, vaikkei sitten ole mitään sanottavaa. Eli kokouksia, kokouksia. Ja taas kokouksia. Istumalihaksia ja huumoria.
"Isossa yhtymässä on myös paljon intressiryhmiä, jotka katsovat kunnia-asiakseen, että heidänkin on sanottava sanansa, vaikkei sitten ole mitään sanottavaa."
Niinpä niin, ja näin saattavat ne mainitsemasi intressiryhmät ajatella niistä toisista intressiryhmistä, joihin ehkä sinäkin kuulut :)
Olen muuten kullut kerrottavan, että kokoukset eivät kiinnosta niitä henkilöitä, joilla ei ole todellista sanan- tai päätösvaltaa. Tiedä häntä, kun ei ole moisesta tunteesta omakohtaisia kokemuksia.
Vaikuttaa vähän sellaiselta "ruotsin mallin" päätöksenteolta. Toisaalta em. päätöksentekomalli sitouttaa paremmin, kun vaan jaksaa jauhaa ja neuvotella.
Oho, taisin karata feminismistä jo ihan muualle.
Jo pelkästään sitouttamisen takia kannattaa palavereissa istua, vaikkei muuta hyötyä olisikaan. Ja informoinnin.
Kun eri tahot katsovat olevansa oikeutettuja päätöksentekoon, on se silloin tosiasia ja otettava huomioon. Oli sanottavaa tai ei. Viimeisen kappaleen osalta olisin toista mieltä. Olen ollut havaitsevinani, että ilman todellista päätösvaltaa olevat osallistuvat kokouksiin melkein muita innokkaimmin, jonkinlainen kunnia-asia. Päättäjät taas ovat ylirasitettuja, luistaisivat palavereista, jos voisivat.
naisvaltaisilla aloilla olisi tilastollisesti enemmän hankausta työntekijöiden kesken. Olen myös kuullut, että naisten on vaikeampaa tehdä yhteistyötä jos ryhmässä on vain naisia. Seka- tai miesryhmät kuulemma toimivat kitkattomammin. Itse olen toiminut ainoastaan seka- ja miesryhmissä ja toimeen on tultu. Ristiriidat ovat olleet riippumattomia sukupuolesta. Sekaryhmissä toimitaan kohteliaammin ja varovaisemmin kuin miesryhmässä.
... kun tulee väistämättä mieleen monia tilanteita työpaikoilta!! NAISvaltaisilta, valitettavasti... tämä osuu nyt niin paljon "omaan nilkkaan" ettei tosikaan. Ja sitten on tullut nähtyä työyhteisö, joka on kaikin puolin leppoisa...
Jaa-a... liekö vahingosta viisastuneena nyt parempi jättää näppis rauhaan...
...nuo naiset, joiden yhteistyöstä sinulla on huonoja kokemuksia? Meinaan, kyllä ainakin akateemiset naiset keskittyvät asiaan eivätkä toistensa kiusaamiseen. Ainakin minun elämänkokemuksessani.
Toisaalta appeni on kertonut, miesvaltaisen työpaikan pomona, että miehet asettavat toisilleen sellaisia paineita, että epäonnistumisen varaa ei ole. Töppäykset johtavat pahimmillaan totaaliseen syrjäytymiseen.