kun uskovainen vaikka parantuu sairaudesta hän sanoo sen olevan jumalan rukousvastaus.. hmm..onko se sitä?
tilastot kertoo että ei ole..sillä siellä missä on kehittynyt lääketiede siellä ihminen todennäköisemmin paranee.
täällä länsimaassa ihminen saa todennäköisemmin uuden auton kun rukoilee mutta jos kehitysmaassa kristitty rukoilee ruokaa sitä ei saakaan niin helpolla kuin täällä auton!
kaikessa on kylmästi kyse sattumasta, mihin olosuhteisiin satumme syntymäänkin sen mukaan menee mahdollisuudet edes auttaa itse itseään.
siitten toiseen asiaan...
miksi kaikki on uskon varassa? miten uskomiinen jumalaan tekee ihmisestä paremman? sitä on vaikea ymmärtää..ateistikin voi olla miten lämmin ja hyvä muille ihmisille ja se kertoo sydämen tilasta eikä mikään usko..
ajatellaampa loogisesti hetki,,
jos jumala olisi halunnut hyvää hän olisi toiminut seuraavasti..hän ilmestyisi jokaiselle lapsena ja kertoisi kuka on ja miten haluaa meidän ihmisten elävän täällä..silloin kaikki tietäisi totuuden jumalasta..silloin ei olisi uskonsotia eikä vänkäämistä niistä vaan jokaisella olisi turva joka on aidosti läsnä..silloin jokainen pyrkisi hyvään, olisi kanssaihmisilleen hyvä ja pyrkisi noudattamaan jumalan tahtoa...kaikilla olisi hyvä olla...ja ne jotka kaikesta huolimatta tekisivät pahaa tietäisivät että siitä seuraa rangaistus...tällöin jumalan hylkäisi tietoisesti ja voisi itse valita palveleeko hyvää vai pahaa..
nyt kaikki on vain uskon varassa joten luonnollisestikaan kaikki ei usko jumalaan...
tilastot kertoo että ei ole..sillä siellä missä on kehittynyt lääketiede siellä ihminen todennäköisemmin paranee.
täällä länsimaassa ihminen saa todennäköisemmin uuden auton kun rukoilee mutta jos kehitysmaassa kristitty rukoilee ruokaa sitä ei saakaan niin helpolla kuin täällä auton!
kaikessa on kylmästi kyse sattumasta, mihin olosuhteisiin satumme syntymäänkin sen mukaan menee mahdollisuudet edes auttaa itse itseään.
siitten toiseen asiaan...
miksi kaikki on uskon varassa? miten uskomiinen jumalaan tekee ihmisestä paremman? sitä on vaikea ymmärtää..ateistikin voi olla miten lämmin ja hyvä muille ihmisille ja se kertoo sydämen tilasta eikä mikään usko..
ajatellaampa loogisesti hetki,,
jos jumala olisi halunnut hyvää hän olisi toiminut seuraavasti..hän ilmestyisi jokaiselle lapsena ja kertoisi kuka on ja miten haluaa meidän ihmisten elävän täällä..silloin kaikki tietäisi totuuden jumalasta..silloin ei olisi uskonsotia eikä vänkäämistä niistä vaan jokaisella olisi turva joka on aidosti läsnä..silloin jokainen pyrkisi hyvään, olisi kanssaihmisilleen hyvä ja pyrkisi noudattamaan jumalan tahtoa...kaikilla olisi hyvä olla...ja ne jotka kaikesta huolimatta tekisivät pahaa tietäisivät että siitä seuraa rangaistus...tällöin jumalan hylkäisi tietoisesti ja voisi itse valita palveleeko hyvää vai pahaa..
nyt kaikki on vain uskon varassa joten luonnollisestikaan kaikki ei usko jumalaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
ymmärrystä näihin asioihin on annettu.
Parantuminen on aina Jumalan teko:
tapahtui se lääketieteen tai rukouksen kautta.
Me olemme Jumalan tahdosta syntyneet tänne
Hän puhalsi meihin elämän hengen ja
Hän on myöskin määrännyt jokaiselle sen päivän,
jolloin siirrymme täältä ajasta ikuisuuteen.
Jumalalla on suunnitelma jokaisen ihmisen kohdalla ja
mikäli joku sairastuu vakavasti ja lääketieteellisesti
katsotaan,että hän kuolee ja sitten käykin niin,että
hän selviääkin siitä-silloin on kyse Jumalan antamasta
jatkoajasta tämän ihmisen kohdalla.
Miksi kaikki on uskon varassa-
ja miten usko Jumalaan tekee
ihmisestä paremman?
Me voimme kukin uskoa jonkinlaiseen jumalaan
kun olemme kuulleet puhuttavan Jumalasta,
ja voimme rukoillakin,
mutta se ei ole sama asia,kuin että meillä olisi
jo henkilökohtainen yhteys Jumalan kanssa.
Usko todelliseen ja elävään Jumalaan tulee
ihmiselle lahjana Jumalalta,jolloin myöskin
saadaan yhteys Häneen.
Tämä tapahtuu sen kautta,että ihminen
Jumalan antaman etsikkoajan aikana
ymmärtää,että hän on syntinen
ja tällöin hänessä herää synnintunto
ja se saa aikaan parannuksen eli
mielenmuutoksen:jolloin ihminen
katuu syntielämäänsä ja uskoo
Jeesuksen sovitustyöhön
omakohtaisesti.
Se on kokonaan Jumalan tekoa.
Itsessämme emme sitä muuten
ymmärtäisi,emmekä me siihen
voisi uskoa.
Me ihmiset olemme kaikki syntisiä
eikä meistä kukaan itsessämme
olla hyviä-meissä kaikissa on
inhimillisyyttä ja ihmishyvyyttä,
mutta loppujenlopuksi meissä on
myöskin se syntinen ihminen,jossa
ilmenee erilaiset synnilliset halut
teot ja ajatukset vaikka me itsessämme
pyrkisimme olemaan miten hyviä
tahansa,niin tavalla tai toisella meissä
ilmenee sekin puoli,niinettemme pysty
tekemään vain ja ainoastaan hyvää,
vaikka haluaisimme.
Kun meillä on yhteys Jumalaan,niin
meillä on mahdollisuus epäitsekkääseen
elämään-meistä ei kuitenkaan tule ikinä
täällä maanpäällä niin täydellisen hyviä,
ettemmekö me siitähuolimatta tekisi syntiäkin,
mutta kun rukoilemme,niin Jumala antaa meille
voimaa vastustaa kiusausta langeta syntiin.
Raamatun mukaan luonnollinen ihminen ei voi
ottaa vastaan sitä,mikä Jumalan hengen on.
Se on hänelle hullutus,eikä hän voi sitä ymmärtää.
Luodessaan ihmisen,Jumala antoi jokaiselle
tahdonvapauden ja me voimme siksi päättää
mitä valintoja elämässämme teemme.
Siksi Hän ei myöskään pakota ihmistä mihinkään
mikä juuri osoittaa sen:miten paljon Hän ihmistä
rakastaa.
Maailma on epäoikeudenmukainen paikka ja se
muuttui sellaiseksi ihmisen tottelemattomuuden
tähden-me joudumme kärsimään syntiinlankeamisen
seurauksista,mikä tapahtui paratiisissa.
Sinun mielikuvasi siitä:Jos Jumala olisi halunnut hyvää..
hän ilmestyisi jokaiselle lapsena ja kertoisi kuka on ja
miten haluaisi meidän ihmisten elävän täällä..
Se ei silti muuttaisi maailmaa synnittömäksi paikaksi-
täällä tapahtuisi edelleenkin murhia ja muita syntejä-
koska ihminen ei omalla tahdon voimallaankaan voisi
taistella synninvoimaa vastaan,johon hänen syntinen
liharuumiinsa tuntee vetoa ja johon häntä yllyttäisi ja
langettaisi sielujemme vihollinen,saatana,joka myöskin
on olemassa.
Ja tästäsyystä Jumala valmisti koko ihmiskunnalle
mahdollisuuden pelastumiseen:lähettämällä Poikansa
Jeesuksen maanpäälle.Hän neuvoi tien Jumalan luokse
ja Hän toimi kaikessa Jumalan,Isänsä tahdon mukaisesti-
jättäen meille näin esikuvan,että me seuraisimme Hänen
jälkiänsä täällä maanpäällä eläessämme.
Raamattu koostuu eri aikakausien uskovista,jotka ovat
kirjanneet Jumalan Hengen vaikutuksesta kaiken ylös-
meille täällä eläville uskoville,että me tietäisimme mikä
Jumalan tahto on.
Jeesus kuoli ristillä voittaen synnin ja sairauden voiman,
että meidän ikuisesti elävä sielumme pääsisi kerran
Hänen luokseen-eikä joutuisi ikuiseen eroon Jumalasta.
Paratiisissa Jumalan ja ihmisen välillä oli rikkomaton yhteys
ja he kommunikoivat avoimesti toistensa kanssa ja
Jumalan hyvyys ja rakkaus ympäröi heitä,he tunsivat Hänet
ja Hänen läsnäolonsa kaikenaikaa-siitähuolimatta ihminen
lankesi syntiin- ja -oli tottelematon Jumalan käskylle ja näin
ihmisen yhteys Jumalaan katkesi-yhden ainoan synnin tähden-
Jumala oli varoittanut ihmistä siitä,koska Hän tiesi sen
seurauksen vakavuuden,mutta ihminen teki toisin.
Jumala karkoitti ihmisen pois paratiisista ja laittoi kerubit
vartioimaan elämän puuta,ettei ihminen söisi siitäkin ja
jäisi pysyvästi synnilliseen tilaansa.
Siksi meillä on vielä mahdollisuus päästä Jumalan yhteyteen!
"...kun uskovainen vaikka parantuu sairaudesta hän sanoo sen olevan jumalan rukousvastaus..."
- Kyseessä on siis kokemusten henkilökohtainen tulkinta joka vaihtelee uskovienkin kesken.
Itse kyllä miellän eron ns. "luonnontilassa" eli ilman suoraa Jumalan vaikutusta tapahtuvien asioiden, esim. flunssasta parantumisen ja suoranaisten ihmeiden tai rukousvastausten välillä (sellaiseksi riittää myös "ei-ihme" jonka itse koen olleen selvää johdatusta) - ei niin että sillä olisi jotain väliä, tiedänkö aina eron, mutta siis käsitteellisellä tasolla näin.
Asia kakkosesta:
Ajatuksesi on kyllä ihan hyvä, enkä tiedä miksi Jumala ei niin toimi, enkä sen puoleen koe suurta tarvetta puolustella asiaa Jumalan puolesta. Näen asian enemmänkin niin että ilmeisesti Jumala ei halua pitää suurta julkista meteliä itsestään, syistä jotka ovat hänen omiaan.
Tuon loppuosan voisi tiivistää ehkä kysymykseen "onko Jumala oikeudenmukainen?" - uskovalle tämäkin on usein enemmänkin uskonasia, kuin rationaalisia johtopäätöksiä. Uskossahan on kyse nimenomaan luottamuksesta ja joskus monet vaikealta tuntuvat käsitykset Jumalasta voivat olla vääriä.
En henk.koht esim. itse usko helvetin olemassaoloon, vaan "annihilaatioon" eli siihen että osa ihmisistä lakkaa olemasta, häviää. Annihilaatio- käsityksen omaksuminen on tehnyt itselleni ainakin helpommaksi nähdä Jumala hyvänä hallitsijana.
Jos joku uskovainen parantuu jostakin sairaudesta, niin eiköhän se ole aivan yhdentekevää jotenka hän on parantunut. En minä ainakaan ilmoittele erikseen paranemisiani esim jostakin flunsasta tai vastaavasta. Ja tosiasiahan on jotta ihminen paranee ikään kuin itsekseen monista sairauksista, eli luonto parantaa, joka on melkein sama asia kuin jotta luomakunnan luonut Luoja parantaa. Monet, siis melkein kaikki tehoaineet joita lääketeollisuus tarvitsee lääkkeisiinsä on alunalkujaan ollut puhtaita luonnontuotteita, joista ne ovat syntesisoitu teollisiksi tuotteiksi. Uskoa tietenkin tarvitsee jokainen sairastunut, sehän on luonnollista ja järkevää, siis jokaisen täytyy uskoa omiin mahdollisuuksiin myös oman tai jonkun läheisen paranemisen suhteen.