Keksinpäs

Mehl et al. (Science July 2007) selvittivät , että naiset puhuvat 546 sanaa päivässä enemmän kuin miehet. Ero puheen määrässä sukupuolten välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Kaiken kaikkiaan yliopisto-opiskelijat heläyttelivät sanaista arkkuaan keskimäärin 16 000 sanan verran päivässä noin 17 valveillaolotunnin aikana. Tutkimuksen erityinen vahvuus oli, että aineistoa kerättiin eri vuosina, ja aineistoa oli koottu Yhdysvaltojen lisäksi myös Meksikossa. Naisten pälättäminen on siis myytti ja täyttä puppua.

Rose et al. (Dev Psychopathology July 2007) vuorostaan osoittivat, että ystävien kesken henkilökohtaisista ongelmista märehtiminen* lisää tytöillä (muttei pojilla) depressio- ja ahdistusoireita. Molemmilla depressio- ja ahdistusoireet lisäsivät märehdinnän määrää. Märehdintä puolestaan lisäsi tutkittavien kokemusta ystävyyssuhteen syventymisestä. NU toivoo, ettei tuloksia tulkita siihen suuntaan, että puhuminen olisi naisille haitallisempaa kuin miehille.

NU toivoo askelmittarin kaltaista laitetta puheen mittaamiseen. Esimerkiksi terapiakäyntien hinta voitaisiin laskuttaa sanaperusteisesti. Terapeutin tuottamia mmmmh...njaah...äännähdyksiä ei lasketa sanoiksi, eikä niihin tulla myöntämään yhteiskunnan varoja kuntoutuksena toteutettavaa psykoterapiaa varten. Lisäksi naispuolisilla terapoitavilla tulisi olla mahdollisuus saada rahansa takaisin, jos terapia menee märehtimisen puolelle.