Suoraansanottuna olen todella ahdistunut työpaikkani nykymeiningistä. Miellä on pieni huoltoasema/ravintola. Työntekijöitä 5-7 riippuen vuodenajasta. Keittiön kokit ovat nyt jo parin vuoden ajan olleet joko mallia: a) rapulassa saikulla ja sen jälkeen ehkä masennussaikulla b) yöllä pelastustehtävissä VPK:ssa ja päivät saikulla. Olen yrityksessä vain työntekijä eli en ole yrittäjä. Itse olen aina sairaspäiväni vaihtanut jonkun muun kanssa vapaisiin myöhemmin ettei kukaan ole joutunut minun takiani kärsimään liikatöistä. Mutta voi kristus että mulla pännii kun nyt tätä on jatkunut jo näin kauan ja muut saavat sitte painaa niskalimassa kun paikkaavat toisten saikkuja. Yrityksen omistajat on jo ihan lopussa tämän asian kanssa ja maksavat vielä sitten sairaspäivärahat näillä lusmuille. Minusta tämä ei mene oikein. Sanokaa nyt hyvät ihmiset että onko kellään vastaavia kokemuksia ja mitä olette mieltä tämmösestä. Nyt tietenkin hyysäys-yhteiskunnan hedelmät alkavat pitämään älämölöä, mutta on mulla teillekin viesti: Mietiikää mitä on työmoraali tai moraali yleensäkin. Tunnetko edes pientä pistoa sydämmessäsi kun varastat työpaikaltasi ja toiset menettävät vapaansa omien perheidensä kanssa sinun lusmuilusi takia.
Sairaslomalaiset kaatavat työpaikkani
tunnollinen työläinen
6361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei muuta kuin YT-neuvottelut pystyyn taloudelisten ja tuotannollisten syiden perusteella. Toinen tapa on ottaa käyttöön tulospalkkaus jossa palkka muodostuu pienehkön peruspalkan lisäksi toteutuneesta tehdystä työstä jossa. Esim. työvuoron laskutuksesta jaetan jokin osa vuoroon osallistuneiden kesken.
no maksetaanko sitten saikkulaisille sairasloman ajalta vain sitä pientä peruspalkkaa? eihän tässä riko lakia?
Ei tuollaisista pummeista ole kuin haittaa.
Itse olen nyt yrittäjä, mutta työntekijäkokemustakin on parikymmentä vuotta. Paradoksaalista kyllä, vaikka pikkaisen pulleampia syytetään terveytensä pilaajina ja muutenkin esitetään julmaa pilkkaa heidän fyysisistä ominaisuuksistaan, niin kyllähän moni firma olisi syvällä hötössä, jos niiden toimivuus olisi urheilevien adonisten ja timmikroppaisten mimmien käsissä. On jatkuva kilpailurumba ja venähdysten ja muiden kremppojen kavalkadi. Muut hoitaa näiden pomppijoiden työt ja työtahti saa sitten lopulta ahkerimmat oireilemaan joko henkisesti tai ruumiillisesti. Sitten onkin helppo narsistien heittää lokaa näiden tunnollisten päälle.
Kumma kyllä monet työnantajat ihailevat tällaisia sportteja (ilmeisesti imagollisista syistä), mutta eivät katso sitä, mikä porukka on tuloksen takana.
Ja sitten sitä "minäminäminä potkin ja lätkin" ja pomot on kuin spanielit...
Yhtään urheilijaa en töihin ota. Mieluummin vaikka tuurijuopon, kun niillä joskus hirttää työhalukin joskus kiinni.
Työhaastattelun yksi osa on cooper, ja minimitulos millä on tähän taloon päästy töihin on 2900 metriä. Ja olen tyytyväinen, urheilijat ovat kaikkein terveimpiä!
Erikoisia työhaastatteluja nro 2. Monille on ehdotettu nro ykköstäkin.
Ihan kiva pärjätä noinkin, tekijöiden kanssa tulos olisi huomattavasti parempi.
Itse juoksisin 1500 metriä (polvet paskana), mutta onneksi työssä käytetään yleensä päätä ja käsiä. Jaloillakin onneksi pääsee vaikka - hmmmmm - kauas.