Erkki Tuomioja on

!!!

Tiedätkö valhepropagandan levittäjä, miksi Venäjä ei tule hyökkäämään Suomeen? Se mm. pelkää USA:ta, vaikka Suomi ei olekaan Naton jäsen. Tämä väite perustuu useampaan argumenttiin, jotka tekevät tyhjäksi Suomen Nato-jäsenyyssuunnitelmat.

1. USA on maailmanpoliisi, joka vapauttaisi Suomen laittomasta esivallasta, kuten se on tehnyt jo Afganistanissa, Irakissa ja Jugoslavian alueella. Näistä maista mikään ei ole ollut Nato-jäsen.

2. USA:n sijoittajat omistavat suurimman osan Suomen suuryrityksistä. Kyllä USA omistuksiaan puolustaa, vaikka tästä asiasta vaietaankin täällä täysin.

3. Liittyminen Nato:on, ei poista Venäjän uhkaa, vaan aiheuttaa sen. Tästä seuraa valtava asevarustelu rajan molemmin puolin.

4. Venäjä saisi päälleen valtavat talouspakotteet ja kauppasaarron USA:n ja EU:n johdolla. Tähän sillä ei ole varaa.

5. Venäjän armeija on kyvytön hyökkäämään Suomeen
johtuen sen surkeasta nykytilasta.

6. Venäjä ei pysty miehittämään Suomea, vaikka ilmaherruuden se saisikin.

7. Jos Venäjä kaikesta huolimatta onnistuisi miehittämään Suomen, tulisi se kärsimään raskaita tappioita ennennäkemättömässä sissisodassa.

Tuomioja toimii täysin vastuuttomasti ja/tai tarkoituksellisesti. Onhan hän sukua Hella Wuolijoelle, joka aikoinaan halusi sosialistisen onnelan Suomeen. Tämä Tuomioja on vanhoja stalinistitaustaisia partaradikaaleja, jotka myötäilivät N:liittoa kaikessa. Onneksi tämä pelle ei voi estää sitä, että Suomi tulee liittymään NATO:n, koska kohta yli puolet EU-maista on NATO:ssa.

Sanoiko Tuomioja todellakin
"ettei Suomella ole mitään tarvetta liittyä Natoon, kun Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa Venäjältä ".

Lehtijutussa ei ainakaan puhuttu Venäjästä mitään.

Venäjällä ei ole syytäkään uhata Suomea ennen kuin tätä kautta ollaan päästämässä jotakuta hyökkäämään Venäjälle.

NATO ei poista uhkaa itärajoilta, vaan aiheuttaa sen.

Puolustuspolitiikka vieraan vallan ja vieraiden intressien alaisuudessa? Useimmille maamme nykyisistä ministereistä ei Suomen etu ole koskaan ollut ensisijaista! Luoko hyökkäyksellinen sotilasliittoutuma Venäjän rajoilla vakautta? Liittoutumis-tavoite on täysin julkinen Kysymys Suomen liittymisestä sotilasliitto NATO:on on ulkopoliittisen johdon ja päätiedotusvälineiden päinvastaisista vakuutteluista huolimatta ollut ajankohtainen jo useita vuosia.

Päällimmäinen virallisen tason fraaseista on ollut se, jonka mukaan Suomen liittyminen NATO:on ei nyt vielä ole ajankohtainen. Tämän teesin alituinen toistaminen on tehnyt NATO:on liittymisestä ajankohtaisen kysymyksen mutta NATO:on liittymisen heikko kannatus estää myöntämästä ilmeisen selvän tavoitteen olemassaolon ja päästämästä keskustelua avoimeksi. NATO-yhteensopivuus, tämä hallituksen sotilaspoliitiikan (toteutunut) tavoite on suoraviivainen osoitus siitä, millä tiellä ollaan.

NATO:on ei olla menossa takaoven kautta jonkinlaisen vallanpitäjien kulissien takaisen salaliiton toimesta, koska NATO-yhteistyö ja -suuntaus on ollut täysin avointa. Suomea uitetaan ajopuunomaisesti sotilasliiton jäseneksi paraatiovesta. On outoa väittää, että kysymyksessä olisi salainen hanke, että päättäjät ujuttaisivat Suomea takaoven kautta NATO:on. Korkea prosentti kansalaisista uskoo, että NATO:on tullaan liittymään. Liittoutumis-myönteisen politiikan voidaan todeta olevan täysin avointa: ei salaista.

Liittoutumispolitiikan keskeiset argumentit Suomen liittymistä Pohjois-Atlannin sopimusliitto NATO:on puoltavat kannanotot esittävät mm, että NATO on puhtaasti puolustuksellinen liittoutuma ja että sillä ei ole kovin suurta merkitystä; sen merkitystä vähäteltäessä on vastuunalaisella taholla puhuttu humoristisesti jopa "Marttakerhosta," johon liittyminen merkitsisi samaa kuin NATO:n suhteen olisi asian laita. NATO:n perussopimusta on kuitenkin muutettu siten, että nyt voi NATO sääntöjensä mukaan myös hyökätä.

Kosovon "Ilmakampanjan" aikana NATO rikkoi omat sääntönsä, joiden mukaan Pohjois-Atlannin liitto oli puhtaasti puolustuksellinen järjestö. NATO on menettämässä merkitystään, siitä ovat olleet entinen puolustusvoimain komentaja kenraali Gustav Hägglund ja nykyinen puolustusministeri Jan Erik Enestam lähempänä totuutta kuin NATO:n puolustuksellisen luonteen suhteen. NATO on menettämässä merkityksensä - se ei kuitenkaan puolla Suomen liittoutumista, vaan vie siltä pohjaa lopullisesti: jos NATO:lla ei ole enää mitään tärkeää roolia, niin minkä takia siihen liittyminen herättää edellä mainituissa sittenkin niin suurta hinkua? -Kysymykseen saattavat tulla vallanpitäjien edustamat liiketaloudelliset, henkilökohtaiset tahi edustukselliset intressit. NATO on joutumassa sivuraiteille kahdesta perussyystä. Ensimmäinen on USA:n tahto hoitaa sotilastoimensa yksin, ilman NATO:a sotkemassa komentosuhteita ja valmiita suunnitelmia. NATO:n mukanaolo saattaisi aiheuttaa kitkaa mahdollisten siviilikohteiden pommituksien vuoksi. NATO:a puoltavista kannanotoista naivistisin on se, jonka mukaan on liityttävä, "koska muutkin tekevät niin." Jos muut leikkivät tulitikuilla, niin meidänkin pitää saada leikkiä - jos heillä on punaiset kumisaappaat, niin meilläkin pitää olla! Perustelu on todella lapsellinen: se ei saa riittää syyksi joutua mukaan kansainvälisiin, mittaviin kriiseihin ja selkkauksiin, puhumattakaan niiden aiheuttamien kustannusten maksumieheksi joutumisesta. Suomelta odotetaan jälleen itä-balttilaista ratkaisua: on liityttävä, "koska Baltian maat liittyvät - NATO antaa turvatakuut Suomelle niin kuin balteillekin Venäjään vastaan." Tämä ilmaisee kaksi asiaa. Ensimmäinen on väärä viiteryhmä, jota käytetään mainoskikkana vedoten suomalaisten huonoon itsetuntoon. Oikea viiteryhmä olisi NATO:sta irti pysyttäydyttäessä Ruotsi, Irlanti ja Sveitsi. Baltian maiden pyrkimys liittyä NATO:on ei riitä vakuuttamaan syyksi siihen, että Suomen on liityttävä myös.

Toinen asia, jonka Baltiaan vetoaminen osoittaa, on mainontakeinona käytettävä Venäjällä pelotteleminen. Maan johto teki EU-sopimukset ehdoitta hyväksymällä ensimmäisen Itä-Balttilaisen ratkaisun. Suomen ja Baltian maiden historia osoittaa, että turvatakuisiin ja liittolaisten apuun ei voida luottaa - niihin ei luota suhteellisen voimakas ja kaukana Venäjästä sijaitseva Ranskakaan. Suomen ja Venäjän välisen sodan saattaa aiheuttaa jälleen sama poliittinen syy, kuin tähänkin saakka: naapurin tahto pitää Suomen alue turvallisena ja ilman muiden maiden hyökkäysvoimia koska maa sijaitsee Leningradin, Pietarin ja Murmanskin -Venäjän strategisesti elintärkeiden keskusten läheisyydessä. Suomen avuksi ei ennätä saapua mainittavia asevoimia, eikä NATO kykene mobilisoimaan niin suurta armeijaa, joka kykenisi pitämään hallussaan Venäjän kokoista aluetta. Kannattaa muistaa, että NATO ei ollut saada riittävästi joukkoja edes suhteellisen rajoitettuun Kosovon operaatioonsa. Kannattaa todeta varmuudella se, etteivät NATO-maat osallistu ydinasein käytävään konfliktiin Suomen puolesta: USA:n merkittävimmät strategit ja ulkopolitiikan asiantuntijat ymmärtävät ja hyväksyvät sen, että Venäjällä on oikeus säilyttää lähialueensa puhtaana suuravaltojen asevoimista, eikä heillä ole niin ollen motivaatiota uhrata maataan ydinsodassa Suomen hyväksi. Rauhanomainen politiikka on todettu Suomelle toimivaksi ja turvalliseksi ratkaisuksi suurvallan naapurina Ammattiarmeijan kustannukset Palkkamenot 12,5 mrd (n. 4 mrd nykyään) Materiaalin hankinta 5.5 mrd (nyt n. 3,0 -3,5 mrd) Toimintamenot 5,0 mrd (n. 1,5-2,5 mrd) Lisärekentaminen 3 x 2,0 mrd. 43 000 henkilön ammattiarmeijan kustannukset ovat Yhteensä 25,0 mrd mk eli puolitoista kertaa suuremmat kuin nykyisen asevelvollisuusarmeijan menot. Taisteluhelikoptereista ei ole reservin korvaajaksi Kosovon "moderni" sodankäynti osoitti että taisteluhelikopterit ovat suurvalallekin liian kalliita käyttää. Lisäksi ne osoittautuivat yllättäen täysin tehottomiksi serbien alueellista puolustusta vastaan. Miten Suomi selviytyisi Venäjän ja USA:n välisen sodan osapuolena - olettaenkin että länsi voittaisi suursodan? Suomelle olisi paitsi mahdollisuus olla osallistumatta suurvaltaristiriitoihin, myöskin mahdollisuus olla omasta puolestaan niitä aiheuttamatta. Idän ja lännen vastakkainasettelun keskelle jouduttaisiin, mikäli NATO ajautuisi esimerkiksi Lähi-Idän sotatilanteessa riitoihin Venäjän kanssa. Naton hyökkäyskaluston ja joukkonjen tuleminen Suomeen, Pietarin, Leningradin ja Murmanskin lähistölle, aiheuttaisi välittömästi NATO:n ja Venäjän vastakkainasettelun. Tämän vastakkainasettelun syntymisen estäminen on nyt suomalaisten käsissä. On mahdollista jatkaa vakauden kautta rauhanomaisella politiikalla ja yhteistyöllä Venäjän kanssa. Jos Venäjä siirtyisi USA:n kaltaiseen politiikkaan ja todella uhkaisi toisia maita sodalla, saattaisi näiden maiden osalta sotaan joutumisen lopullinen syy olla NATO-jäsenyys, joka ei siis vastakkainasettelua ja sotaa kyennyt estämään vaan nimenomaan aiheutti sen. Nato-optio on johdonmukaista jatkoa kaikenlaisille lyhytnäköistä aseteollisuuden etuja ajaville optioille ja hinnalla millä hyvänsä ja verukkeella millä tahansa toimeenpannulle ulkomaiden etujen ajamiselle mm. Suomen maanpuolustuskyvyn kustannuksella. Kysymys ei ole paluusta itärähmimiseen, vaan EU- ja NATO-bryssän edessä rähmällään olemisen lopettamisesta. Huoli ei ole itänaapurin, vaan Suomen turvallisuudesta. Ne, jotka vertaavat Suomea Baltian maihin, ja syyksi Suomen NATO-jäsenyydelle heidän liittymisensä, menkööt katsomaan karttaa. NATO veisi kaksinkertaiset puolustusmenot vaatiessaan 2% bruttokansantuotteesta ja toisi maahamme ydinaseita. EU ja NATO eivät poista "uhkaa" itärajoilta, vaan aiheuttavat sen. NATO-jäsenyys olisi Suomelle sotilaallisesti vaarallinen Venäjän suhteen, ja veisi armeijalta painopisteen Suomen puolustamisesta kansainvälisiin tehtäviin, taloudellisesti liian kallis, poliittisesti väärä: lähinnä ulkomaiden etuja palvelevaa globalistisen -maailman yhdentymisen mallioppilasmaan tarkoituksetonta rähmäilyä, ja ratkaisu olisi myös moraalisesti arveluttava sotilasliiton Kosovossa toimeenpaneman hyökkäyssodan takia joka ei Kosovon albaanien tilannetta auttanut, vaan pahensi sitä USA:n pommitettua mm. pakolaissaattuieita. NATO:n Kosovon sota on toisen artikkelin aihe. Sotilaallisesti, taloudellisesti, poliittisesti ja moraalisesti paras ratkaisu olisi pysyttäytyä mm. Upseeriliiton kyselyissään kannattamassa ja valistuneiden kansalaisten murskaenemmistön tukemassa itsenäisessä ja turvallisessa maanpuolustuspolitiikassa. Toki ulkomaiden etujen orientoima valtijohtomme tekee päätöksiä vastoin kansan etuja ja tahtoa mm. hyvinvointivaltiomallin purkaminen sekä vanhusten halveksunta. Niinpä valtiojohto on muodostettava uudelleen. Muutosvoimat Suomi: "Maamme ja kansamme on pidettävä kansainvälisten selkkausten ulkopuolella. NATO-jäsenyys ja kaikenlainen sitoutuminen sotilasliittoihin on hylättävä. Osallistuminen NATO:n sotaharjoituksiin on lopetettava. Yleisen asevelvollisuuden korvaaminen palkka-armeijalla on torjuttava. Suomalaisia sotilaita ei saa viedä maamme rajojen ulkopuolelle muissa kuin YK:n ja ETYJ:n rauhanturvatehtävissä."

Perinteisen maanpuolustuksen vastustajat, NATOistit, hajotkoot viimeistään Suomen armeijan sotilasperinteiden lakkauttamiseen vieraan vallan ja vieraiden välineiden ja varusteiden tieltä, NATO:n komentotyyliä ei täällä ole tähänkään saakka tarvittu.

hemmetin hallituksessa, Soinivaara, Tennilä taas eduskunnassa kertovat totuuden siitä, missä oikeasti mennään.

EU jäsenyyden toteuttamista edeltäneet vuodet 1991-1994 sisältävät yhtäläisyyksiä nykyisiin Nato-jäsenyyden ujutuksen vuosiin.

Sillä ei ole merkitystä, tapahtuuko Nato-ujutus salaa vai ei, koska mikään salaisuus se ei ole.

Nato-yhteensopivuus-tavoite on päinvastaisista vakuutteluista huolimatta ollut täydessä käynnissä, kenttäkeittiöistä lähtien kaikki viedään Nato-standardien mukaisiksi.

Natoa vastaan puhuu jo se seikka, että ennen EU-jäsenyyttä meitä petettiin lupaamalla itsenäisyyden lisääntymistä, halpaa ruokaa ja viinaa sekä osallistumista unionin päätöksentekoon.

Tämä viimeksi mainittu tuntuu kaikkein irvokkaimmalta.

Lipponen ja kumppanit tahtovat ainoastaan myötäillä ja toteuttaa päätöksiä eivätkä millään tavalla niihin vaikuttaa.

Tottahan onkin niin, että Lipposen hallituksen tehtäväksi jää unionin säädösten toteuttaminen: ei niihin vaikuttaminen.

Suomea pidetään kaikkein liittovaltiomyönteisimpänä maana.

Lipposen kumihuuli kiiltää kukkulalta.

Meitä siis petettiin ennen EU:hun liittymistä, josta olemme saaneet lukea kirjaimellisesti Mustaa Valkoisella.

Ei uskota enää väitettyihin syihin luovuttaa päätäntävaltaa ja ylettömiä rahasummia ulkomaille.

Taas ollaan menossa jonnekin, viimeksi Eurooppaan, nytkö Pohjois-Atlannille?

Samat ylivuotiset fraasit ovat saattamassa meitä sotilasliitto Naton jäseneksi, kuin EU:ta edeltäneinä vuosina.

Jos EU ja Nato olisivat joka tapauksessa päättämässä asioistamme, niin mihin jäsenyyttä enää tarvitaan?

Eikö loogista olisi etsiä keinoja hankkia mahdollisimman suurta etäisyyttä EU:hun ja Natoon.

Jos Neuvostoliitto kerran puuttui asioihin niin eikö olisi kannattanut liittyä Neuvostoliittoon ja päästä päättäjien pöytään, liittyminen rahaliitto Ruplaan olisi tehostanut entisestään paljon puhuttua idän kauppaa.

Kannattaa panna merkille, että ne ovat ne yhdet ja samat, jotka kannattivat ensin liittymistämme Neuvostoliittoon ja nyt sitten EU:hun ja Natoon.

Täällä on porukkaa, jolle Suomen etu ei ole koskaan ollut ensisijaista, se on kyllä huomattu.

Federalisti-sana on jo vakiintuneena käytössä puhuttaessa tiivistyvästä yhteisöllisyydestä, liittovaltio-EU:sta ja sen kannattajista.

Quisling on vähemmän tunnettu - se tarkoittaa ulkomaiden hyväksi toimivia valtiomiehiä.

Olisiko väite ollut Neuvostoliittoon liityttäessä, että olemme menneet Aasiaan?

Meillä on omien asioidemme hoitamiseen aivan erinomainen sijainti ja Naton suhteen erinomainen kokemus puolueettomuudesta.

Jos Ahtisaari on ajankohtainen kaveri, niin sitten kannattaa jälleen ajankohtaisina kirjoina lukea Pentti Sainion kirjat ('salainen')"Operaatio Ahtisaari" ja " Tarzan YK-viidakossa - Ahtis-Ari maailmalla," joista jälkimmäinen on menestyskertomus YK:n entisen pääsihteerin, natsitohtori Kurt Waldheimin ja hänen oppipoikansa seikkailuista maailmalla YK-lipun suojissa.

YK oli tuossa kiperässä vaiheessa erityisedustajansa autolla edustettuna Afrikassa kuin vähävarusteinen Tarzan: liehuva lippu ja kolme koppaa kaljaa.

Ensiksi mainittu kirja on dokumentti lukuisine asiakirjakopioineen. Maran Matkat ja etuuksien kähmintä ovat olleet koko ajan käynnissä ennen presidentin kautta, presidentin virkakaudella ja sen jälkeen.

Yhä suurempi osa suomalaisista vastustaa Natoon liittymistä. Kosovon pommitukset, war on terrorism ja NATO:n suurvaltapoliittiset intressit eivät houkuttele. Mitään pakkoa ei liittoutumiselle ole, se alkaa jo valkenemaan. Maan johto ei virallisesti vielä kannata liittymistä, mutta jos se saa jatkaa nykyisellään eli mahdollisimman vahvana nykyisenä puoluekenttänä, saattaa se alkaa toteuttamaan liittymistä. Lipponenhan käski viedä Suomen NATO:on niin lähelle kuin mahdollista ilman täyttä jäsenyyttä. Fraasit lilluvat ilmassa, kuten Suomen Sotilas -lehti jo numerossaan 5/2001 paljastaa: "Monet poliitikot ja politiikan asiantuntijat näyttävät vihreää valoa sotilasliiton puolesta. Heidän perustelunsa ovat pelkästään poliittisia, osittain melko heppoisiakin. - "Suomen pitää liittyä Natoon, kun Baltian maatkin pääsevät jäseniksi. Suomen pitää liittyä, jos Ruotsikin liittyy, Suomi ei voi jäädä ulkopuolelle, jos jopa Venäjä liittyy Natoon."

Onpa logiikkaa; ei edes naisen logiikka näkisi asioita noin: että jos Baltian maat tekevät jotakin, niin Suomen pitäisi tehdä perässä ja miksi muuten ei hyvissä päätöksissä haluta toimia Ruotsin jäljessä?

Miksi pitäisi liittyä NATO:n jäseneksi, kun sotilaallisen hyökkäyksen uhka on merkittävästi vähentynyt. Suomen puolustus on OK, ja muut eivät meitä puolusta. Talvisodassa tuli vähän apua ulkomailta ja jatkosodassa hiukan enemmän, mutta yksin oli ratkaisut kyettävä tekemään. Turvallisuustilanne on parempi kuin satoihin vuosiin. Sitäpaitsi liittoutuminen ei poista vihamielisyyttä rajoilta, koska sitä ei ole siellä, mutta se saattaa aiheuttaa vakavan sodan uhan. Sotaa ei välttämättä käydä heti ydinasein, eikä ydinsotakaan ole välittömästi täysimittaista. NATO voi uhrata Suomen alueen menettämättä itse mitään. Kun kumartaa yhteen suuntaan, näyttää huonompaa päätä toiseen. Ei ole pakko kumarrella.

Kunniakkaan sotahistorian maata verrataan itä-Baltteihin ja että Natoistit eivät uskalla katsoa karttaa, kun sitä heille ehdottaa. Virolla ja Latvialla on hyvin lyhyet rajat Venäjän kanssa. Millainen niiden maasto on? Enemmän NATO-systeemeille sopiva kuin mitä Suomessa on? Millainen taloustilanne siellä on. Suomi köyhtyy kasvavien EU-nettomaksujen ja pääomien vapaan ulosvirtaamisen tieltä siten, että on teoriassa yksinkertainen taskulaskintehtävä todeta, kuinka monta vuotta nykymeno jatkuu kunnes ei ole maassa enää yhtään kiekkoa rahaa. Tällä hetkellä Suomi on rikkaampi kuin Baltian maat.

Baltit saattavat vajaakuntoisina tarvita holhoojia, mutta ei Suomi. Niin huonosti ei sentään ole asiat, että loppukin päätäntävalta, eli päätökset sodasta ja rauhasta pitää luovuttaa ulkomaille. Sen, mitä se "vaikuttaminen" on jo tällä hetkellä EU:ssakin, opettaa, ettei tosi paikan tullen nykyjohdolta ole odotettavissa vaikuttamista vaan ainoastaan myötäilemistä ulkomaille päin "mallioppilaana" pokkuroiden. Europellejen päätöksiin ei nykyjohdon toimesta uskalleta sanoa mitään - kuinka sitten pahuksen vakavan NATO:n päätöksiin? Olisipa sellaisia mallioppilaita, jotka heittäisivät päätösvaltaansa ja ylettömiä rahasummia tarkoitukseen, jota Suomi johtaa etujaensa ajaen! -Sitä vastaava tarkoitus ei ollut edes Suomen

EU-puheenjohtajakaus, jossa unionia liittovaltioistettiin, poliisivaltioistettiin, militarisoitiin ja totalitarisoitiini. Nythän on niin, että EU:ta pyöritetään Saksan ja Ranskan ym. eurooppalaisen suurteollisuuden omistajien, markkinavoimien, suursijoittajien ynnä muun taloudellisen eliitin itseoikeutetuilla ehdoilla: kaiken järjen ja kohtuuden rajat sivuuttavalla yksityisen suurpääoman kasvuvaatimuksen ehtojen mukaisesti.

NATO:n itälaajentuminen on kymmenien miljardien bisnes! Sotilaallisen uhan täytyisi liittyä Euroopan kriisiin idän ja lännen välillä. NATO:n sotilaallinen voima olisi silloin sidottu sen ydinaluieiden puolustamiseen Keski-Euroopassa. Vieraiden joukkojen sotakyky saattaa olla kyseenalaista Suomen oloissa. NATO-maissa on viime vuosina yleisesti luovuttu asevelvollisuudesta ja siirrytty ammattiarmeijaan. Se ei ole halpaa. Ammattiarmeijan kustannukset: Palkkamenot mk, 12,5 mrd (n. 4 mrd nykyään) Materiaalin hankinta 5.5 mrd (nyt n. 3,0 -3,5 mrd) Toimintamenot 5,0 mrd (n. 1,5-2,5 mrd) Lisärakentaminen 3 x 2,0 mrd. 43 000 henkilön ammattiarmeijan kustannukset ovat Yhteensä 25,0 mrd mk eli puolitoista kertaa suuremmat kuin nykyisen asevelvollisuusarmeijan menot. Reserviä ei ammattiarmeijalla ole paljoa, jos ollenkaan, vaikeuttaen tappioiden korjaamista. Teknologiseen ylivoimaan nojaava kyky käydä sotaa on osoittautunut huonoksi. Tämä USA on kokenut muun muassa Vietnamissa. Liika teknillistyminen vie resursseja olennaisilta sektoreilta tuomatta merkittävää lisäarvoa. NATO on heikko käymään tavanomaista sotaa. Jopa hyvinkin alivoimainen vastustaja, joka ei itse pelkää tappioita, voi muodostaa todellisen ongelman. Tasavertaiseen vastustajan kanssa täytyisi varautua ydinvoiman käyttöön. Liittoutumattoman maan riski joutua joutua mukaan kriiseihin on pienempi kuin sotilasliiton jäsenenä.