Ateismin psykologia IV/IV. 1.1,1.2.

"Mielestäni ateismissa on nykyään enemmänkin kyseessä kulttuurillinentrendi kuin irrationaalisen Jumalan kieltäminen"

sitten se ei ole ateismia vaan agnostismia

jos jumalaa ei kielletä, silloin nimittäin automaattisesti myönnetään, että jumala saattaisi teoreettisesti katsoen olla olemassa.

älkää valheellisesti paetko faktoja, kuin puput.

jos olette ateisteja, olkaa sitä

jos olette agnostikkoja, olkaa sitä

mutta älkää sekoittako itsestään selviä asioita valheellisesti

dert kirjoitti:

"Mielestäni ateismissa on nykyään enemmänkin kyseessä kulttuurillinentrendi kuin irrationaalisen Jumalan kieltäminen"

sitten se ei ole ateismia vaan agnostismia

jos jumalaa ei kielletä, silloin nimittäin automaattisesti myönnetään, että jumala saattaisi teoreettisesti katsoen olla olemassa.

älkää valheellisesti paetko faktoja, kuin puput.

jos olette ateisteja, olkaa sitä

jos olette agnostikkoja, olkaa sitä

mutta älkää sekoittako itsestään selviä asioita valheellisesti

"älkää valheellisesti paetko faktoja, kuin puput."

Sanoo dorka joka lähti karkuun aloittamaansa keskustelua. Kyllähän sinä väittää osaat kaikkea paskaa, mutta mitään et pysty perustelemaan. Levität paskaa ja juokset karkuun.

Ensinnäkin, luotettavia arvioita siitä, miten todennäköinen tapahtuma evoluutio on Maan tyyppisellä planeetalla, ei ole olemassa. Mutta silloin kun evoluutiota tapahtuu, se tuottaa jotakin. Ihminen käy evoluution yhdeksi tuotteeksi yhtä hyvin kuin jokin muukin otus.

Toiseksi, jos evoluution todennäköisyys on hyvin pieni luku p, ja jos Maan tapaisia planeettoja on vaikkapa P kpl, missä P on monin verroin suurempi kuin luku 1/p, niin kas kummaa, evoluutio ei enää olekaan epätodennäköinen tapahtuma.

Kolmanneksi, maailmassa näyttääpi olevan järjestystä. On kiintoisa kysymys, olisiko Jumala voinut valita monistakin mahdollisista järjestyssäännöistä. Olisiko hän voinut perustaa vaikkapa sellaisen maailman, jossa 1 1=97 ?

Esimerkiksi, kun on kiusaus valehdella, voi ajatella "no joo, Jeesushan on sovittanu mun synnit ja antaa kaikki anteeks" ja sitten valehtelee. Tai kun on kiusaus mennä vähän hurvittelemaan, ehkä langeta seksuaaliseen syntiin tai juopotteluun, niin "voinhan mä sitten huomenna taas tehdä parannuksen ja pyytää syntini anteeksi". Tämä on vastuun pakoilua.

On ihmisiä jotka EI USKO Jumalaan ja silti haluaa elää moraalista ja vastuullista elämää, esimerkiksi puhua aina ja kaikessa totta, koska kokee että totuuden puhuminen on moraalisesti oikein, silloinkin kun siitä ehkä on itselle "vahinkoa". Tällainen ihminen katsoo moraalisen epärehellisyyden (josta ehkä olisi jonkinlaista "hyötyä") suuremmaksi vahingoksi itselleen kuin rehellisyydestä koituvan, ehkä taloudellisen tai henkisen ahdingon.

Se että uskova voi paeta vastuullisuuttaan "väärään armoon" ja "uskonnon luomiin selitysmalleihin" ei kuitenkaan tarkoita että Jumalaa ei ole tai että Jeesus ei oikeasti ole sovittanut syntejä ja tuonut armoa maailmaan.

Ateisti voi kyllä, nähdessään uskovaksi tunnustautuvan epärehellisyyden (joko oikean tai kuvitellun) sanoa, että uskova pakenee vastuullisuutensa kohtaamista keinotekoiseen anteeksiantamukseen, jonka turvin voi jatkaa epärehellisyyttään.

On kuitenkin kokonaan eri asioita paeta elämän realiteetteja ja vastuuta uskonnollisuuteen ja sitten se onko Jumalaa oikeasti olemassa! Siis että joku uskova tai itseään uskovana pitävä käyttää Jumalan armoa väärin, ei tee Jumalan anteeksiantamusta ja armoa tyhjäksi.

Ateisti voi kyllä uskovan epärehellisyyteen vedoten todeta että "joo, tämä taas osottaa sen että ihminen on luonut Jumalan päästäkseen vastuusta", mutta toteamus on itse asiassa samaa vastuunpakoilua kuin uskovan "no joo, Jeesushan antaa kaikki anteeksi"-asenne. Eli että selitetään asiat sillä tavalla mikä itselle oman vakaumuksen ja omien selitysmallien kannalta on kivuttominta.

Itse olen olen uskova ihminen ja olen sitä mieltä, että paljon siitä epärehellisyydestä mitä ateisti uskovassa näkee, on vaan ateistin omassa päässä. Siitä huolimatta meissä uskovissa voi olla ja itse asiassa on epärehellisyyttä - ja just siitä Jumala tahtoisi uskoviaan puhdistaa.

Armo ei ole jotakin johon vedoten voi jatkaa synnin tekemistä. Oikeasti armo ja anteeksiantamus tuo elämään sitä suuremman vastuun. Jeesushan sanoo että hänen opetuslapset on kutsuttu olemaan maailman valo, ja varoittaa ettei meissä oleva "valo" vaan olisi pimeyttä! Kokemukseni mukaan juuri armo Jeesuksessa saa aikaan vapautunutta ja iloista rehellisyyttä, jos ihminen ensinnä antaa armon johtaa hänet kohtaamaan itsensä ja raadollisutensa; eli että Jumalan tuntemisessa voi kasvaa vain se, joka suostuu tuntemaan myös itsensä. :)

Unboiled N. kirjoitti:

Esimerkiksi, kun on kiusaus valehdella, voi ajatella "no joo, Jeesushan on sovittanu mun synnit ja antaa kaikki anteeks" ja sitten valehtelee. Tai kun on kiusaus mennä vähän hurvittelemaan, ehkä langeta seksuaaliseen syntiin tai juopotteluun, niin "voinhan mä sitten huomenna taas tehdä parannuksen ja pyytää syntini anteeksi". Tämä on vastuun pakoilua.

On ihmisiä jotka EI USKO Jumalaan ja silti haluaa elää moraalista ja vastuullista elämää, esimerkiksi puhua aina ja kaikessa totta, koska kokee että totuuden puhuminen on moraalisesti oikein, silloinkin kun siitä ehkä on itselle "vahinkoa". Tällainen ihminen katsoo moraalisen epärehellisyyden (josta ehkä olisi jonkinlaista "hyötyä") suuremmaksi vahingoksi itselleen kuin rehellisyydestä koituvan, ehkä taloudellisen tai henkisen ahdingon.

Se että uskova voi paeta vastuullisuuttaan "väärään armoon" ja "uskonnon luomiin selitysmalleihin" ei kuitenkaan tarkoita että Jumalaa ei ole tai että Jeesus ei oikeasti ole sovittanut syntejä ja tuonut armoa maailmaan.

Ateisti voi kyllä, nähdessään uskovaksi tunnustautuvan epärehellisyyden (joko oikean tai kuvitellun) sanoa, että uskova pakenee vastuullisuutensa kohtaamista keinotekoiseen anteeksiantamukseen, jonka turvin voi jatkaa epärehellisyyttään.

On kuitenkin kokonaan eri asioita paeta elämän realiteetteja ja vastuuta uskonnollisuuteen ja sitten se onko Jumalaa oikeasti olemassa! Siis että joku uskova tai itseään uskovana pitävä käyttää Jumalan armoa väärin, ei tee Jumalan anteeksiantamusta ja armoa tyhjäksi.

Ateisti voi kyllä uskovan epärehellisyyteen vedoten todeta että "joo, tämä taas osottaa sen että ihminen on luonut Jumalan päästäkseen vastuusta", mutta toteamus on itse asiassa samaa vastuunpakoilua kuin uskovan "no joo, Jeesushan antaa kaikki anteeksi"-asenne. Eli että selitetään asiat sillä tavalla mikä itselle oman vakaumuksen ja omien selitysmallien kannalta on kivuttominta.

Itse olen olen uskova ihminen ja olen sitä mieltä, että paljon siitä epärehellisyydestä mitä ateisti uskovassa näkee, on vaan ateistin omassa päässä. Siitä huolimatta meissä uskovissa voi olla ja itse asiassa on epärehellisyyttä - ja just siitä Jumala tahtoisi uskoviaan puhdistaa.

Armo ei ole jotakin johon vedoten voi jatkaa synnin tekemistä. Oikeasti armo ja anteeksiantamus tuo elämään sitä suuremman vastuun. Jeesushan sanoo että hänen opetuslapset on kutsuttu olemaan maailman valo, ja varoittaa ettei meissä oleva "valo" vaan olisi pimeyttä! Kokemukseni mukaan juuri armo Jeesuksessa saa aikaan vapautunutta ja iloista rehellisyyttä, jos ihminen ensinnä antaa armon johtaa hänet kohtaamaan itsensä ja raadollisutensa; eli että Jumalan tuntemisessa voi kasvaa vain se, joka suostuu tuntemaan myös itsensä. :)

Tai sitten, ihmiset kehittivät uskonnon ja jumalan, kun eivät ymmärtäneet luonnon ilmiöitä. Nykyaikana kun monet luonnon ilmiöt ovat selitettävissä, ei enää tarvittaisiin jumalaa kyseisiä asiota "tekemään". Eli miksi ihmiset edelleen uskovat? Jonkinlainen tarve uskoa, että jos ei mene putkeen elämssä, niin sitten tuonpuoleisessa?

On myös esitetty, että usko [korkeampaan] johtuisi isä valtaisesta, patriarkkaisesta, kasvatuksesta, ihminen ei pääse yli lapsuutensa traumoista, joita määrävä isä on aiheuttanut.

MisFit kirjoitti:

Tai sitten, ihmiset kehittivät uskonnon ja jumalan, kun eivät ymmärtäneet luonnon ilmiöitä. Nykyaikana kun monet luonnon ilmiöt ovat selitettävissä, ei enää tarvittaisiin jumalaa kyseisiä asiota "tekemään". Eli miksi ihmiset edelleen uskovat? Jonkinlainen tarve uskoa, että jos ei mene putkeen elämssä, niin sitten tuonpuoleisessa?

On myös esitetty, että usko [korkeampaan] johtuisi isä valtaisesta, patriarkkaisesta, kasvatuksesta, ihminen ei pääse yli lapsuutensa traumoista, joita määrävä isä on aiheuttanut.

Rakkaus valheeseen
on totuuden torjumista

..usko on AINA valinta.

suopursu kirjoitti:

Rakkaus valheeseen
on totuuden torjumista

..usko on AINA valinta.

>>usko on AINA valinta.

:pp. kirjoitti:

>>usko on AINA valinta.

Jumala on antanut ihmiselle mahdollisuuden vapaasti tahtoa uskooko vai ei..

ja ei siinä kuule sie "pieni piilokamarin saunatonttu" toisten ihmisten manipulointia tarvita

..jokainen voi aivan vapaasti valita uskooko Jumalaan vai ei

*Tie Jeesuksen luo käy sydämen kautta**

suopursu kirjoitti:

Jumala on antanut ihmiselle mahdollisuuden vapaasti tahtoa uskooko vai ei..

ja ei siinä kuule sie "pieni piilokamarin saunatonttu" toisten ihmisten manipulointia tarvita

..jokainen voi aivan vapaasti valita uskooko Jumalaan vai ei

*Tie Jeesuksen luo käy sydämen kautta**

>>>ja ei siinä kuule sie "pieni piilokamarin saunatonttu" toisten ihmisten manipulointia tarvita

:pp kirjoitti:

>>>ja ei siinä kuule sie "pieni piilokamarin saunatonttu" toisten ihmisten manipulointia tarvita

..niin ja näin ja väärinpäin ja kuppelismakkelis mukkelismokkelis...ja taas toisinpäin

hih

suopursu kirjoitti:

..niin ja näin ja väärinpäin ja kuppelismakkelis mukkelismokkelis...ja taas toisinpäin

hih

kuin minun "savusaunatonttukin" usein.

:pp. kirjoitti:

>>usko on AINA valinta.

harey kirjoitti:

riippuu vähän lahkosta, tässä tapauksessa en tarkoita tavallisia EvLut, tai Ortodoksi perheitä.

>>melkoista yleistämistä, sanoisin. millaisiahan uskovaisia perheitä sinänäkin tunnet?? minun perheeni on kyllä uskovainen, paitsi että veljeni sattuu olemaan agnostikko/ateisti (tms.) eikä häntä sorsi kukaan. hän saa asua kotona jos haluaa, ja on on meille kaikille aivan yhtä rakas kuin muutkin perheenjäsenet.vapaa tahto se on suurin lahja mitä meille on annettu. kaikessa mitä teemme, teemme valinnan kumpaa herraa palvelemme. usko ja epäusko, ne on molemmat AINA valintoja.

:pp kirjoitti:

riippuu vähän lahkosta, tässä tapauksessa en tarkoita tavallisia EvLut, tai Ortodoksi perheitä.

>>melkoista yleistämistä, sanoisin. millaisiahan uskovaisia perheitä sinänäkin tunnet?? minun perheeni on kyllä uskovainen, paitsi että veljeni sattuu olemaan agnostikko/ateisti (tms.) eikä häntä sorsi kukaan. hän saa asua kotona jos haluaa, ja on on meille kaikille aivan yhtä rakas kuin muutkin perheenjäsenet.vapaa tahto se on suurin lahja mitä meille on annettu. kaikessa mitä teemme, teemme valinnan kumpaa herraa palvelemme. usko ja epäusko, ne on molemmat AINA valintoja.

nno.
jos pysytään ev. lut. piireissä, niin koko hommahan toimii pitkälti sen varassa että lapsille kerrotaan evankeliumia ja opetetaan mihin uskotaan seurakunnassa johon heidät on kasteessa liitetty.
ainakin kuuluisi opettaa jos vanhemmat ovat kastaneet lapsensa (=uskovat elävään jumalaan)....
kastehan on aivan turha jos lapsi ei saa opetusta siitä miksi hänet on kastettu...!

sen puoleen mun mielestä nykyään kastetaan lapsia aivan liian heppoisin perustein. vanhempien pitäisi olla USKOSSA, eikä vain kuulua kirkkoon. nimittäin jos he eivät ole henk. koht. uskossa, eiväthän he ymmärrä Jumalan Sanaa sen paremmin kuin "pakanatkaan", eivätkä voi sitä lapsilleen opettaa, kun vasta pyhä henki avaa ymmärryksen niin että raamatun sana avautuu. hankalahan se on mitään opettaa jos ei itsekään ymmärrä. joten miksi ihmeessä kastaa lapsensa jos ei usko että kaste mitään hyödyttää....
ristiriitaista toimintaa.

:pp kirjoitti:

riippuu vähän lahkosta, tässä tapauksessa en tarkoita tavallisia EvLut, tai Ortodoksi perheitä.

>>melkoista yleistämistä, sanoisin. millaisiahan uskovaisia perheitä sinänäkin tunnet?? minun perheeni on kyllä uskovainen, paitsi että veljeni sattuu olemaan agnostikko/ateisti (tms.) eikä häntä sorsi kukaan. hän saa asua kotona jos haluaa, ja on on meille kaikille aivan yhtä rakas kuin muutkin perheenjäsenet.vapaa tahto se on suurin lahja mitä meille on annettu. kaikessa mitä teemme, teemme valinnan kumpaa herraa palvelemme. usko ja epäusko, ne on molemmat AINA valintoja.

entäs sitten ne muut kuin lapset? totta kai uskovat sallii vapaan tahdon kaikille, tai ainakin pitäisi sallia(kukas meistä nyt täydellinen olis). mutta miksi pitää yrittää käännyttää sitten niitä läheisiäkin?
kun on huoli niitten puolesta!! ymmärrätkö että kun uskoo, niin se on sitte todella uskoa. sitä TIETÄÄ että taivas ja helvetti on totta, ja ajattele, mitä itse tekisit jos yhtäkkiä saisit tietää että tämän elämän valinnoista riippuu missä sitä itse kukin ikuisuutensa viettää...?
ettei kenenkään vain tarvitsis sitte kuoleman jälkeen miettiä että voi vitsi miksei KUKAAN varottanu!!
niin. kuka tässä ottaa suurimman riskin?
mä oon jumalan armosta pelastettu, ja saan luottaa jumalan lupaukseen että olen hänen lapsensa ja saan perinnön joka mulle jumalan lapsena kuuluu. mutta ne jotka haluavat luottaa vain itseensä ja omaan voimaansa...no, ottavat toivottavasti kaiken ilon irti tästä elämästä jos kerran uskovat kaiken loppuvan sitten kun kuolema tulee. mä luulen, että ilman kristinuskoa, ilman jumalaa, tää maailma ois yhtä kaaosta kun kaikki tavoittelisivat omaa etuaan....

sori jos juttuni rönsyilee vähä liikaa!! :)
pitäis varmaan opetella pysymään aiheessa....

harey kirjoitti:

entäs sitten ne muut kuin lapset? totta kai uskovat sallii vapaan tahdon kaikille, tai ainakin pitäisi sallia(kukas meistä nyt täydellinen olis). mutta miksi pitää yrittää käännyttää sitten niitä läheisiäkin?
kun on huoli niitten puolesta!! ymmärrätkö että kun uskoo, niin se on sitte todella uskoa. sitä TIETÄÄ että taivas ja helvetti on totta, ja ajattele, mitä itse tekisit jos yhtäkkiä saisit tietää että tämän elämän valinnoista riippuu missä sitä itse kukin ikuisuutensa viettää...?
ettei kenenkään vain tarvitsis sitte kuoleman jälkeen miettiä että voi vitsi miksei KUKAAN varottanu!!
niin. kuka tässä ottaa suurimman riskin?
mä oon jumalan armosta pelastettu, ja saan luottaa jumalan lupaukseen että olen hänen lapsensa ja saan perinnön joka mulle jumalan lapsena kuuluu. mutta ne jotka haluavat luottaa vain itseensä ja omaan voimaansa...no, ottavat toivottavasti kaiken ilon irti tästä elämästä jos kerran uskovat kaiken loppuvan sitten kun kuolema tulee. mä luulen, että ilman kristinuskoa, ilman jumalaa, tää maailma ois yhtä kaaosta kun kaikki tavoittelisivat omaa etuaan....

sori jos juttuni rönsyilee vähä liikaa!! :)
pitäis varmaan opetella pysymään aiheessa....

on sinusta sitä vapaata tahtoa, kun lapsi kastetaan "väkisin" ja "aivopestään" uskomaan jumalaan?
On hiukan omitunen tulkinta vapaasta tahdosta?

>>>ymmärrätkö että kun uskoo, niin se on sitte todella uskoa. sitä TIETÄÄ että taivas ja helvetti on totta>ja ajattele, mitä itse tekisit jos yhtäkkiä saisit tietää että tämän elämän valinnoista riippuu missä sitä itse kukin ikuisuutensa viettää...?>ettei kenenkään vain tarvitsis sitte kuoleman jälkeen miettiä että voi vitsi miksei KUKAAN varottanu!!

:pp kirjoitti:

riippuu vähän lahkosta, tässä tapauksessa en tarkoita tavallisia EvLut, tai Ortodoksi perheitä.

>>melkoista yleistämistä, sanoisin. millaisiahan uskovaisia perheitä sinänäkin tunnet?? minun perheeni on kyllä uskovainen, paitsi että veljeni sattuu olemaan agnostikko/ateisti (tms.) eikä häntä sorsi kukaan. hän saa asua kotona jos haluaa, ja on on meille kaikille aivan yhtä rakas kuin muutkin perheenjäsenet.vapaa tahto se on suurin lahja mitä meille on annettu. kaikessa mitä teemme, teemme valinnan kumpaa herraa palvelemme. usko ja epäusko, ne on molemmat AINA valintoja.

"...riippuu vähän lahkosta..."

Mainitset että 'tunnet' työsi puolesta, ns. perhetapaamisten kautta, aika paljonkin 'näitä tapauksia'.

Täytyy ottaa huomioon että teet työtä nimenomaan ongelmaisten ihmisten kanssa, pitääkö heidän tapaustensa perusteella leimata kaikki herätyskristillisyys? Kuinkahan suuri osa esim. kotikaupunkisi uskovista kuuluu näihin ihmisiin joita työssäsi tapaat, noin niinkuin prosentteina? Antavatko tapaamisesi luotettavan kuvan "uskovien lahkoista"?

Entä eikö ns. perhetapaamisissa ole sellaisia perheitä, joissa EI USKOTA Jumalaan? Onko kaikki ongelmaiset perheet, joiden parissa teet työtä, uskovien "lahkoista"? Eikö siellä ole yhtään perhettä "ateistien lahkoista"?

Nyt ainakin tuli selväksi mihin käsityksesi uskovista ja heidän toiminnastaan perustuu.

Muuten, jos sinulla olisi oikeaa tietoa herätyskristillisyydestä ja seurakuntien toiminnasta, puhumattakaan että omaisit henkilökohtaisen kokemuksen hyvästä Jumalasta, suhtautumisesi näihin ongelmaperheisiin saattaisi olla toisenlainen, mutta kun on jo valmiiksi tunteellisesti tietynlainen perusviritys asioihin, selväähän se on että jokainen uskovan perheen ongelma vahvistaa ennakkokäsitystä.

Ehkä kokemuspiirisi ulkopuolelle on jääneet ne perheet, joissa usko on terveellä tavalla yhdistävä ja minäkuvaa vahvistava tekijä, perheet, joissa Jumalan rakkaus on voimavara anteeksiantamukseen ja armollisuuteen, perheet, joille seurakunta merkitsee paikkaa, jossa voi yhdessä toisten perheiden kanssa myönteisellä tavalla elää todeksi evankeliumin iloa, joka merkitsee yksilöllistä hyvinvointia ja perusturvallisuutta?

Jos ja kun ennakkokäsitys jo on se että Jumala joka tapauksessa on satua, ja usko niin ollen väistämättä itsepetosta ja aivopesun tulos, tietysti silloin kaikki tervekin kristillisyys on pakko selittää sairaaksi, kun peruslähtökohta eli usko on jo sinänsä sairautta?

Tiedän perheitä joissa uskontoa on käytetty alistamisen välineenä. Joissain tapauksissa vanhemmat on varmaan olleet uskovia, mutta sisäisesti rikki ja siirtäneet sitten omaa vammautuneisuuttaan lapsiin, mutta monissa tapauksissa uskolla eli henkilökohtaisesti koetulla suhteella Jumalaan ei ole ollu minkäänlaista roolia, uskontoa on vaan käytetty osana perinnettä, kun ehkä omassakin kodissa ja lapsuudessa on näin puhuttu ja tehty.

Moni on tällasten kipeiden kokemusten jälkeen katkeroitunut. Mutta on myös niitä, jotka on löytäneet terveen suhteen Jumalaan ja JUURI JUMALA ON AUTTANUT PARANTUMAAN sisäisistä haavoista ja katkeruudestakin. Ja taas, jos ja kun olet sitä mieltä ettei Jumalaa ole eikä saa olla, täytyy selittää asia toisin, esimerkiksi näin:

Lapsuudessa alitajuntaan lyöty syyllisyydentunto "kuvitellun Jumalan" edessä ajaa hakemaan "anteeksiantamusta". Koska Jumala on kuvitteellinen myös anteeksiantamus on sitä. Näin ollen parantuminen on kuviteltua parantumista, ehdollistunutta käyttäytymistä ym. ym.??

Olen myös "tehnyt työtä" psyykkisesti vammaisten ihmisten, erittäin kipeistä tilanteista ja taustoista tulevien ihmisten kanssa, osa näistä on ollut uskovia ja osa ei. Voin kokemuksesta sanoa - psykiatriaa ja sen palveluja väheksymättä - että moni on pitänyt elämässään suurimpana ja kalleimpana asiana sitä kun on kuullut sanoman Vapahtajasta ja ajallaan ottanut Hänet vastaan. Toimiva usko on edelleen hyvä elämän perusta - huolimatta ihmisten härhöilyistä ja uskonnollisista typeryyksistä.

Lopuksi:
Tunnen myöskin henkilöitä joita on lapsuudessa aivopesty ja lujasti ATEISTISELLA kasvatuksella. Mutta heillehän on vain esitetty "tietellisiä faktoja" ja kunnioitettu heidän valinnanvapautta ja vapaata tahtoaan?

Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta peitellä uskovien virheitä eikä tökeröä tai alistavaa käyttäytymistä silloin kun sitä ilmenee. Mutta: kuva jonka oman maailmankatsomustesi ja joidenkin yksittäisten tapausten perusteella uskovista ja heidän "lahkoistaan" olet muodostanut on valitettavan yksioikoinen eikä vastaa todellisuutta.

:pp kirjoitti:

riippuu vähän lahkosta, tässä tapauksessa en tarkoita tavallisia EvLut, tai Ortodoksi perheitä.

>>melkoista yleistämistä, sanoisin. millaisiahan uskovaisia perheitä sinänäkin tunnet?? minun perheeni on kyllä uskovainen, paitsi että veljeni sattuu olemaan agnostikko/ateisti (tms.) eikä häntä sorsi kukaan. hän saa asua kotona jos haluaa, ja on on meille kaikille aivan yhtä rakas kuin muutkin perheenjäsenet.vapaa tahto se on suurin lahja mitä meille on annettu. kaikessa mitä teemme, teemme valinnan kumpaa herraa palvelemme. usko ja epäusko, ne on molemmat AINA valintoja.

Työskentelet siis sosiaali-alalla? olisikohan sinun viisainta ottaa huomioon vaiti-olovelvollisuutesi, joka koskee työtäsi kokonaisuudessaan? Olet antanut erittäin leväperäisesti tietoja asiakkaistasi ja heidän ongelmistaan, joten mietipä vielä ennenkuin jatkat amatöörimäisenoloisia diagnoosejasi yleisillä foorumeilla.

Murtsi-67 kirjoitti:

"...riippuu vähän lahkosta..."

Mainitset että 'tunnet' työsi puolesta, ns. perhetapaamisten kautta, aika paljonkin 'näitä tapauksia'.

Täytyy ottaa huomioon että teet työtä nimenomaan ongelmaisten ihmisten kanssa, pitääkö heidän tapaustensa perusteella leimata kaikki herätyskristillisyys? Kuinkahan suuri osa esim. kotikaupunkisi uskovista kuuluu näihin ihmisiin joita työssäsi tapaat, noin niinkuin prosentteina? Antavatko tapaamisesi luotettavan kuvan "uskovien lahkoista"?

Entä eikö ns. perhetapaamisissa ole sellaisia perheitä, joissa EI USKOTA Jumalaan? Onko kaikki ongelmaiset perheet, joiden parissa teet työtä, uskovien "lahkoista"? Eikö siellä ole yhtään perhettä "ateistien lahkoista"?

Nyt ainakin tuli selväksi mihin käsityksesi uskovista ja heidän toiminnastaan perustuu.

Muuten, jos sinulla olisi oikeaa tietoa herätyskristillisyydestä ja seurakuntien toiminnasta, puhumattakaan että omaisit henkilökohtaisen kokemuksen hyvästä Jumalasta, suhtautumisesi näihin ongelmaperheisiin saattaisi olla toisenlainen, mutta kun on jo valmiiksi tunteellisesti tietynlainen perusviritys asioihin, selväähän se on että jokainen uskovan perheen ongelma vahvistaa ennakkokäsitystä.

Ehkä kokemuspiirisi ulkopuolelle on jääneet ne perheet, joissa usko on terveellä tavalla yhdistävä ja minäkuvaa vahvistava tekijä, perheet, joissa Jumalan rakkaus on voimavara anteeksiantamukseen ja armollisuuteen, perheet, joille seurakunta merkitsee paikkaa, jossa voi yhdessä toisten perheiden kanssa myönteisellä tavalla elää todeksi evankeliumin iloa, joka merkitsee yksilöllistä hyvinvointia ja perusturvallisuutta?

Jos ja kun ennakkokäsitys jo on se että Jumala joka tapauksessa on satua, ja usko niin ollen väistämättä itsepetosta ja aivopesun tulos, tietysti silloin kaikki tervekin kristillisyys on pakko selittää sairaaksi, kun peruslähtökohta eli usko on jo sinänsä sairautta?

Tiedän perheitä joissa uskontoa on käytetty alistamisen välineenä. Joissain tapauksissa vanhemmat on varmaan olleet uskovia, mutta sisäisesti rikki ja siirtäneet sitten omaa vammautuneisuuttaan lapsiin, mutta monissa tapauksissa uskolla eli henkilökohtaisesti koetulla suhteella Jumalaan ei ole ollu minkäänlaista roolia, uskontoa on vaan käytetty osana perinnettä, kun ehkä omassakin kodissa ja lapsuudessa on näin puhuttu ja tehty.

Moni on tällasten kipeiden kokemusten jälkeen katkeroitunut. Mutta on myös niitä, jotka on löytäneet terveen suhteen Jumalaan ja JUURI JUMALA ON AUTTANUT PARANTUMAAN sisäisistä haavoista ja katkeruudestakin. Ja taas, jos ja kun olet sitä mieltä ettei Jumalaa ole eikä saa olla, täytyy selittää asia toisin, esimerkiksi näin:

Lapsuudessa alitajuntaan lyöty syyllisyydentunto "kuvitellun Jumalan" edessä ajaa hakemaan "anteeksiantamusta". Koska Jumala on kuvitteellinen myös anteeksiantamus on sitä. Näin ollen parantuminen on kuviteltua parantumista, ehdollistunutta käyttäytymistä ym. ym.??

Olen myös "tehnyt työtä" psyykkisesti vammaisten ihmisten, erittäin kipeistä tilanteista ja taustoista tulevien ihmisten kanssa, osa näistä on ollut uskovia ja osa ei. Voin kokemuksesta sanoa - psykiatriaa ja sen palveluja väheksymättä - että moni on pitänyt elämässään suurimpana ja kalleimpana asiana sitä kun on kuullut sanoman Vapahtajasta ja ajallaan ottanut Hänet vastaan. Toimiva usko on edelleen hyvä elämän perusta - huolimatta ihmisten härhöilyistä ja uskonnollisista typeryyksistä.

Lopuksi:
Tunnen myöskin henkilöitä joita on lapsuudessa aivopesty ja lujasti ATEISTISELLA kasvatuksella. Mutta heillehän on vain esitetty "tietellisiä faktoja" ja kunnioitettu heidän valinnanvapautta ja vapaata tahtoaan?

Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta peitellä uskovien virheitä eikä tökeröä tai alistavaa käyttäytymistä silloin kun sitä ilmenee. Mutta: kuva jonka oman maailmankatsomustesi ja joidenkin yksittäisten tapausten perusteella uskovista ja heidän "lahkoistaan" olet muodostanut on valitettavan yksioikoinen eikä vastaa todellisuutta.

ei johdu yksinomaan yksittäisistä tapauksista, vaan näiden yksittäistapauseten kertomuksista lahkojen toiminnasta, siis miten ne lahkot toimivat ja kohtelevat sisällään yksittäisiä ihmisiä ja minkälaisia vaatimuksia ne asettavat yksilölle ja perheille.
Kyllä yksittäisistä tapauksista, kun niistä useampi kertoo asian samalla tavalla, voi saada yleiskuvan myös koko lahkon toiminnasta.

>>Entä eikö ns. perhetapaamisissa ole sellaisia perheitä, joissa EI USKOTA Jumalaan? Onko kaikki ongelmaiset perheet, joiden parissa teet työtä, uskovien "lahkoista"? Eikö siellä ole yhtään perhettä "ateistien lahkoista"?>Nyt ainakin tuli selväksi mihin käsityksesi uskovista ja heidän toiminnastaan perustuu.>>Muuten, jos sinulla olisi oikeaa tietoa herätyskristillisyydestä ja seurakuntien toiminnasta, puhumattakaan että omaisit henkilökohtaisen kokemuksen hyvästä Jumalasta, suhtautumisesi näihin ongelmaperheisiin saattaisi olla toisenlainen, mutta kun on jo valmiiksi tunteellisesti tietynlainen perusviritys asioihin, selväähän se on että jokainen uskovan perheen ongelma vahvistaa ennakkokäsitystä. >Ehkä kokemuspiirisi ulkopuolelle on jääneet ne perheet, joissa usko on terveellä tavalla yhdistävä ja minäkuvaa vahvistava tekijä, perheet, joissa Jumalan rakkaus on voimavara anteeksiantamukseen ja armollisuuteen, perheet, joille seurakunta merkitsee paikkaa, jossa voi yhdessä toisten perheiden kanssa myönteisellä tavalla elää todeksi evankeliumin iloa, joka merkitsee yksilöllistä hyvinvointia ja perusturvallisuutta? Jos ja kun ennakkokäsitys jo on se että Jumala joka tapauksessa on satua, ja usko niin ollen väistämättä itsepetosta ja aivopesun tulos, tietysti silloin kaikki tervekin kristillisyys on pakko selittää sairaaksi, kun peruslähtökohta eli usko on jo sinänsä sairautta? >>Tiedän perheitä joissa uskontoa on käytetty alistamisen välineenä. Joissain tapauksissa vanhemmat on varmaan olleet uskovia, mutta sisäisesti rikki ja siirtäneet sitten omaa vammautuneisuuttaan lapsiin>mutta monissa tapauksissa uskolla eli henkilökohtaisesti koetulla suhteella Jumalaan ei ole ollu minkäänlaista roolia, uskontoa on vaan käytetty osana perinnettä, kun ehkä omassakin kodissa ja lapsuudessa on näin puhuttu ja tehty.Moni on tällasten kipeiden kokemusten jälkeen katkeroitunut. Mutta on myös niitä, jotka on löytäneet terveen suhteen Jumalaan ja JUURI JUMALA ON AUTTANUT PARANTUMAAN sisäisistä haavoista ja katkeruudestakin>Lapsuudessa alitajuntaan lyöty syyllisyydentunto "kuvitellun Jumalan" edessä ajaa hakemaan "anteeksiantamusta". Koska Jumala on kuvitteellinen myös anteeksiantamus on sitä. Näin ollen parantuminen on kuviteltua parantumista, ehdollistunutta käyttäytymistä ym. ym.?? Olen myös "tehnyt työtä" psyykkisesti vammaisten ihmisten, erittäin kipeistä tilanteista ja taustoista tulevien ihmisten kanssa, osa näistä on ollut uskovia ja osa ei. Voin kokemuksesta sanoa - psykiatriaa ja sen palveluja väheksymättä - että moni on pitänyt elämässään suurimpana ja kalleimpana asiana sitä kun on kuullut sanoman Vapahtajasta ja ajallaan ottanut Hänet vastaan. Toimiva usko on edelleen hyvä elämän perusta - huolimatta ihmisten härhöilyistä ja uskonnollisista typeryyksistä. >Lopuksi:
Tunnen myöskin henkilöitä joita on lapsuudessa aivopesty ja lujasti ATEISTISELLA kasvatuksella. Mutta heillehän on vain esitetty "tietellisiä faktoja" ja kunnioitettu heidän valinnanvapautta ja vapaata tahtoaan? Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta peitellä uskovien virheitä eikä tökeröä tai alistavaa käyttäytymistä silloin kun sitä ilmenee. Mutta: kuva jonka oman maailmankatsomustesi ja joidenkin yksittäisten tapausten perusteella uskovista ja heidän "lahkoistaan" olet muodostanut on valitettavan yksioikoinen eikä vastaa todellisuutta.

sosiaali-setä kirjoitti:

Työskentelet siis sosiaali-alalla? olisikohan sinun viisainta ottaa huomioon vaiti-olovelvollisuutesi, joka koskee työtäsi kokonaisuudessaan? Olet antanut erittäin leväperäisesti tietoja asiakkaistasi ja heidän ongelmistaan, joten mietipä vielä ennenkuin jatkat amatöörimäisenoloisia diagnoosejasi yleisillä foorumeilla.

eikös keskustelua käydä yleisellä tasolla, yhdestäkään asiakkaastani en ole maininnut sanaakaan.
Vai pystytkö yksilöimään tai perustelemaan väitteesi jotenkin?
Näistä tai esm, huumevieroitus hoidoista käydään keskustelua yleisillä foorumeillakin ja mitähän tarkoitat tuolla "diagnooseillasi"?

Murtsi-67 kirjoitti:

"...riippuu vähän lahkosta..."

Mainitset että 'tunnet' työsi puolesta, ns. perhetapaamisten kautta, aika paljonkin 'näitä tapauksia'.

Täytyy ottaa huomioon että teet työtä nimenomaan ongelmaisten ihmisten kanssa, pitääkö heidän tapaustensa perusteella leimata kaikki herätyskristillisyys? Kuinkahan suuri osa esim. kotikaupunkisi uskovista kuuluu näihin ihmisiin joita työssäsi tapaat, noin niinkuin prosentteina? Antavatko tapaamisesi luotettavan kuvan "uskovien lahkoista"?

Entä eikö ns. perhetapaamisissa ole sellaisia perheitä, joissa EI USKOTA Jumalaan? Onko kaikki ongelmaiset perheet, joiden parissa teet työtä, uskovien "lahkoista"? Eikö siellä ole yhtään perhettä "ateistien lahkoista"?

Nyt ainakin tuli selväksi mihin käsityksesi uskovista ja heidän toiminnastaan perustuu.

Muuten, jos sinulla olisi oikeaa tietoa herätyskristillisyydestä ja seurakuntien toiminnasta, puhumattakaan että omaisit henkilökohtaisen kokemuksen hyvästä Jumalasta, suhtautumisesi näihin ongelmaperheisiin saattaisi olla toisenlainen, mutta kun on jo valmiiksi tunteellisesti tietynlainen perusviritys asioihin, selväähän se on että jokainen uskovan perheen ongelma vahvistaa ennakkokäsitystä.

Ehkä kokemuspiirisi ulkopuolelle on jääneet ne perheet, joissa usko on terveellä tavalla yhdistävä ja minäkuvaa vahvistava tekijä, perheet, joissa Jumalan rakkaus on voimavara anteeksiantamukseen ja armollisuuteen, perheet, joille seurakunta merkitsee paikkaa, jossa voi yhdessä toisten perheiden kanssa myönteisellä tavalla elää todeksi evankeliumin iloa, joka merkitsee yksilöllistä hyvinvointia ja perusturvallisuutta?

Jos ja kun ennakkokäsitys jo on se että Jumala joka tapauksessa on satua, ja usko niin ollen väistämättä itsepetosta ja aivopesun tulos, tietysti silloin kaikki tervekin kristillisyys on pakko selittää sairaaksi, kun peruslähtökohta eli usko on jo sinänsä sairautta?

Tiedän perheitä joissa uskontoa on käytetty alistamisen välineenä. Joissain tapauksissa vanhemmat on varmaan olleet uskovia, mutta sisäisesti rikki ja siirtäneet sitten omaa vammautuneisuuttaan lapsiin, mutta monissa tapauksissa uskolla eli henkilökohtaisesti koetulla suhteella Jumalaan ei ole ollu minkäänlaista roolia, uskontoa on vaan käytetty osana perinnettä, kun ehkä omassakin kodissa ja lapsuudessa on näin puhuttu ja tehty.

Moni on tällasten kipeiden kokemusten jälkeen katkeroitunut. Mutta on myös niitä, jotka on löytäneet terveen suhteen Jumalaan ja JUURI JUMALA ON AUTTANUT PARANTUMAAN sisäisistä haavoista ja katkeruudestakin. Ja taas, jos ja kun olet sitä mieltä ettei Jumalaa ole eikä saa olla, täytyy selittää asia toisin, esimerkiksi näin:

Lapsuudessa alitajuntaan lyöty syyllisyydentunto "kuvitellun Jumalan" edessä ajaa hakemaan "anteeksiantamusta". Koska Jumala on kuvitteellinen myös anteeksiantamus on sitä. Näin ollen parantuminen on kuviteltua parantumista, ehdollistunutta käyttäytymistä ym. ym.??

Olen myös "tehnyt työtä" psyykkisesti vammaisten ihmisten, erittäin kipeistä tilanteista ja taustoista tulevien ihmisten kanssa, osa näistä on ollut uskovia ja osa ei. Voin kokemuksesta sanoa - psykiatriaa ja sen palveluja väheksymättä - että moni on pitänyt elämässään suurimpana ja kalleimpana asiana sitä kun on kuullut sanoman Vapahtajasta ja ajallaan ottanut Hänet vastaan. Toimiva usko on edelleen hyvä elämän perusta - huolimatta ihmisten härhöilyistä ja uskonnollisista typeryyksistä.

Lopuksi:
Tunnen myöskin henkilöitä joita on lapsuudessa aivopesty ja lujasti ATEISTISELLA kasvatuksella. Mutta heillehän on vain esitetty "tietellisiä faktoja" ja kunnioitettu heidän valinnanvapautta ja vapaata tahtoaan?

Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta peitellä uskovien virheitä eikä tökeröä tai alistavaa käyttäytymistä silloin kun sitä ilmenee. Mutta: kuva jonka oman maailmankatsomustesi ja joidenkin yksittäisten tapausten perusteella uskovista ja heidän "lahkoistaan" olet muodostanut on valitettavan yksioikoinen eikä vastaa todellisuutta.

Uskovien tai uskonnollisten perheiden ongelmatapauksissa, joita olet kohdannut, syy-yhteys uskonnollisuuteen ja uskonnolliseen painostamiseen, alistamiseen ym. on ilmeisesti ollut olennainen ja ilmeinen, joten siitä käsin ymmärrän näkemyksesi, myös yleistyksesi joiltain osin.

Ymmärrän myös, että olisi typerää yleistää ei-uskovien ja/tai ateisti-perheiden ongelmia johtuviksi siitä että ei uskota. Asiaa on käsiteltävä syy-yhteyksistä käsin.

On tosin niin - ja kuten sanoin tiedän tällaisia tapauksia - että on ateistisesti painostettu tai muulla tavoin alistettu niin että Jumalan kieltäminen SELKEÄSTI on liittynyt tähän alistamiseen, mutta näitä tapauksia on varmasti suhteessa melko vähän niihin tapauksiin nähden joissa "Jumalaa" on käytetty hallitsemiseen, oman tahdon nujertamiseen jne. Joten O.K.

On siis helppo ajatella, että perheissä, joissa EI USKOTA Jumalaan, mutta on ongelmia, nämä ongelmat (ainakin suurimmassa osassa tapauksista)johtuvat muista syistä, ei ateismista, mutta niissä perheissä, joissa uskotaan, ongelmat johtuvat (ainakin osittain, ja VARSINKIN silloin JOS uskomista tavalla tai toisella käytetään väärin) uskosta? O.K.!

Kuitenkin, se että uskontoa ja uskomista on käytetty ja tullaan käyttämään väärin, ei ole Jeesuksen vika. Yhtä vähän kuin se että leipäveitsellä tapetaan ihmisiä, on leipäveitsen vika; tai että yleistettäisiin että kaikki jotka leikkaa leipäveitsellä leipää on hörhöjä sen tähden, koska on joitain ihmisiä jotka on käyttäneet leipäveistä tappamiseen...

Vertaus on tietenkin ontuva, varsinkin siitä syystä että Jeesus ei ole vain myytti, jota jotkut ihmiset käyttäisivät oikein (tässä vertauksessa: leikkaamaan leipää) ja toiset väärin (vertauksessa: tappaminen).

Jeesus on elävä, todellinen, toimiva Persoona, joka tekee hyvää ja vaikuttaa parantumista, SIELLÄ MISSÄ HÄNEN NIMEÄÄN EI KÄYTETÄ AINOASTAAN OMIEN INTRESSIEN AJAMISEEN (=uskonnollinen hölmöily) vaan todella tahdotaan ELÄÄ hänen yhteydessä. ( Tämä on kristillinen ja Raamatullinen näkemys Jeesuksesta. Näkemys on joko tosi tai epätosi. Ei-uskovien mielestä se on tietysti false, eli väärä, koska Jeesushan on vain myyttinen hahmo, ehkä historiallinen henkilö mutta vapahtajana myytti. Uskovan mielestä näkemys on tosi - ja tämän näkemyksen mukaisesti hän tekee selkeän eron ihmislähtöisen uskonnollisuuden ja sydämen uskon välillä. )

Toivottavasti käyttämäni vertaus auttaa ymmärtämään, että on huonoa logiikkaa käyttää uskonnon tai "Jeesuksen" nimissä tapahtuvaa alistamista todisteena siitä että Jeesusta ei ole ja kaikki uskovat on aivopestyjä?
Ymmärrän että kohtaamasi ongelmatapaukset ja hörhöilyt vahvistaa käsitystäsi että niin on ( = leipäveitsi on vain tappamista varten ) koska et usko Jumalaan. O.K.

Itse asiassa minun on aika helppo ymmärtää näkemyksesi näistä asioista, saattaisin jopa tuntea suurtakin sympatiaa sinua kohtaan, mutta kirjoituksistasi aika ajoin välittyvä fanaattisuus ja yhden asian ajaminen, joka suoraan sanoen muistuttaa melkoisesti "uskonnollisten hörhöjen" idealistista yksioikoisuutta, harmittaa minua.

Olemme nyt tässä siis keskustelleet kahdesta asiasta, ensinnäkin: uskonnollisesta alistamisesta, mutta toiseksi myös Jumalan olemassaolosta, koska edellisestä on vaikea ellei suorastaan mahdoton puhua tuomatta julki käsitystään jälkimmäisestä.

Edelliseen minulla on se näkemys, että uskonnollista alistamista on ja tapahtuu.

Jälkimmäisestä asiasta näkemykseni on, kuten olen sen selkeästi tuonut ilmi, että Jeesus on tosi. Sielläkin, missä ihmissuhteiden ongelmat ja vinoutumat eivät suoranaisesti johdu epäuskosta ja Jumala-suhteen puuttumisesta, siis ateistisesta painostuksesta, ne johtuvat siitä epäsuorasti.

Kristillisen näkemyksen mukaan asia on siis ihan sama siellä missä uskotaan uskontoon ja käytetään Jeesusta väärin, kuin myös siellä missä Häneen ei uskota ollenkaan. Kummassakin tapauksessa olennaisin eli elävä yhteys Kristuksessa puuttuu tai se ei pelaa.

Jos ihmisellä olisi yhteys Jumalaan ja hän toteuttaisi tätä yhteyttä niinkuin Jeesuksen tahto on, niin Jumala auttais häntä toimimaan rakkaudessa, jossa on voimavara rakentavaan ja parantumista edistävään käyttäytymiseen.

Olen nähnyt niin lukemattomissa tapauksissa kuinka elävä usko on eheyttänyt ihmiskohtaloita ja perheitä, tuonut vihan tilalle suvaitsevaisuutta, rauhattomuuteen rauhaa, levottomuuden keskelle luottamusta jne.

Omalla kohdaltani mun täytyy sanoa että nimenomaan juuri Jeesus - henkilökohtaisena, persoonallisena Vapahtajana - auttoi mua antamaan anteeksi omille vanhemmilleni, vieläpä niin ettei anteeksiantamus ollut jokin ulkonainen teko, joka mun ois täytynyt puristaa itsestäni ollakseni ns. hyvä kristitty. Jeesus vapautti minut anteeksiantamukseen.

Enkä tiedä millainen isä ja kasvattaja olisin ollut omalle pojalleni jos Jeesus ei olisi auttanut minua ulos väkivaltaisuudesta ja itsetuhoisuudesta, ja parantanut niitä sisäisiä haavoja, jota minulla sekä lapsuuteni että myös omien moraalisten erehdysten takia oli maailmassa tullut.

Tämän tähden me Jeesukseen uskovat sanomme että VAIN JEESUS ON TIE elävään Jumalan tuntemiseen ja yhteyteen. Kyse ei ole suvaitsemattomuudesta, vaan siitä että olemme vakuuttuneet, että ilman Jeesusta uskonto on vain alistamista ja itsepetosta.

O.K. Tietenkin suututtaa että ajattelemme näin. Tietenkin olemme mielestäsi suvaitsemattomia? Itse et usko että Jumalaa on, mutta mielestäsi meidän jotka uskomme, tulisi pitää kaikki uskontoja samanarvoisina ja uskoa että Jumala toimii niissä kaikissa, niinkö?

Toisaalta meiltä vaaditaan, että meidän pitäisi suvaita ja hyväksyä kaikki uskonnot yhdenvertaisina, ja toisaalta meitä syytetään siitä että uskomme, sillä usko on satuilua ja alistamista?

Entä jos Jeesus todellakin on AINOA Vapahtaja? Jos Hän ei ole vain myytti myyttien joukossa, yksi vaihtoehto jumalten kavalkaadissa, vaan elävä Persoona, joka oikeasti tuo ihmisten elämään Jumalan? Olisiko siinä tapauksessa oikeaa suvaitsevaisuutta, että me, jotka olemme kokeneet HÄNEN parantavan vaikutuksensa ja uskomme Raamatun ilmoituksen Hänestä, julistaisimme että joo, on ihan sama mihin uskot kunhan vaan omalla tavallasi jotenkin uskot Jumalaan? Sehän olisi niiden vaihtoehtojen hyväksymistä, jotka pitää ihmistä pimeydessä; se olisi JUURI SITÄ epärehellistä käyttäytymistä, ja manipuloivien ihmisten vaikutteiden vastaanottamista, josta meitä syytät.

Hyvä että kritisoit uskovia ja osoitat havaitsemiasi epäkohtia. Ehkä osa siitä mitä havaitset perustuu näkövirheeseen tai väärään tulkintaan, mutta osa on varmasti totta. Joka tapauksessa, sinulla on oikeus näkemykseesi. Jatketaan matkaa...

Swing low, sweet chariot.

.pp. kirjoitti:

ei johdu yksinomaan yksittäisistä tapauksista, vaan näiden yksittäistapauseten kertomuksista lahkojen toiminnasta, siis miten ne lahkot toimivat ja kohtelevat sisällään yksittäisiä ihmisiä ja minkälaisia vaatimuksia ne asettavat yksilölle ja perheille.
Kyllä yksittäisistä tapauksista, kun niistä useampi kertoo asian samalla tavalla, voi saada yleiskuvan myös koko lahkon toiminnasta.

>>Entä eikö ns. perhetapaamisissa ole sellaisia perheitä, joissa EI USKOTA Jumalaan? Onko kaikki ongelmaiset perheet, joiden parissa teet työtä, uskovien "lahkoista"? Eikö siellä ole yhtään perhettä "ateistien lahkoista"?>Nyt ainakin tuli selväksi mihin käsityksesi uskovista ja heidän toiminnastaan perustuu.>>Muuten, jos sinulla olisi oikeaa tietoa herätyskristillisyydestä ja seurakuntien toiminnasta, puhumattakaan että omaisit henkilökohtaisen kokemuksen hyvästä Jumalasta, suhtautumisesi näihin ongelmaperheisiin saattaisi olla toisenlainen, mutta kun on jo valmiiksi tunteellisesti tietynlainen perusviritys asioihin, selväähän se on että jokainen uskovan perheen ongelma vahvistaa ennakkokäsitystä. >Ehkä kokemuspiirisi ulkopuolelle on jääneet ne perheet, joissa usko on terveellä tavalla yhdistävä ja minäkuvaa vahvistava tekijä, perheet, joissa Jumalan rakkaus on voimavara anteeksiantamukseen ja armollisuuteen, perheet, joille seurakunta merkitsee paikkaa, jossa voi yhdessä toisten perheiden kanssa myönteisellä tavalla elää todeksi evankeliumin iloa, joka merkitsee yksilöllistä hyvinvointia ja perusturvallisuutta? Jos ja kun ennakkokäsitys jo on se että Jumala joka tapauksessa on satua, ja usko niin ollen väistämättä itsepetosta ja aivopesun tulos, tietysti silloin kaikki tervekin kristillisyys on pakko selittää sairaaksi, kun peruslähtökohta eli usko on jo sinänsä sairautta? >>Tiedän perheitä joissa uskontoa on käytetty alistamisen välineenä. Joissain tapauksissa vanhemmat on varmaan olleet uskovia, mutta sisäisesti rikki ja siirtäneet sitten omaa vammautuneisuuttaan lapsiin>mutta monissa tapauksissa uskolla eli henkilökohtaisesti koetulla suhteella Jumalaan ei ole ollu minkäänlaista roolia, uskontoa on vaan käytetty osana perinnettä, kun ehkä omassakin kodissa ja lapsuudessa on näin puhuttu ja tehty.Moni on tällasten kipeiden kokemusten jälkeen katkeroitunut. Mutta on myös niitä, jotka on löytäneet terveen suhteen Jumalaan ja JUURI JUMALA ON AUTTANUT PARANTUMAAN sisäisistä haavoista ja katkeruudestakin>Lapsuudessa alitajuntaan lyöty syyllisyydentunto "kuvitellun Jumalan" edessä ajaa hakemaan "anteeksiantamusta". Koska Jumala on kuvitteellinen myös anteeksiantamus on sitä. Näin ollen parantuminen on kuviteltua parantumista, ehdollistunutta käyttäytymistä ym. ym.?? Olen myös "tehnyt työtä" psyykkisesti vammaisten ihmisten, erittäin kipeistä tilanteista ja taustoista tulevien ihmisten kanssa, osa näistä on ollut uskovia ja osa ei. Voin kokemuksesta sanoa - psykiatriaa ja sen palveluja väheksymättä - että moni on pitänyt elämässään suurimpana ja kalleimpana asiana sitä kun on kuullut sanoman Vapahtajasta ja ajallaan ottanut Hänet vastaan. Toimiva usko on edelleen hyvä elämän perusta - huolimatta ihmisten härhöilyistä ja uskonnollisista typeryyksistä. >Lopuksi:
Tunnen myöskin henkilöitä joita on lapsuudessa aivopesty ja lujasti ATEISTISELLA kasvatuksella. Mutta heillehän on vain esitetty "tietellisiä faktoja" ja kunnioitettu heidän valinnanvapautta ja vapaata tahtoaan? Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta peitellä uskovien virheitä eikä tökeröä tai alistavaa käyttäytymistä silloin kun sitä ilmenee. Mutta: kuva jonka oman maailmankatsomustesi ja joidenkin yksittäisten tapausten perusteella uskovista ja heidän "lahkoistaan" olet muodostanut on valitettavan yksioikoinen eikä vastaa todellisuutta.

samaan aikaan, nimittäin kirjoittaessani tuota "Vielä:" jatkoksi kirjoitukseeni "...lahkoista..." tämä viestisi ei ollut luettavissani. En nyt ehdi uuteen kirjoitelmaasi juuri perehtyä, mutta luenpa nopeasti läpi ja katson sitten, jos ehkä kommentoin jotenkin. ... ....

Joo, siis, tässähän nyt on ainakin sellaista asiaa, josta tuossa jo mainitsin.

hmm. "ei johdu yksittäistapauksista, vaan näiden yksittäistapausten kertomuksista lahkojen toiminnasta jne."

o.k. o.k. Minähän jo sanoin, että myönnän että väärinkäytöksiä ja alistamista tapahtuu.

Toinen asia sitten kyllä on tämä, että uskonyhteisöillä on omat elämänkäsityksensä, jotka voi olla Raamattuun perustuvia tai sitten itse luotuja oppeja. Miksi kuulua yhteisöön, jonka opetuksia ei hyväksy?

Esimerkiksi, kun ajattelemme että Jumala on tarkoittanut seksuaalisen yhteenkuuluvuuden toteutuvan avioliitossa, ja sitten opetamme näin, koska synnillä mielestämme aina on negatiiviset vaikutuksensa yksilöön, perheisiin, yhteiskuntaan.

Mainitsit ettet kohdista arvosteluasi niinkään Ev.Lut. kirkkoon vaan "lahkoihin". Joopa joo, evankelisluterilaisessa kirkossa kirkon jäsenyyteen riittää että on lapsena ilman omaa tahtoa sinne kasteen kautta liitetty, eikä sieltä helpolla ihmisiä sitten eroteta siveettömän ja epäraamatullisen käyttäytymisen perusteella. Suurimmalle osalle kirkon jäsenistä Ev.Lut. seurakunta ei ole uskonyhteisö, jonka yhteydessä elettäisiin uskoa todeksi. Sellaisiakin henkilöitä kyllä on, ja usein he ottavat Raamattunsa todesta, eivätkä perusta uskoaan jonkin lapsikasteen varaan.

Jos johonkin "lahkoon" (esim. vapaakirkko?) kuuluva henkilö, joka ensin on hyväksynyt kirkon opetukset oman sisäisen vakaumuksensa perusteella, alkaa elää avoliitossa ja toimii niitä opetuksia vastaan joihin ulkonaisesti tunnustautuu kuulumalla tuohon yhteisöön, niin eikö olisi väärän viestin antamista jos tämä sallittaisiin nuhtelematta häntä, ja sitten, jos parannusta ei tapahdu, erottamatta?

Eri asia tietenkin on paheksua ihmisen käytöstä ja tuomita se raamatullisin perustein, kuin että käyttäytyy rakkaudettomasti ihmistä itseään kohtaan.

Itselläni on hyvät suhteet moneen sellaiseen uskovaan jotka on eronneet tai erotettu siitä seurakunnasta ( sinun terminologiaasi käyttäen "lahkosta" ) johon itse kuulun. Olemme ystäviä siitä huolimatta. Jotkut näistä henkilöistä pitää erottamistaan oikeana, vaikka eivät itse enää ole samaa mieltä seurakunnassa vallitsevasta opetuksesta, jotkut taas pitää erottamistaan oikeana ja ON EDELLEEN samaa mieltä seurakunnan opetuksesta, ja pyytää rukoilemaan puolestaan että saisivat voimaa tehdä parannusta ja uudelleen rakastuisivat Jeesukseen, joka kuitenkin on uskonelämän pääpointti ja voima oikean opin mukaiseen elämään.
Sitten on tietty myöskin niitä jotka EIVÄT HYVÄKSY erottamistaan ja OVAT ERI MIELTÄ seurakunnan opetuksen kanssa. Heilläkin on näkemyksiinsä oikeus.

Vapaaseurakunnassa, johon itse kuulun, ei ole tapana alistaa ja manipuloida. Omaa tahtoa kunnioitetaan. Mutta ei myöskään voida hyväksyä sitä, että eri tavalla ajatteleva ihminen tulee seurakuntaan ja alkaa hajottaa, kylvää epäluuloisuutta, riitaisuutta jne. Jos ei ole samaa mieltä Raamatun opetuksista eikä edes tunnusta Jeesusta vapahtajakseen, miksi sitten lainkaan pyrkii uskonyhteisön vaikutuspiiriin?

Arkipäivän tositapauksissa pysyäksemme, moni Tieltä omiin mielitekoihinsa hairahtunut, joka ehkä ensin on suuttunutkin siitä että hänen tekosiaan ei ole hyväksytty, on myöhemmin palannut takaisin.

Ja suuri osa mielenterveydellisistä ym. ongelmista uskovien elämässä, jotka kokee että heitä on "alistettu" jne., ei johdu uskonyhteisöjen painostuksesta, vaan nimenomaan omista synneistä. Voit ajatella sitä sisäisenä ristiriitana, jossa ihminen tekee toisin kuin sisimmässään uskoo, tai sitten, niinkuin me ajattelemme, että synti rikkoo ja repii. Ei siis voi syyttää uskovien painostuksen syyksi sellaista, mikä aiheutuu omista teoista. Pitäisikö uskovien mukailla kaikkien jäsentensä hetkellisiä oikkuja ja päähänpistoja? Mihin sellainen seurakuntaelämä sitten oikein perustuisi?

Moni niistä jotka on menneet rikki syntielämänsä seurauksena on myöhemmin PALANNEET TAKAISIN seurakuntaan. Ja alkaneet parantua asioista, jotka synti ( ei seurakunnan painostus! ) toi elämää rikkomaan.

Siis uskon edelleen että väärää käyttäytymistä ja painostusta tapahtuu. Mutta asialla on tämäkin puoli.

Ja vielä "lahkoista":
sydämestään Jeesuksesta tykkäävät haluaa rakastaa ja kunnioittaa toisiaan pienistä opillisista ym. eroavuuksista huolimatta.Uskovan identiteettini ei millään tavalla rakennu sen varaan että kuulun johonkin, heh,lahkoon. Käyn ev.lut.kirkon tilaisuuksissa, onpa minua joskus pyydettysiellä puhumaankin, samoin myös muissa vapaissa suunnissa, helluntai ym. Paikkakunnallani harrastetaan uskovien yhteisiä tilaisuuksia eikä ole mitenkään harvinaista että eri piirien papit ja maallikot puhuu toistensa virallisissa ja epävirallisissa tilaisuuksissa.

Nyt pitää lopetella, mutta jotenkin minusta tuntuu, että jatkamme vielä keskustelua. Kun kerta on alkuun päästy. :)

sosiaali-setä kirjoitti:

Työskentelet siis sosiaali-alalla? olisikohan sinun viisainta ottaa huomioon vaiti-olovelvollisuutesi, joka koskee työtäsi kokonaisuudessaan? Olet antanut erittäin leväperäisesti tietoja asiakkaistasi ja heidän ongelmistaan, joten mietipä vielä ennenkuin jatkat amatöörimäisenoloisia diagnoosejasi yleisillä foorumeilla.

>>>Olet antanut erittäin leväperäisesti tietoja asiakkaistasi ja heidän ongelmistaan, joten mietipä vielä ennenkuin jatkat amatöörimäisenoloisia diagnoosejasi yleisillä foorumeilla.

:pp. kirjoitti:

>>>Olet antanut erittäin leväperäisesti tietoja asiakkaistasi ja heidän ongelmistaan, joten mietipä vielä ennenkuin jatkat amatöörimäisenoloisia diagnoosejasi yleisillä foorumeilla.

"tollo stupido, number one"
sinuna suhtautuisin tosissani sosiaali-sedän huomautuksiin... ja anteeksi vain, mutta hiukan kyllä ihmettelen ammatinvalintaasi ja epäilen taitoasi käsitellä ns. "vaikeita asiakkaita".

:pp. kirjoitti:

>>>Olet antanut erittäin leväperäisesti tietoja asiakkaistasi ja heidän ongelmistaan, joten mietipä vielä ennenkuin jatkat amatöörimäisenoloisia diagnoosejasi yleisillä foorumeilla.

missäs se mielikuvitus vastaanotto sijaitsee
voisitko antaa edes hiukan paikkakunta tietoa
onko se mahdollisesti sinun pään sisäpuolella vai sinun sivupersoonan pään sisällä tai kenties jonkun jo kuolleen sinulle läheisen henkilön entisen pään sisällä tai onko se sinun mielikuvitus pään sisäpuolisen pään sisäpuolella

tode kirjoitti:

"tollo stupido, number one"
sinuna suhtautuisin tosissani sosiaali-sedän huomautuksiin... ja anteeksi vain, mutta hiukan kyllä ihmettelen ammatinvalintaasi ja epäilen taitoasi käsitellä ns. "vaikeita asiakkaita".

>>>sinuna suhtautuisin tosissani sosiaali-sedän huomautuksiin>ja anteeksi vain, mutta hiukan kyllä ihmettelen ammatinvalintaasi ja epäilen taitoasi käsitellä ns. "vaikeita asiakkaita".

numero uuno kirjoitti:

missäs se mielikuvitus vastaanotto sijaitsee
voisitko antaa edes hiukan paikkakunta tietoa
onko se mahdollisesti sinun pään sisäpuolella vai sinun sivupersoonan pään sisällä tai kenties jonkun jo kuolleen sinulle läheisen henkilön entisen pään sisällä tai onko se sinun mielikuvitus pään sisäpuolisen pään sisäpuolella

vastaanotolle, siellä ei sivupersoonia päästetä sisälle, ne jätetään eteiseen odottelemaan.

;pp, kirjoitti:

eikös keskustelua käydä yleisellä tasolla, yhdestäkään asiakkaastani en ole maininnut sanaakaan.
Vai pystytkö yksilöimään tai perustelemaan väitteesi jotenkin?
Näistä tai esm, huumevieroitus hoidoista käydään keskustelua yleisillä foorumeillakin ja mitähän tarkoitat tuolla "diagnooseillasi"?

diagnoosit ovat varsin arvokkaita ja varsinkin ko. sairauksiin liittyvät todistukset. Minusta jokaisen joille :pp. on maksutta, ilman omanvoiton pyyntiä tällaisen lausunnon antanut, tulisi olla eritysen kiitollinen. Lausunnot ovat kaikkien, joille ne on osoitettu vapaasti asianosaisten tulostettavissa ja edelleen toimitettavissa asiakirjojen liitteena esimerkiksi eläkelaitoksille.

Minä arvostan :pp.:n suorittaman uhrautuvan työn erittäin korkealle.

Toivotan onnea ja menestystä kaikille onnettomille!

"palstalla on joku ateisti-hihhuli, joka yrittää kivenkovaa väittää, että ateismi=agnostismi......"

Miksi et uskalla keskustella asiasta suoraan minun kanssani, vaan juokset pakoon kuin mikäkin rääpäle. Pelkäätkö että saat taas turpaan?

Jostakin syystä tämä on ylitsepääsemätön asia.

Teismi = Usko jumaliin
A-teismi = ei-teismi tai ehkä paremmin tajuttavissa ilman-teismiä (kuten asymmetrinen kappale on kappale, jolla ei ole symmetriaa, ts. ilman symmetriaa tai ei-symmetrinen).

Eli ateisti on henkilö, joka on ilman teismiä eli uskoa jumaliin.

Agnostismi on taas tietofilosofinen käsite, jonka mielestä tietoa ei ole olemassa tai jos on, niin siihen ei päästä käsiksi.

A = kieltosana
Gnossis = tieto
--> A-Gnossis = ei-tietoa tai ilman tietoa.

===========
"Minua ei huolestuta mitä en ymmärrä Raamatusta, minua huolestuttaa se, mitä ymmärrän."
- - Mark Twain

[email protected]

Jason Dax kirjoitti:

Jostakin syystä tämä on ylitsepääsemätön asia.

Teismi = Usko jumaliin
A-teismi = ei-teismi tai ehkä paremmin tajuttavissa ilman-teismiä (kuten asymmetrinen kappale on kappale, jolla ei ole symmetriaa, ts. ilman symmetriaa tai ei-symmetrinen).

Eli ateisti on henkilö, joka on ilman teismiä eli uskoa jumaliin.

Agnostismi on taas tietofilosofinen käsite, jonka mielestä tietoa ei ole olemassa tai jos on, niin siihen ei päästä käsiksi.

A = kieltosana
Gnossis = tieto
--> A-Gnossis = ei-tietoa tai ilman tietoa.

===========
"Minua ei huolestuta mitä en ymmärrä Raamatusta, minua huolestuttaa se, mitä ymmärrän."
- - Mark Twain

[email protected]

miksi tarvitaan termi ilmoittamaan jonkin puuttumista. Yleensähän ilmaistaan se, mitä ajatellaan, mitä pidetään tärkeänä, mihin uskotaan. Miksi on tarvittu uskon puuttumisen ilmaisemista ( kreikan kielen a-kieltotavun avulla )?

Onko olemassa virallisesti sanoja, joilla ilmaistaan jonkin puuttumista, mutta jotka eivät liity uskontoihin? Mainitsemasi agnostisismi liittyy sekin uskontoihin.

Tämä on hyvin naiivi esimerkki, mutta ehkä se, mitä ajan takaa, tulee näin selväksi. En erikoisemmin pidä formulakisoista niiden aiheuttaman ilmansaatumisen, bensiininkulutuksen yms. syiden vuoksi. Tulisiko minun ilmoittaa tapaamilleni formulakisojen innokkaille seuraajille, että itse olen aformulisti näistä ja näistä syistä? Edesauttaisiko se keskustelun sujumista heidän kanssaan? Kannattaisko minun mennä mielipiteineni keskustelemaan formuloista formula-aiheisille palstoille ja yrittää muuttaa muiden mielipiteitä formulavastaisemmiksi? Eikö se olisi minun velvollisuuteni, koska olen mielipiteineni tietenkin oikeassa?

Verna kirjoitti:

miksi tarvitaan termi ilmoittamaan jonkin puuttumista. Yleensähän ilmaistaan se, mitä ajatellaan, mitä pidetään tärkeänä, mihin uskotaan. Miksi on tarvittu uskon puuttumisen ilmaisemista ( kreikan kielen a-kieltotavun avulla )?

Onko olemassa virallisesti sanoja, joilla ilmaistaan jonkin puuttumista, mutta jotka eivät liity uskontoihin? Mainitsemasi agnostisismi liittyy sekin uskontoihin.

Tämä on hyvin naiivi esimerkki, mutta ehkä se, mitä ajan takaa, tulee näin selväksi. En erikoisemmin pidä formulakisoista niiden aiheuttaman ilmansaatumisen, bensiininkulutuksen yms. syiden vuoksi. Tulisiko minun ilmoittaa tapaamilleni formulakisojen innokkaille seuraajille, että itse olen aformulisti näistä ja näistä syistä? Edesauttaisiko se keskustelun sujumista heidän kanssaan? Kannattaisko minun mennä mielipiteineni keskustelemaan formuloista formula-aiheisille palstoille ja yrittää muuttaa muiden mielipiteitä formulavastaisemmiksi? Eikö se olisi minun velvollisuuteni, koska olen mielipiteineni tietenkin oikeassa?

Tietyissä aiheissa ja tilaisuuksissa on hyvä antaa perusilmiöille nimi. Esim, hiusten puuttumista kutsutaan kaljuudeksi, valon puuttumista pimeydeksi ja lämmön puuttumista kylmyydeksi.

Olisihan ihan hyvä, jos saataisiin vähän enemmän moderneja termejä, mutta yleensä filosofisilla termeillä on kreikkalaisia tai latinalaisia nimiä. Ja koska ennen oli ennen ja nykyään on nykyään, niin tulee ongelmia tiettyjen termien käytöstä.

"Miksi on tarvittu uskon puuttumisen ilmaisemista ( kreikan kielen a-kieltotavun avulla )?"

Koska maailmassa on niitä, jotka uskovat jumaliin, ja niitä, jotka eivät usko jumaliin. Nämä kaksi ihmisryhmää ovat keskustelleet asioista ja halunneet keskustelussa käytettäviä termejä.

"Tulisiko minun ilmoittaa tapaamilleni formulakisojen innokkaille seuraajille, että itse olen aformulisti näistä ja näistä syistä?"

Sain kuvan, että vastustat formuloita. Tällöin osuvampi termi olisi anti-formulisti.

"Edesauttaisiko se keskustelun sujumista heidän kanssaan?"

Keskustelun sujuminen riippuu mielestäni paljon enemmän keskustelijoista, kuin heidän nimikkeistään.

"Kannattaisko minun mennä mielipiteineni keskustelemaan formuloista formula-aiheisille palstoille ja yrittää muuttaa muiden mielipiteitä formulavastaisemmiksi?"

En tiedä kannataisiko se, mutta voithan käydä ilmoitamassa oman kantasi asiaan.

"Eikö se olisi minun velvollisuuteni, koska olen mielipiteineni tietenkin oikeassa?"

On eriasia, onko väite oikea vai perusteltu. Jos voit perustella väitettäsi, mielestäni voit sen myös esittää. Mikään väite ei ole oikea vain koska väitteen tekijä niin sanoo.

===========
"Minua ei huolestuta mitä en ymmärrä Raamatusta, minua huolestuttaa se, mitä ymmärrän."
- - Mark Twain

[email protected]

Jason Dax kirjoitti:

Tietyissä aiheissa ja tilaisuuksissa on hyvä antaa perusilmiöille nimi. Esim, hiusten puuttumista kutsutaan kaljuudeksi, valon puuttumista pimeydeksi ja lämmön puuttumista kylmyydeksi.

Olisihan ihan hyvä, jos saataisiin vähän enemmän moderneja termejä, mutta yleensä filosofisilla termeillä on kreikkalaisia tai latinalaisia nimiä. Ja koska ennen oli ennen ja nykyään on nykyään, niin tulee ongelmia tiettyjen termien käytöstä.

"Miksi on tarvittu uskon puuttumisen ilmaisemista ( kreikan kielen a-kieltotavun avulla )?"

Koska maailmassa on niitä, jotka uskovat jumaliin, ja niitä, jotka eivät usko jumaliin. Nämä kaksi ihmisryhmää ovat keskustelleet asioista ja halunneet keskustelussa käytettäviä termejä.

"Tulisiko minun ilmoittaa tapaamilleni formulakisojen innokkaille seuraajille, että itse olen aformulisti näistä ja näistä syistä?"

Sain kuvan, että vastustat formuloita. Tällöin osuvampi termi olisi anti-formulisti.

"Edesauttaisiko se keskustelun sujumista heidän kanssaan?"

Keskustelun sujuminen riippuu mielestäni paljon enemmän keskustelijoista, kuin heidän nimikkeistään.

"Kannattaisko minun mennä mielipiteineni keskustelemaan formuloista formula-aiheisille palstoille ja yrittää muuttaa muiden mielipiteitä formulavastaisemmiksi?"

En tiedä kannataisiko se, mutta voithan käydä ilmoitamassa oman kantasi asiaan.

"Eikö se olisi minun velvollisuuteni, koska olen mielipiteineni tietenkin oikeassa?"

On eriasia, onko väite oikea vai perusteltu. Jos voit perustella väitettäsi, mielestäni voit sen myös esittää. Mikään väite ei ole oikea vain koska väitteen tekijä niin sanoo.

===========
"Minua ei huolestuta mitä en ymmärrä Raamatusta, minua huolestuttaa se, mitä ymmärrän."
- - Mark Twain

[email protected]

En kylläkään itse vastusta formulakisoja, vaikka esitinkin asiat aika kärjistäen. Tarkoitus vain oli minämuotoisella yksinkertaisella esityksellä tehdä selväksi asia, jota ajoin takaa. En tosin käy formulakisoja katsomassa paikan päällä, mutta televisosta saatan katsellakin.

Olin jokin aika sitten kuuntelemassa esitystä, jossa puhuttiin tavoista säästää energiaa. Jotkin ehdotuksista olivat aika simppeleitä: Kun suihkussa ollessaan saippuoi itseään tai pesee hiuksiaan, niin tulee sulkea hana, ettei vettä sinä aikana tule. Sanoin, että eikö pitäisi puuttua myös isompiin asioihin ja vaikka vähentää autokilpailuja. Naispuolinen esitelmänpitäja huomautti silloin, että autokilpailut ovat sen verran pyhä asia, että ei niihin voi puuttua. Ei auta muu kuin säästää pienisssä asioissa. No, tämä selityksenä sille, miksi tuli puhutuksi formulakisoista.

Muuten jos kylmyys on lämmön puuttumista, niin eikö lämpö ole kylmyyden puuttumista, vai onko tähän jokin vitsi kätkettynä?

Kirjoitin: "Eikö se olisi minun velvollisuuteni, koska olen mielipiteineni tietenkin oikeassa?" Ironinen heitto. Varmaan huomasitkin.

"Minua ei huolestuta se, mitä en ymmärrä Raamatusta, minua huolestuttaa se, mitä ymmärrän." Mikä tuossa elämäänsä pettyneen Mark Twainin lausahduksessa on niin erikoista, että haluat sen joka viestisi jälkeen toistaa?

Verna kirjoitti:

En kylläkään itse vastusta formulakisoja, vaikka esitinkin asiat aika kärjistäen. Tarkoitus vain oli minämuotoisella yksinkertaisella esityksellä tehdä selväksi asia, jota ajoin takaa. En tosin käy formulakisoja katsomassa paikan päällä, mutta televisosta saatan katsellakin.

Olin jokin aika sitten kuuntelemassa esitystä, jossa puhuttiin tavoista säästää energiaa. Jotkin ehdotuksista olivat aika simppeleitä: Kun suihkussa ollessaan saippuoi itseään tai pesee hiuksiaan, niin tulee sulkea hana, ettei vettä sinä aikana tule. Sanoin, että eikö pitäisi puuttua myös isompiin asioihin ja vaikka vähentää autokilpailuja. Naispuolinen esitelmänpitäja huomautti silloin, että autokilpailut ovat sen verran pyhä asia, että ei niihin voi puuttua. Ei auta muu kuin säästää pienisssä asioissa. No, tämä selityksenä sille, miksi tuli puhutuksi formulakisoista.

Muuten jos kylmyys on lämmön puuttumista, niin eikö lämpö ole kylmyyden puuttumista, vai onko tähän jokin vitsi kätkettynä?

Kirjoitin: "Eikö se olisi minun velvollisuuteni, koska olen mielipiteineni tietenkin oikeassa?" Ironinen heitto. Varmaan huomasitkin.

"Minua ei huolestuta se, mitä en ymmärrä Raamatusta, minua huolestuttaa se, mitä ymmärrän." Mikä tuossa elämäänsä pettyneen Mark Twainin lausahduksessa on niin erikoista, että haluat sen joka viestisi jälkeen toistaa?

Mitä anteeksi antamatonta pahaa minä olen tehny kun sinut tänne olen karkoittanut. Ateistit tuntee muuten siitä kun he liikkuvat alasti. Eivät nimittäin usko tuohon Raamatun syntiinlankeemus kertomukseen.

Olenpa tehnyt kuinka pahaa tahansa rohkenen pyytää sinulta nöyrimmästi anteeksi ja toivon sinun palaavan sijallesi.

Nimimerkki: Kaapu&Mopo

Tiehöylä kirjoitti:

Mitä anteeksi antamatonta pahaa minä olen tehny kun sinut tänne olen karkoittanut. Ateistit tuntee muuten siitä kun he liikkuvat alasti. Eivät nimittäin usko tuohon Raamatun syntiinlankeemus kertomukseen.

Olenpa tehnyt kuinka pahaa tahansa rohkenen pyytää sinulta nöyrimmästi anteeksi ja toivon sinun palaavan sijallesi.

Nimimerkki: Kaapu&Mopo

minua minnekään. Liikuskelen milloin missäkin tällä isolla Uskontopalstalla. Jos jossakin on mielenkiintoisia keskusteluja, niin kuin nyt tällä Ateismipalstalla, niin saatan jäädä pitemmäksikin aikaa. Minulla ei ole mitään varsinaista sijaa, jonne olisi tarve tai pakko palata.

>>>Että ihminen on kuitenkin itse "syyllinen" omaan häpeäänsä. En tarkoita tätä syyllistämisenä, vaan sen totenapitämisenä, että, kun ihminen tekee jotain väärin, on aivan luonnollista että hän tuntee häpeää.

:pp. kirjoitti:

>>>Että ihminen on kuitenkin itse "syyllinen" omaan häpeäänsä. En tarkoita tätä syyllistämisenä, vaan sen totenapitämisenä, että, kun ihminen tekee jotain väärin, on aivan luonnollista että hän tuntee häpeää.

Vaan enmmänkin yksilökohtaisesti, minun ja sinun, meidän kaikkien kohdalla.

Muuten, on olemassa sanonta jonka mukaan ne jotka tietävät vähiten, ovat kaikkein onnellisimpia. tai siis, miten sen nyt sitten ottaa :)

111 kirjoitti:

Vaan enmmänkin yksilökohtaisesti, minun ja sinun, meidän kaikkien kohdalla.

Muuten, on olemassa sanonta jonka mukaan ne jotka tietävät vähiten, ovat kaikkein onnellisimpia. tai siis, miten sen nyt sitten ottaa :)

mutta sehän on kuitenkin kaiken lähtökohta kun te uskovaiset alatte häpeästä ja synnistä puhua, siihenhän te aina vetoaatte niistä puhuttaessa?

>>Muuten, on olemassa sanonta jonka mukaan ne jotka tietävät vähiten, ovat kaikkein onnellisimpia. tai siis, miten sen nyt sitten ottaa :)