Olen jt-perheessä kasvanut nuori ja käynyt teini-iän kynnyksellä kasteella. Nyt on jo pidemmän aikaa tuntunut, ettei tämä ole oma juttu ja olen harkinnut eroamista. Voisiko joku kertoa, miten tämä käytännössä tapahtuu. Tuleeko siitä kirjoittaa joku kirjallinen ilmoitus vai miten? Miten eronneet ovat kestäneet perheen, suvun ja kavereiden karttamisen? En tosiaan ole tehnyt vielä lopullista päätöstä, mutta harkitsen eri vaihtoehtoja...
Kiitos vastauksista
Kiitos vastauksista
Vastaukset 17
Vanhimmat
-siis et muka tiedä?en ole koskaan ollut kastettu mutta ...kuitenkin siellä käynyt...mukaan en ole tullut... ja jos olet mukana tiedät varmasti miten se tehdään...eli ilmoita niille vanhemmille asiasi suoraan ja asiahan on selvä MUTTA kestätkö sen että sinua ei ns. enää ole???-ne välit menee poikki ihan totaalisesti joillakin jopa myös omien vanhempiesakkin kanssa eli sinulle käännetään kokonaan selkä jne...jne..-olen seurannut koko ikäni näitä omille teille lähtiöitäkin ja HÄNTÄ KOIPIEN VÄLISSÄ sitä ollaan takaisinkin tulossa koska ei siellä maailmalla niin hauskaa ole ollutkaan...tytöille on käynyt hassusti...ja kuinkas ollakkaan eihän sitä vastuun kantajaa maailmalla sitten löydy ..ei pitäisi olla liian hyväuskoinen siinä asiassa jos olet kasvanut tutussa ja turvallisessa piirissä...MUTTA PALJON ihminen yleensä kärsii ja kestää ennenkun uskoo ...minulla on omat henkilökohtaiset ongelmat estäneet kasteelle menon en tiiä en ole onnellinen nyt...mutta jos muuten saisin valita olisin seurakunnassa ...ja toisaalta olen jo ehkä heille toivoton tapauskin ja siinä mielessä ne ei enää minua edes tervehdi eikä mitään...mutta kehoitan miettimään ihan oikeasti omat kantasi asioihin ja päätöksiin ...sillä pakkohan sielä ei todellakaan ole olla...valinnan vapaushan on sinulla harkitse tarkkaan päätökset koska niillä voi olla kauaskantoiset seuraukset elämääsi jokatapauksessa ...jos saan pikkasen udella mikä sinua vetää...tänne maailmallisten joukkoon? oletko ehkä rakastunut tmv:aa vai kertakaikkiaan vaan mitta täysi vai oletko alkanu epäillä niitä asioita vai mitä?ei tietenkään sun oo pakko vastata mutta kunhan kysyn...tsemppii...sulle jokatapauksessa.
Tietysti tiedän periaatteessa sen, että vanhimmille tai esim esivalvojalle menee kertomaan suoraan asiansa ja siitä mennään sitten eteenpäin. Mutta halusin enemmänkin tietää yksityiskohtaisemmin, mitä aikavälin ilmoittaa vanhimmistolle ja eroaminen astuu voimaan välillä tapahtuu. Eli järjestetäänkö aiheesta komitean kokous, jossa joutuu perustelemaan päätöstään, yritetäänkö kannustaa/ylipuhua jäämään vai miten toimitaan? Ja kuinka pitkä se aikaväli on?
Olen miettinyt paljon, että miten kestää sen, että on ikään kuin kuollut sukulaisille ja perheelle. Omista sisaruksista ei muita ole edes mukana, mutta vanhemmat ja osa sukulaisista. Asiassa on monia puolia, joita harkita, eikä päätös ainakaan itselle ole kovin helppo. Itselläni ei ole mitään kaunaa järjestöä tai yksilöitä kohtaan, mutta haluaisin selvittää itse itselleni, mikä on minulle se oikea totuus ja mihin oikeasti uskon. Ja osittain haluan elää ns. normaalin nuoren elämää ja tämä pitkään jatkunut kaksoiselämän viettäminen alkaa ahdistaa.
Kiitos ja samoin tsemppiä sulle...
-joo kiitos vaan ...sitten sinun pitää vaan ilmoittaa päätöksesi vanhemmistoon ja he pitävät kokouksen ja he ilmoittavat sen koko seurakunnalle...ja siitä se lähtee niin minä ymmärrän että jos todellakin vietät ns. kaksoiselämää sillon olet itse lujilla ja koska me ymmärrämme että (isältä) ei voi salata mitään niin silloin siitä ei ole mitään hyötyä olla mukana..niin ei pitäisi mennä liian nuorena kasteelle koska sinut on jo kastettu asemasi on siinä mielessä huono kun sisarillasi joita ei ole kastettu... niin voihan ne yrittää puhua sinulle vielä loppuvaiheessakin ne vanhimmat mutta sinähän se päätät loppujen lopuksi no tätä tavallista maailmallista elämää viettäneenä voi omasta kokemuksesta sanoa että etpä ole mitään menettäny mutta ...monesti se on niin että sitä pitää itse kokeilla..olipa ratkaisusi sitten mikä vaan toivotan kuitenkin onnea elämääsi .-se saattaa satuttaa sinua aikamoisesti ettei sinua sitten enää tervehditä eikä mitään varmasti aika raskasta...tai me kaikki ollaan tietenkin erilaisia miten nekin asiat otetaan...mutta kuitenkin toivottavasti teet oikean ratkaisun..(minua alkoi hieman huolestuttaa kuitenkin...en tiiä miksi)!!!!sori olet varmaan jo aikuinen ihminen ja osaat hoitaa omat asiasi..
"sinulle käännetään kokonaan selkä jne...jne..-olen seurannut koko ikäni näitä omille teille lähtiöitäkin ja HÄNTÄ KOIPIEN VÄLISSÄ sitä ollaan takaisinkin tulossa koska ei siellä maailmalla niin hauskaa ole ollutkaan..."
Mutta takaisin ollaan tulossa sukulaisten ja kavereiden taikia, ei uskonnon..
Ja miksi oletat että "maailmassa" olisi jotenkin hauskempaa?
Onko vaikea ymmärtää että samanlaista elämää, nukutaan, syödään, käydään töissä.. nje.
Vapautuneempaa vain, kun on tajunnut millaisiin valheisiin on uskonut on helpottavaa olla siitä erossa.
Ja aloittajalle:
Meitä "totuudesta" pois lähtijöitä on paljon..
http://veljesseura.org
Saat vertaistukea tarvittaessa ja tietoa.
Eroamisessa ei tarvitse olla edes tekemisissä vanhinten kanssa.
Teet ilmoituksen maistraattiin ja sillä selvä, sitä kautta menee sitten tieto haaratoimistolle.
Elämä jatkuu todistajuuden jälkeenkin..
pysy lujana, tutki itse asioita ja tee omat päätöksesi.
Ei sun oo pakko erota, jätät vain kokoukset ym väliin. Sillon tällöin voi lumeeks käydä.
Meitä on kyl muitakin. Ei olla luopioita, mutt ei meitä oikeen noteratakaan.
Jätä kertomatta mitä touhuut, mut kotona on tosi vaikee asuu. Joten kannattaa opiskella vaikka toisella paikkakunnalla jossa voi vetää happee.
sitä etäämmäksi tuo huu haa tuli.
Erosin, ja menetin kaikki entiset ystäväni.
Nyt olen hankkinut uuden, laadukaamman ystäväpiirin ja olen onnelinen.
Lukekaa muutakin, kuin Vartiotornia, niin saatte puolueetonta tietoa.
olen toimeton,enkä ole missään yhteydessä Jehovan todistajiin.Kyllä tässä elämässä on yksi loistava asia:vapaus.Kyllä kaipaan elämälleni tarkoitusta,mutta vapaudesta en halua luopua.Jokainen,joka on ollut Jehovan todistajien ympyröissä,tietää,mikä vankila se on.En aio palata sinne,ennen kuin ohjausnaruja höllennetään.Jos sitä ei tule tapahtumaan,en myöskään palaa takaisin.Olen myös tyytyväinen,kun ei tarvitse nähdä jehovan todistajia saarnaamassa kaduilla.En halua heidän tuomaroinnin kohteeksi joutua.Olen ollut niin kauan poissa,että minua ei moni tunne.Siksi en ihan helpolla luovu tästä vapaudesta.Jos alkaisin taas käymään kokouksissa,tulisin tunnetuksi,ja vapaus liikkumiseen menisi saman tien.En pysty kuitenkaan käymään jokaisessa kokouksessa,enkä välttämättä olemaan säännöllinenkään,joten tuomarointia tulisi osakseni.Niin kuin sanoin,elämä ilman Jehovan todistajien ympyröitä on tavallista arkea,mutta yksi on parempaa kuin mikään,mitä siellä on:VAPAUS LIIKKUMISEEN JA OMAN ELÄMÄN HALLINTAAN ILMAN MUIDEN OHJAILUA TAI SEKAANTUMISTA SIIHEN.
Ite kun olin mukana niin joka kerta kun menin kokoukseen.Niin minulta udeltiin asioita henkilökohtaisiakin.Tunsin olevani kokoajan puolustuskannalla.Kerran kun oli kokouksia jäänyt väliin niin veljet tuli ovelleni ja alkoi taas kyselemään.Vastasin että ne on mun omia asioitani.Enkä niistä muille puhu.Niin tämä toinen veli kovaan ääneen sanoi että raamatussa käsketään olemaan kiinnostuneita toisista.Aina sitä voi kiinnostunut olla.Eri asia on tyydytetäänkö tuo kiinnostus.Minulla kun ei ole mitään velvollisuutta tilittää omia asioitani kenellekkään.Ei enään kyttäyksen uhriksi!
Aina kun meni kokouksiin tai muualla sattui näkemään Jehovan todistajia,niin aina minultakin udeltiin henkilökohtaisia asioita.Ei millään ymmärretty,että en halua mistään omista asioistani muille puhua.Sitä meni ihan hajalle,kun muut riepotteli mun asioita.Nykyisin en avaa enää edes ovea kenellekään.En avaisi,vaikka olisin mukana asiassa.En pidä yllätysvieraista.Oma yksityisyys on tärkeää.
Mä kans olin joka kerta ihan uupunut siitä kuulustelusta mitä aina kävin läpi.Alkoi kokoukseen meno tuntua jo vastenmieliseltä.Mulla kun alkoi veljet käymään yllätysvierailuilla niin sanoin että enään ei ole tulemista ellei soiteta ensin.Mutta ei mennyt jakeluun.Muutaman kerran jätin oven avaamatta niin että kuitenkin huomasivat että olen kotona.Onneksi ymmärsin alkaa elämään sen vankeuden keskellä.Ja kun kerroin siitä niin minut päästettiin vapaaksi(erotettiin) :)
kun luokseni oli laitettu tulemaan ihmisiä.Pyysin,että soittaisivat etukäteen,että sopiiko tulla.Mutta kerta toisensa jälkeen oli kuin olisi seinille puhunut.Kun ei pyyntöäni kuunneltu,en enää avannut ovea,vaikka näkivät,että olen kotona.En osaa muuta sanoa,kuin että Jehovan todistajilla ei ole mitään käytöstapoja.Tekevätkö he maailmallisillekin samalla tavalla,jos pyydetään soittamaan etukäteen ja kysymään,sopiiko tulla?Tulevat vain soittamaan ovikelloa,ja vielä pyytävät päästä sisälle,ikäänkuin heitä odoteltaisiin koko ajan käymään.Onhan ihmisillä oma elämänsä,ja ainakaan minä en yllätysvieraista pidä.Eikä sitäpaitsi kenenkään käynnit vaikuta siihen,edistynko hengellisesti vai en.Se on kaikki itsestä kiinni.Muiden käynnit ja muut yritykset eivät vaikuta mitenkään.
-siis nehän tulevat monesti yllättäen ja kappas vaan moni kaksoiselämän viettäjä käryää...ja oikeestaan sekin on oikein että jos ei eletä niikun on lupaillut tulee se ilmi...silloin ei oikeestaan voi näytellä..eli tarkoitan että esim. tupakoida pöllyytät kotonasi ja ovikello soi ja avot siellä onki seurakuntalaisia...ja kotonasi ei muita oo...et oikein pysty muuta kun tunnustamaan ja jos ei tupakointi lopu tulee potkut ja eikö se oikeestaan ole oikein...??????????????????????????? ei saa valehdella täytyy olla rehellinen!
okei toivotan onnea valitsemallesi tielle toivottavasti et tule pettymään (ja voit luottaa niihin jne...jne...) huh huh!!!
Jehovan todistajien epäluottamuksen muihiin ihmisiin.En ole koskaan polttan ut tupakkaa,ja jos moraalittomuutta harrastaisin,eroaisin samantien.Koti on yksityisaluetta,eivätkä kaikki halua sinne vieraita käymään,jotkut ei koskaan eikä ketään.Sanopas,miten suhtaudutaan sellaiseen,joka ei koskaan ovea kenellekään avaa,eikä päästä ketään kyläilemään.
-meikä on seurannut niitä niin kauan että melkein 40-vuotta...eli luulen että tiedän miten siellä eletään ja ihan tavallista elämäähäm neki viettää syövät ...käyvät töissä ja hoitavat asiansa- ja sen olen huomannu ihan näissä maailmallisissa tallaajissa että ne ne vasta elävät (ihan niiku pellossa)!!!!!-jatkuuhan se mutta sitäpä tää miettiki yritän vain neuvoa että miettiskin todella ...ettei kadu meikä ku ei luopioita kumartele...oikeestaan ajattelen niistä sillaisilleen että mitä sitä kasteelle mennään jos ei oo sanojensa mittainen ...mutta täällähän on valinnan vapaus ..eli erotakkin saa mutta sitten tulee mieleen että miksi te täällä pörräätte niitä haukkumassa itte te ootte tilaanne syypäitä ja ei kait sitä tarvitse henkilökohtaisia asioitaan kertoa jos ei halua jättää sanomatta ja sillä siisti multa toki ei ikinä niitä olla tivattu eikä oikeestaan kukaan juuri ole niitä ittekkään lörpötellyt johonkinhan se raja vedetään..emmää usko että pelkästään ihan kaveruus ja sukulaisuus aina voi se takaisin menemisen syy olla ...saahan sitä katua jos huomaa valinneensa väärin? eli kun sitä lähdetään menemään vapauden hurmiossa ja luottaa ...saa takuulla takkiinsa täällä...täällä ei velvoita mikään uskollisuuteen rehellisyyteen eikä mihinkään ja jos olet ollut seurakunnassa on ne oikeestaan siellä aika pitkälle perusasioita (poikkeuksiakin kuitenkin tietenkin löytyy mutta yleensä.
Jos nyt päättäisi erota, niin en sano, ettenkö tulisi ikinä katumapäälle ja haluaisi takaisin. En tiedä, voiko sitä hyljätä osan identiteettiään ja elää tavalla, joka on erilainen kuin se mikä on lapsena juurrutettu ainoaksi oikeaksi. Menin kuitenkin kasteelle niin nuorena ja pitkälle ympäristön painostuksesta, etten ole koskaan todella saanut aikuisen järjellä ja harkintakyvyllä valita. Tällä hetkellä ahdistaa kaikkien odotukset kokouksista, kentästä ja palveluksen laajentamisesta jne, kun haluaisin vaan rauhassa miettien, mihin uskon ja miten haluan elää. Haluan vapautta ja mahdollisuuden tehdä mitä haluan.
Anteeksi nyt tämä vuodatus, mutta ei näitä mietteitä voi oikein missään muualla purkaa.
vastenmielistä kun ei vielä 40v jälkeen sivusta seuranneena huomaa sitä tekopyhyyttä..
vapaa ehtoista jt- lakien mukaan, jos et jatka tutkimista loppuu rakkaus pommitus.
jos olet mukana ja ilmaiset kysymyksiä mihin ei voi vanhimmatkaan vastata niistä ei saa puhua muille.
lapsesta asti olen ollut mukana, erotettiin tulin takaisin, silloin kuuntelin tarkkaan asiaa.. kappas huomasin mitä skeidaa... lopun aika oli muuttunut, erotettuihin lapsiin saikin olla tekemisissä.
Isäni vanhin, joutui seurakunnan vanhinten puhutteluun kun toi minua mukana koksiin.
Samoin kun otin 85v vuotiaan mummoni mukaan jos isä ei päässyt silloin koksaan.
Olen nyt isä ja olen päättänyt ettei meidän lasten tarvi kuunnella keltaista murhakirjaa iltaisin, eikä kasetteja.
Toivon jokaisen vanhemman miettivän mitä lapselleen opettaa ja pakottaa.