Kumma kun jokainen ihminen opetetaan ironisesti lapsena että joulupukki ja jumala ovat olemassa. Joulupukki tuo lahjoja kotiin, samalla tavalla kuten jumala tuo onnea elämään ja tontut vahtivat lasta, samalla tavalla kuten jumalakin vahtii ja valvoo.
Sitten eräänä päivänä lapsi huomaa että joulupukkia ei vain ole. Joko kaverit kertovat että näin ei ole tai vanhemmat tai itse vain todetaan että tuossa uskossa ei ole mitään järkeä, kuin jokin ironinen reaalimaailman koe, josta kaikki selviävät. Siirtymä ei ole kovin rankka. Lapsi ei pistä vastaan päiviä ja kuvittele loogisia oikopolkuja hänen mielikuvitusystävän olemassa olon järkeilylle. Kuitenkin samalla vuosia myöhemmin, jolloin ihminen on saanut hieman lisää järkeä ja loogisuutta elämäänsä, joku sanoo että jumalaa ei ole olemassa. Nyt hän tekee vielä suurempia oikopolkuja hänen mielikuvitusolennolleen, jotta hän olisi olemassa. "Elämä on uskollisuuden testi" ja kaikkea muuta jossa jumalaan uskominen olisi kuin jokin koe, johon helvetin pelosta täytyy uskoa, joten hän jatkaa uskomista.
Miksi aikuisista kukaan ei usko joulupukkiin? Puuttuuko fundamentalistinen "jäät ilman lahjoja pelottelu" vai mikä tässä on? Onko se koska joulupukki on kuvitteellinen FYYSINEN hahmo joka tulisi nähdä, mutta ei nähdä joka karkottaa tämän uskomuksen.
Kun mielikuvituksen kohde on näkymätön ja tuntematon, jostain syystä tämän olemassa olon puute jotenkin vahvistuu todistamattomuutensa vuoksi. En käsitä miksi!
Tuntuu kuin ihminen uskoo enemmän mitä vähemmän hänellä on todisteita tai mahdollisuutta saada niitä.
Joulupukkia ei ole olemassa, sehän on kaikille itsestään selvä, vaikka lähes jokaiselle lapselle tätä tyrkytetään.
Jumalaa ei ole olemassa näyttää olevan hirvittävän vaikea sietää tai uskotella uskovaiselle. Tätäkään en ymmärrä. Pelätään helvettiä, vaikka jos jumalaa ei ole, niin helvettiä ei ole. Pelätään siis haastaa omaa pelkoaan siitä että pelkoa ei ole ja sekös vasta todellista hulluutta on!
Sitten eräänä päivänä lapsi huomaa että joulupukkia ei vain ole. Joko kaverit kertovat että näin ei ole tai vanhemmat tai itse vain todetaan että tuossa uskossa ei ole mitään järkeä, kuin jokin ironinen reaalimaailman koe, josta kaikki selviävät. Siirtymä ei ole kovin rankka. Lapsi ei pistä vastaan päiviä ja kuvittele loogisia oikopolkuja hänen mielikuvitusystävän olemassa olon järkeilylle. Kuitenkin samalla vuosia myöhemmin, jolloin ihminen on saanut hieman lisää järkeä ja loogisuutta elämäänsä, joku sanoo että jumalaa ei ole olemassa. Nyt hän tekee vielä suurempia oikopolkuja hänen mielikuvitusolennolleen, jotta hän olisi olemassa. "Elämä on uskollisuuden testi" ja kaikkea muuta jossa jumalaan uskominen olisi kuin jokin koe, johon helvetin pelosta täytyy uskoa, joten hän jatkaa uskomista.
Miksi aikuisista kukaan ei usko joulupukkiin? Puuttuuko fundamentalistinen "jäät ilman lahjoja pelottelu" vai mikä tässä on? Onko se koska joulupukki on kuvitteellinen FYYSINEN hahmo joka tulisi nähdä, mutta ei nähdä joka karkottaa tämän uskomuksen.
Kun mielikuvituksen kohde on näkymätön ja tuntematon, jostain syystä tämän olemassa olon puute jotenkin vahvistuu todistamattomuutensa vuoksi. En käsitä miksi!
Tuntuu kuin ihminen uskoo enemmän mitä vähemmän hänellä on todisteita tai mahdollisuutta saada niitä.
Joulupukkia ei ole olemassa, sehän on kaikille itsestään selvä, vaikka lähes jokaiselle lapselle tätä tyrkytetään.
Jumalaa ei ole olemassa näyttää olevan hirvittävän vaikea sietää tai uskotella uskovaiselle. Tätäkään en ymmärrä. Pelätään helvettiä, vaikka jos jumalaa ei ole, niin helvettiä ei ole. Pelätään siis haastaa omaa pelkoaan siitä että pelkoa ei ole ja sekös vasta todellista hulluutta on!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Persiaksi Ahura Mazda, Hyvä Herra, Taivaan ja maan Luoja
Venäjäksi, Huura Ukko, Pakkas ukko, käännös, väännös alkuperäisestä
Ja
Suomeksi, Joulupukki
On helpompi luopua. Saa silti lahjoja eikä tarvitse edes olla kiltti.
Jumalan tapauksessa kiristys on astetta pahempaa.
Nerokas tapa opettaa lapselle, että joskus kannattaa uskoa valheisiin. Tuollaisen kasvatuksen saaneet eivät pidä valehtelua pahana asiana.
Aina kun teitä ateisteja kuuntelee ,niin ei voi kuin suuresti hämmästellä miten mahdottoman tosissaan te oman uskonne kanssa olette, kukaan ei ole syntyjään ateisti vaan Jumalakaipuu on ihmiselle luontainen,sitä samaa kaipuuta se teidänkin fanaattisuus pohjimmiltaan on,ja rukoillaan Jumalaa ja uskotaan että myös pieni ateisti palaa jumalan yhteyteen ja tajuaa oman syntisyytensä,ja uskoo Jeesuksen lunastustyön omalle kohdalleen syntein sovittajaksi.
Se on elämäsi kantava voima. Et kestäisi todellisuutta sellaisena kuin se on, joten elät mieluummin valheessa. Olet omaan napaasi tuijottava itsekäs kakkiainen.
Sinun logiikallasi ateismi on suurin uskonto maailmassa. Yli 80% ihmisistä ei usko jumalaasi.
95% ei usko sinun lahkosi esittämään jumalaan.
99.9999% ei usko sinun versioosi raamatusta poimimastasi jumalasta.
Sinä itse et usko samaan jumalaan minkä lapsena tunsit.
Jopa sinä olet ateisti, tervetuloa joukoon.
Tosikoitakin taidatte olla pahimmasta päästä...menikö hernettä nenään?
"On yleisesti väitetty uskonnon olevan arvokas, koska se saa ihmiset toimimaan oikein, mutta vaikka tämä pitäisikin paikkaansa, se ei olisi todistus siitä että uskonto olisi oikeassa. Tämä olisi ainoastaan sietokyvyn ylittävä pragmaattinen laajennus. Joulupukki saa lapset käyttäytymään kiltisti samalla tavalla, ja silti kukaan ei vakavasti argumentoi tämän olevan todiste hänen olemassaolostaan. Uskontojen puolustus on täynnä vastaavia loogisia idiotismeja."
Siis jouluisin kaduilla ja kotiinkin tunkevat punanuttu-ukot ovat henkiolentoja, jos kerran joulupukkeja ei ole.
Kyllä joulupukki on paljon sympaattisempi hahmo kuin kristittyjen kiivas ja kolmanteen sukupolveen kostava kansanmurhaaja-Jumala.
On se vähän eri tason asia saada risuja, kuin joutua ikuisesti kidutettavaksi ja uiskentelemaan tulijärvessä hiilihanko perseessä.
Kidutuspaalu-uskonto on kammottava oppi.