Ala-Ruuholan aikamiesveljekset Aaro ja Pentti asuivat lähellä lossirantaa. Eräänä kesänä kuului kummia: Lossivahdiksi oli tullut tuhti tyttö, joka oli kotoisin peräti Helsingistä. Tätä ihmettä veljesten oli suorastaan pakko lähteä omin silmin todistamaan. Valmetin perään laitettiin heinähäkki mukamas saareen kuljetettavaksi ja sitten ajettiin lossille. Tottahan ne huhut olivat, iso vaalea ryntäikäs naisihminenhän siellä lossia ajoi, ikää hänellä ei varmaan ollut paljon päälle kahdenkymmenen.
Koko matkan tuota ihanuutta tuijotellessa pojilla alkoi tietysti kovasti ottaa eteen. Saareen päästyä heinähäkistä sitten olikin hyötyä kun veljekset heittäytyivät kuorman päälle jäykkiä aisojaan runkkaamaan. Satsithan siinä lensivät melkein sen siunaaman sekunnilla kun kalu oli kouraan saatu ja vielä vaan tuppasi seistä jököttämään. Pikauusinnan jälkeen oli pojilta pahimmat paineet lähteneet ja ryhdyttiin laatimaan suunnitelmia lossitytön pöksyihin pääsemiseksi.
Mutta ujoja ja rujoja kun olivat, eivät kehdanneet mennä edes jutustelemaan. Vanhemmat isäntämiehet sen sijaan pyrkivät kilvan tyttöä jututtamaan, esittivätpä kierrellen kaarrellen jopa ylistäviä arvioita hänen rintavarustuksestaan. Tyttöpä ei edes punastellut, heittipä takaisin tähän tyyliin: - Eipä taida isäntä köyhästä talosta olla kun on tuota ympärysmittaakin noin runsaasti. - Eväitäänkös isäntä kuljettelee noissa polvipusseissa? Ja päästi päälle iloisen naurunremakan. Meni siinä monelta isännältä jauhot suuhun ja lopun matkaa sitten murjotettiin tuppisuuna, sen verran harmitti neitokaisen sanavalmius.
Eräänä sunnuntaina pojat olivat lossirannan vieressä uimassa kun lossityttökin sattui saapumaan rantaan. - Onkos vesi kylmää? Kysyi pojilta ja sen kummemmin sumeilematta heitti vaatteet päältänsä ja pulahti itsekin ilkosillaan veteen. Pojat alkoivat olla jo vilusta sinertäviä, mutta eihän vedestä nousemisesta mitään tullut, tyttöhän olisi nähnyt heidän juhlakuntoon paisuneet kohti taivasta sojottavat kalunsa! Tyttö sen sijaan polskutteli reippaasti, välillä ui selällään niin että mahtavat tissit näyttivät ankkuripoijuilta ja välillä sukeltaessaan vilautteli aarteitaan poikien nähtäväksi. Sitten hän nousi vedestä ja jäi rannalle istumaan ja limonaadia juomaan. - Eikös poikia jo palele kun niin kauan olette siellä vedessä viihtyneet? Pojat eivät puhuneet mitään, purivat vain leukojansa yhteen, jotta hampaiden kalina ei olisi kuulunut. Pari kertaa vielä uituaan hän sitten pukeutui ja toivotti pojille hyvää jatkoa.
Viimein vedestä päästyään pojat olivat kaikin puolin niin kankeita vilusta, että seisiön pehmittämisestäkään ei olisi tullut mitään. Väen vängällä saivat sentään housut jalkoihinsa hirvittävistä seisokeista huolimatta, kalut oli ensi alkuun vyötettävä napaa vasten. Lähtivät sitten tutisten hiipimään kotiinsa eikä matkalla puhuttu sanaakaan. Tällä erää oli pillu tosiaan vähäksi aikaa mennyt mielestä.
Seuraavana päivänä sitten taas jatkettiin naisenkaatosuunnitelmien hiomista. Viikonloppuna oli parahiksi tulossa kesäjuhlat kylällä, siellä olisi tanssilavat, orkesterit ja kaikki. Siihen mennessä varmaan jotain keksitään, tuumivat veljekset. Aaro kävi hyvissä ajoin kaupungissa ja haki Alkosta riittävän monta pullollista rohkaisua. Pentti koetti keksiä jotain jutun juurta, joista voisi olla apua kun tytön kanssa puheisiin päästään. Pojat olivat jo keskenään sopineet, että kumpi ensin herättää neitosen kiinnostuksen, saa hoidella homman siltä osin loppuun toisen häiritsemättä.
Tuli viimein lauantai-ilta. Pojat olivat koko iltapäivän vahvistaneet itsetuntoaan pullotetulla itseluottamuksella. Varoen ottamasta itseään aivan horjuvaan kuntoon, lähtivät he sitten astelemaan juhlapaikalle. Järjestystä valvomaan oli paikalle tullut kylän konstaapeli parin suurtilallisen pojan toimiessa järjestysmiehinä. Tarkkaan he veljekset tutkivatkin piilotettujen viinasten varalta, mitään ei kuitenkaan löytynyt. Naureskellen Aaro ja Pentti jatkoivat matkaansa ja tutkivat tanssilavan reunamilla istuvaa väkijoukkoa. Lavalle vilkaistuaan he huomasivat heti lossitytön, joka oli jo tanssin pyörteissä kyläkauppiaan pojan kanssa. Mokomakin puotipuksu, ehti tänne ennen meitä likkaa tanssittamaan! Eipä olisi pojille heti tanssivuoroa hellinnytkään, kavaljeereja näytti olevan oikein jonoksi asti.
Nyt oli aika vetäytyä sivummalle laatimaan jatkosuunnitelmaa. Lavan takaisen kivikon kolosta kaivettiin esiin toinen sinne jo viikolla piilotetuista pulloista ja otettiin se parilla huikalla tyhjäksi. Mitä enemmän viina nuppiin kihahti, sitä enemmän poikia sapetti. Toinenkin pullo tyhjennettiin ja sitten lähdettiin takaisin tanssilavan suuntaan. Oli tosiaan päätetty tanssia ison vaalean kanssa maksoi mitä maksoi.
Partneri oli taas vaihtunut, nyt tyttöä pyöritteli laiha silmälasipäinen nuorimies. Naama punaisena Pentti tunki itsensä lavalle, työnsi laiheliinin sivuun ja nappasi tytön syleilyynsä. - Soon mun vuoro välillä tätä neitiä tanssitttaa! Edellinen partneri ei kuitenkaan tällaiseen ratkaisuun tyytynyt, vaan pyrki takaisin tytön luo. Silloin kajautti paikalle tullut Aaro häntä nyrkillä vasten naamaa ja tanssiaiset muuttuivat hetkessä kylätappeluksi.
Sen suuremmitta vaikeuksitta veljekset oli pian poliisin toimesta laitettu rautoihin ja matka maijalla kohti juoppoputkaa alkoi. Aamu oli betonilattialla vietetyn yön jälkeen ankea. Veljekset heräsivät raskaan raudoitetun oven kolinaan kun päivystävä konstaapeli ehdotti heille siirtymistä kuulusteluun. Pamputettuihin selkiin sattui vallan vietävästi ja krapulakin runteli poikia säälimättömällä teholla. - Voi pojat, minkä teitte. Tässä on nyt nipussa pahoinpitely, juopottelu julkisessa huvitilaisuudessa ja virkamiehen väkivaltainen vastustaminen. Taitaa tulla teille nyt kusiset paikat!
Pojat olivat hiljaa. Sitten he huomasivat huoneessa saman laihan nulikan, jota tanssilavalla olivat vast'ikään kurmoottaneet. - Niin, huonoksi onneksenne satuitte mottaamaan tätä vt. nimismiestä keskelle naamaa ilman mitään järkevää syytä. Nyt nousi mainittu virkamies seisomaan, toinen silmä oli mustana ja ilme kiukkuinen. Silloin tupsahti huoneeseen lossityttö! Onkohan tuokin nyt haettu tänne meitä vastaan todistamaan? Tyttö supatteli jotain vallesmannin korvaan ja he siirtyivät toiseen huoneeseen. Kiusallisen pitkältä tuntuneen kymmenminuuttisen jälkeen he viimein tulivat takaisin. Tyttö alkoi puhua: - Niin pojat, tämä Esko on minun sulhaseni. Hän opiskelee lakia ja satuimme molemmat saamaan kesätöitä samoilta seuduilta. Minä lossivahtina ja hän virkaatekevänä "kesävallesmannina" täältä kaupungista. Minä kyllä ymmärsin, että teitä minun vientiviuhkani kovasti harmitti, olittehan silminnähden kännissäkin kuin ankat. Esko kuitenkin pyynnöstäni suostuu olemaan nostamatta asiasta suurempaa meteliä, kunhan lupaatte jatkossa käyttäytyä kunnolla. Ja johan nuo konstaapelit kerkisivät teitä jo hieman pehmitellä "kumipuun oksilla".
Hiljaisena pojat poistuivat poliisiasemalta. Kotiin päästyä ei tapauksesta enää puhuttu, ei liioin lossitytöstä. Hevoslinimenttiä hierottiin pamputuksen sinistämiin selkiin ja seuraavia öitä ei ainakaan selällään nukuttu. Elämä Ala-Ruuholan talossa jatkui taas kuten ennenkin, silloin tällöin iltaisin kuului vällyjen alta suhinaa kun pojat harjoittivat käsitöitään.....
Koko matkan tuota ihanuutta tuijotellessa pojilla alkoi tietysti kovasti ottaa eteen. Saareen päästyä heinähäkistä sitten olikin hyötyä kun veljekset heittäytyivät kuorman päälle jäykkiä aisojaan runkkaamaan. Satsithan siinä lensivät melkein sen siunaaman sekunnilla kun kalu oli kouraan saatu ja vielä vaan tuppasi seistä jököttämään. Pikauusinnan jälkeen oli pojilta pahimmat paineet lähteneet ja ryhdyttiin laatimaan suunnitelmia lossitytön pöksyihin pääsemiseksi.
Mutta ujoja ja rujoja kun olivat, eivät kehdanneet mennä edes jutustelemaan. Vanhemmat isäntämiehet sen sijaan pyrkivät kilvan tyttöä jututtamaan, esittivätpä kierrellen kaarrellen jopa ylistäviä arvioita hänen rintavarustuksestaan. Tyttöpä ei edes punastellut, heittipä takaisin tähän tyyliin: - Eipä taida isäntä köyhästä talosta olla kun on tuota ympärysmittaakin noin runsaasti. - Eväitäänkös isäntä kuljettelee noissa polvipusseissa? Ja päästi päälle iloisen naurunremakan. Meni siinä monelta isännältä jauhot suuhun ja lopun matkaa sitten murjotettiin tuppisuuna, sen verran harmitti neitokaisen sanavalmius.
Eräänä sunnuntaina pojat olivat lossirannan vieressä uimassa kun lossityttökin sattui saapumaan rantaan. - Onkos vesi kylmää? Kysyi pojilta ja sen kummemmin sumeilematta heitti vaatteet päältänsä ja pulahti itsekin ilkosillaan veteen. Pojat alkoivat olla jo vilusta sinertäviä, mutta eihän vedestä nousemisesta mitään tullut, tyttöhän olisi nähnyt heidän juhlakuntoon paisuneet kohti taivasta sojottavat kalunsa! Tyttö sen sijaan polskutteli reippaasti, välillä ui selällään niin että mahtavat tissit näyttivät ankkuripoijuilta ja välillä sukeltaessaan vilautteli aarteitaan poikien nähtäväksi. Sitten hän nousi vedestä ja jäi rannalle istumaan ja limonaadia juomaan. - Eikös poikia jo palele kun niin kauan olette siellä vedessä viihtyneet? Pojat eivät puhuneet mitään, purivat vain leukojansa yhteen, jotta hampaiden kalina ei olisi kuulunut. Pari kertaa vielä uituaan hän sitten pukeutui ja toivotti pojille hyvää jatkoa.
Viimein vedestä päästyään pojat olivat kaikin puolin niin kankeita vilusta, että seisiön pehmittämisestäkään ei olisi tullut mitään. Väen vängällä saivat sentään housut jalkoihinsa hirvittävistä seisokeista huolimatta, kalut oli ensi alkuun vyötettävä napaa vasten. Lähtivät sitten tutisten hiipimään kotiinsa eikä matkalla puhuttu sanaakaan. Tällä erää oli pillu tosiaan vähäksi aikaa mennyt mielestä.
Seuraavana päivänä sitten taas jatkettiin naisenkaatosuunnitelmien hiomista. Viikonloppuna oli parahiksi tulossa kesäjuhlat kylällä, siellä olisi tanssilavat, orkesterit ja kaikki. Siihen mennessä varmaan jotain keksitään, tuumivat veljekset. Aaro kävi hyvissä ajoin kaupungissa ja haki Alkosta riittävän monta pullollista rohkaisua. Pentti koetti keksiä jotain jutun juurta, joista voisi olla apua kun tytön kanssa puheisiin päästään. Pojat olivat jo keskenään sopineet, että kumpi ensin herättää neitosen kiinnostuksen, saa hoidella homman siltä osin loppuun toisen häiritsemättä.
Tuli viimein lauantai-ilta. Pojat olivat koko iltapäivän vahvistaneet itsetuntoaan pullotetulla itseluottamuksella. Varoen ottamasta itseään aivan horjuvaan kuntoon, lähtivät he sitten astelemaan juhlapaikalle. Järjestystä valvomaan oli paikalle tullut kylän konstaapeli parin suurtilallisen pojan toimiessa järjestysmiehinä. Tarkkaan he veljekset tutkivatkin piilotettujen viinasten varalta, mitään ei kuitenkaan löytynyt. Naureskellen Aaro ja Pentti jatkoivat matkaansa ja tutkivat tanssilavan reunamilla istuvaa väkijoukkoa. Lavalle vilkaistuaan he huomasivat heti lossitytön, joka oli jo tanssin pyörteissä kyläkauppiaan pojan kanssa. Mokomakin puotipuksu, ehti tänne ennen meitä likkaa tanssittamaan! Eipä olisi pojille heti tanssivuoroa hellinnytkään, kavaljeereja näytti olevan oikein jonoksi asti.
Nyt oli aika vetäytyä sivummalle laatimaan jatkosuunnitelmaa. Lavan takaisen kivikon kolosta kaivettiin esiin toinen sinne jo viikolla piilotetuista pulloista ja otettiin se parilla huikalla tyhjäksi. Mitä enemmän viina nuppiin kihahti, sitä enemmän poikia sapetti. Toinenkin pullo tyhjennettiin ja sitten lähdettiin takaisin tanssilavan suuntaan. Oli tosiaan päätetty tanssia ison vaalean kanssa maksoi mitä maksoi.
Partneri oli taas vaihtunut, nyt tyttöä pyöritteli laiha silmälasipäinen nuorimies. Naama punaisena Pentti tunki itsensä lavalle, työnsi laiheliinin sivuun ja nappasi tytön syleilyynsä. - Soon mun vuoro välillä tätä neitiä tanssitttaa! Edellinen partneri ei kuitenkaan tällaiseen ratkaisuun tyytynyt, vaan pyrki takaisin tytön luo. Silloin kajautti paikalle tullut Aaro häntä nyrkillä vasten naamaa ja tanssiaiset muuttuivat hetkessä kylätappeluksi.
Sen suuremmitta vaikeuksitta veljekset oli pian poliisin toimesta laitettu rautoihin ja matka maijalla kohti juoppoputkaa alkoi. Aamu oli betonilattialla vietetyn yön jälkeen ankea. Veljekset heräsivät raskaan raudoitetun oven kolinaan kun päivystävä konstaapeli ehdotti heille siirtymistä kuulusteluun. Pamputettuihin selkiin sattui vallan vietävästi ja krapulakin runteli poikia säälimättömällä teholla. - Voi pojat, minkä teitte. Tässä on nyt nipussa pahoinpitely, juopottelu julkisessa huvitilaisuudessa ja virkamiehen väkivaltainen vastustaminen. Taitaa tulla teille nyt kusiset paikat!
Pojat olivat hiljaa. Sitten he huomasivat huoneessa saman laihan nulikan, jota tanssilavalla olivat vast'ikään kurmoottaneet. - Niin, huonoksi onneksenne satuitte mottaamaan tätä vt. nimismiestä keskelle naamaa ilman mitään järkevää syytä. Nyt nousi mainittu virkamies seisomaan, toinen silmä oli mustana ja ilme kiukkuinen. Silloin tupsahti huoneeseen lossityttö! Onkohan tuokin nyt haettu tänne meitä vastaan todistamaan? Tyttö supatteli jotain vallesmannin korvaan ja he siirtyivät toiseen huoneeseen. Kiusallisen pitkältä tuntuneen kymmenminuuttisen jälkeen he viimein tulivat takaisin. Tyttö alkoi puhua: - Niin pojat, tämä Esko on minun sulhaseni. Hän opiskelee lakia ja satuimme molemmat saamaan kesätöitä samoilta seuduilta. Minä lossivahtina ja hän virkaatekevänä "kesävallesmannina" täältä kaupungista. Minä kyllä ymmärsin, että teitä minun vientiviuhkani kovasti harmitti, olittehan silminnähden kännissäkin kuin ankat. Esko kuitenkin pyynnöstäni suostuu olemaan nostamatta asiasta suurempaa meteliä, kunhan lupaatte jatkossa käyttäytyä kunnolla. Ja johan nuo konstaapelit kerkisivät teitä jo hieman pehmitellä "kumipuun oksilla".
Hiljaisena pojat poistuivat poliisiasemalta. Kotiin päästyä ei tapauksesta enää puhuttu, ei liioin lossitytöstä. Hevoslinimenttiä hierottiin pamputuksen sinistämiin selkiin ja seuraavia öitä ei ainakaan selällään nukuttu. Elämä Ala-Ruuholan talossa jatkui taas kuten ennenkin, silloin tällöin iltaisin kuului vällyjen alta suhinaa kun pojat harjoittivat käsitöitään.....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.