Kun urhoollinen sotilas on sodassa kaatunut, saanut sankarikuoleman järjestetään hänelle tietysti sankarihautajaiset. Niihin aina kuuluu pappi joka kertoo ikuisesta elämästä, jumalan hyvyydestä jne. Lauletaan virsiä, tunnelma on harras, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä.
Mitä jos sankari olikin vakaumuksellinen ateisti, miten homma hoidetaan, eikö se ole aika kiusallista? Meinaan jos kyseessä on oikein isokin sankari, todella poikkeuksellista urheutta osoittanut mies, kaikinpuolin erinomainen esikuva paitsi että hän on ateisti.
Miten tuosta kiusallisesta tilanteesta on jenkeissä selvitty, he kun ovat toisen maailmasodan jälkeen sotineet ja sotivat yhä ympäri maailmaa. Vai onko kaikki tosiurhot jumalaapelkääviä uskovia miehiä, ei yhtäkään ateistia historia tunne?!
Mitä jos sankari olikin vakaumuksellinen ateisti, miten homma hoidetaan, eikö se ole aika kiusallista? Meinaan jos kyseessä on oikein isokin sankari, todella poikkeuksellista urheutta osoittanut mies, kaikinpuolin erinomainen esikuva paitsi että hän on ateisti.
Miten tuosta kiusallisesta tilanteesta on jenkeissä selvitty, he kun ovat toisen maailmasodan jälkeen sotineet ja sotivat yhä ympäri maailmaa. Vai onko kaikki tosiurhot jumalaapelkääviä uskovia miehiä, ei yhtäkään ateistia historia tunne?!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suomessa meni ainakin näin. Kaatunut toimitettiin kotiseudulleen ja luovutettiin omaisille/omaiselle. Jos kaatuneen omainen/omaiset eivät halunneet yhtyä taikauskoa harrastavien seremonioihin, niin he hautasivat kaatuneen tietysti muualle, ei sankarihautaan. Sinne ei ketään väkisin haudattu.
sekä Linkomies tulevat ensimmäisinä mieleen.
" Vai onko kaikki tosiurhot jumalaapelkääviä uskovia miehiä, ei yhtäkään ateistia historia tunne?! "
Julkiset ateistit olivat yleensä kommunisteja, joita ei asepalvelukseen juuri huolittu, työjoukkoihin aseettomina kyllä.
Ateistin elämä Suomessa oli yhtä kidutusta osittain juuri kommunistiksi epäilyn vuoksi, eikä ns. uskonnonvapauslain voimaansaattamisesta niin pitkää aikaa ollut, joten lähes jokainen kuului johonkin kirkkoon ja tuli kaaduttuaan haudatuksi ao. kirkon mukaisin opein. Ne harvat virallisiin valtionkirkkoihin kuulumattomatkin yleensä olivat uskonnollisia ja useimmiten järjestäytyneitä juutalaisia, muslimeja ja katolilaisia kristittyjä. Jehovan todistajia ei tietääkseni vapautettu kokonaan palveluksesta, vaan he joko palvelivat aseettomina työjoukoissa tai sitten istuivat linnassa, valinta oli vapaa ...
En tiedä yhtäkään amerikkalaista sotasankaria, kaatunutta tai elävää joka olisi vakaumuksellinen ateisti. Sotilaat tietävät että lähtö voi tulla minä hetkenä hyvänsä, niissä hommissa ei ateistit pärjää, pitää olla vahva usko kuolemanjälkeiseen elämään!
Näennäinen uskonnollinen yhtenäisyys Yhdysvaltain armeijassa ei ole tullut ilmaiseksi, vaan siihen pakotetaan:
http://militaryreligiousfreedom.org/press-releases/jeremy_hall_harassed.html
Isäni oli, eli, taisteli ja kuoli ateistina, mutta kirkkoon kuuluminen oli käytännössä pakko.
Kirkko ja valtio on visusti erotettu toisistaan, koskee myös armeijaa, turha tulla valheita levittämään!
Ja silti ateisteja simputetaan ja uhkaillaan Yhdysvaltain armeijassa? On se Ameriikka ihmeiden ihmemaa! :D
muuta sanoa kuin, HÖPÖ HÖPÖ. On siellä paljon muitakin "vapauksia". ;)