Ei oo yhtää heleppua olla uskovainen ja sinkku. Seuroisa saa yksin käyvä ja monet vain kahtoo vähän ihimetellen, että mikä se tuoki oikkeen on? Suviseuroisa tuppas usiaan kertaan olleen liian yksinäinen olo. Siellä näki palijo ilosia nuoria ja vanhempia pareja. Monella mun ikäselläki oli jo isoja perheitä ja niin tyytyväisinä käveli vastaan. Alan sentään olemaan jo kohta kolomisenkymmentä vuotta, eikä sitä oikiaa miestä oo vieläkään tullu vastaan. Vappaita naisia on palijo enemmän, ku vappaita miehiä. Miehet voi sitte käyttää tätä hyväkseen ja valikoi vain ne parraimmat :(.
Ensin katottaan ulunäöstä, vaikkei sen pittäis niin olla. Oon rukkoillu Jumalalta ittelle puolisoa mutta tuloksetta. Sen sijaan epäuskosia miehiä on musta kiinnostunut ja yks niistä on niin komiakin. Välillä on tosi vaikiaa pijätellä itteä, sillä veto poikaa kohtaan on liian suuri. Uskoani en haluais kuitenkaa menettää. Miten täsä kannattais menetellä?
Ensin katottaan ulunäöstä, vaikkei sen pittäis niin olla. Oon rukkoillu Jumalalta ittelle puolisoa mutta tuloksetta. Sen sijaan epäuskosia miehiä on musta kiinnostunut ja yks niistä on niin komiakin. Välillä on tosi vaikiaa pijätellä itteä, sillä veto poikaa kohtaan on liian suuri. Uskoani en haluais kuitenkaa menettää. Miten täsä kannattais menetellä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hyrsyläinen kirjoitti juuri toisella palstalla samasta asiasta, eli ahdistavasta perhekeskeisyydestä. Siitä on sitaatti täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8295483
"...epäuskosia miehiä on musta kiinnostunut ja yks niistä on niin komiakin. Välillä on tosi vaikiaa pijätellä itteä, sillä veto poikaa kohtaan on liian suuri. Uskoani en haluais kuitenkaa menettää. Miten täsä kannattais menetellä?"
Mitä sydämesi sanoo?
Älä panikoi. Ei kaikkien tartte mennä 18-vuotijaina naimissiin ja pykätä penskaa joka vuosi. Ku meet myöhemmin ni ei tartte penskojakkaan nii paljon synnytellä tai ei ollenkaan jos mennee siinä vaiheessa ku ei ennää oo hetelmällinen tai sitte jos kärssii( kärsii tai sitten ei) lapsettomuuvesta.
Toisaalta siihen ossaansa kasvaa, tosin kivun kans, eli jos et saa ikinä miestä, niin kulje sitten via doloroosaasi vain, ei muuta neuvvoo voi antaa. Uskoo ei kannattasi puoliso-asian takia menettää sillä usko on tärkein, sillä viimisellä tuomiolla kysytään vain uskoa eikä sitä, ootko naemisissa vae et.
Voi hyän tähe, että tähän kerkijää!!!Ja on sitä elämää nimenommaan sinkuilla...tuttuja ja kavereita...Ne tahtoo perheen tuoksinassa jäähä sivvuun!!! Nauttikaa elämästänne!!!Niin perheelliset kuin perheettömätkin...!!!
Nimen omaan, niin se on: ei kannata panikoida. Jumala antaa aviopuolison, jos niin näkee hyväksi.
Minä olen jaksanut luottaa siihen sen takia, että olen niin nauttinut sinkun elämästä: Miten paljon helpompaa! Miten paljon vapaampaa! Kun on muutama tai edes yksi hyvä ystävä, jonka kanssa puhua tiestä ja matkasta ja käydä seuroissa! Olin hyvin onnellinen sinkkuna. Aina minulla ei ollut edes ystävää, mutta evankeliumia sain aina kuulla; soitin äidilleni tai sain kuulla sitä seuroissa.
Sitten viime vuonna Jumala, ilman minkäänlaista etsimistä minun puoleltani, täysin yllättäen, johdatti tielleni naisen. Nyt olemme naimisissa.
Luottakaa Jumalaan! Pitäkää onnena juuri se elämäntilanne, mikä teillä on. Se on paras! Sen on Jumala nähnyt. Hän tietää. Ja, jos kärsitte, "pitäkää pelkkänä ilona niitä monenlaisia koettelemuksia, joihin joudutte" (Jaak. 1:2).
Kannattaa muistaa myös, että "jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee" (Jaak. 1:14). Tämän sanon sen vuoksi, että moni haaveilee naimisiin menosta vain seksielämän takia. Seksielämän ongelmia on avioliitossa olevillakin - ja nimen omaan juuri heillä!
tuo on oikeaa puhetta tähän kerkee kyllä myöhemminkin tää juna ei jätä se tulee jossain oksalla vastaan jos se on hyvksi nähty
Ei se uskon menettäminen ole niin paha asia kuin luulet. Itsekin olen sen menettänyt, eikä harmita kuin se, etten menettänyt jo aiemmin. En usko taivaaseen sen enempää kuin kadotukseen ja olen vakuuttunut siitä, että kannattaa ennemmin keskittyä maalliseen nautintoon kuin tavoitella kuoleman jälkeistä nautontoa. Kuoleman jälkeen tuskin on enää mitään, vaikka monet uskonnot muuta väittävät.
Harvinaisen viisas ja selväjärkinen puheenvuoro tällä palstalla. Lohduttaa. :-D Kiitos!
Elämä on lahja, elettäväksi nyt!
Uusintakierrosta ei tule, eikä palkintoja enempää kuin rangaistuksiakaan kuolmean jälkeen.
se anopinketale päättää mikä meijän pojalle kelepaa - pittää olla näkköö kokkoo ja ikkääki sopivasti sekä suuret perinnöt tulossa - uskosta ei lopulta nii väliä jos on lantio välijä
vai että kadehdit ehket enää tämän jälkeen:
päivät lapsiperheen äidillä:
-heräät monta kertaa yössä syöttämään vauvaa jos vauva... ja monesti muulonkin vaiks lapset isompiakin..joskus yöt rauhallisempia et saa nukkua rauhassa...
heräät...
klo 6-7
-nostat pienimmät pois pinna sängystä ja pissatat ne, isommat käyvät avustuksella tai vielä isommat ihan itsenäisestikkin aamutoimissaan...
- laitat puuron tulelle ja kahvin tippumaan
- kuuntelet , paijailet lapsia ja komentelet heitä
- petaat pedit
- haet lehden
- käyt itse wc:ssä ja ehdit kai harjata hiuksesikin ja pukeutua! (tosin et rauhassa)
- katat pöydän
- syötät pienimpiä ja komentelet isompia syömään nätisti tai yleensäkkin syömään..teet voi leipiä samalla ja kaadat mukeihin maitoo / mehua / kiisselii lisää..maito kaatuu..haet rätin ja pyyhit ja samalla yhä yrität ite syödä samalla kuin syötät vauvaa... joku ei suostu syömään ja menee tappeluksi...
- lapset saavat syötyä ja käyt pesemässä pienimpien naamat
- syötät yhä vauvaa kun muut aloittavat päivän leikit, joku mankuu jo ulos, isommat voivatkin jo mennä, ohjeistat mitä laittavat päällensä -pienimmtäkin haluavat ulos ja käyt auttamassa pukemisessa.
- saat vauvan syötettyä
-oma kahvisi yhä odottaa pannulla ja puurosi on kylmää lautasellasi
- peset vauvan kasvot ja siivoat pöydän ,
ja hörpit samalla kahvia....
- tyhjennät astiapesukoneen ja täytät sen
- lakaset keittiön lattian, laitat pesukoneen päälle
- käyt kattelemassa lasten leikkejä ja joudut riidan sovittelijaksi
- osa lapsista haluaakin jo sisälle pelamaan tietsikalla suostut
- osa lapsista haluaa mennä naapuriin leikkimään
-rauha maassa hetkeksi
- yrität nukuttaa vauvaa taas unille...
- alat tekemään lounasta ja soittelet isompien lasten perään että tulisivat kotiin jo syömään
- sama rumpa lounas pöydässä kuin aamullakin
-vaihat vauvan vaipan ja pistät taas nukkumaan...
täytät astiapesukoneen ja laitat sen päälle. viikkaat pyykit ja ripustat ne kuivumaan. lakaiset taas keittiön lattian.
- levähdät 15 minuutiksi... rauha maassa hetken kunnes taas riitaa räiskettä ja tappelua ja mankumista... luet lapsille satukirjaa
- välipala aika ja sama rumba
- ulkoilette läheisessä puistossa lasten kanssa minne meno yhtä showta...otat leluja ja vesipulloja mukaan ja komentelet lapsia jotka mankuvat ja kitisevät jo väsymystään..
-meette kotiin tekemään lounasta klo 16 nolla nolla (=
samalla hoitelet vauvaa ja pidät sitä sylissä kun yrität tehä ruokaa ja kattaa pöytää.. antaen muillekkin lapsille huomiota..
iskä saapuu tyytyväisenä kotiin ja olet tehnyt pitkän tuskallisen hikisen työpäivän kanssa ja sinulle ei ARMOA ANNETA!!
saat levätä vasta sitten kun menet nukkumaan..
aamulla sama rumba..jee jee..
kohokohtasi se jos jaksat illalla käydä lenkillä , saat lukea lehden rauhassa loppuun, mitä on turha kuvitella jos pääset srk:hon leipomaan seuroihin pullaa muiden naisten kanssa tai mtv:taavaa... totista työtä jota ei arvosteta..sinulla ei ole vapaa päiviä olemassakaan koti-äitinä!! vaiks arvokkainta työtä ikuna!! hattua täytyy nostaa..
joten ÄLÄ KADEHDI pyri olemaan kiitollinen siitä mikä osaksesi on tullut, ehkäpä olet sinkkuna juurikin sen vuoksi, että voisit auttaa taakoitettuja äitejä ?!!! näin tulisit sinäkin siunatuksi!!!
Unohdit vielä kuvata pariskunnan kiihkeät yölliset leikit ja sen, kun jotkut lapset/joku lapsi yllättää heidät sängystä tms. ja ihmettelee, mitä äiti ja isä puuhastelevat. :D
ko ossais tämän rautalangasta vääntää...että ymmärtäisivät perheettömätkin olla onnellisia ja tyytyväisiä eloonsa....Onhan perhe-elämä tosi vekkulia ja mukavaa ja iloista a työntäyteistä..ja ja ...Kullakin on osansa!!
Kun iskän kikkeli on äidin suussa!
Kuka sinun uskoasi on viemässä jos rakastut? Jos toinen on määrittelemäsi "epäuskoinen", mihin hän sinun uskoasi vie?
Tietenkin jos uskosi on lahkon sanelemaa käyttäytymisen rajoittamista, vaatii se "ei uskovalta" paljon että oppii ymmärtämään syyt käytökseesi. Se taas panee ajattelemaan kuka voi ikinä sanoa mikä on oikein ja mikä väärin???!!!!!
Jokaisella voi olla oma uskonsa mutta siihen ei mitään iänikuisia ja pakottavia lahkoja tai seurakuntia tarvita!!!!!
Sydän sydäntä vasten ja vapaa tahto!!!!!
Vihollinen sanoo: "Et sinä saa puolisoa samoin uskovien joukosta, hae maailmasta."
Uskonko vihollista? Vai onko se vain omaa epätoivoani?
... oman siionin poikia olla.
Tee seurustellessa tai mielellään jo sitä ennen selväksi, miten haluat uskoa.
Jos se passaa, niin eiku menoksi vain.
Parisuhteen onni on kyllä kiinni maallisten ihmisten sopivuudesta keskenään. Itse en huomaa liitoissa jotain positiivista eroa, joka juontuisi siitä että molemmat/toinen/kukaan on vanhoillislestadiolainen.
Onnesi kannalta siis luonne, tavat, arvot jne. ovat kuitenkin uskoa tärkeämpiä.
Oman henkilökohtaisen osansa vuoksi täällä uskotaan.
Jumala saattaa hyvinkin haluta antaa sinulle miehen, joka on jotain muuta kuin vanhoillislestadiolainen. Rukoile ymmärrystä ja vastaanottokykyä!
että täällä Jumalan maailmassa me täällä kaikki olemme ja Jumala antaa varmasti sen oikean puolisonkin jos on niin hyväksi nähnyt. Se puoliso on sinun kanssa yhtä niin myötä kuin vasta mäessäkin ja tuette toisianne niin kuin hyväksi näette. Rakkaus on tärkeintä, se vie perille myös taivaan kotiin.
Ota puolisoksesi se, jota kohtaan tunnet rakkautta ja joka rakastaa myös sinua.
Loppupeleissä se ratkaisee kaiken, tulet karvaasti joskus sen huomaamaan.
Järjetöntä ajatella, että etsit puolisoksi sellaista, joka rakastaa ihmiskäskyjä, eikä sinua.
>> epäuskosia miehiä on musta kiinnostunut ja yks niistä on niin komiakin. Välillä on tosi vaikiaa pijätellä itteä, sillä veto poikaa kohtaan on liian suuri. Uskoani en haluais kuitenkaa menettää. Miten täsä kannattais menetellä?
Paras menettelytapa on ryhtyä kutsumaan vanhoillislestadiolaisia epäuskoisiksi ja muilta osin jatkaa entistä ajattelumallia. Ja kas - mies löytyy!
..naimisiin ja lapsiakin tullut:
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F06597_1#
Se nainen oli turvonnut jne. syöpähoitojen vuoksi.
oo ite laittanu toto videota tänne, niin aika törkeää sanoa kuolevasta ihmisestä "tuon näköinen" . nätti nainen ois, ilman sairautta.
"tuon näköinen nainen"
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F06693_1
en kirjoittanut: "tuon näköinen".