Uupuneena istuin paikallisjunassa.
Työpäivä oli ollut pitkä ja raskas.
Firmassa täytyi tehdä suuria muutoksia, palkata uusia ihmisiä sunnittelemaan,myymään,unohtaa vanhoja tapoja tehdä bisnestä.
Myöhästyneitä toimituksia, kiukkuisia asiakkaita.
Esimiespalavereja, strategiapalavereja, muutoksen vastarintaa, asiat sekaisin.Hermostuneita ihmisiä.
HArmaa kaupunki, ankeaa.
Huokaisin, kun istahdin istuimelleni paikallisjunassa.
Tarvitsin todella rentoutumista, olin kireällä kuin viulunkieli.
Hiukan kylmää pirskahtelevaa ja pitkä, kuuma vaahtokylpy.
Tunsin jo aivan ihollani veden hivelyn ja lämmön.Kylmän lasin hikoilun kämmentäni vasten.
Talvinen,pimenevä maisema vilahteli jo ohi, ikkunan takana, kun huomaan silmäkulmastani liikettä.
Pitkässä vilalkangastakissa, komea kohtelias mies kysyy sopiiko istua vastapäiselle istuimelle.
Toki, oudolta vain tuntuu että vaunu on puolityhjä, mutta sopiihan se.
Mies istuu vastapäätä ja sovittaa pitkiä jalkojansa hiukan vinoon, ettei häiritsisi minua.Koettaa olla potkimatta.
Nyökkään kohteliaasti ja samalla se iskee!
Kramppi selkään.
Taidan hiukan vinkaista ja suoristan selkäni.
Hän katsoo ihmeissään ikkunan kautta minua.
Huomaan paitapuseron kauluksen auenneen hieman, sinne miehen silmät nyt etsiytyvät. Kiinnostuneena.
Miksikäs ei, hitto soikoon, ajattelen.
Hameenhelma nousee hienoisesti polven päälle ja nyt olen saanut miehen jakamattoman huomion täysin itselleni.
Ikkunan kautta hänen silmänsä lukittuvat silmiini ja hymyilen hieman. Vedän olkapäitä hienoisesti taakse, vain ajatuksen verran.
Hän nojautuu eteenpäin kääntäen katseensa suoraan minuun.Vastaan katseeseen yhtä kiinteästi ja silitän hamettani, kuljettaen sormea helmaa pitkin.
Ilma välissämme hehkuu.
Mies kumartuu vielä hieman ja laittaa käden polvelleni.
Aistin raittiin ulkoilman, villakangastakin ja partaveden tuoksun.
Miellyttävää.
Jähmetymme näin katsomaan toisiamme ja jännitys välillämme ritisee ilmassa, katsessa, iholla.
Pysäkkini on kohdalla ja nousen ylös, hiukan nakkaan niskojani ja kerään tavarani, menen ulos.
Laiturille astuessani näen hänen kuvansa heijastuvan ikkunasta, tuntematon on noussut ylös ja seuraa.
Muutama sata metriä, katselen kuvajaisia, hänen ja minun, kauppojen näyteikkunoista ja olen kotiovellani.
Mitä nyt?
Hän lähestyy kun avaan katuoven, olkapää koskettaa selkääni ja lämmin hengitys kaulaani.
Vartaloni odottaa syleilyä.Käsivarsia, valmistautuu niiden keskelle.
Mutta hän jatkaa matkaa, katsoen taakseen ja sipaisten kädellään otsaansa.
Iholleni jäi osa häntä, hengitys, hiuksiini.
Minä vapisen kohtaamisesta ja erosta.Siinäkö se oli?
Taianomainen tunnelma jatkuu, jatkuu, en pääse siitä eroon.
Hän herätti minussa pedon ja peto kaipaa lisää jännitystä, sanomattomia sanoja, ajatusten säpsähtelyä
Onkohan huomennakin, raskas työpäivä?
Työpäivä oli ollut pitkä ja raskas.
Firmassa täytyi tehdä suuria muutoksia, palkata uusia ihmisiä sunnittelemaan,myymään,unohtaa vanhoja tapoja tehdä bisnestä.
Myöhästyneitä toimituksia, kiukkuisia asiakkaita.
Esimiespalavereja, strategiapalavereja, muutoksen vastarintaa, asiat sekaisin.Hermostuneita ihmisiä.
HArmaa kaupunki, ankeaa.
Huokaisin, kun istahdin istuimelleni paikallisjunassa.
Tarvitsin todella rentoutumista, olin kireällä kuin viulunkieli.
Hiukan kylmää pirskahtelevaa ja pitkä, kuuma vaahtokylpy.
Tunsin jo aivan ihollani veden hivelyn ja lämmön.Kylmän lasin hikoilun kämmentäni vasten.
Talvinen,pimenevä maisema vilahteli jo ohi, ikkunan takana, kun huomaan silmäkulmastani liikettä.
Pitkässä vilalkangastakissa, komea kohtelias mies kysyy sopiiko istua vastapäiselle istuimelle.
Toki, oudolta vain tuntuu että vaunu on puolityhjä, mutta sopiihan se.
Mies istuu vastapäätä ja sovittaa pitkiä jalkojansa hiukan vinoon, ettei häiritsisi minua.Koettaa olla potkimatta.
Nyökkään kohteliaasti ja samalla se iskee!
Kramppi selkään.
Taidan hiukan vinkaista ja suoristan selkäni.
Hän katsoo ihmeissään ikkunan kautta minua.
Huomaan paitapuseron kauluksen auenneen hieman, sinne miehen silmät nyt etsiytyvät. Kiinnostuneena.
Miksikäs ei, hitto soikoon, ajattelen.
Hameenhelma nousee hienoisesti polven päälle ja nyt olen saanut miehen jakamattoman huomion täysin itselleni.
Ikkunan kautta hänen silmänsä lukittuvat silmiini ja hymyilen hieman. Vedän olkapäitä hienoisesti taakse, vain ajatuksen verran.
Hän nojautuu eteenpäin kääntäen katseensa suoraan minuun.Vastaan katseeseen yhtä kiinteästi ja silitän hamettani, kuljettaen sormea helmaa pitkin.
Ilma välissämme hehkuu.
Mies kumartuu vielä hieman ja laittaa käden polvelleni.
Aistin raittiin ulkoilman, villakangastakin ja partaveden tuoksun.
Miellyttävää.
Jähmetymme näin katsomaan toisiamme ja jännitys välillämme ritisee ilmassa, katsessa, iholla.
Pysäkkini on kohdalla ja nousen ylös, hiukan nakkaan niskojani ja kerään tavarani, menen ulos.
Laiturille astuessani näen hänen kuvansa heijastuvan ikkunasta, tuntematon on noussut ylös ja seuraa.
Muutama sata metriä, katselen kuvajaisia, hänen ja minun, kauppojen näyteikkunoista ja olen kotiovellani.
Mitä nyt?
Hän lähestyy kun avaan katuoven, olkapää koskettaa selkääni ja lämmin hengitys kaulaani.
Vartaloni odottaa syleilyä.Käsivarsia, valmistautuu niiden keskelle.
Mutta hän jatkaa matkaa, katsoen taakseen ja sipaisten kädellään otsaansa.
Iholleni jäi osa häntä, hengitys, hiuksiini.
Minä vapisen kohtaamisesta ja erosta.Siinäkö se oli?
Taianomainen tunnelma jatkuu, jatkuu, en pääse siitä eroon.
Hän herätti minussa pedon ja peto kaipaa lisää jännitystä, sanomattomia sanoja, ajatusten säpsähtelyä
Onkohan huomennakin, raskas työpäivä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olipa kutkuttava tarinan alku..... toivottavasti tälle saadaan jatkoa.Jäi niin vahva tunnelma leijumaan ilmaan.
Mukava oli lukea tällaista tarinaa palstalta kun viikonlopun reissulta kotio palasin :))