Vastatkaa

Jaakobin kirj.3 luvussa kielen synnistä.

Toki joskus saatetaan sanoa pahasti
kun ihmisiä ollaan,ja silloin meidän
tulee pyytää se anteeksi siltä,jolle
se kohdistettiin ja myöskin Jumalalta.

Kuitenkin sinun tapauksesi näyttää
sellaiselta,josta ei voi sanoa,että
kyse olisi uskovasta-tällähetkellä-
vaan hän on harhautunut,jos hän
on varma,että on taivaskelpoinen
siitähuolimatta,mitä suustaan päästää
ja miten elää!

Onhan niin,että jotkut käsittävät
väärin anteeksiantamuksen ja
elävät sitten itsessään niin suuren
armon alla,että eivät valvo itseään
ja omaa uskonvaellustaa ja tämä
johtaa sisäiseen paatumukseen,
jos siitä ei tee parannusta.

Uskovilla on kyllä Raamatussa ohjeet
siitä,miten tulee olla ja elää,mutta
se onkin sitten eri asia,miten joku
soveltaa sitä elämäänsä..

Jumala kyllä tuntee jokaisen omansa
ja tuo ihmisen tietoisuuteen synnit,
jos jotain on tehnyt,mutta jos joku
ei välitä parannusta tehdä,niin Jumala
ei ketään pakota ja siinä käy pitemmän
päälle siten,kuin jo sanoin,että paatuu
sydämeltään ja sitä ei enää synniksi
ymmärrä.

Uskovien joukossa on monenlaisia ihmisiä
eivätkä kaikki tunnustuksestaan huolimatta
ole uskossakaan-
tälläiset henkilöt toimivat sitten niinkuin
Raamatussa sanotaan:teidän tähtenne
Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain
keskuudessa eli niiden,jotka eivät ole
uskossa.

Jokainen ihminen on loppujenlopuksi
vastuussa itsestään Jumalalle.

Ei todellakaan ole nuin kuin luulet.

Minusta tuntuu todella pahalle se, että sen lisäksi että ihminen joka aikoinaan oli minulle todella läheinen ja joka omien sanojensa mukaan on uskossa pyrkii tekemään elämästäni maan päällisen helvetin, minulle läheinen uskossa oleva ihminen sanoi kun hänelle kerroin tästä asiasta ja hieman tuohtuneena sanoin että noinko se taivaspaikka muka saadaan, että ei taivaaseen pääse teoilla vaan uskolla. Tästä siis päättelin että he todella ajattelevat että tie taivaaseen on auki kun muistaa joka ilta pyytää päivän syntejään anteeksi.