vaikeastikkin haavoittava.
Rakkaus on parasta mitä Jumala antaa omilleen, sillä rakkaus voittaa kaiken. Meidän ei tarvitse ikinä halveksia ketään, eikä tarvitse ikinä lyödä ketään sanoilla, sillä vain rakastamalla me voitamme, se on uuden liiton ihmeellinen opetus ja Jumalan antama rakkaus ei haavoita, vaan parantaa haavat.
On kuitenkin kahdenlaista rakkautta ja ihmisen sielusta tulevana se voi olla erittäin haavoittavaa, raastavaa, kuluttaavaa ja sitovaa ja siksi, jos joku huokailee rakkaussuruja, niiden kanssa tulee olla aina kuulijankin tosissaan ja herkällä asenteella ja pyrkiä lohduttamaan rakkaussuruissa eläjiä, sillä heillä saattaa olla erittäin raskasta. Oikeastaa tähän voisi ottaa esimerkiksi Romeon ja Julian:).
Rakkaussuruissa kamppaileville lohduksi se, että jos se suru tulee sielullisen rakkausen takia, niin aivan varmasti se laantuu, toisilla hivenen nopeammin, kuin toisilla, mutta kaikilla se tapahtuu, sillä sielullisuus ei ole pysyvää ja ennen kaikkea saamme muistaa, että Jeesus auttaa kaikissa vaikeuksissa kamppailevia, jos lihallisuus antaa sijaa uskolle, mutta jos lihallisuus on vielä niin vallalla, niin silloin on rukoiltava ja luettava Jeesuksen opetuksia, sillä Jumalan Sana ei palaa tekemättä tehtäväänsä ja loppunjen lopuksi yksin Jeesus tekee työn heissä, jotka tahtovat uskoa.
Rakkaus on parasta mitä Jumala antaa omilleen, sillä rakkaus voittaa kaiken. Meidän ei tarvitse ikinä halveksia ketään, eikä tarvitse ikinä lyödä ketään sanoilla, sillä vain rakastamalla me voitamme, se on uuden liiton ihmeellinen opetus ja Jumalan antama rakkaus ei haavoita, vaan parantaa haavat.
On kuitenkin kahdenlaista rakkautta ja ihmisen sielusta tulevana se voi olla erittäin haavoittavaa, raastavaa, kuluttaavaa ja sitovaa ja siksi, jos joku huokailee rakkaussuruja, niiden kanssa tulee olla aina kuulijankin tosissaan ja herkällä asenteella ja pyrkiä lohduttamaan rakkaussuruissa eläjiä, sillä heillä saattaa olla erittäin raskasta. Oikeastaa tähän voisi ottaa esimerkiksi Romeon ja Julian:).
Rakkaussuruissa kamppaileville lohduksi se, että jos se suru tulee sielullisen rakkausen takia, niin aivan varmasti se laantuu, toisilla hivenen nopeammin, kuin toisilla, mutta kaikilla se tapahtuu, sillä sielullisuus ei ole pysyvää ja ennen kaikkea saamme muistaa, että Jeesus auttaa kaikissa vaikeuksissa kamppailevia, jos lihallisuus antaa sijaa uskolle, mutta jos lihallisuus on vielä niin vallalla, niin silloin on rukoiltava ja luettava Jeesuksen opetuksia, sillä Jumalan Sana ei palaa tekemättä tehtäväänsä ja loppunjen lopuksi yksin Jeesus tekee työn heissä, jotka tahtovat uskoa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
myös rakkaussuruissa. Me aikuiset ihmiset olemme tulleet niin monesti huomaamaan elämämme aikana sen, että emme saa aina kaikkea, mitä oma mielemme haluaa. Meidän luonnettamme kasvatetaan myös surujen kautta.
Kaikella on tarkoituksensa meidän elämässämme, jos olemme antaneet elämämme Jeesukselle. Kun joudumme kärsimään tässä elämässä, osaamme sitten olla myös kiitollisia, kun on kiitoksen aika.
Jeesuksen sydäntä painoi koko maailman synti niin, että Hänen sydämensä halkesi siitä tuskasta. Meidän sydäntämme painaa jokin oma pieni tuskamme, jonka me usein itse olemme aiheuttaneet synneillämme. Allekirjoittanut on ainakin vikapää Jeesuksen kärsimyksiin, mutta on saanut armosta anteeksi kaiken lahjaksi! Jeesuksemme jäi yksin pimeyteen maailman syntitaakan alle kun Isä hänet hylkäsi. Silloin Hänen sydämensä murtui. Hän, jos kuka ymmärtää meitä, ja voi lohduttaa.
http://www.youtube.com/watch?v=GwNj43BAx1w
Jeesus tuli lähemmäksi ja näki Jerusalemin kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: "Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta; ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut." Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan myyjiä ulos ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan." Ja hän opetti joka päivä pyhäkössä. Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi; mutta he eivät keksineet, mitä tekisivät, sillä kaikki kansa riippui hänessä ja kuunteli häntä.
Paavalin rakkaus heimolaisiaan kohtaan:
´Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele, sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä, että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!´
saamme turvata Häneen tässä rakkaudessa, joka itkisi herkästi kadotettujen sielujen puolesta ja saamme luottaa, että yksikään ei katoa Jeesukselta, jos ei tahdo kadota, sillä me julistamme kaikkalle totuuden ja kerromme, että kaikki saavat tulla parannuksenlähteelle.
sillä ei yksikään, joka Jeesukseen turvaa hänen armossaan ja totuudessaan, joudu hukkaan, sillä hän pitää omistaan huolen. Meidän tulee kuitenkin ymmärtää valvoa ja rukoilla, että emme eksyisi, vaan vaeltaisimme kaikessa valkeudessa niinkuin Herra Jeesuskin on valkeudessa.
Lisäksi on hyvä ymmärtää, että kaikki maa on Jumalan, niin eläimet kuin ihmiset, ja salatuimpaan saakka Isä Jumala tahtoo totuutta, kun myös Herran Jeesuksen opetuksista voimme nähdä.
Hyvä on myös ymmärtää, että voi tulla ajat, jolloin rukoukseen liittyy tämä Pyhässä Hengessä, kuten Daavidkin sen aikansa Herran Hengessä sai:
´Herra, minä huudan sinua, riennä minun tyköni. Ota korviisi minun ääneni, kun minä sinua huudan. Minun rukoukseni olkoon suitsutusuhri sinun kasvojesi edessä, minun kätteni kohottaminen olkoon ehtoouhri. Herra, pane minun suulleni vartija, vartioitse minun huulteni ovea. Älä salli minun sydämeni taipua pahaan, pitämään jumalatonta menoa väärintekijäin kanssa. Minä en tahdo maistaa heidän herkkupalojansa. Lyököön minua vanhurskas: se on rakkautta; kurittakoon hän minua: se on ssahn minun päähäni, siitä minun pääni älköön kieltäytykö. Sillä vielä vähän aikaa, niin minun rukoukseni täyttyy, mutta heidän käy pahoin: heidän päämiehensä syöstään kalliolta alas, ja silloin kuullaan minun sanani suloisiksi. Niinkuin maa kynnetään ja kuokitaan, niin ovat meidän luumme hajotetut tuonelan kuilun suulle. Mutta sinuun, Herra, Herra, minun silmäni katsovat, sinuun minä turvaan. Älä hylkää minun sieluani. Varjele minua niiden pauloista, jotka minua pyydystävät, väärintekijäin ansoista. Kaatukoot kaikki jumalattomat omiin kuoppiinsa; mutta suo minun ne välttää.´
ja edelleen:
"Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: "Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan". Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. Sillä: "Sinä, Herra, olet minun turvani". Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. "Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen."
Herran Jeesuksen armoa ja rauhaa, sillä se ei katoa pahimmassakaan myrskyssä, vaikka vielä onkin päivä ja hyvä aika julistaa armoa ja totuutta.
Koskaan häviä, joka on taivaallista rakkautta, kaikki se kestää kaikki se kärsii.
Kärsimyksessäkin taivaallinen rakkaus on kestävä.
Moni on tuntenut hivahduksen taivaallista rakkautta mutta, joka saa elää rakkauden alla hän tuntee sen kaiken keskellä niissäkin hetkissä, kun mailma yrittää riistää sinulta sen poissa.
Eihän mikään voi viedä Pyhää Henkeä, vaikka kaikin tavoin muuten ulkonaisesti toki pääsee kiusaamaan.
Rakaudesta lähimäisiin tekee todella hyviä tekoja, joista syntyy hedelmiä.
Rakkaudelliset teot eivät kiusaa eivätkä syytä, vaan ovat kärsivällisiä niidenkin, kanssa, jotka yrittävät toden teola murtaa sydämen muurin.
Jäljelle jää rakkaus, kun kaikki päättyy vaellus maan alkeisvoimien alla.
Onnellinen se, joka saa olla rakkaudessa, joka on voittovoima.
liian vähän esillä:
1. Korinttolaiskirje 13
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
johon tavallinen lihallinen ihminen ei pysty, ellei Pyhä Henki vaikuta ihmisessä. Kyllä ihmisten välisessäkin rakkaudessa on hitunen tuota kaunista rakkautta mukana, mutta siinä on myös aina sekoitus inhimillisen ihmisen itsekästä "minä haluan" -rakkautta.
Jos ihmisessä vaikuttaa Pyhä Henki, hän voi rakastaa niin paljon, ettei etsi omaansa ja kärsii kaiken. Sillä tavalla ehkä äiti voi rakastaa lastaan, jos hän on terve aikuinen, sinut itsensä kanssa, kypsä ihminen.
Nuorena varsinkin on vaikeaa olla haluamatta sitä "omaansa", vanhempana on jo niin tottunut luopumaan monesta ja unohtamaan itsensä jonkun toisen hyväksi. Ilman rakkautta kaikki uhraukset ovat uskon elämässäkin yhtä kuin nolla eli ei minkään arvoisia.
Kun ihminen on rakastunut johonkin toiseen ihmiseen, sitä kuvittelee sen rakastamansa ihmisen lähes jumalolennoksi, jonka vuoksi tekisi mitä vain. Jeesus tiesi meistä rakastamistaan ihmisistä kaiken, hän näkee sydämiimme, ja on surullinen. Kuitenkin, Hän rakkaudesta uhrasi itsensä meidän vuoksi. Kuinkahan moni ihminen uhraisi itsensä sellaisen ihmisen puolesta, jonka jo tuntee läpikotaisin, tietää ne kaikki virheet ja huonot puoletkin, on jo saanut kestää yhtä ja toista.
Korinttolaiskirjeen 13.luku kuitenkin kuvailee, miten hellästi ja kokonaisvaltaisesti Jumala meitä rakastaa - hienotunteisesti, lempeästi, kaiken peittäen, kaiken uskoen.