Mummoa ei kiinnosta lapsenlapsi

Elenana

Tarvitsisin neuvoa joltain vanhemmalta äidiltä ja naiselta tai muulta fiksummalta ihmiseltä, miten suhtautuisin omaan äitiini.

Äidistäni on tullut mummu, ja lapseni on hänen ensimmäinen lapsenlapsensa, yksivuotias nyt. Hän ei koskaan kysy mitä lapselle kuuluu eikä halua tavata lasta. Hän soittelee kyllä minulle noin kerran kolmessa kuukaudessa ja puhuu omia juttujaan. Sanallakaan ei kysy mitä meille kuuluu. Ei ole nähnyt edes valokuvia lapsesta, ei ole pyytänyt enkä ole tyrkyttänytkään kun vaistosin jo alusta saakka, ettei äitini ole enää kiinnostunut meistä.

Odottaessani tätä esikoista äitini soitteli minulle ahkerasti ja puhui, kuinka lapseni kelpaisi hyvin adoptioon ja kyseli joko neuvolassa ovat ehdottaneet adoptioon antamista. Hän myös epäili, että lapsestani on adoptiopaperit jo valmiina ja neuvolantäti on katsonut hänelle jonkun kivan lapsettoman perheen. Kuuntelin näitä juttuja peloissani ja itkin miehelleni puheluiden jälkeen.

Nyt lapsen synnyttyä lapsi ei kiinnosta enää ollenkaan. Olemme tavallinen perhe, me vanhemmat naimisissa ja meillä on ihan normaali mukava koti. En ymmärrä miksi äitini vihjailee adoptioista, kerran lapsen synnyttyä hän sanoi, että ole varovainen ettei vauvaasi oteta huostaan.

Nuorena ollessani äiti huoritteli ja haukkui minua ja iskosti päähäni ajatuksen, ettei kukaan mies halua tällaista lihavaa rumaa huoraa. Luulin oikeasti olevani ruma ym., mutta vanhoista valokuvista minua katselee hoikka, nätti ja ihan kivan näköinenkin nuori nainen. Neitsyyteni menetin 20-vuotiaana aviomiehelleni, eli todellinen huora olen.

Mitä teen äitini kanssa? Olen ajatellut katkaista välit kokonaan. Pelkään, että jos lapseni joskus menee äidilleni esimerkiksi hoitoon, äitini haukkuu lapselle minua tai haukkuu lastani. Mutta onko minulla oikeutta viedä lapselta toista mummua vaikka tämä mummu onkin ehkä huonoa seuraa? Miten teen?

Nyt meille on tulossa toinen lapsi josta en aio kertoa äidilleni ennen häneen syntymäänsä jos silloinkaan. Yksi lapsen menettämisen pelossa eletty raskaus saa luvan riittää.

43

1864

    Vastaukset

    • Ei kuulosta ollenkaan normaalilta tuollainen... ihan selvästi jonkunlainen mielenterveysongelma. Itse en ainakaan ikinä antaisi omaa lastani tuollaiselle hoitoon, ihan lapsen oman turvallisuuden takia.

      • ajattelin itsekin-en uskaltaisi antaa lastani hoitoon, noin erikoisesti käyttäytyvän ihmisen hoitoon, vaikka oma äiti onkin. Hänen suhtautumisensa perheeseenne on melkoisen sairasta, ei todellakaan normaalia. Onkohan äidillesi jäänyt jotain traumoja tms. menneisyydestä? Käytös ei ole kyllä terveen ihmisen käytöstä.


    • Älä koskaan edes ajattele jättää lastasi hänelle, sillä lapsen parastahan sinun tulee ajatella. Lapsi pelkäisi vierasta, vihamielistä ihmistä. Hänhän olisi turvattomana siinä pahansuovan ihmisen käsissä.

      Äitisi ei halua olla tekemisissä lasten kanssa, ja melkein uskaltaisin veikata, ettei hän kovin innoissaan ollut omana odotusaikanaankaan.
      Ilmeisesti oli ajatellut adoptiota itsekin, mutta se ei ollut onnistunut.
      Nyt halusi auttaa sinua tässä ongelmassa!

    • Minä en edes koskaan miettisikään lapsen jättämistä hoitoo ihmiselle joka ei ole lapsesta oikeasti kiinnostunut. Suorastaan pelkäisin. Ja jos vain kerran kolmessa kuukaudessa soittelette niin eipä tuo yhteydenpito kovin antoisaa ole.
      Vaikuttaa ettei hän varsinaisesti ole sinustakaan ollut kiinnostunut. Elä nyt vaan omaa elämääsi miehesi ja lapsiesi kanssa. Ei kaikilla voi olla ruusuista perhetaustaa.

    • Siis että onko sinulla oikeutta viedä lapselta toista mummoa?? Eihän lapsesi ole vielä edes oppinut tuntemaan tätä mummoaan, ja jos hän ei tätä tapaa koskaan, niin ei hän opi myöskään kaipaamaan. Yksi hyvä mummo on kultaakin kalliimpi, joten keskittykää luomaan hyvä suhde toiseen mummoon ja jättäkää äitisi kokonaan perheenne ulkopuolelle.

      Jo se, että äiti haukkuu omaa lastaan rumaksi, lihavaksi huoraksi kertoo paljon. Ja se, että hän ehdotti adoptiota ja puhui tuollaisia pötypuheita neuvolassa olevista papereista. Äitisi on sairas, ja teet vain palveluksen sekä itsellesi, että muulle perheellesi, mikäli pidät riittävää etäisyyttä häneen.
      Äläkä tosiaan milloinkaan edes ehdota äidillesi lapsen hoitoon ottamista. Hän saattaisi vahingoittaa lastasi henkisesti.

      • Oikeasti uskotte te tuota juttua. Minä en nähnyt lapsenlastani enkä halunnut. Syyt olivat vakavia mutta järjestelmällisesti ex tuhosi. Voi tyttö parka en usko sinua täysin. Jos on jo adoptiota saanut jo aikaan niin teillä ei ole kaikki ok. Mistä tiedät kuinka äitisi pelkää mitä lapselle tapahtuu.


    • Minunkaan äitini ei ollut kiinnostunut lapsenlapsista etukäteen. Sanoi, että niitä ei sitten tarvitse tuoda hänelle hoitoon. Toista lasta odottaessani en kertonut asiasta enkä käynyt äitini luona ennen kuin olin jo lähes 30 viikolla raskaana. Äitini varmasti huomasi asian mutta ei puhunut mitään. Vasta synnytyksen jälkeen kerroin saaneeni toisen lapsen. Vauva-aikoina äitini ei koskaan hoitanut lapsiani eikä suuremmin osoittanut mielenkiintoa heitä kohtaan. Leikki-ikäisenä vein lapset joskus äidille hoitoon, mutta heti, kun itse osasivat mielipiteensä ilmaista, lapset halusivat mieluummin toisen mummon hoitoon. Kouluikäisenä tärkeintä äidilleni oli hyvä koulumenestys ja hän vertaili serkuksia ja pikkuserkuksia toisiinsa niin paljon, että nykyään nuorina aikuisina lapseni eivät enää lähde äitini luokse. Äiti ihmettelee, miksi kukaan ei käy. Katsopa peiliin, olen joskus sanonut, mutta ei hän ole ymmärtänyt mitä sillä tarkoitan. Onneksi lapsillani on ollut toinen mummo, joka on rakastanut aidosti ja johon on muodostunut läheinen suhde. Eli ei sille voi mitään, jos joku on semmoinen kuin esim. sinun äitisi on tai minun äitini on ollut. Pyri luomaan lapsillesi muita hyviä ihmiskontakteja, ei se mummo niin välttämätön ole - ainakaan jos ei edes välitä lapsenlapsistaan. Tsemppiä sinulle!

    • On se sitten mummo tai kuka tahansa, joka on vaaraksi lapselle, niin vanhempien velvollisuus on suojella lastansa, älä ikinä unohda sitä (edes äitiäsi vastaan).

      • lapsista pätkääkään, ei kysellyt isältäni mitä meille kuuluu, ei pyytänyt käymään...ei mitään...ei edes inhonnut. (ei kyläillytkään meillä)
        Isän siskojen lapset olivat kaikki kaikessa kuitenkin.
        Jälkeenpäin ajatellen, mummo vihasi isää, syystä tai toisesta, ja siksi kantoi kaunaa...
        mutta enpä tuota ihmistä osannut edes kaivata...kun olin pari kertaa vaan nähnyt...
        silti, älä puhu pahaa mummosta lapsillesi, sillä teet vain hallaa heille.
        Selitä että mummi on....jne mitä haluat, mutta älä hauku!
        Äitini ei haukkunut anoppiaan eikä isäni äitiään...siitä heille kiitos.


      • meidän perheen kirjoitti:

        lapsista pätkääkään, ei kysellyt isältäni mitä meille kuuluu, ei pyytänyt käymään...ei mitään...ei edes inhonnut. (ei kyläillytkään meillä)
        Isän siskojen lapset olivat kaikki kaikessa kuitenkin.
        Jälkeenpäin ajatellen, mummo vihasi isää, syystä tai toisesta, ja siksi kantoi kaunaa...
        mutta enpä tuota ihmistä osannut edes kaivata...kun olin pari kertaa vaan nähnyt...
        silti, älä puhu pahaa mummosta lapsillesi, sillä teet vain hallaa heille.
        Selitä että mummi on....jne mitä haluat, mutta älä hauku!
        Äitini ei haukkunut anoppiaan eikä isäni äitiään...siitä heille kiitos.

        Mummo on outo, ei voi muuta kuin kummastella. Kutsu lasten syntymäpäiville, mutta älä jätä lapsiasi koskaan mummon hoteille. Jos hän tulee teille kylään, ole mukana seurassa. Ja jos ei tule käymään, niin ainakin olet omasta puoleltasi yrittänyt yhteydenpitoa. Jos mummo on sairas, kai hän on lääkärinhoidossa? Surullista, kun jotkut ihmiset on vaan niin itsekkäitä, että eivät välitä muusta kuin omasta hyvinvoinnistaan. Mummosi jää paljon vaille rakkautta, kun hän sulkee lapsenlapset pois elämästään.


      • voin vaan kummastella kirjoitti:

        Mummo on outo, ei voi muuta kuin kummastella. Kutsu lasten syntymäpäiville, mutta älä jätä lapsiasi koskaan mummon hoteille. Jos hän tulee teille kylään, ole mukana seurassa. Ja jos ei tule käymään, niin ainakin olet omasta puoleltasi yrittänyt yhteydenpitoa. Jos mummo on sairas, kai hän on lääkärinhoidossa? Surullista, kun jotkut ihmiset on vaan niin itsekkäitä, että eivät välitä muusta kuin omasta hyvinvoinnistaan. Mummosi jää paljon vaille rakkautta, kun hän sulkee lapsenlapset pois elämästään.

        >


    • Sinuna katkasisin välit, ei varmasti tee lapselle hyvää tuolainen, ainakin jos joutuu tekemisissä olemaan... Ja jos lapsi joskus kyselee miksei mummon kanssa väleissä, voi varmaan suoraan kertoa ettei mummo kovin ystävällinen ollut:( Itselläni vähän samantapainen ongelma, mutta ex:än äidin kanssa, ajattelin hänen haluavan tutustua lapsenlapseensa, vaan ongelmiahan siitä tulikin, ja että lapsella olisi oikeus molempiin mummuihin, mutta parhaaksi koitui kun katkasin välit, ei ainakaan mummon tarvi raivota tuhmalle tytölleni joka 2v.;)

    • hänelle etteivät traumatioidu. Sinuna katkaisisin välit ihan kokonaan.. ihan vain lasten takia.

    • Käyttäytymisestä päätellen sinun äitisi on narsisti.
      Teidän huomionne saa nyt lapsi joka on äidillesi uhka.
      Ota etäisyyttä äläkä kerro elämästänne. Tällaiset ihmiset eivät muutu.
      Lisää tietoa: www.narsistienuhrientuki.info / narsistien lapset, siellä paljon samanlaista luettavaa ja vertaistukea.

      • ollut tilaisuus tarkkailla aloittajan äidin käyttäytymistä?

        Kaltaisesi kyökkipsykologit ovat ainoita, jotka pystyvät antamaan diagnoosin, prognoosin ja hoito-ohjeet potilasta edes näkemättä.

        Eikö yhtään hävetä?


      • sinulla on kirjoitti:

        ollut tilaisuus tarkkailla aloittajan äidin käyttäytymistä?

        Kaltaisesi kyökkipsykologit ovat ainoita, jotka pystyvät antamaan diagnoosin, prognoosin ja hoito-ohjeet potilasta edes näkemättä.

        Eikö yhtään hävetä?

        Tekstistä on luettavissa aivan riittävästi sellaisia asioita, jotka eivät kuulu normaalin ihmisen käyttäytymiseen. Revi siitä.
        Ei tuollaisen äidin kanssa ole olemassakaan muuta hoito-ohjetta, kuin välien viilentäminen ja etäisyyden pitämisen. Miksi sitä pitäisi hävetä?? Kyllä jokaisella tulee olla oikeus suojella itseään ja perhettään aloittajan äidin kaltaisilta itsekeskeisiltä ihmisiltä.
        Terveisin toinen keittiöpsykologi.


      • esimerkissä kirjoitti:

        Tekstistä on luettavissa aivan riittävästi sellaisia asioita, jotka eivät kuulu normaalin ihmisen käyttäytymiseen. Revi siitä.
        Ei tuollaisen äidin kanssa ole olemassakaan muuta hoito-ohjetta, kuin välien viilentäminen ja etäisyyden pitämisen. Miksi sitä pitäisi hävetä?? Kyllä jokaisella tulee olla oikeus suojella itseään ja perhettään aloittajan äidin kaltaisilta itsekeskeisiltä ihmisiltä.
        Terveisin toinen keittiöpsykologi.

        on luettavissa asioita, jotka eivät kuulu normaalin ihmisen käyttäytymiseen, lähtisin siitä, että niiden kirjoittaja ei ole normaali.
        Selän takana nimettömänä panettelu ei riitä minulle todisteeksi panetellun epänormaaliudesta.

        Jos repiä täytyy, niin revi vaikka siitä.

        Terveisin ei kammari- eikä keittiöpsykologi


      • sinulla on kirjoitti:

        on luettavissa asioita, jotka eivät kuulu normaalin ihmisen käyttäytymiseen, lähtisin siitä, että niiden kirjoittaja ei ole normaali.
        Selän takana nimettömänä panettelu ei riitä minulle todisteeksi panetellun epänormaaliudesta.

        Jos repiä täytyy, niin revi vaikka siitä.

        Terveisin ei kammari- eikä keittiöpsykologi

        "on luettavissa asioita, jotka eivät kuulu normaalin ihmisen käyttäytymiseen, lähtisin siitä, että niiden kirjoittaja ei ole normaali."
        Ihanko totta?? Eli kirjoittaja valehtelee, panettelee ja keksii omasta päästään vai? Sinähän varsinainen nero olet.


      • sinulla on kirjoitti:

        on luettavissa asioita, jotka eivät kuulu normaalin ihmisen käyttäytymiseen, lähtisin siitä, että niiden kirjoittaja ei ole normaali.
        Selän takana nimettömänä panettelu ei riitä minulle todisteeksi panetellun epänormaaliudesta.

        Jos repiä täytyy, niin revi vaikka siitä.

        Terveisin ei kammari- eikä keittiöpsykologi

        Vihjaat siis, että valehtelen?

        En voi kirjoittaa mummosta nimellä, koska silloin minutkin tunnistettaisiin ja haluan kuitenkin pysyä anonyyminä. Ymmärtääkseni internetin keskustelupalstojen ideana on juuri anonyymius, voi käsitellä ja pyytää mielipiteitä arkoihinkin aiheisiin pelkäämättä leimautumista tai juoruilua oikeassa elämässä.

        Jokainen sana on totta ja paljon jäi kertomattakin. Tutustuin narsismiin, ja kyllä mummolla vahvasti on sen suuntaisia piirteitä. Hänellä on diagnosoitu mielenterveys- ja persoonallisuushäiriöitä, hänellä on ollut lääkereseptejäkin, mutta kieltäytyy kaikesta hoidosta vedoten siihen, että hänet diagnosoineet psykiatrit ovat itse mielisairaita. Oikeasta lääkityksestä olisi varmasti hyötyä mutta minkäs teet kun toinen tuntee olevansa terve kuin pukki.

        Kiitos mielipiteistänne. Laitan välit poikki ja lakkaan vastailemasta hänen harvoihin soittoihinsa. Tätä päätöstä olen kypsytellyt jo pitkään ja onneksi sain taustatukea. Minä olen vastuussa ensisijaisesti omista lapsistani, ja kun äitini ei selvästikään siedä onnellisuuttani, niin olkoon sitten. Ainainen oman äitisuhteeni märehtiminen ja loukkauksien nieleminen alkaa pian vaikuttaa omaan äitiyteeni.

        Sinä joka kirjoitit suvun riennoista ja perhejuhlista, niin mummo on katkonut välinsä kaikkiin sukulaisiin, eikä hän tule mihinkään sukujuhliin. Totta kai tapaisin häntä jos tulisi yhteisiin juhliin, mutta kun ei tule vaikka kutsutaan. Jättää kylmästi väliin rippijuhlat, häät, ristiäiset, joulunpyhät ym. Hankala pitää suhteita yllä kun ei suostu tapaamaan koskaan. Ainoastaan soittelee silloin tällöin ja puhuu pehmoisia.


      • sitä... kirjoitti:

        "on luettavissa asioita, jotka eivät kuulu normaalin ihmisen käyttäytymiseen, lähtisin siitä, että niiden kirjoittaja ei ole normaali."
        Ihanko totta?? Eli kirjoittaja valehtelee, panettelee ja keksii omasta päästään vai? Sinähän varsinainen nero olet.

        Nimimerkille "Sinulla on" (vaikket tätä varmaan lue), mutta muille vastaavasti ajatteleville tuomitsijoille,
        sekä kaikille vaikean vanhemman omaaville:

        "Sinulla on" vaikuttaa itse olevan jonkin asteinen patologinen valehtelija tai narsistisia piirteitä omaava henkilö. Kukaan normaali ihminen ei koe tarvetta tulla nimettömänä panettelemaan jollekin keskustelupalstalle toista ihmistä. Sellaisia ihmisiä sanotaan sairaiksi. Minustakin vaikuttaa että ketjun aloittajalla on todellinen huoli, sen ymmärtävät ovat empaattisia, tasapainoisia kanssaihmisiä ja sairaita ovat ainoastaan aloitustekstin ja neuvojen arvostelijat.

        Niin tai näin, miksen antaisi neuvoa, ei siitä haittaakaan ole vaikkei tuota narsistiäitiä olisi olemassakaan tai tyttären tai jonkun muun ulkopuolisen "diagnoosi" väärä.

        Katkaisisin välit.

        Olen itse samassa tilanteessa. Katkaisin välit kunnes sain lapsia. Nyt olen huomannut narsistin toteuttavan samoja käytösmalleja lastenlapsiinsa ja samalla mitätöivän minua vanhempana lasteni edessä, tahallisesti.

        Lapsillani on alkanut ilmetä stressioireita tämän seurauksena, ovat mm. käyneet useamman kerran narsistilla hoidossa (en vielä tiennyt että kyse siitä, luulin vain että vanhempani on vain todella "hankala" ja vaikea ihminen, omanlaisensa). Enää en anna lapsiani hoitoon sinne.

        Vielä en ole pystynyt ja uskaltanut katkaista välejä, vaikka järki sen minulle sanookin, mutta lapsiani en uskalla enää päästää hoitoon tälle ihmiselle. Voi tavata lapsiani minun läsnäollessani, mutta aion harventaa näitäkin tapaamisia huomaamatta, ihan lasteni takia (hän ei varmaan huomaa tai tajua mitä tekee, sairas kun on).

        Tiedän että lasteni takia olisi katkaistava välit kokonaan, mutta syyllisyydentuntoisena (syyllisyys vanhempaani kohtaan) ovat ainakin tähän mennessä estäneet sen, vaikka tiedostankin että lapseni ja oma mielenterveyteni on tärkeämpi kuin narsistisen vanhempani hyvinvointi tai hyväksyntä. Jotenkin sitä pelkää ettei toinen pärjää omillaan (vaikka on työikäinen ihminen) tai epäilee edelleen omaa käsityskykyään jollain tasolla, eli entäs jos olenkin väärässä, vaikka muusta ei voi olla kyse, sen verran julmaa toimintaa joka täyttää narsistin tunnusmerkit ja aivan samanlaisia kokemuksia on itsellä kuin mitä narsistien uhrit ovat kirjoittaneet.

        Tuntuu myös julmalta etten näkisi enää omaa vanhempaani, kuka sellaista pystyy tekemään (tosin narsisti on pystynyt, katkaisi välit näkemättä minua pitkään aikaan kun niin halusi ja palautti suhteemme ennalleen ilman anteeksipyyntöä tai asioiden läpikäyntiä kun niin halusi, välittämättä kovin kummoisesti siitä mitä seurauksia se minulle aiheutti tunnetasolla ja henkisesti, ja tiedän että on järjetöntä hyväksyä tuollainen kohtelu mutta hänellä on henkinen yliote minuun joten en ole saanut itseäni katkaisemaan välejä vielä vaikka se on tehtävä, tiedän).

        Sinulle neuvon: katkaise välit. Heti. Ja lopullisesti.

        Sinä et ole missään velvollisuudessa vanhempaasi kohtaan, ja jos noin huonosti kohtelee omaa lastaan, ei ole täyttänyt omaa vanhemman velvollisuuttaan, joten viimeistään siinä vaiheessa on selvää ettet itse ole siinäkään mielessä hänelle mitään velkaa.

        Pärjäät paremmin ilman. Ja olet ehjempi, onnellisempi ilman. Niin on perheesi ja lapsesikin.

        Itsellä moni asia on tullut eteen myös lapsen kasvun myötä, ne asiat joita omasta lapsuudenkodista on puuttunut. On työn ja tuskan takana päästä eroon omasta katkeruudesta ja olla siirtämättä omia huonoja käytös- ja kasvatusmalleja eteen päin. Ja luottaa siihen että puoliso rakastaa oikeasti ja oma elämä järjestyy kyllä hyvin. Helpompaa kaikki joka tapauksessa on, mitä vähemmän narsisti on elämässä mukana. Tsemppiä!


    • Mummo on mieleltään sairas, kai hän on hoidossa? Kyllä kai hänellä on joku aikuinen 'tukihenkilö', joka sanoo, että kaikki ei ole mummolla reilassa? Ulkopuolista apua hän tarvitsee. Nimittäin aika kauheata tekstiä lapselleen puhuu ja varmastikaan ei lapsenlapselle tee hyvää kuulla. Pidä vaan omasta perheestäsi huolta ja ajattele, että itse luotte oman perheenne ilmapiirin ja tulevaisuuden ja ainakin nykyisin on enemmän positiivisia tukiverkkoja kuin ennen. Ei ole syytä kuunnella sairaan ihmisen panetteluja.

    • Ja olin samaa mieltä kaikkien vastanneiden kanssa siitä, että niihin rakastaviin ja läheiseltä TUNTUVIIN sukulaisiin on paljon enemmän syytä pitää yhteyttä kuin itsensä eristävään narsistisukulaiseen, vaikka olisi kyseessä oma äiti. Olen miettinyt kohdallani samoin, koska äidilläni on toisinaan samoja piirteitä ja vielä narsistisia käyttäytymishäiriöitä päälle. Tosin hän osaa olla tosi hyväkin isoäiti. Toivon vain, että hän olisi vähän tasaisempi eikä saisi outoja kohtauksiansa tämän tästä, toisten hoputtamista, arvostelua ja kiukuttelua lähipiirin kanssa. Sekä kaappijuoppoutta jota peitellään, mutta on ilmeinen ongelma, myös lapsenlapsen aikana tapahtuvaa. Vaikeita ovat joskus nämä tärkeät tukiverkoston pilarit, mutta jos on sellainen pilari joka ei välitä eikä ilmaise välittämistä tuon enempää, katselisin ne lapsen tärkeät ihmiset ihan sieltä mistä parhaimmat ja rakastavimmat löytyy ja koettaisin unohtaa koko isoäidin, olen tehnyt joskus myös oman äitini kohdalla niin kun hänellä ollut pahoja aikoja jolloin harrastanut kännipuheluhäiriköintiä, kiljumista korvaan, "kasvatusneuvoja" ja perätöntä syyttelyä sekä syyllistämistä.

      • Täällä yleisillä palstoilla on vaikea sanoa, kuka on miten sairas. Kas, kun saamme lukea usein vain sen toisen mielipiteen, emmekä tunne toisiamme. Itselläni on joitakin 'vaikeita jopa sairaita' sukulaisia, mutta yritän tulla toimeen heidän kanssaan. Perhejuhlissa heitä on helpompi tavata ja jutella muun väen mukana, niin välit kuitenkin säilyvät jokseenkin hyvinä. Haluan jotenkin olla mukana suvun riennoissa, se on sitä elämän rikkautta (joka sukuun kuuluu kaikenlaisia ihmisiä).


      • kuka on miten sairas? kirjoitti:

        Täällä yleisillä palstoilla on vaikea sanoa, kuka on miten sairas. Kas, kun saamme lukea usein vain sen toisen mielipiteen, emmekä tunne toisiamme. Itselläni on joitakin 'vaikeita jopa sairaita' sukulaisia, mutta yritän tulla toimeen heidän kanssaan. Perhejuhlissa heitä on helpompi tavata ja jutella muun väen mukana, niin välit kuitenkin säilyvät jokseenkin hyvinä. Haluan jotenkin olla mukana suvun riennoissa, se on sitä elämän rikkautta (joka sukuun kuuluu kaikenlaisia ihmisiä).

        Silläpä ne vastaukset laitetaankin sen kirjoituksen perusteella, kun ei tosiaan tiedetä muusta!!!!!

        Onneksi olen saanut Rikkaan elämän ilman sukulaisia, olisi hirveetä joutua tukeutumaan heihin sen suhteen!!!!


    • Katkaisisin välit.

      Olen itse samassa tilanteessa. Katkaisin välit kunnes sain lapsia. Nyt olen huomannut narsistin toteuttavan samoja käytösmalleja lastenlapsiinsa ja samalla mitätöivän minua vanhempana lasteni edessä, tahallisesti.

      Lapsillani on alkanut ilmetä stressioireita tämän seurauksena, ovat mm. käyneet useamman kerran narsistilla hoidossa (en vielä tiennyt että kyse siitä, luulin vain että vanhempani on vain todella "hankala" ja vaikea ihminen, omanlaisensa). Enää en anna lapsiani hoitoon sinne.

      Vielä en ole pystynyt ja uskaltanut katkaista välejä, vaikka järki sen minulle sanookin, mutta lapsiani en uskalla enää päästää hoitoon tälle ihmiselle. Voi tavata lapsiani minun läsnäollessani, mutta aion harventaa näitäkin tapaamisia huomaamatta, ihan lasteni takia (hän ei varmaan huomaa tai tajua mitä tekee, sairas kun on).

      Tiedän että lasteni takia olisi katkaistava välit kokonaan, mutta syyllisyydentuntoisena (syyllisyys vanhempaani kohtaan) ovat ainakin tähän mennessä estäneet sen, vaikka tiedostankin että lapseni ja oma mielenterveyteni on tärkeämpi kuin narsistisen vanhempani hyvinvointi tai hyväksyntä. Jotenkin sitä pelkää ettei toinen pärjää omillaan (vaikka on työikäinen ihminen) tai epäilee edelleen omaa käsityskykyään jollain tasolla, eli entäs jos olenkin väärässä, vaikka muusta ei voi olla kyse, sen verran julmaa toimintaa joka täyttää narsistin tunnusmerkit ja aivan samanlaisia kokemuksia on itsellä kuin mitä narsistien uhrit ovat kirjoittaneet.

      Tuntuu myös julmalta etten näkisi enää omaa vanhempaani, kuka sellaista pystyy tekemään (tosin narsisti on pystynyt, katkaisi välit näkemättä minua pitkään aikaan kun niin halusi ja palautti suhteemme ennalleen ilman anteeksipyyntöä tai asioiden läpikäyntiä kun niin halusi, välittämättä kovin kummoisesti siitä mitä seurauksia se minulle aiheutti tunnetasolla ja henkisesti, ja tiedän että on järjetöntä hyväksyä tuollainen kohtelu mutta hänellä on henkinen yliote minuun joten en ole saanut itseäni katkaisemaan välejä vielä vaikka se on tehtävä, tiedän).

      Sinulle neuvon: katkaise välit. Heti. Ja lopullisesti.

      Sinä et ole missään velvollisuudessa vanhempaasi kohtaan, ja jos noin huonosti kohtelee omaa lastaan, ei ole täyttänyt omaa vanhemman velvollisuuttaan, joten viimeistään siinä vaiheessa on selvää ettet itse ole siinäkään mielessä hänelle mitään velkaa.

      Pärjäät paremmin ilman. Ja olet ehjempi, onnellisempi ilman. Niin on perheesi ja lapsesikin.

      Itsellä moni asia on tullut eteen myös lapsen kasvun myötä, ne asiat joita omasta lapsuudenkodista on puuttunut. On työn ja tuskan takana päästä eroon omasta katkeruudesta ja olla siirtämättä omia huonoja käytös- ja kasvatusmalleja eteen päin. Ja luottaa siihen että puoliso rakastaa oikeasti ja oma elämä järjestyy kyllä hyvin. Helpompaa kaikki joka tapauksessa on, mitä vähemmän narsisti on elämässä mukana. Tsemppiä!

      • Ja kirjoitin vanhaan ketjuun, koska on valitettavasti ihmisiä joille tämä asia on ajankohtainen. Itseä tämä koskettaa juuri tällä hetkellä, ja olen todella vaikeiden asioiden edessä kun välit on katkaistava omaan vanhempaan.


    • Aloittaja taas linjoilla.

      Katkaisin välit äitiini v. 09, pian tulee täyteen neljä vuotta hiljaiseloa. Synnytin tässä välillä esikoisellemme pikkusisaruksen, jonka syntymästäkään en äidille ilmoittanut. Parisuhde voi hyvin ja ulospäin näytämme varmasti kiiltokuvaperheeltä, on "farmariauto, kultainennoutaja ja 1,8 lasta". :) Ihmiset ovat olleet kummissaan kun olen kertonut menneisyydestäni ja äidittömyydestäni. Minua on sanottu vahvaksi, joka olenkin.

      Vuosi sitten hain ammattiapua tk-psykologilta, kävin siellä juttelemassa kymmenisen kertaa. Siitä oli paljon apua. Minulla ei todettu mielenterveysongelmia enkä ole syönyt lääkkeitä, jutellut ainoastaan. Psykologini kertoi ettei hän voi tietenkään diagnosoida ketään, mutta äitini kuulostaa selkeästi narsistilta, ja sain vahvistuksen päätökselleni katkaista välit lopullisesti. Itseni ja perheeni takia.

      Olen kuullut juoruja, että äitini on yhtä sekopää kuin on ennenkin ollut. Haukkuu ihmisiä, varastelee, rikkoo toisten omaisuutta ja juonittelee minkä ehtii. Onneksi hän ei ole kertaakaan ollut yhteydessä meihin. Eli täydellinen hiljaisuus. Edes lapsia ei muista millään tavalla, ei kortteja, ei yhtään mitään. Lasten välejä häneen en ole katkaissut, kirjoitin hänelle kirjeen jossa totesin että hän on mummu, vaikka minä en voi häntä enää tavata. Lasten kuvia tarjosin joskus aiemmin ja hän ei halunnut, eikä halunnut tulla tapaamaan heitä, eikä suostunut siihen että me olisimme vierailleet hänen luonaan. Mummu ei ole koskaan nähnyt lapsenlapsiaan, ei yhtään kertaa. Kylmähermoinen tyyppi. Sitähän narsistit ovat. Edelleen on mielestään terve ja normaali. Minä olen se sairas huo-ra joka valehtelee ja mustamaalaa häntä, enkä anna tavata lapsenlapsia vaikka mummu itkee heidän peräänsä, niin hän ihmisille väittää. Hävytön valehtelija.

      Sinä joka kamppailet samanlaisissa vaikeuksissa, hae apua. Minä hyödyin valtavasti tuosta psykologin kanssa juttelusta, eikä siellä lyöty otsaan mitään hullun leimaa. Päin vastoin, hänen mielestään olen tehnyt oikeita ratkaisuja ja olen psyykkisesti erittäin kestävää tekoa, ja lapseni ovat normaaleja. :)

      On ollut toki välillä rankkaa. Ehkä vaikeinta on ollut opetella rakastamaan lasta kun itseä ei ole rakastettu. Jonain vaikeana hetkenä on tullut jo huulille ruma haukkumasana, kuten äiti meitä haukkui lapsina. Mutta suuni olen pitänyt kiinni. Olen opetellut halaamaan lastani. :) Voi tiedättekö miten vaikeaa se on kun itseä ei ole kertaakaan halattu pienenä! Mutta suunta on ylöspäin ja minä selviän. Olen uuden sukuhaaran taimi, pioneeri. Pahuuden ketju katkeaa tässä kohdassa.

      • Tiedätkö, kuulostaa niin tutulta! Minun läheinen narsistini ei ole aivan noin täysivaltainen narsisti, tai sitten on jotenkin taitavampi peittämään tekonsa ja manipulointinsa, kohdentamaan sen hienovaraisemmin, lähinnä sanoin ja älyllisesti. Mutta yhtä pahaa jälkeä on saanut ja saa aikaan.

        Oma syyllisyydentunto on valtava, varsinkin silloin kun ihminen on mukava, välillä lähes sokerisenkin makea. Mutta yritän pyristellä irti, sinun tilanteesi kuulostaa vapauttavalta!

        Olen itkenyt monet itkut ja tiedän että niitä on tulossa vielä paljon. Toisaalta vihaan narsistia, toisaalta säälin häntä, toisaalta näen hänet rakkaana ihmisenä, joka ei voi itselleen mitään, ja se juuri nostaa syyllisyyden pintaan, että kuinka voin hylätä hänet. Mutta sitten tulee taas se suuttumus, ja järjellinen tajuaminen, että enhän voi antaa toisten kohdella itseäni miten sattuu ja että hän on aikuinen ihminen joka pärjää itse, samoin minä eikä minun tarvitse antaa toisten määrätä elämästäni, mielipiteistäni ja tekemisistäni. Minun on rakastettava myös itseäni, ja perhettäni, rakastettava enemmän kuin mitä tunnen velvollisuudentuntoa narsistia kohtaan.

        Välillä olo on ollut niin solmussa, että pelkään että itsessäni on jotain vialla kun ajattelen näin toisesta ihmisestä.

        Samaa mieltä tuosta lapsen rakastamisesta, välillä ottaa koville kun mieleen tulee tilanteita omasta lapsuudesta, jossa oli yksin, hylätty ja ei-kaivattu henkilö joka ei kelvannut omana itsenään. Samaa "henkistä pikku-kuolemaa" en tahdo lapsilleni. Onneksi itse vaikutan jotenkin selvinneen lapsuudesta niin että en ole kovettanut itseäni tai menettänyt järkeäni, enkä ilmeisesti tunteitani, vaikka tämäkin pelottaa ja poden välillä järkyttävää itseinhoa niin että oksettaa, kun pelkään että mitä jos sittenkin omaan narsistisia piirteitä joita en vain itse pysty näkemään. Ja entä jos koen narsistin narsistiksi vain koska itse olen sellainen ja hän ei täytä minun tarpeitani.

        Mutta sitten tajuan, että rakastan häntä suuresti siitä huolimatta ettei hän vastaa mihinkään tarpeisiini, muutoin kuin hetkellisesti sitä kautta että itse hyötyy siitä jotenkin, ja hän taas voi pitää yhtäkkiä ja täysin kylmästi pitkänkin "hiljaisuuden" kanssakäymisessä, mikäli en toimi niin kuin hän haluaa.

        Koska nykyään en juurikaan toimi kuten hän haluaa, hiljaisuutta on paljon. Velvollisuudentunnossani olen aina vihdoin viimein ottanut häneen yhteyttä, varmistaakseni että kaikki on hyvin ja "henki pihisee". Itse hän ei yleensä koskaan ota yhteyttä. Jos hiljaisuutta on jatkunut kauan ja saan itseni olemaan ottamatta yhteyttä kun uskon muiden vakuuttelut siitä, että myös hän itse voi ottaa yhteyttä minuun jos haluaa, hän viimein tekee jonkin "tavallisen" teon jolla liittää taas itsensä minun lähipiiriini ja saa minut syyllisyydentunnossani hetkellisesti toimimaan kuten hän haluaa, eli hänen hyväkseen. Ja sitten taas tulee jotain kamaa yhtäkkiä, täysin arvaamatta, mistä tahansa syystä enkä ymmärrä miksi hän tekee sen, mitä tein ansaitakseni sen, miksi hän tuntuu nauttivan satuttamisestani ja miksemme vain voisi olla tekemisissä toistemme kanssa ihan rauhassa, ottaen sitten vaikka vähän välimatkaa ja ollen "hyvän päivän tuttuja" kun kerran muu ei onnistu, ja miksei hänelle käy se että kumpikaan ei puutu toisen tekemisiin, ei ohjaile, ei loukkaa, ei syyllistä, ei yksinkertaisesti puutu, ottaisi toisen sellaisena kuin on. Tai sitten, miksei narsisti sano ettei halua olla kannsani tekemisissä, jos kerran olen niin kamala, hankala ja huono. :(

        On vaikeaa olla sydän jatkuvasti vereslihalla. Huh!


    • Oliskohan sun äiti antanut lapsensa adoptioon esim joskus ennen sinun syntymääsi? Tällainen tuli mieleen aloituksestasi.

    • Tämä on isovanhempien palsta.
      On uskomatonta, että pikkulasten vanhemmat valittavat täällä toisilleen isovanhemmista.
      Isoanhemmat pysyvät viisaasti hiljaa.

      On muuten aika kovakorvaista ja huonosti ymmärtävää poppoota nämä tyttäret ja miniät, kun heille ei vieläkään ole selvinnyt, että mummut ovat ihmisiä omine luonteenpiirteineen, tunteineen, toimineen.
      Joku haluaa väkisin hoitaa vauvaa, niin että lapsi riistetään äitinsä sylista, sekaannutaan kaikkeen, neuvotaan ja opastetaan, toinen taas ei millään hoitaisi, ei edes 2-3 viikonloppua vuodessa, ei lomillaan, ei ikinä, jonka vuoksi monilla nuorilla vanhemmilla on se kamala tilanne edessä, että on itse huolehdittava lapsista ja järjestettävä jopa rahalla lapsenlikka, kun on menoa.

      On se niin kummallista, että ei edes kerrota äidille, että uusi vauva on tulossa.
      Ehdottaisin miettimään, sillä voihan olla, että isoäiti toteaa, ettei lapsenlapsi ole edes tiedottamisen arvoinen. Voi ajatella, että lapsella on niin pahoja ongelmia, että hienotunteisuussyistä ei isovanhemmilla ole syytä käydä edes katsomassa.

    • Aloittajan lapsi on jo 4 v. täyttänyt, ja lisääkin sisaruksia ymmärtääkseni jo perheessä.
      Asiat lienevät järjestyksessä, niin että mitäpäs, jos kirjoittelisitte tuoreemmista ongelmamummuista.
      Tämä voi jo olla muilla mailla.

      Meitä kauheita mummoja riittää ihan jokaiselle päivälle. Vuosia sitten palstalle kirjoittaneet pikkuäidit lienevät pian mummoiässä itse. On aikanaan mielenkiintoista lukea heidän lapsenlapsikokemuksiaan.

      Joka elää, lukee.

    • Taasko kauhea mummo liikkeellä! Meiltä riistettiin isovanhemmuus lasten vanhempien eron myötä, kun ex-miniä muutti tarkoituksella kauas pois uutensa kanssa. Ennen uutta suhdetta saimme tavata lapsia, hoivata heitä, olla apuna tarpeellisina ja lasten äiti otti kiitollisena vastaan apumme. Ei silti, että kiitollisuutta kaipasimme.Saimme itse paljon lapsilta itseltään. Pienet lapset olivat meille tärkeitä ja ilon tuojia.

      Sitten meistä tulikin pahiksia., kun olimme huolissamme äidin uudesta suhteesta, niinkuin se ymmärrettävää on. Siis me molemminpuoleiset isovanhemmat isä mukaan lukien huolestuimme uudesta suhteesta. Siinä tuli suukopuakin. Meitä uhattiin jopa lähestymiskiellolla heitä/lapsia kohtaan! Emme enää saaneet hakea lapsia päiväkodista, kiellettiin käydä lapsia vilkaisemassa edes päiväkodin pihalla, jossa lapset juoksivat avosylin luoksemme "ukki, mummu" huudoilla ja muut lapset perässä samoin huutaen!
      Päiväkodin henkilökunta oli iloissaan, kun käväsimme joskus (ehkä kerran vk:ssa). Mitä haittaa käynnistämme oli. Ei mitään. He tiesivät tilanteen ja soivat meille nähdä lapsia. Sitten lasten isän kautta tapasimme heitä kotonamme.
      Oli niin surullinen olo vielä vuosien jälkeen.

      Menetimme kontaktin lapsiin heidän muutettuaan kaus pois. Ainoastaan kortteja lähettämällä. Isän tapaamisissa sitten saimme heitä nähdä. Mutta isähän siinä tärkein oli, ensisijasena, tottakai.
      Lapset ovat vieraantuneet meistä vuosien saatossa. Kaikenlisäksi heille puhuttiin meistä pahaa, pienemmän lapsen sanomana tuli meistä vaikka minkälaisia haukkumasanoja. Ei lapsi sellaisia keksi kuin sieltä pienestä suusta tuli. Lapsihan matkii. Oliko tarkoituksella sanottu lasten kuullen, että he tuovat meille terveiset! Ne vuodet olivat raskaita. Paula Koivuniemen laulun sanoin "Jos kyyneleet helmiä oisi, mua rikkaaksi sanoa voisi...".Että menkäähän tyttäret, pojat, miniät, vävyt joskus itseennekin, ettei aina tarvi hakea vikaa isovanhemmista. Meissäkin on monenlaista. "Ei kukaan ole täydellinen." niinkuin leffassa "Piukat paikat" lopuksi totesi onnellinen rikas mies veneensä keulassa, kun rakastettu "nainen" yritti epätoivoissaan kertoa, että on - mies!
      Sopii: "Rakkaus on sokea!" -termi!

    • Älä katkaise välejä äitiisi! Olen nähnyt , mitä tuskaa se tuottaa molemmille. Kyllä se äiti siitä vielä tokenee. Ja miksi et hänelle kertonut raskaudestasi?
      Ethän tiedä, mitä pettymyksiä hänellä on elämänvarrella ollut. Jos hän on sitä tyyppiä, joka ei voi tyttärelleen puhua. Sehän ei ole mikään ihme, tytär on liian läheinen. Ehkä hän joskus avautuu, kun sinä vnhenet ja ymmärrät häntä sitten, jos hän odottaa sitä aikaa.
      Mutta säilytä välit vaikka viileäämmätkin! Ja pieni lapsi tarvii niitä isovanhempia. Ei me kaikki mummut olla niin herttaisia ja lässyttäviä mummoja. Ja silti se lapsenlapsi on meille ainutlaatuinen. Ei kaikki mummut ja ukit osaa niitä tunteitaan näyttää niinkuin tytär tai poika haluaisi tapahtuvan. sisimmässään kumminki se lapsenlapsi on siellä päällimmäisenä .

    • Kiitos viimeisimmistä mummojen vastauksista. Tilanne on kuitenkin se, että äitini on uhannut tappaa lapseni, mm. hukuttaa ja kiduttaa vauvaani. Antaisitteko te itse lapsenne hoitoon tällaiselle mummolle? Itseensä meneminen ei oikein auta kun tapaaminen riskeeraisi lasten hengen. Mummolla on esimerkiksi laittomia aseita, niitä on haettu poliisin toimesta pois, mutta vakaasti luulen että edelleen on jossain piilossa. Sinne vaan kylään ja perhesurma Iltasanomiin? Tärkeintä on, että lapset saavat tavata isovanhempiaan, vaikka henki menisi? Herttaisella mummolla on myös tuomioita väkivallan käytöstä, petoksesta ja tapon yrityksistä, samoin lähestymiskieltoja. Sellainen pullantuoksuinen yksilö, enkä edelleenkään löydä vikaa itsestäni.

      • No jos noin on niin varmaan aika hullua edes kysellä täällä.

        Ilman muuta lasta pitää suojella noin sairaalta yksilöltä.

        Mikä nyt ei tietysti sitä tarkoita että kokonaan pitäisi olla kuin häntä ei olisikaan. Ei ole pakko viedä lasta isoäidin hoitoon, kun hän on noin hullu. Mutta voihan sitä sitten käydä vierailulla yhdessä lapsen kanssa joskus kun äiti on paremmassa kunnossa...


      • Miksi et voinut puhua asioista heti niiden oikeilla nimillä?

        Äitisi mielenterveys heittää todella pahasti, eikä noin sairasta ihmistä pidä päästää puolustuskyvyttömän lapsen lähelle, ennenkuin saa lääkityksen kohdilleen. Mutta senhän sinä jo tiesitkin.

        Kun kysyy neuvoa kannattaa antaa oikeat lähtötiedot joiden pohjalta vastaajat voivat vastauksiaan pohtia.


      • Miksi siis kirjoitat tänne? Mummohan on vaaraksi itselleen ja mjuille. Kai hän on hoidossa?


      • Oletpa outo kirjoitti:

        Miksi siis kirjoitat tänne? Mummohan on vaaraksi itselleen ja mjuille. Kai hän on hoidossa?

        Kun ei saa tarpeeksi räväköitä vastauksia normaaliin kirjoitteluun, pitää mummuun lisätä yhä enemmän negatiivisia ominaisuuksia ja odottaa kuinka kauan neuvot yhä ovat mummua ymmärtäviä ja kirjoittajaa moitiskelevia.
        Mummun oikeus kun on tutustua lapsenlapseen, ja lapsenlapsi kärsii kovasti, jos ei voi mummua tavata. Miten paljon kuolleen mummun lapset kärsivät, siitä ei kukaan koskaan välitä.

        Asenne palstoilla on yleisesti se, että lapset viedään mummun hoitoon, vaikka mummu olisi millainen lohikäärme tahansa. Kukaan ei ihmettele, miten lapsi pärjäisi tälläkin palstalla kuvatun hirmun hoidossa. Lapset ovat kuin kotieläimiä, joita voidaan riepotella sinnen tänne hoivattavaksi. Kotona ei kukaan enää pysty lastaan pitämään. Hoitopaikka iltaisin on löydyttävä kirjoittajien tekstien valossa jopa viikottain.


    • Jaa-a. Jos tilanne onkin kertomasi laine, ei missään tapauksessa lasta hänelle! Ei edes käymään. ei yksin eikä kaksin. Et alussa kertonut noin pahasti asioiden olevan. Mikä siinä muu auttaa kuin olla lapsen kanssa omissa oloissanne. Onko sinulla kumminkin mies? Pysykää kaukana mummosta! hänhän on sairas. Pitää sekin ymmärtää. Hän ei taida omaa tilaansa tuntea?
      Onko toinen mummo tai ukki lähellä?

    • Mitenkähän tässäkin tapauksessa on käynyt. Kirjoitettu muutama vuosi sitten ja lapsenlapsi on jo leikki-ikäinen. Onkohan mummo vieläkään kiinnostunut lapsenlapsestaan.

    • Kohtahan asianomainen lapsi itse kirjoittaa palstalle ja kertoo miten asia todellisuudessa on ollut.
      Voisimme hämmästyä.

    • Mummuna otan lapsenlapset yökylään aina kun pyydetään. Ja taloudellisesti olen tukenut vuosia pyytämättä kun tiedän että rahasta on tiukkaa. Mummuna en puutu millään lailla lasten kasvatukseen. Koen että nämä pelisäännöt ovat toimineet meillä koska jokaisella on oma elämä ja periaatteet joita pitää kunnioittaa.

    • Jotkut ihmiset vain ovat asiallisia ja ehkä tunneköyhiä. Jos kysymyksessä on oma äitisi, kai muistat lapsuudestasi, ettet ollut hänestä kovin kiinnostava. Sinä olit perheenjäsen. Perheenjäsen hoidetaan, puetaan ja ruokitaan. Ei sen kummempaa.
      Kun lapsi perustaa oman kotinsa, on äiti lapsesta vapaa. On lapsen asia huolehtia jatkuvuudesta.
      Lapsenlapsi on tyttären perheen jäsen, ei mummulla ole mitään velvollisuuksia.
      Monet mummot sanovat, etteivät ole halukaita hoitamaan lapsenlapsiaan, ja se pitää ymmärtää ja hyväksyä. Se on lapsenkin etu. Lapsi tottuu pian kaukaiseen isoäitiin, ei hän osaa kaivata, vaan noudattaa annettuja käytösohjeita kun tavataan.
      Aikaisempina vuosikymmeninä se oli aivan yleistä, kun välimatkat olivat pitkiä ja tapaamiset harvassa.
      Monissa suvuissa sisarustenkin välit jäävät kaukaisiksi, niin että voi olla tilanteita, että serkukset eivät koskaan tapaa toisiaan.
      Arki on toista kuin elokuvien ja kirjojen maailmat.

    SEISKA.FI

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. YTK antoi varoituksen maksujen viivästymisestä

      Kuulemma kahden vuoden määrää vastaava hakemuspino odottamassa, viestin lopussa toivotettiin tsemppiä. Kysynys ytk:lle, voinko tämän viestin perusteel
      Maailman menoa
      139
      5930