Kaksikielisyyden ihanteet ja todellisuus
Kaksikielisyys on kaunis ihanne, kun sen annetaan ymmärtää tarkoittavan ihmisten oikeutta omaan kieleensä ja omankieliseen palveluun. Käytännössä Suomen mallin mukainen kaksikielisyys kuitenkin on mitä ongelmallisin. Kaksikielisyys pyritään syystä tai toisesta näkemään jonkinlaisena etnisenä ihannetyyppinä, millaisiksi kansalaiset pyritään muokkaamaan mm. pakko-opetuksen ja propagandistisen tiedotuksen keinoin. Tämä on erittäin arveluttavaa ihmisoikeussopimusten valossa, jotka kieltävät etnisen muokkauksen ja sulauttamispolitiikan.
Kaksikielisyys myös maksaa mielettömästi, ja ruotsinkielisten vähäisen määrän vuoksi sitä on järjetöntä pitää yllä. Ruotsinkielisten omankieliset palvelut voitaisiin aivan hyvin turvata tulkkien avulla paljon halvemmalla, kuin mitä maksaa nyt koko kansan epäonnistumaan tuomittu "kaksikielistäminen".
Kaksikielisyys myös sulkee pois muut kielet kuin suomen ja ruotsin. Esim. oikeusministeriön mukaan vain jomman kumman puhujat ovat suomalaisia. Muut vähemmistöt saavat vain murto-osan siitä rahallisesta tuesta, minkä ruotsinkieli saa, vaikka ruotsinkielisetkin ovat pieni vähemmistö. Miksi muut vähemmistöt olisivat huonompia? Tulkkikeskuksen perustaminen antaisi myös mahdollisuuden taata omankieliset palvelut monille muillekin vähemmistöille- edelleen maksaen vain murto-osan siitä mitä nykyinen kielipolitiikka.
Kaksikielisyys siis nykymuodossaan on kaikkea muuta kuin ihannekuvansa mukaista "oikeutta omaan kieleen". Oikeus omaan kieleen, ja tasavertaisempi kohtelu voitaisiin järjestää paremmin ilman nykyistä "kaksikielisyyttä". Yksikielisessäkin maassa vähemmistöt olisivat keskenään ja enemmistön kanssa tasa-arvoisempia kuin nyt. Vähemmistöryhmien kielioikeudet voitaisiin aivan hyvin turvata siellä, missä niillä on tosiasiallista kysyntää
Kaksikielisyys on kaunis ihanne, kun sen annetaan ymmärtää tarkoittavan ihmisten oikeutta omaan kieleensä ja omankieliseen palveluun. Käytännössä Suomen mallin mukainen kaksikielisyys kuitenkin on mitä ongelmallisin. Kaksikielisyys pyritään syystä tai toisesta näkemään jonkinlaisena etnisenä ihannetyyppinä, millaisiksi kansalaiset pyritään muokkaamaan mm. pakko-opetuksen ja propagandistisen tiedotuksen keinoin. Tämä on erittäin arveluttavaa ihmisoikeussopimusten valossa, jotka kieltävät etnisen muokkauksen ja sulauttamispolitiikan.
Kaksikielisyys myös maksaa mielettömästi, ja ruotsinkielisten vähäisen määrän vuoksi sitä on järjetöntä pitää yllä. Ruotsinkielisten omankieliset palvelut voitaisiin aivan hyvin turvata tulkkien avulla paljon halvemmalla, kuin mitä maksaa nyt koko kansan epäonnistumaan tuomittu "kaksikielistäminen".
Kaksikielisyys myös sulkee pois muut kielet kuin suomen ja ruotsin. Esim. oikeusministeriön mukaan vain jomman kumman puhujat ovat suomalaisia. Muut vähemmistöt saavat vain murto-osan siitä rahallisesta tuesta, minkä ruotsinkieli saa, vaikka ruotsinkielisetkin ovat pieni vähemmistö. Miksi muut vähemmistöt olisivat huonompia? Tulkkikeskuksen perustaminen antaisi myös mahdollisuuden taata omankieliset palvelut monille muillekin vähemmistöille- edelleen maksaen vain murto-osan siitä mitä nykyinen kielipolitiikka.
Kaksikielisyys siis nykymuodossaan on kaikkea muuta kuin ihannekuvansa mukaista "oikeutta omaan kieleen". Oikeus omaan kieleen, ja tasavertaisempi kohtelu voitaisiin järjestää paremmin ilman nykyistä "kaksikielisyyttä". Yksikielisessäkin maassa vähemmistöt olisivat keskenään ja enemmistön kanssa tasa-arvoisempia kuin nyt. Vähemmistöryhmien kielioikeudet voitaisiin aivan hyvin turvata siellä, missä niillä on tosiasiallista kysyntää
Vastaukset 2
Vanhimmat
Det var dåförtiden, som Alex och jag vi farade med motorcyckel till Nedervetil via Jakobstad och Karleby.
Alex farade och jag satt här bakom. Kommer kurven. Efter kurven kommer hästen. Sen kommer polisen. Sen var alla (jag, Alex, motorcyckel, hästen) i samma rykelmä.
Grattis, när du läst...
Förlåt, VAD TYCKER DU OM FINSK UTRIKES POLITIK?
Vakavasti puhuen ruotsinkielisiä on jotain 6% kansasta, mutta vain pelkästään ruotsia käyttäviä murto-osa.
Suomessa on tällä hetkellä noin 50.000 venäläistä, joista osa ei puhu suomea eikä ruotsia.
Suomessa myös muita kielivähemmistöjä, jotka eivät puhu suomea eikä ruotsia.
Yhteiskunnan kannalta on kuitenkin erityisen tärkeätä, että henkilöt, jotka aikovat asua Suomessa, oppisivat suomen tai ruotsin kieltä, jotta heidän kulttuuritaustaansa voitaisiin hyödyntää Suomalaisen yhteiskunnan edistämiseksi.
Ymmärrän närkästyksesi kielisatsauksista, mutta todellisuus on se, että aivan kielen ja sen opetuksen ylläpitäminen vaati resursseja enemmän kuin suhteessa valtakielen.
Valtakieli saa koosta edukseen monia asioita. Sitä puhutaan julkisesti, sitä käytetään enemmän, kielen opettaminen on helpompaa opettaja yms resurssien saatavuuden ansiosta.
Ruotsinkielen taitoisia, erityisesti opettajina on hankala saada, koska kyvykkäät monikieliset henkilöt hakeutuvat muihin tehtäviin, kuin opettamaan koululaisia..
Aivan kuten matematiikan opettajista on kohta aivan oikeasti pulaa, koska tietotekniset alat imemät kaikki kyvykkää ja halukkaat mukanaan haastaviin ja hyväpalkkaisiin tehtäviin, useinmiten ulkomaille.
Tässä vielä harjoitettu palkkaverotus karkoittaa nekin vähät kyvykkäät, jotka haluaisivat työskennellä Suomessa päätoimensa ohella koululaitosta tukien. Valitettava tosiasia on, että kun hakkaa moukarilla tarpeeksi kauan päähän, jossa vaiheessa viesti menee perille sitkeimmällekin vastustajalle..
Joten intellektuellit ja oppineet, auf wiedersen..
Tietysti voisi kyseenalaistaa, mikä on kohtuullinen osuus ylläpitää ruotsinkielisten palveluita Suomessa. Esimerkiksi Ahvennanmaalla on ihan turha luulla saavansa suomenkielistä palvelua. Turha valittaa..
Ehkä riittävän suurille ruotsinkielisille keskittymille pitäisi taata ruotsinkieliset palvelut, mutta kyllä yhteiskunnan muutos ja kielialuiden laimentuminen on hyväksyttävä niin ruotsin kuin suomenkielisten parissa.
Sellaista kielipoliittista taistelua, kuin käydään esimerkiksi pohjanmaan rannikolla, ei todellakaan voi hyväksyä. Jos kunta on virallisesti kaksikielinen, se myös järjestää kaksikieliset palvelut, suomenkielisillekin.
Se, mikä on järkevin tapa, täytyy harkita heidän keskuudessaan, mutta vanhoihin taisteluasemiin kaivautuminen aiheuttaa hallaa vain kielipolitiikalle sekä tietysti niille nuorille, jotka joutuvat tälläisen kielitaistelun heittopusseiksi.
Suomalaisen yhteiskunnan kehittyminen itsestä enemmän huolta pitämiseen ja työntekoa kannustavampaan suuntaan on tosia-asia, jonka fiksut hyväksyvät ja toimivat sen mukaan.
Ne, vastarannankiiskit, jotka eivät asiaa hyväksy, voivat vain muuttua hankalista mahdottomiksi.
Ongelmia se ei poista, eikä edistä myöskään millään lailla alueiden kehityspyrkimyksiä.
Mutta, näinhän se on aina ollut, että toiset menevät vauhdilla eteenpäin päämäärä kirkkaana mielessä ja toiset taantuvat uppoavassa laivassa kultaisten muistojen varaan ja ihmettelevät, että miksi kukaan ei tule pyyhkimään persettä hätäpaskan viimein lurpsahtaessa housuihin...
Edes Suomessa ei voida ketään pelastaa vastentahtoaan.
Kuten psykologit palaneen lampunvaihdosta: Se on mahdollista, mutta lampun on oltava halukas vaihtoon..