Shanti Devin tapaus on mielenkiintoinen, tapausta kuulemma tutki arvovaltainen [myös tiedemiehiä] tutkimuskomissio, joka ei kyennyt löytämään asialle tiedettä tyydyttävää selitystä. Tyttö tunsi ilmiselvästi edellisen elämänsä ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia, joita kyettiin verifioimaan.
Osaako, tietääkö joku kertoa tapauksesta tarkemmin?
¤¤¤
"Niin makaat kuin petaat" ja "sitä niität mitä kylvät" ovat vanhoja kansan totuuksia. Nämä merkitsevät ansiottoman armon pois sulkemista. Ideoissa on tehtävä oma osuutensa ja tämä on mahdollisuus myös itse tehdä elämäänsä ja sovittaa velkaansa [karmallista?]. Nämä totuudet auttavat paremmin oppimaan elämästään päivittäin ja seuraukset palkitsevat.
Tämä idea toimisi myös jälleensyntymissä, uusissa mahdollisuuksissa olisi potenttiaali oppia ja sovittaakin mm. rakkaudettomuuttaan?
Mitä mieltä olette raamatun kohdista mm.
1. Samuelin kirjan 2:26 jossa >>"Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, Hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen."
Tässähän voi olla kyse vanhemman jälleen-syntymä-uskon uudesta tulkinnasta? Taivaaseen käsittäkseni nousee henkiolennoksi muuntuneet tuomion jälkeen, tuo kohta kyllä hieman vivahtaa maallisempaan nostoon.
Onko Johannes Kastaja uudelleen syntynyt Elias, joka on käyvä Messiaan edellä?
Ml. 4:5-6>> "Katso, minä lähetän teille profeetta
Elian, ennekuin tulee Herran päivä,
Se suuri ja peljättävä.
Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet
lasten puoleen ja lasten sydämet heidän
isiensä puoleen, etten minä tulisi ja
löisi maata ja vihkisi sitä tuhon omaksi."
Luuk. 1:13,16,17>> "ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan
Ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes.
ja hän kääntää monta Israelin lapsista
Herran, heidän Jumalansa tykö.
Ja hän käy hänen edellään Eliaan
hengessä ja voimassa kääntääkseen
isien sydämet lasten puoleen."
Tosin, kulkeeko Johannes vain Eliaan hengessä, eli ainoastaan vastaavaasti toimien?
Käsite ”hengessä” voidaan myös tässä kääntää ”sielussa” [kreikan sana 'pneuma' tarkoittaa myös sielua], asia-yhteys ei kiellä sanaa näin kääntämästä.
Sitä paitti Malakia jo lupasi, että Herra lähettää nimenomaan profeetta Elian ja Eliaa yleisesti odotettiin.
Tarkoittaako Jeesus jotta Johannes on Elia? [Matt. 17:11-13] >> "Jeesus vastasi ja sanoi: Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta
minä sanon teille, että Elias on jo
tullut, mutta he eivät tunteneet häntä.
Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen
puhuneen heille Johannes Kastajasta."
Mielenkiintoisia kohtia ovat myös Johannes 9:1- 7>> "Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä
sanoen: ”Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö
vai hänen vanhempansa, että hänen piti
sokeana syntyä?
Jeesus:”Ei tämä, eikä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki”
Jeesus ei kyseenalaista opetuslasten kysymykseen liittyvää ajatusta lapsen elämästä ennen syntymäänsä kehollisuuteen. Oliko jumalallisuudessa tapahtuneet "synnit" aiheuttaneet paluun takaisin vammaisena, vai olivatko edellisen ihmis-elämän karmallisuudet syynä sokeana syntymään?
sekä
Room. 9:11-14>> "Ja ennen kuin kaksoset olivat syntyneetkään. Ennen kuin he olivat tehneet mitään
hyvää tai pahaa, niin, että Jumalan
valinnan mukainen aivoitus pysyisi,
ei tekojen tähden vaan kutsujan tähden.
Sanottiin hänelle: Vanhempi on
palveleva nuorempaa
Niin kuin kirjoitettu on:
”Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin."
Kaksosten teot eivät ole ratkaisevia, vaan jumalan rakkaus toista kohtaan ennen kummankaan maallista syntymää merkitsee.
Jaakob ja Eesau ovat tuon mukaan olleet jo persoonina ennen syntymäänsä, joista toisen jumala oli ennalta valmistanut laupeuden astiaksi ja määrännyt lupauksen lapseksi.
Oliko taivaassa möhlitty vai maallisessa edellisessä elämässä toimittu väärin? Tälläisen päätöksen selitykseksi ei kelpaa "jumala tekee kuin lystää" argumentti, sillä jos jumala on oikeudenmukainen, on syy ja seuraus suhteet oltava kohdillaan?
Osaako, tietääkö joku kertoa tapauksesta tarkemmin?
¤¤¤
"Niin makaat kuin petaat" ja "sitä niität mitä kylvät" ovat vanhoja kansan totuuksia. Nämä merkitsevät ansiottoman armon pois sulkemista. Ideoissa on tehtävä oma osuutensa ja tämä on mahdollisuus myös itse tehdä elämäänsä ja sovittaa velkaansa [karmallista?]. Nämä totuudet auttavat paremmin oppimaan elämästään päivittäin ja seuraukset palkitsevat.
Tämä idea toimisi myös jälleensyntymissä, uusissa mahdollisuuksissa olisi potenttiaali oppia ja sovittaakin mm. rakkaudettomuuttaan?
Mitä mieltä olette raamatun kohdista mm.
1. Samuelin kirjan 2:26 jossa >>"Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, Hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen."
Tässähän voi olla kyse vanhemman jälleen-syntymä-uskon uudesta tulkinnasta? Taivaaseen käsittäkseni nousee henkiolennoksi muuntuneet tuomion jälkeen, tuo kohta kyllä hieman vivahtaa maallisempaan nostoon.
Onko Johannes Kastaja uudelleen syntynyt Elias, joka on käyvä Messiaan edellä?
Ml. 4:5-6>> "Katso, minä lähetän teille profeetta
Elian, ennekuin tulee Herran päivä,
Se suuri ja peljättävä.
Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet
lasten puoleen ja lasten sydämet heidän
isiensä puoleen, etten minä tulisi ja
löisi maata ja vihkisi sitä tuhon omaksi."
Luuk. 1:13,16,17>> "ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan
Ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes.
ja hän kääntää monta Israelin lapsista
Herran, heidän Jumalansa tykö.
Ja hän käy hänen edellään Eliaan
hengessä ja voimassa kääntääkseen
isien sydämet lasten puoleen."
Tosin, kulkeeko Johannes vain Eliaan hengessä, eli ainoastaan vastaavaasti toimien?
Käsite ”hengessä” voidaan myös tässä kääntää ”sielussa” [kreikan sana 'pneuma' tarkoittaa myös sielua], asia-yhteys ei kiellä sanaa näin kääntämästä.
Sitä paitti Malakia jo lupasi, että Herra lähettää nimenomaan profeetta Elian ja Eliaa yleisesti odotettiin.
Tarkoittaako Jeesus jotta Johannes on Elia? [Matt. 17:11-13] >> "Jeesus vastasi ja sanoi: Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen. Mutta
minä sanon teille, että Elias on jo
tullut, mutta he eivät tunteneet häntä.
Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen
puhuneen heille Johannes Kastajasta."
Mielenkiintoisia kohtia ovat myös Johannes 9:1- 7>> "Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä
sanoen: ”Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö
vai hänen vanhempansa, että hänen piti
sokeana syntyä?
Jeesus:”Ei tämä, eikä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki”
Jeesus ei kyseenalaista opetuslasten kysymykseen liittyvää ajatusta lapsen elämästä ennen syntymäänsä kehollisuuteen. Oliko jumalallisuudessa tapahtuneet "synnit" aiheuttaneet paluun takaisin vammaisena, vai olivatko edellisen ihmis-elämän karmallisuudet syynä sokeana syntymään?
sekä
Room. 9:11-14>> "Ja ennen kuin kaksoset olivat syntyneetkään. Ennen kuin he olivat tehneet mitään
hyvää tai pahaa, niin, että Jumalan
valinnan mukainen aivoitus pysyisi,
ei tekojen tähden vaan kutsujan tähden.
Sanottiin hänelle: Vanhempi on
palveleva nuorempaa
Niin kuin kirjoitettu on:
”Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin."
Kaksosten teot eivät ole ratkaisevia, vaan jumalan rakkaus toista kohtaan ennen kummankaan maallista syntymää merkitsee.
Jaakob ja Eesau ovat tuon mukaan olleet jo persoonina ennen syntymäänsä, joista toisen jumala oli ennalta valmistanut laupeuden astiaksi ja määrännyt lupauksen lapseksi.
Oliko taivaassa möhlitty vai maallisessa edellisessä elämässä toimittu väärin? Tälläisen päätöksen selitykseksi ei kelpaa "jumala tekee kuin lystää" argumentti, sillä jos jumala on oikeudenmukainen, on syy ja seuraus suhteet oltava kohdillaan?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mä olen välillä miettinyt sitä, että kun siellä itämailla niin ollaan muistavinaan menneitä elämiä, niin miksei ne kerro eläneensä vaikka eurooppalaisina tai eskimoina. Aina ollaan vaan jossain samassa paikassa ja samanlaisena ihmisenä. Panee epäilyttämään koko juttua. En mäkään ole vielä niin paatunut, että en osais epäillä omia uskomuksiani.
Sitten oli vielä se yksi tanskalainen dokkari missä ne hypnoosin avulla palautteli ihmisiä menneeseen elämään. Niitä oli joku puolisen tusinaa "koehenkilöä". Se oli aika vaikuttavaa, mutta nekin muisti vain elämiään eurooppalaisina. Jännää oli kuitenkin se, että ne kykeni kertomaan tarkkoja yksityiskohtia eri paikoista, joiden tietämiseen tarvittiin historian erikoistuntijoita.
Kyllä mäkin epäilen vahvasti noita Raamatun kohtia, että ne saattais jotenkin viitata reinkarnaatioon ja karman lakiin. On se kummaa jos Jumalan pitäs vihata ja rakastaa jotain sielua, ihan noin vaan ilman mitään sen kummempaa syytä. Ei siinä ole järkeä. Jos kyseessä olikin Eesaun karma, jonka vuoksi Jumala "vihasi" tätä? En kyllä usko, että Jumala vihaisi oikeasti ketään. Eihän Rakkaudessa voi olla mitään vihaa. Ja Jumala on muutenkin niin mahtava, että ei pikkusieluinen vihaaminen kuulu hänen toimenkuvaansa. Tietysti alkeelliset ihmiset haluavat välillä käyttää näinkin äärimmäisen rankkoja kielikuvia tehdäkseen asiat kovakalloisemmillekin selviksi.
Kaikki vihaa sua! Jumalakin vihaa sua! Kuulostaa ihan Kummeleiden vitsiltä! ;)
//En mäkään ole vielä niin paatunut, että en osais epäillä omia uskomuksiani.//
- Vai pelätäänkö avata asioita pidemmälle?
Jos nämäkin kokemukset saavat maallisemman selityksen, pidättäydytäänkö silti "salaisesti" omassa subjetiivisessa uskossa, siis kielletään kaikki muut faktatkin?
Kun "uskovalta" tälläiseen asiaan selitystä kysyy, saa usein vastauksen demonistista voimista, diimonit ovat heitä jotka muistaa vierailut muissa/menneissä ihmis-kehoissa. Voisi kysyä: "Kuka sinä sitten olet?" jos joku muu sinussa kertoo ja kauttasi tilanteita muistaa ja hallitsee?
Raamattu kuten muukin pyhitys-kirjallisuus sisältää tiivistynyttä gnosista, tuon tiedon esille kaivaminen ei onnistu suora-lukuna.
Oikeastaan kaikella täällä on imblikaationsa.
Shantia ja se kertoo kirjassaan, että on todella hyvä että emme muista menneitä elämiämme. On tuskallista tuntea kuuluvansa aivan eri perheeseen kuin mihin on syntynyt. Kun aikaa edellisestä elämästä on kulunut vasta hetki.
Kyllä mä lakkaan heti uskomasta jälleensyntymiseen ja karmaan jos ne pystytään osoittamaan vääriksi. En ole mitenkään rakastunut koko ajatukseen. Koko juttu tuottaa itselleni vielä paljon kärsimystä, koska tunnen vahvasti karmani vaikutuksen tähän elämääni. Se tuntuu olevan vuoren korkuinen. Kuulun ehkä siihen 1 prosenttiin maailman kaikkein aikojen pahimmista koskaan eläneistä ihmisistä.
Mutta tässä sitä taas ollaan! ;)
Uskovien kanssa täällä netissä käytävä keskustelu on usein hyvin turhauttavaa. Heidän tekstinsä huokuu usein epäkypsyyttä. Elämää ei ole vielä ehkä koettu tarpeeksi. Usein nuoret, juuri uskoontulleet kirjoittavat hyvin lapsellisella tavalla asioista. Onhan se toisaalta hyvin hellyyttävää. Eikä sitä illuusiota haluais rikkoa. Tuo yksi uskova täällä taas vetää tästä herneen nenäänsä, mutta vetäköön! ;)
Mullakin on kokemusta näistä diimoneista. Varsinkin parikymppisenä ne kiusas mua välillä oikein kunnolla. Puhelinnumerossanikin oli kolme kutosta peräkkäin! Heh! Ja välillä vieläkin ne pirulaiset koittaa sekoittaa elämääni. Ne kuitenkin tietää, että mä tiedän, joten ne ei pääse enää yleensä yllättämään mua. Ja ainahan noita riiviöitä on ollut. Ihmiskunnan alkuajoista saakka. Ja aina ihmisillä on ollut keinoja niiden karkoittamiseen. Ymmärrän kyllä, että joitakin ihmisiä pelottaa tämä asia. Mä taas taidan jo olla niin hullu, että en koko asiaa edes pahemmin noteeraa. Jos mua joku henki haluaa kiusata, niin kiusatkoon sitten. Jeesustakin ne kiusas ja Buddhankin väitetään kokeneen saman, joten hyvässä seurassa ollaan...
;)
http://www.youtube.com/watch?v=BwlLh5HtBLU
Demons eye...
Tiedostan oman vajaavuuteni eläimellisyydessäni, mutta sinusta poiketen en saa kosketusta alku-juurimaiseen negaatioon, tunnen olevani vain kokija ja jonkinlainen matkaaja konkretiassa sisäisessä-syvässä-rauhassa.
Sielu, henki ja ruumis asetelmassa oleellista täällä lienee "sielullisuus", jonka henkilökohtaisesti käsitän tietoisuudeksi.
Henki on elämän-voimamme jonka saamme "Korkeimmalta/Kaikelta", ruumis tulee matalimmalta [henki-valloista] ja "näillä mennään", eli koetaan yhteis-vaikutukset tietoisuudessamme.
'Minua', eli juuri tätä hemmoa ei koskaan ole menneisyydessä ollut, eikä koskaan tule tämän jälkeen enää olemaan, olen siis 'minänä' ainut'kertainen.
Tähän liittyy itselläni harvinainen ja hyvin hetkellinen kokemus tietoisuudesta, jossa voisin olla osaltani kenessä/kuka tahansa.
Tämä voi viitata useisiin ihmis/"nahka-vaatteissa" vierailuihin, eli ihmisyys alkaa olla hanskassa?
Miettimisen paikka on siinä "Kuka olen?", eli "Kuka/Mikä" hallitsee toimiani? Hallitseeko biologia[kehollisuus], E-voima[Jumalallisuus], vai sielullisuus/tietoisuus [näiden kaikkien yhdistelmä]?
Tämä liittyy myös oleellisesti kehittymiseemme, ei ole viisasta antaa valtoja vain yhdelle osa-alueelle [Jumallisuus ei meitä täydesti voi tavoittaa kehossa], kun tajullisuutemme on kasvanut ymmärrykseen[tieto kokemus].
Daimonimme on eri syvyistä palaatua.
Kuten sanotaan voi "Oma lihamme olla se", tai tietoisuutemme vääristymät johtaa mustaan-maagisuuteen, tämä viimeinen on karmivaa.
Puhdas-"sydämisyys" lienee saavutettavissa nöyryyden ja alku-juurimaisten erehdysten myöntämisen kautta, kuten myös toisin päin, mustuus valtaa mielen ylpeydestä ["Olemme jumalia!!] kummuten, jolloin Itse-tietoisuus muuttuu Itse-riittoisuudeksi ja saa aikaan palvonnan tarpeen, ja sen lieve-ilmiöt, kuten lihallisuuden kukoistamaan ja lopulta kaikki murtuu kuin tina-kuorinen sydän.
Onneksi on suuri-tietoturva-systeemi, se on todellakin rakkaudellisesti olemassa, emme muista, onneksi on kuolema, joka vapahtaa ja antaa uuden mahdollisuuden armoon,,,anihiloitumisen armoon.
sulla alkas olemaan tämä ihmisyys hanskassa. Sulla on tosin sen verran omaperäinen tyyli, että lukijallakin pitää olla tää ihmisyyshomma itselläänkin hanskassa.
Ihmisillä ja varsinkin erilaisilla uskovilla on kyllä erittäin tehokas palomuuri heidän ja meidän välissä. Tämän saa huomata tällakin palstalla päivittäin. Mikään ei mene siitä läpi. Toisaalta miksi sen pitäskään mennä läpi? Jos ihminen on uskossaan onnellinen, eikä aiheuta sillä taipumuksellaan vaaraa lähimmäisilleen, niin mikäs siinä sitten? Onhan se toki välillä aika ylimielistä touhua, mutta kyllähän sitä pitää ihmisen pystyä kestämään suoraansanottuna vähän sitä vittuiluakin. Muuten on parasta mennä pois taakseen katsomatta...
En tiijä sitten, mutta se vois mennä täällä jotenkin sillai, että ne sielut, jotka aikoinaan oli "suuria pahassa" tulee olemaan tulevaisuudessa "suuria hyvässä". Mitä enemmänhän sitä mokaa, niin sitä enemmän oppii. Kun ihmiset tarpeeksi kiroaa jotain ihmistä, Jumala taas alkaakin siunata tätä ihmistä. Vaatii aikamoista rohkeutta syntyä Hitleriksi, Napoleoniksi tai Saddamiksi. Nää on niitä salattuja mysteereitä, joiden edessä pikkusielut alkaa parkua ja kiukutella vastaan.
Ja tällaset "megasontiaiset" jos jotka saavat kärsiä tulevissa elämissään. Mutta mitä enemmän kärsit, niin sitä enemmän opit ja kehityt. He siis väkisinkin joutuvat menemään muita pidemmälle. Näen, että itselläni on juuri tällainen sielunkehitys. Ehkä olen vähän poikkeuksellinen tapaus tai jotain? Pitää vaan varoa, että ihmiset eivät ala pitämään sua jumalana. Niinhän kävi Buddhalle ja Jeesuksellekin. Ja myös omasta lähihistoriastamme löytyy siitäkin vastaavia keissejä joissa jostain ihmisestä on tehty jumala: Daavidin oksa ja Koresh, sekä japanilainen korkein totuus ja Asahara. Ei siis tartte mennä kovinkaan kauas historiaan.
Näkisin myös, että olemme ainutkertaisia ja uniikkeja persoonia, jotka katoavat kuollessamme. Vai katoavatko? Jotkut sielut ehkä kuoltuaan yrittävät epätoivoisesti säilyttää persoonalliset ominaisuutensa ja lymyävät varjoissa. Ehkä nämä sielut ovat juuri niitä diimoneita? Ne mielellään esiintyvät herkkä- ja taikauskoisille ihmisille milloin minänä. Piruina tai kuolleiden ihmisten sieluina. Ehkä taas valaistunut sielu siirtyy heti korkeampaan olemiseen, eikä mikään juuri muutu. Valaistuneen ei tarvitse enää muuttua. Muut sielut taas joutuvat muuttumaan ja jättämään persoonalliset ominaisuutensa taakseen. Eikä niitä tarvita, koska ne olivat jo alunperinkin vääristyneitä.
Puhdas"sydämisen" ei tarvitse enää koskaan muuttua. Ei ainakaan konkreettisesti.
Mulla on mennyt kauan päästä tuosta ajatusmallista eroon, että olisin itse jumala. Kun sekosin ekan kerran olin varma siitä, että olen jumala. En Jeesus, vaan todellakin jumala! Aika helvetillistä ajatella vuosikausia jatkuvasti olevansa jumala. Onneksi olen jo lähes parantunut tuosta hirvittävästä ajatuksesta. Ajattelin samalla sitäkin, että olen myös saatana. Siihen se vaan johtaa, jos "korottaa" itsensä liian korkealle. Aika kreisiä, mutta aivan pirun haastavaa!
Helvetin kova koulu, mutta mikään todella tärkeähän ei tule helpolla. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä tätä asiaa. Se on sitä todellista kamelin menemistä neulansilmän läpi. ;)
//Jotkut sielut ehkä kuoltuaan yrittävät epätoivoisesti säilyttää persoonalliset ominaisuutensa ja lymyävät varjoissa. Ehkä nämä sielut ovat juuri niitä diimoneita? Ne mielellään esiintyvät herkkä- ja taikauskoisille ihmisille milloin minänä. Piruina tai kuolleiden ihmisten sieluina.//
- Olen vakuuttunut siitä, että juuri tästä on laajemminkin kyse, siis 'koko-meidän-kaikessa', tässä "kuplassamme".
Me 'tänä kaikkena' rakensimme itsellemme "vankilaksi" muodostuneen erillisyytemme ja jopa tykästyimme siihen niin, että puuhastelimme tästä kaikesta "kodin"?
Ehkä unohduksemme on myös tahallista, jotta juttu ei kirvelisi niin paljon, tämä on sinänsä sääli, sillä se myös tavallaan pitää meidät tehokkaasti harhassamme, eli erheessämme [ainut todellinen "syntimme"] tiukasti kiinni?
Taivaamme lienee täynnä henkiä, tuossa lohduttomassa väli-tilassa haahuilevia ["En ma pääse yliseen, en ma pääse aliseen"], eksyneitä, karanneita ja itse-päisiä tietoisuuksia, jotka pelkäävät armoa, eli haihtumista privaattiudesta Kaikkeen?
Paha on tosiaan opettajamme, siksi Hitlerit ja muut pahikset ovat ainoastaan osa systeemiä, jonka tarkoitus on kiteyttää mahdottomuutemme esiin.
Taiteet ovat parhaimmillaan haikuja siitä täydellisyydestä, jossa "niin yhäällä kuin alhaalla" ilmenee idealina. En taiteilla tarkoita tässä minän/egon uhoa, kaipausta, kansallismielisyyttä tai muita "helppoja temppuja" egon korottamiseksi 'taide-päläjäyksillä', vaan niitä "ilmasta poimittuja" nerokkaita ideoita jotka leijuvat irti maallisuudesta.
Tuli mieleeni eräs kuuluisa näyttelijä, soturisielu itsekin: Clint Eastwood. Äijä osaa musisoida. Ja Hitler maalaili tauluja. Hänkin soturisielu. Jos Aatu olis päässy opiskelemaan taidetta Wieniin niin ei olis ollu natsismia. Niin pienestä se on välillä kiinni. Käsittämättömän pienestä! Tosin jotkut viisaat on sitä mieltä, että aina tulee joku toinen tilalle. Kaikki on siis ennalta suunniteltua. Olen siitä 101% varma.
Ja musiikki on taiteista suurin. Se pystyy koskettamaan miljardeja samanaikaisesti. Ehkä tuo Michael Jacksoninkin kuolema vähän taas yhdisti tätä ihmiskuntaa. Eikä ole sattumaa, että kyseessä on nimenomaan musiikki. Musiikki tulee olemaan erittäin tärkeässä osassa ihmisen selviytymistaistelussa. Se nostaa meitä korkeammalle ja puhuttelee jopa paatuneimman sydäntä. ;)
Joo, musiikista puheen ollen, minulla on pari erikoisempaa kokemusta musiikista.
Toinen liittyi hyvin erikoiseen ali-tajuisuuden ylös nostamaan kuvaan/kokemukseen unessa, jonka lopussa nousin ahdistavasta ojasta,,,en suinkaan pudotakseni takaisin allikkoon, vaan noustakseni suuremmoisen maailman rajalle. Tuon rajan takaa täydellisestä maailmasta kuului kauneinta koskaan kuulemaani lyyristä koloratuurisopraanon laulua, tuota ylimaallisen kaunista melodiaa en ollut koskaan kuullut ennen tai ole kuullut tuon kokemuksen jälkeen.
Toinen kokemus tapahtui erään kerran kun olin vetäytymässä nukkumaan. Huoneen poikki ikään kuin leijui musiikkia tiiviisti. Musiikki oli tässäkin tapauksessa lähinnä "taide-musiikkia". Erikoista todella oli musiikin "muoto", aivan kuin itse musiikki olisi konkretisoitunut entiteetiksi. Musiikki ["hän"] leijui läpi huoneiston "tuijottaen" minua "iloisen ilkikurisesti" häviten lopulta seinän lävitse ulko-ilmaan.
Tuosta vankilamaisesta olo-tilastamme tuli mieleeni tälläinen video, jossa väitetään tapahtuneen sellaista mikä osoittaa "piirin-pienen-pyörivän" monissa eri tasoissa.
http://www.youtube.com/watch?v=FdWXMD4rOGQ&feature=PlayList&p=9061AD70EDC20F02&index=13
jo liki...
//jo liki...//
- Välillä hommassa tuleekin hiki.
Urantia kirjassa, vaikka aikamoista höpinää onkin, mainitaan, että jos ihmiskunta kuulisi enkelten musiikkia, maailma muuttuisi samantien.
Itse kuulin kerran unessa sellasen kasari "tukkahevibiisin". Ois siitä varmaan hitti tullut, jos olisi vain mieleeni painunut.
Itselläni on sellainen visio, että tulevaisuudessa aletaan improvisoida enemmän. Soitto on varsin taidokasta, yllätyksellistä ja se saa ihmiset nauramaan ja itkemään. Nykyäänhän musiikki on aika tylsää. Ennalta-arvattavaa ja hengetöntä. Kaupallista pashaa!
Shanti ehkä syntyi pian edellisen kuolemansa jälkeen. Tällöin edellinen persoona ei ole ehtinyt mitätöityä. Silloin tuntee tuskaa koska on takertumia edelliseen perheeseen ja edellisen elämän ihmisiin, joita ei enää ole. Shanti oli ns. psyykikko. Henkinen jälleensyntymismuisti sitävastoin on tunnelmien ja yleispiirteitten muistamista, yksityiskohdat unohtuvat koska (alempi maallinen) persoona on kuollut.
Normaalin kaavan mukaan mentäessä unohdetaan entisen elämän yksityiskohdat, joita ovat mm. nimet, osoitteet, vuosiluvut. Ne joudutaan arvioimaan jälkikäteen summamutikassa. Ne ovat ikuiselle olemuspuolelle käsittääkseni yhdentekeviä, niitä ei paineta henkiseen muistiin.
Kun henkinen jälleensyntymismuisti joka herää, se muistaa tunnelmat ja yleispiirteet. Se muistaa kaikki tarkoituksenmukaisena, ja on sitä elämänkirjan lukemista. Luetaan kuin ulkopuolisena toiselle ihmiselle kuuluvia juttuja ja niihin ei enää takerruta. Samalla nähdään tietenkin tulevaisuuden persoonia, koska henkinen jälleensyntymismuisti kulkee aina kahteen suuntaan. Tällöin ei koeta myöskään tuskaa.
Jos pitäisi muistaa kaikki tarkat yksityiskohdat, kun entinen persoona on kokonaan kuollut, niin entinen persoona olisi herätettävä henkiin astumalla akaashisesta persoonasta käsin takaisin aikaisempaan aikaan ja maalliseen persoonaan. Se loisi sivupersoonan, jonka uudestaan mitätöiminen veisi aikaa.
Näin käsitän kahdenlaiset jälleensyntymismuistit: psyykkistä laatua olevan (entinen persoona osittain vielä elossa tai se herätetään henkiin) ja henkisen, joka on turvallisempi.
Maallisen persoonan ei pitäisi muistaa menneitä persoonia. Maallisella tasolla toimiessaan muisti sitoo ihmisen aineeseen ja aikaan. Jos maallinen muistaisi entistä niin se lisäisi sidonnaisuuksia ja tuottaisi tuskaa. Korkeammalla tasollaan sen vaikutus on toisenlainen.
Minusta vain se on armoa kun sielu saa heikkoudestaan huolimatta syntyä aineellisuuteen niin monta kertaa kunnes on hankkinut riittävän vahvuuden epäpuhtauden voittamiseen.
Juu, ehkä tälläinen helvetillinen ralli on lopulta osoitus rakkaudesta?
Nyt ja tässä voimme sentään toimia, emme siis ole enää "tyhjiössä" [ josta on haikuja Itselläni] vangittuna toimettomuuteen, vaan olemme hieman astetta lähempänä "Korkeinta/Kaikki", tämä mahdollistaa kokemuksesta oppimisen ja hengen-tasoissa katumuksen mahdollisuuden?
Shanti Devi on vain 1 esimerkki tuhansien samanlaisten joukossa.
Valitettavasti Suomeksi on hyvin vähän kirjallisuutta saatavilla.
Jos englanninkieltä osaa niin...
Kannattaa etsiä käsiin tohtori Ian Stevensonin tutkimuksia. Ja Virginian yliopistossa toimii yhä hänen aloittamansa tutkimusyksikkö.
Myös Carol Bowmanin kirja kantsii lukea.
Ja tietenkin yksi ensimmäisistä alan merkkiteoksista - Brian L. Weissin "Many lives, many masters".
Webbisivuista..täällä voi käydä lukemassa; http://www.near-death.com/
Ja Youtubeen kun pistää "past life" tai "reincarnation" löytää hyviä dokumentteja.
Lontoo taittuu melko huonosti, siksi kyselinkin,,,jos joku olisi lukenut ja ystävällisesti tänne tiivistänyt tapauksen.
Tämä mainittu tyttö on syntynyt 1926. Hänestä on tehty monia elokuvia ja Youtubesta tietoja. Olen nähnyt elokuvan.