Olen paljon miettinyt, mihin nuoruudessa niin vahva usko katoaa, kun ihmiset aikuistuvat?
Onko niin, että tavallinenn arki on niin täynnä kaikkea, ettei sille lämpimälle, turvalliselle uskolle ja Jumalan läheisyydelle jää tilaa?
Seurakunnat tarjoavat nuorille myös paljon enemmän palveluja, kuin meille perheenperustamisiässä oleville aikuisille.
Olenko siis ainoa, jolle näin on käynyt?
Onko niin, että tavallinenn arki on niin täynnä kaikkea, ettei sille lämpimälle, turvalliselle uskolle ja Jumalan läheisyydelle jää tilaa?
Seurakunnat tarjoavat nuorille myös paljon enemmän palveluja, kuin meille perheenperustamisiässä oleville aikuisille.
Olenko siis ainoa, jolle näin on käynyt?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olen taipuvainen ajattelemaan niin että jos usko on aitoa, se ei katoa, voi jäädä taka-alalle, elämänvarrella kylläkin.
Taka-alalle jäänyt usko, kertoo senhetkisen arvojärjestyksen elämässä.
Me muututaan muutenkin ajatusmaailmamme suhteen paljon kun tullaan aikuisiksi. Toimeentuloon ja yleensä elämässä menestymiseen tarvittavat asiat alkavat kiinnostaa aikuisiänkynnyksellä seisovaa honteloa nuortaihmistä ja se on ihan luonnollista. Ei aikuiseksi tulemisessa ole mitään pahaa.
Kun vielä tuntuu siltä, että Jumala-suhteeni on jäänyt taka-alalle se ei ole oma teko vaan Jumalan. PyhäHenki yrittää viestittää, että Hei! pidä taivasperheeseesi yhteys yllä.
Mitä suuremmissa määrin me joudutaan valinnan eteen ja hirmuhyviä päätöksiä Jumalalle on ihan turhaa tehdä, siitä ei saa kuin pahanmielen vaan itselleen, koska ei meillä yleensäkään ole voimaa itsessämme edes omien lupaustemme täyttämiseen.
Ei kuitenkaan pidä heittää pyyhettä kehään, vaan edes joskus lähestyä tietoisesti Jumalaa. Jos on päivittäin aikaa edes pieni tovi huokaista ylöspäin ja sanoa Jeesus sinä olet minun Herrani ja Jumalani pidä minut tänäpäivänä kiinni itsessäsi, se on jo rajuvoitto oman hengellisen elämän ylläpitämiselle. Pieniä hetkiä esim ruokarukous olisi kiva pikku toimi jolla pidetään oma mielenalue alttiina Jumalan toiminnalle ja ilmoitetaan näin Isälle että tahdon olla yhteydessä sinuun.
Muuten kun pohdit tällaisia se on jo merkki Jumala-suhteesi olemassaolosta. Rohkeasti vaan yhteyttä ottamaan vaikka siitä jo olisikin aikaa, Jeesuksella on pitkä muisti. - Siunausta -
"Me muututaan muutenkin ajatusmaailmamme suhteen paljon kun tullaan aikuisiksi. Toimeentuloon ja yleensä elämässä menestymiseen tarvittavat asiat alkavat kiinnostaa aikuisiänkynnyksellä seisovaa honteloa nuortaihmistä ja se on ihan luonnollista. Ei aikuiseksi tulemisessa ole mitään pahaa."
-minun mielestäni "aikuiseksi" tulemisessa on paljonkin pahaa.Olen itsekin toki aikuinen(25),mutta ei "menestymiseen" ja arjen pyörittämiseen pidä uhrata elämäänsä,niinkuin suomessa suotavana tunnutaan pitävän.On selvä raja aikuisten,"kunnon ihmisten" ja lasten välillä,aikuiset "kunnon ihmiset" eivät hapatuksia kuuntele vaan stressaavat itsensä paskaksi työtä tekemällä,koska pitää menestyä,se on sitä oikean ihmisen elämää.
Olen monesti hämmästellyt "uskovaisten"(siksi heittomerkeissä,kun en osaa määrittää oikeaa uskovaista)yhteiskunta myönteisyyttä,luulisi heidän,jos kenen(koska minäkin ymmärrän)ymmärtävän elämässä oikeasti merkityksellisten asioiden arvon ja elävän kokonaista elämää,eikä puolinaista elämää työpäivien (hymyilyn,perseennuolennan ja teeskentelyn) ja oikean elämän välillä.
Suomessa on mielestäni sairaalloinen mielikuva "kunnon"ihmisestä.
Toivottavasti joku tajusi mitä tarkoitin?
Lasten ja aikuisten ajatusmaailman välillä on vissi ero. Olisi ihanaa todellakin jos voisimme elää elämämme juuri oman sielunmaisemamme toivomalla tavalla. Myöskin ihmiset jotka eivät suostu hyppäämään tähän oravanpyörään: maksa asuntolainasi ja etene urallasi -menoon ovat ihmisinä ihan yhtä arvokkaita periaatteessa.
Koska yhteiskuntamme menestymismerkkeinä ovat uralla menestyminen (joka palkitaan rahalla) omistusasunto ja se kiiltävä auto tallissa, mahdollisesti myös kesämökki tämä kaikki edellyttää rahan saamista ja sen käyttämistä.
Pinnallisuuden vaara on valtava jos oravanpyörä alkaa todella olla ainoa korkea tavoite johon pyrkii. Usko on ihmisen ja Jumalan välinen henkilökohtainen asia. Jumala ei katso onko ihminen älykäs, rikas, menestyvä, sosiaalisesti lahjakas, täydellinen tai edes täysjärkinen. Jumala rakastaa luotuaan ihmistä ihan kokosydämisesti. Hän haluaa että hänen omansa pysyy Hänessä koko elinajan.
Pelastusvoima on täydellistä. On olemassa paljon oikeita ja vääriä tekoja ja oikeat seuraukset ei aina seuraa oikeita tekoja. Minäkin olen joutunut ihmettelemään miten joillakin hyvinkin arveluttavilla teoilla on ollut joillekin ihmisille suotuisat seuraukset, ja olen tullut hyvin närkästyneeksi. Mutta luulenpa että minulle ei ole niinkään tärkeää se mitä toinen ihminen sanoo minulle. Minulle on tärkeää se mitä minä sanon toiselle ihmiselle. Jeesus sanoi eräässä kohdassa uutta testamenttia jotensakin näin:" ei se ihmistä saastuta mitä hän laittaa suuhunsa, mutta mitä hänen suustaan tulee se saastuttaa" ihmisen.
Mutta ylistellään Herraa sillä Hän yksin on hyvä.
"Myöskin ihmiset jotka eivät suostu hyppäämään tähän oravanpyörään: maksa asuntolainasi ja etene urallasi -menoon ovat ihmisinä ihan yhtä arvokkaita periaatteessa."
-Periaatteessa?Mielestäni ihminen,kuka oikeasti ajattelee,on periaatteessa vähintään(jopa enemmän arvoinen) kuin itsensä toisten revittäväksi antava?Siis ihmisten silmissä arvokkaampi.Mielestäni tästä asiasta ei voi olla kuin tätä mieltä.Toki jumalan(mikäli persoonan omaavaa jumalaa on) silmissä kaikki on yhtä arvokkaita.
"Koska yhteiskuntamme menestymismerkkeinä ovat uralla menestyminen (joka palkitaan rahalla) omistusasunto ja se kiiltävä auto tallissa, mahdollisesti myös kesämökki tämä kaikki edellyttää rahan saamista ja sen käyttämistä."
-tuntuu kuin olisit jo periksi antanut?Ikäänkuin hyväksyisit mokoman?No ei sitä voi estääkään,mutta toisaalta ei ihmisen pidä hymistellen hyväksyä kaikkea,vastaan saa sanoa.
Tarvitseeko ihminen tosiaan jotain ulospäin näkyviä menestymisenmerkkejä?
Joo tiedän että ihminen joka uskaltaa ajatella omilla aivoillaan ja vielä toteuttaakin ideologiaansa on arvokas (tähän laitan pienen inhimillisyys varauksen kuitenkin :-)). Hän on voimakas persoona. Kun tähän sisäisen intuution persoonallisuuteen yhdistyy vielä käytännön äly saa jo todella toivoa että tämäinen sisarus omaa myös hengellistä syvyyttä Jumalayhteydessä ja voimakkaan moraalin. Jos persoonallinen toimintakyvykkyys viittaakin negatiivisen kyvykkyyden maailmaan tuloksena on maailmaamme paljon pahaa. (mielenkiintoista miten tähän reagoit)
Joo toiseen täytyy myöntää että ihmisten suhteen olenkin jo montakertaa periksi antanut ja keskittynyt ihan välttämättömimpään, tosin eihän enää tule pettymyksiä, vain sisäänpäin hymähtäviä päänpyörityksiä. Paljon saa kummaa ihmisessä tapahtua että lapsen toiveikkuuteeni tämän maapallonlajikkeen suhteen palaa.
terkkuja sinne
Ihan ensin täytyy sanoa,että lienet poikkeuksellisen järkevä persoona näitten keskustelujen yhteydessä.Harva osaa vastata noinkin kokonaisvaltaisesti,kaikki ei edes ymmärrä aina mistä puhutaan,saati vastata.Tai,no aihehan liikahti taas hieman eri suuntaan alkuperäisestä,mutta luonnolliseen suuntaan.
Lainaan tuohon taas leikkaa ja liimaa systeemillä,niin on helpompi kommentoida:
"Joo tiedän että ihminen joka uskaltaa ajatella omilla aivoillaan ja vielä toteuttaakin ideologiaansa on arvokas (tähän laitan pienen inhimillisyys varauksen kuitenkin :-)). Hän on voimakas persoona. Kun tähän sisäisen intuution persoonallisuuteen yhdistyy vielä käytännön äly saa jo todella toivoa että tämäinen sisarus omaa myös hengellistä syvyyttä Jumalayhteydessä ja voimakkaan moraalin. Jos persoonallinen toimintakyvykkyys viittaakin negatiivisen kyvykkyyden maailmaan tuloksena on maailmaamme paljon pahaa. (mielenkiintoista miten tähän reagoit)"
-No,kyllähän ihminen voi toimia "oikein" ja "moraalisesti" ilman jumalyhteyttäkin,mutta siitä herää kysymys,mitä on "oikein" ja "moraali"?
On toki olemassa sisäsyntyistä moraalia ja "oikeaa",mutta useasti kyse on myös määritellyistä,useasti mahdollisimman suuren joukon etuutta edustavasta,"oikeasta" jota ihminen ei toteuttaisi jollei niin "kuuluisi" tehdä,tämä paine tulee tietenkin ympäristöstä.
Eli kumpi on oikeampaa,toteuttaa sisäistä tunnettaan ja olla "rehellisesti paha" vai toteuttaa yleistä moraalia ja näin tehdä väärin sisäistä paloaan kohtaan eli kieltää itsensä?
Eli tuleeko tässä tarkastella sitten tilannetta jonkinlaisen kohtuullisuuden valossa?Esim. Stalin teki väärin toimiessaan sisäisen tunteensa mukaan murhatessaan kymmeniä miljoonia kansalaisiaan,ehkä hän ei voinut vain valehdella itselleen.Tukahduttamalla "viettinsä" hän olisi valehdellut ja teeskennellyt maailmalle.Hirvittävää,mutta inhimmillistä(valtaosa käsittää sanan inhimmillinen erilailla kuin minä,monen mielestä kiltteys on inhimmillisyyden synonyymi,minulle taas inhimmillisyydestä tulee mieleen paljon raadollisemmat asiat).Käsität varmaan mitä yritän tässä tarkoittaa?En siis missään nimessä puolusta hänen toimiaan.
Tai tarkastellaan tilannetta pienemmässä arkisessa mittakaavassa;Jörn Donner kommentoi muutama viikko sitten valokuvakilpailun satoa jonka tuomaristossa hän istui seuraavilla sanoilla televisio haastattelussa:"Suomessa on kymmenittäin hyviä valokuvaajia,minä ihmettelen suunnattomasti mihin ne kaikki onnistuvat piiloutumaan kilpailujen aikana,koska yksikään heistä ei ollut osallistunut tähän kilpailuun"
-Eli mielestäni tämän kaltainen rehellisyys omia ajatuksiaan kohtaan on vain ja ainoastaan hyvää,toisin kuin Stalinin rehellisyys ei."Pahasti" voi ja pitääkin sanoa,jos siihen on tarvetta,mielestäni vastuu loukkaantumisesta on kuulijalla(siis tässä yhteydessä kilpailuun osallistuneilla.Joko kestää kritiikin totuutena,tai jättää sen omaan arvoonsa)
Tyhjän hymyilyn ja turhan hienostelevan kohteliaisuuden merkitystä en ymmärrä,kuka hyötyy kohteliaista sanoista,jotka ovat merkityksettömiä,jotka sanotaan vain koska "niin kuuluu" sanoa?Ei kukaan.Jos oletetaan,että totuus ei loukkaa,niin ainut selitys tyhjänpäiväisille kohteliaisuuksille on sanojan pelko maineestaan ja pelko asemastaan,eli raukkamaisuus,edelleen olettaen,että ne pahatkaan sanat eivät loukkaa,koska ne ovat totuus.
Tulipa monimuotoinen,sekavakin,mietelmä pahuudesta.
No,katsotaanpa viestisi toista puoliskoa.
"Joo toiseen täytyy myöntää että ihmisten suhteen olenkin jo montakertaa periksi antanut ja keskittynyt ihan välttämättömimpään, tosin eihän enää tule pettymyksiä, vain sisäänpäin hymähtäviä päänpyörityksiä. Paljon saa kummaa ihmisessä tapahtua että lapsen toiveikkuuteeni tämän maapallonlajikkeen suhteen palaa."
-Itse olen hieman samoilla linjoilla.Ei tule pettymyksiä,koska ymmärrän inhimmillisyyttä.Mutta suon itselleni myös oikeuden olla rehellisesti ihminen.En oikeasti suutu jonkun pettäessä lupauksensa,jos pettäminen tapahtuu hänelle itselleen tärkeämmän asian takia.Mutta oletan myös,että minun tajutaan olevan itsekäs ihminen omine tarpeineen joka saattaa hyvinkin yllättävässä tilanteessa asettaa oman asiansa muiden edelle.
Mitä tulee lapsen toiveikkuuteeni,niin en ajattele lapsen toiveikkuutta niinkään uskona ihmisen yhtäkkiseen muuttumiseen epäitsekkääksi,vaan pikemminkin päinvastoin.Lapsen toiveikkuuteni on sitä,että ihmiset myöntäisivät olevansa inhimmillisiä,itsekkäitä ja erehtyväisiä,eivätkä tasaisesti suorittavia työkoneita.Eli mielestäni maailma olisi parempi paikka elää(tarkastelen tätä nyt "hyvinvointiyhteiskunnan" näkökulmasta,jossa on terveys ja ravintohuolto hoidettu vähäosaisemmillekkin),jos ihmiset keskittyisivät omaan hyvin vointiinsa ja itselleen tärkeisiin asioihin,ei siis niihin,joita pidetään tärkeinä,ts.statuksiin.Eli olisi tervettä ylpeyttä,joka kertoisi,että minun ei tarvitse elää elämääni toisten ihmisten kautta tai saavuttaa mitään tiettyä tasoa jonka joku muu on saavuttanut.
Ymmärrän kyllä kilpailuvietin sinänsä ja jonkinlaisen tarpeen olla "paras".Ok,mutta missä on se ylpeys,joka määräisi ihmisen pyrkimään "oikeaan paremmuuteen" eikä ainoastaan paremmuuden osoittaviin ulkoisiin statuksiin?
Toivottavasti mun juttu ei ole liian epäselkeää tekstiä,kirjotan tätä ihan suoraan sen kummempia aivoriihiä pitämättä.Luotan älyysi.
Pelkään pahoin että kun tämä meidän keskustelu on paljon irti uskonnollisuudesta meidän serihvi varmaan pian viskaa meidät arvot ja etiikat palstalle, mutta viskoo Luoja kerjäläistä.
Onko kiltteys inhimillisyyden synonyymi? Heh tuossa olen kanssasi vähän liiankin kanssa samoilla linjoilla. Voidaan melkein käyttää sanaa raadollisuus mutta ei ihan sentään, joskus tulee kuitenkin joku outo valoisa hetki jolloin ihminen ottaa huomioon omien tekojensa seuraukset toisen ihmisen elämän suhteen. Tähän ilmiöön en koskaan jää luottamaan, mutta sellaistakin sattuu inhimilliselle aina toisinaan vaikka se olisi vastoin omaa etua tai joukkovoimalla saadun fyysisen voiton ylemmyyttä. Mitä sitten metsä-suomalainen on oppinut uutta tästä yhteiskuntamuodosta, joka vetää työnperässä kaupunkeihin omakotialue-slummeihin? Moniakin vanhoja toimintoja joita luolamieskaudella on ollut. Yhteisten asioiden hoitamisen tuloksena saadun positiivisen tuloksen esim. talkootyön yhteis-henkilökohtaisen edun, tämähän oli harjoittelun alla jo ”kyläkautena”. Negatiivisista rajuin on varmaan yhteisestä yhtyneestä tuttavuuden seurauksena syntyneestä kuin yhteissielusta, jonka tunteen johtavana tekijänä on valta ja yhdet säännöt, erilaisuuden vihaaminen.
Tässä asiassa olisi kansanvalistusväellä paljon tekemistä. Se mistä suo yhteinen erittäin tiukka ”yhteissielu” kehittyy on mielenkiintoinen tutkimusalue. Jos nyt olisin mainostamasi älykkö ja päässyt edes keskikouluun tai edes yrittänyt sinne, tämä ilmiö varmaan olisi tutkimuskohteeni.
On välttämätöntä kuten sanot ”ymmärtää inhimillisyyttä”. Tuo ymmärtää ei kuitenkaan, vaikka viittaa myönteisyyteen, tarkoita ”hyväksyn kaiken”. On tavattoman helppoa katsoa toista ihmistä ja arvostella. Omat ratkaisut käsittää vain omassa itsessään ja koska on jollaintavalla toiminut, on sen jollain tavalla myös hyväksynyt, muutenhan ei olisi toiminut. Ihmislaumaan sopeutuminen vaatii aina ymmärrystä. Oletko muuten huomannut että jos ihminen viettää paljon aikaansa yksin, hän vähemmän ymmärtää inhimillistä pahuutta. Ymmärtää mitä siitä seuraa, mutta ihmisen elämän mukanaan tuoman stressin aiheuttamaa pahuuden purkaumaa hän ei voi ymmärtää, koska itse ei ole sosiaalisesti stessaantunut. Jotenkin tuntuu, että erilaisuuden hyväksyntä on suomalaisilla ihmisillä paljosti hakusessaan. En nyt tässä tarkoita tuota yksin erämajassa asuvaa onnellista, tarkoitan nimenomaan laumassa asuvaa ihmistä ja hänen suhdettaan itsenäisesti ajattelevaan omantien kulkijaan.
(Tämä oli tarkoituksella lyhykäisesti kirjoitettu mutta se on vain hyvä, koska on mahdollisuus väljään kannanottoon)
Ei lapsuuden ajan jumala uskoa tarvitse säilyttää samana vaan sen voi antaa vapaasti kehittyä niin kuin kaikki muukin muuttuu elämän aikana. Minunkin uskoni jumalaan on muuttunut lapsuuden voimakkaasta uskosta, lähes täydellisen jumalan kieltämisen kautta uudelleen uskoon, mutta nyt usko on erilaista. Tiedän että kaikki luotu (kasvit, eläimet, ihmiset yms.)virtaa jumalasta joka on kaiken takana, sisällä ja on kaikesta tietoinen joka hetki. Todellinen usko syntyy sitten kun oppii tuntemaan todellisen minän ja vapautuu lapsuudesta asti kehittyneestä ympäristön muokkaamasta minä-käsityksestä.
Itsen tunteminen on kaiken A ja O, niinkuin Jeesus sanoi: Minä olen yhtä Isän kanssa.
kun todella opit tuntemaan todellisen Itsen ja sen että olet yhtä Isän kanssa niin sinä olet vapaa Jumalassa.
Tutustu itsen löytäneisiin ihmisiin, sillä seura tekee kaltaisekseen. Aloita vaikka osoitteesta http://www.oshana.org
Kaikkea hyvää.
Otit tosi tärkeän asian esille. Tosiaankaan et ole ainut, jolle on käynyt noin.
Silloin kun siirtyy seurakunnan nuorten toiminnan parista vaikka muulle paikkakunnalle opiskelemaan, silloin olisi tärkeätä, että menisi mukaan sen paikkakunnan opiskelijatoimintaan tai muuhun nuorten aikuisten toimintaan, eikä katkaise seurakuntayhteyttään.
Otan ensin sen näkökulman, että mitä Jeesus kertoi tästä uskon syntymisestä, säilymisestä ja tukahtumisesta. Hän kertoi siitä vertauksella, joka kuvaa kyllä todellisuutta omassa sydämessä ja ympärillä todella osuvasti:
"Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla ja sanoi heille opettaessaan:"Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään. Ja hänen kylväessään osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät sen.
Ja osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljon maata, ja se nousi kohta oraalle, kun sillä ei ollut syvää maata. Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta, niin se kuivettui.
Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää.
Ja osa putosi hyvään maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja sataan jyvään asti." Ja hän sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon". (Markus 4:3-9)
Jakeissa 14-20 Jeesus selittää tuon vertauksen:
..."Kylväjä kylvää sanan. Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan.
Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan, mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois.
Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan, mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi.
Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-,mikä kuusikymmen-,mikä satakertaisen."
Tämä on se taistelu, jota käydään jokaisen uskovan sydämessä. "Orjantappurat" kasvaa niin minun kuin muidenkin elämässä: maailman huolet, rikkauden viettelys ja muut himot pyrkivät pääsemään valtaan. Hyvät asiat mitä saadaan tässä maailmassa pyrkii Jumalan paikalle sydämessä. Samoin se, kun koetetaan maailman huolia kantaa vain omassa varassa ja ratkoa niitä ilman Jumalaa. Samoin Jumalan sanan vastaisten asioiden, eli synnin suosiminen paaduttaa ja pyrkii vieroittamaan Jumalasta. "Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta." 1.Joh.2:16
Entäs tuo kallioon pudonneiden siementen juurettomuus? Ajattelen, että se liittyy siihen, että ei ole juurruttu Kristukseen: siihen evankeliumiin, että Herramme Jeesus kantoi syntimme ristille. Silloin Jumala kehottaa meistä huolehtien sanassaan: "Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. JUURTUKAA HÄNEEN, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu." Kol. 2:6-7
"rakentakaa elämänne hänen varaansa"...ei siis perheen, työn, rahan, talon, ystävien tms. varaan, vaan Kristuksen varaan.
Luonnostaan ihminen on juurtunut pahuuteen, ja syvälle: " -- Voiko nubialainen muuttaa ihonsa väriä tai pantteri täpliään? Yhtä mahdotonta on teidän tehdä hyvää, niin syvälle pahaan te olette JUURTUNEET!" Jer. 13:23
Mutta eipä meitä jätetty tähän suohomme, vaan meille syntyi Vapahtaja: "Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan." Luuk. 19:10
Kristus on kuin elävä puu, johon meidät on oksastettu kun tulimme uskoon. Hän kantaa meitä oksia ("et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua", Room. 11:18) "Ilman minua te ette voi mitään tehdä", sanoi Jeesus. Jos irrotamme itsemme Hänestä, ja hylkäämme sen ainoan, joka voisi meitä auttaa, me kuihdumme kuin rungosta irronneet oksat.
"Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten JUURI on horjumaton." Sananl.12:3
Kun juurrumme Kristukseen, meillä on horjumaton juuri =)
Meitä kadonneita Hyvä Paimen kutsuu takaisin. Hänen äänensä on elämämme tärkein ja kallein ääni. Älä päästä minkään tulemaan sen äänen tielle niin, ettet enää kuule häntä!
Miten suuntautua takaisin tuota ääntä kohti?
Herra sanoo sanassaan: "Usko tulee kuulemisesta ja kuulemisen synnyttää Kristuksen sana". Jumalan väline uskon synnyttämiseen, vahvistamiseen ja ylläpitämiseen on tuo sama, Jumalan Sanan kuuleminen: julistetun ja luetun Raamatun sanan.
"Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen." (1. Piet. 2:2)
Ilman maitoa pieni lapsi kuolee, ja ilman Sanan kuulemista ja lukemista usko voi kuolla.
Sen sanan kautta Herra kyllä puhaltaa liekkiin suitsevankin kynttilänsydämen. "Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta" Matt.12:20
"Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset!" sanoo Herra. "Minä otan teidät jälleen omikseni. Minä kokoan teidät kaikki ja tuon Siioniin -- vaikka teitä olisi vain yksi joka kaupungissa ja kaksi joka kansan keskellä." Jer. 3:14
Nuoruus meni ja keski-ikä tuli ja sitten...
Ja joka päivä huomaan että "lihassa sitä eletään".
Odotetaan vapautusta tästä "kuoleman" ruumiista!
Linkkejä totuuksiin…
Jeshuan/Jeesuksen valoa sekä sovintoveren voimaa syntisille (Ei itse valaistuneille ”Lihoille”! Jotka ei peri Jumalan valtakuntaa.) Toki näistäkin lohkoista ihmisiä pelastuu! Tutki aina raamatun valossa. Jeshuaa voit aina pyytää avuksi…hän on ainoa joka rukouksiin vastaa…muut ovat epäjumalia. Meillä on pääsy Abba isän luokse Jeshuan sovintoveren ansiosta! Kiitos Jeshua. Amen. Olen seurannut useita kuukausia eripalstoja…joka lohkossa ja lahkossa on valheen ja eksytyksen tuputtajia…Aika on paha!
Matteus:
Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.
Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden NE PÄIVÄT LYHENNETÄÄN.
(Paratiisin omaisen ilmaston ennalleen asettaminen alku...päivät lyhenee...kiertorata lähemmäs aurinkoa...tietyn hetken täysikaaos maassa...yksi suurehko manner...maanjäristyksiä...atomipommeja...sotaa...jumalattomat sortuvat...Jeshuan seurakunta, kun näitä näette on vapautuksenne hetki lähellä/koittanut.)
Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko. (maitreya yms.)
Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
Pelasta meidät seuraavista lohkoista ja lahkoista!
Ateismi Buddhalaisuus Helluntailaisuus Herätysliikkeet Hindulaisuus Idän uskonnot Islam Jehovan todistajat Juutalaisuus Katolilaisuus Lestadiolaisuus Luonnonuskonnot Luterilaisuus Magia Mormonismi Ortodoksisuus Satanismi Skientologia Taikausko Wiccalaisuus Yliluonnolliset ilmiöt ja monet tuhannet ihmisten luomat uskonnot...
MAAILMASSA ON 1. JUUTALAISIA JA ON 2. PAKANOITA TUHANSISSA ERI LOHKOISSA JA LAHKOISSA YMPÄRI MAAILMAN.(ISLAM, KATOLILAISUUS ("ROOMALAISET"), HINDUT, HELLUNTALAISET, LUTERILAISET JNE. SIIS KAIKKI MAAILMAN [Noin 4000 kpl uskontoja, uusin tieto] USKONNOT!)
JESHUA TULEE KOKOAMAAN YMPÄRIMAAILMAN 3. JUUTALAISUSKOVAT JA 4. PAKANAUSKOVAT YHTEEN SYDÄNTEN TASOLLA 5. JESHUAN SEURAKUNTAAN JA PIAN ALKAVIIN HÄIHIN SEKÄ 1000 VUOTISEEN VALTAKUNTAAN.
VAIKKA OLISI KRISTITYN NIMI...EI KAIKKI SILTI OLE JESHUA PAIMENEN LAMPAITA. VAROKAA SUSIA "VALEKRISTITTYJEN" VAATTEISSA.
OSA JÄÄ LOHKOIHIN JA LAHKOIHIN YMPÄRI MAAILMAN YHDISTYEN 6. BABYLONIAN 666 PORTON "PAAVIN" MAAILMAN KIRKKOON
http://members.surfeu.fi/reinosav/Jeesus_tulee.htm
http://members.surfeu.fi/reinosav/lipkin.htm
http://www.helsinki.fi/~papinnie/islam/islam.html
http://wwnet.fi/users/veijone/islam_fundamentalismi.txt
http://www.varo666siru.net
http://cuttingedgefinland.tripod.com/cef1874.html
http://www.kolumbus.fi/gematria/baabel.htm
http://www.kolumbus.fi/gematria/baabel2.htm
http://members.surfeu.fi/reinosav/jesuiitta.htm
Onneksi ajat ja lait ennalle asetetaan. Joulu poistetaan (24-25.12) ja La on lepopäivä
http://members.surfeu.fi/israelapu/joulu.html
http://members.surfeu.fi/israelapu/1srk.html
http://members.surfeu.fi/israelapu/
http://www.ajanteos.com/kolumni.htm
http://wwnet.fi/users/veijone/
http://members.surfeu.fi/reinosav/
http://www.mantta.fi/~patato/cef.html
http://www.helsinki.fi/teol/steol/oppimateriaalit/sanakirja/TOC.pdf
http://www.sunpoint.net/~nesara/
Raamatun tekstin etsimiskone: http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku
Raamatun tekstin vertailu 33/92 http://www.netlab.hut.fi/u/puhuri/Rttu/v33vs92/
T:Sananvapaus Pori
Jeshuan/Jeesuksen uskova globaalinen seurakunta ruumis/morsian...Kirkosta ulos kutsuttu.
niin, että iän myötä ihminen tulee kriittisemmäksi, ja alkaa miettiä asioita monipuolisemmin.
Kristinuskon tarjoama Jumala, ei ole ainoa oikea vaihtoehto. Jokaisen henkilökohtainen usko löytyy monesti muista uskonnoista, ateismista, magiasta, you name it.
Kuitenkin kristinusko on ollut valta-asemassa jo hyvin pitkään tässä maassa, ja vuosisatojen traditioiden seurauksena se on vallitseva, "hyväksi todettu" järjestelmä.
Nuorena ihminen omaksuu tietoa sellaisenaan, sitä pahemmin suodattamatta, ja uskoo että asiat ovat niinkuin joku vanhempi, ja oletettavasti viisaampi, ne esittää.
Kun ihminen aikuistuu, alkaa hän ymmärtää jotain yhteiskunnan henkisestä rakenteesta. On vittumaista havaita, että se tuttu ja turvallinen järjestelmä johon lapsena uskoi, ei olekaan aukoton, erehtymätön ja kaikin puolin toimiva.
Ehkä uskonasioissa käy samoin? Ehkä se lämmin turvallinen usko alkaa tuntua etäiseltä siksi, että se ei olekaan toimivin ratkaisu kaikille. Ehkä kannattaa varmuuden vuoksi laittaa uskonasiat kevätremonttiin, ja alkaa tutustua muiden esittämiin väittämiin?
Kannattanee ainakin harkita asiaa!
Minulle nämä uskonasiat ovat seljenneet sitä kautta, että olen erottanut Jumalan, uskonnon, Raamatun ja kirkon sekä vielä tieteen ja uskomukset toisistaan. Olen lähtenyt ajattelemaan asia puhtaasti Jumalasta lähtien. Siis luojastamme, joka oli ennen kaikkea. Tajuamme sen, ettei ihminen ole voinut tätä maailmankaikkeutta, itseään ja muutakaan elämää luoda. On helppo uskoa johonkin korkeampaan voimaan ja viisauteen. Me nimitämme kaiken olevaisen luojaa Jumalaksi. Jumala siis hallitsee luomalla ja säätämällä luonnon lait. Tuntuu, että monet eivät oikein osaa hahmottaa sitä mitä uskontunnustuksemme sana ”kaikki” merkitsee eli kaiken luoja ja kaikkivaltias. Kaikkivaltiaana Jumalan ei siis tarvitse pyydellä, anella, kehottaa tai käskeä.
Minä siis puhun jumalauskosta. Kun se on selvä, niin silloin on helpompi ottaa kantaa erilaisiin maallisiin asioihin, kuten uskontoihin ja pyhiin kirjoihin, ja myös Jumalan luomaan tieteeseen.
Ihminen on sellaisessa kehitysvaiheessa, että sille on kehittynyt evoluutioprosessissa sellaiset aivot, jotka osaavat esittää kysymykset miksi olemme täällä, mistä tulemme ja mihin olemme yksilöinä ja ihmiskuntana menossa, mutta eivät tiedä vastausta näihin kysymyksiin. Spekulaatioille ja uskomuksille on suuret markkinat. On kehittynyt suorastaan uskomusjärjestelmiä eli uskontoja.
Uskoa siis tarvitaan tiedoissamme olevien aukkojen täytteeksi.
Ihminen ei ole voinut itseään luoda eikä muutakaan elollista tai elotonta ainetta, energiaa tai aikaa. Jostain sen täytyy olla kotoisin. Vai onko se kaikki itse asiassa se Jumala?