Hei, oletteko tulleet ajatelleeksi, että vaikka vihaisikin uskovaisia (ja helppohan heitä on vihata), niin ei silti tarvitse vihata Jumalaa?
Jos ei uskovaisten markkinoima (typerä) jumalkäsitys houkuttele, niin on hyvä muistaa, että Jumalan luo vie monta tietä. Jokainen voi valita oman tiensä. Se tie voi kulkea vaikkapa ateismin kautta.
Jos ei uskovaisten markkinoima (typerä) jumalkäsitys houkuttele, niin on hyvä muistaa, että Jumalan luo vie monta tietä. Jokainen voi valita oman tiensä. Se tie voi kulkea vaikkapa ateismin kautta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Wau.
Täytyy tähänkin todeta että olematonta on paha vihata, sen sijaan ihmiset jotka kuvittelevat olevansa jonkin yliluonnollisen olennon valitsemia hyviä tyyppejä ja sen varjolla mollaavat ja uhkailevat ikuisella kidutuksella niitä jotka eivät ole moista harhakäsitystä omaksuneet... well, en minä semmoisesta pidä.
Toisaalta uskovia on moneen junaan eivätkä läheskään kaikki ole epämiellyttäviä ihmisiä.
***
Mutta eihän kannata olla vihainen niille, jotka harhaisuudessaan uskovat olemattomaan vaaraan (eli helvettiin)? Näihin olisi parempi suhtautua myötämielisesti. He ovat turhan pelon uhreja.
Jos nämä turhan pelon uhrit pitäisivät pelkonsa vain omina murheinaan, niin suhtautusin heihin tietenkin täysin välinpitämättömästi. Omapa olisi murheensa.
Mutta jos, tai ei siis mitään jos, vaan kun he aina ja kaikkialla jatkuvasti kaikin tavoin väkisin vaativat muitakin ihmisiä elämään heidän omien taikauskoisten harhojensa mukaisesti ja kunnioittamaan niitä pyhinä jumalan lakeina ja määräyksinä, joita kukaan ei saa rikkoa, niin eihän asiaan voi silloin suhtautua mitenkään välinpitämättömästi.
Ei ole mitään syytä kunnioittaa typeriä harhaisia luuloja, joilla sorretaan muita ihmisiä sekä pilkataan ja rajoitetaan niin sananvapauksia kuin ihmisoikeuksiakin. Talebanit tai heidän vastaavat henkiset aatetoverinsa, krisselit fundis-hihhulit, eivät ansaitse mitään kunnioitusta. Heidän toimensa ja ajatusmaailmansa ja pyrkimyksensä ovat yksinkertaisesti kammottavia, eikä kukaan tervejärkinen halua heidän kanssaan takaisin sinne (varhais)keskiaikaiseen pimeyteen. Eikä kyse ole mistään vihasta, vaan ihan normaalista terveestä järjestä, yleisistä ihmisoikeuksista ja siitä mitä voidaan (taika)uskontojen nimissä sallia ja oikeuttaa. Myötämielinen suhtautuminen ei koskaan tepsi fundamentalisteihin.
Toki. Viha tai kiukku on turha tunne kun sillä ei saa mitään aikaan, se kuluttaa vain tunteen tuntijaa. Myötätunto on parempi, ja pitkämielisyys paikallaan. Mutta olen vajavainen yksilö, hermo pettää joskus ja mieli ei vain riitä tarpeeksi pitkälle, kimpaannun, loukkaannun ja tiuskaisen takaisin. Harmillista mutta totta.
***
Uskovaiset ovat ihmisiä... Heitä on helppo vihata.
Uskonto on ihmisen keksintö ja sitä on yhtä helppo vihata kuin ihmisiä...
Helppoa tähän asti.
Uskonto on tyhmyyttä ja tyhmyys on ihmisyydelle vaarallista... Sitäkin on siis helppo vihata.
Edelleen helppoa...
Vaikeammaksi homma muuttuu kun joku tuo keskusteluun abstraktin, eli Jumalan... Sen vihaaminen on helppoa myös, mutta pitkällä tähtäimellä turhaa, koska se on olematon asia, uskonnon sivutuote.
Mutta tuolla ajatuskululla sen (Jumalan) vihaaminen on hyvin viisasta olemattomanakin, koska se elää tyhmyyden sivutuotteen sivutuotteena ja pystyy täten olemaan ihmisyydelle vaarallinen.
tota en ole tullutkaan ajatelleeksi. . . Siis täytyykin alkaa vihata olematonta. . . Loisto idea. Kiitos, nyt löytykin hyvä syntipukki kaikelle -> jumala.
...älä uskovaista!
"Hei, oletteko tulleet ajatelleeksi, että vaikka vihaisikin uskovaisia (ja helppohan heitä on vihata), niin ei silti tarvitse vihata Jumalaa?"
- Joitain uskovia on todellakin helppo vihata, vaikka viha ei olekaan kovin mukava tunne, enkä sitä edes tavoittele. Mutta en minä mitään jumalia voi vihata koska niistä ei ole hippusen vertaa todisteita.
"Jos ei uskovaisten markkinoima (typerä) jumalkäsitys houkuttele, niin on hyvä muistaa, että Jumalan luo vie monta tietä."
- Minkä jumalan?
"Jokainen voi valita oman tiensä. Se tie voi kulkea vaikkapa ateismin kautta."
- Kaikki eivät voi, kun on lapsena paukutettu raamatulla tai koraanilla (tai mitä niitä on) päähän. En näe mitään järjellistä syytä siihen, että alkaisin jotenkin "etsimään" jotain jumalaa. Miksi niin tekisin?