Uskovaisten mukaanhan "tosi-uskovainen" pääsee taivaaseen, sinne jumalan rinnalle tai jopa osaksi itse jumalaa? Noh, me ateistit sitten päädytään sinne hieman vähemmän kivaan mestaan, mutta ei siitä sen enempää.
Eli kun siis true-hihhuli kuolee, pitäisi muiden tosi-uskovaisten olla asiasta iloisia? Tosi-uskovaisen äidin 12v poika jää rekan alle, iloitkaamme? Poika on nyt jumalan luona ja ennen kaikkea, jumalan suuren suuri suunnitelma on taas käynyt toteen. Eihän kerran mitään voi sattua ilman, etteikö jumala olisi niin päättänyt käyvän?
1600 luvulla EP:llä kasakoilla oli tapana pelotella paikallista väestöä mitä erinäisin kidutus menetelmin. Raskaana olleet naiset pistettiin killumaan naruun ja hakattiin kuumilla kepeillä kunnes saivat keskenmenon.
Eikös olekin kivaa, kun nuo syntymättömät lapset pääsivät jumalan luokse? Iloitkaamme siitä?
Meidän tulee myös iloita niiden muutamien kymmenien puolesta, jotka kasakat laittoivat elävältä uuniin kitumaan ja kuolemaan. Tuska ja kipu lienee sellaista ettei taviksen mielikuvitus riitä,. mutta iloitkaamme koska muutama minuutti kuumassa uunissa ei ole mitään, nämä ihmiset pääsivät jumalan luokse.
Miksi myöskään surisimme sitä 14v tyttöä joka raiskattiin ja jota kidutettiin parin päivän ajan. Olkaamme iloisia ja riemuitkaamme, koska tyttö lienee nyt siellä jumalan vierellä.
Jos totta puhutaan, jokainen kuolema olkoon iloinen ja riemun asia. Mitä sillä on väliä koska ja miten kuolee, jumalan rinnalle pääsee, joten kuoleminen on siis jotakuinkin yksi ja paskan hailea?
Minä mielummin iloitsen elämästä ja sen ainutlaatuisuudesta.
Eli kun siis true-hihhuli kuolee, pitäisi muiden tosi-uskovaisten olla asiasta iloisia? Tosi-uskovaisen äidin 12v poika jää rekan alle, iloitkaamme? Poika on nyt jumalan luona ja ennen kaikkea, jumalan suuren suuri suunnitelma on taas käynyt toteen. Eihän kerran mitään voi sattua ilman, etteikö jumala olisi niin päättänyt käyvän?
1600 luvulla EP:llä kasakoilla oli tapana pelotella paikallista väestöä mitä erinäisin kidutus menetelmin. Raskaana olleet naiset pistettiin killumaan naruun ja hakattiin kuumilla kepeillä kunnes saivat keskenmenon.
Eikös olekin kivaa, kun nuo syntymättömät lapset pääsivät jumalan luokse? Iloitkaamme siitä?
Meidän tulee myös iloita niiden muutamien kymmenien puolesta, jotka kasakat laittoivat elävältä uuniin kitumaan ja kuolemaan. Tuska ja kipu lienee sellaista ettei taviksen mielikuvitus riitä,. mutta iloitkaamme koska muutama minuutti kuumassa uunissa ei ole mitään, nämä ihmiset pääsivät jumalan luokse.
Miksi myöskään surisimme sitä 14v tyttöä joka raiskattiin ja jota kidutettiin parin päivän ajan. Olkaamme iloisia ja riemuitkaamme, koska tyttö lienee nyt siellä jumalan vierellä.
Jos totta puhutaan, jokainen kuolema olkoon iloinen ja riemun asia. Mitä sillä on väliä koska ja miten kuolee, jumalan rinnalle pääsee, joten kuoleminen on siis jotakuinkin yksi ja paskan hailea?
Minä mielummin iloitsen elämästä ja sen ainutlaatuisuudesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletkohan nyt varmasti käsittänyt kristinuskon olemuksen aivan oikein?
Uskovaisten suosikin teesejä lainatakseni; tällä elämällä ei ole merkitystä, koska seuraava lomakohde on ikuisuus jumalan kanssa.
Uskovat ovat luullakseni, (pienen otannan kautta) yhtä inhimillisiä kuin ateistitkin kuoleman suhteen. Maallisessa elämässä koetut asiat jättävät voimakkaat tunteet
varsinkin läheisistä. Mutta on myös heitä/meitä, jotka lievittävät, jopa peittävät kipua vaihtamalla taajuutta maallisesta hengelliseen, samaistumalla kuolevaan ja herättämällä samalla toivoa jälleen näkemisestä. Me maallisessa elämässä elämme ajassa, mutta on olemassa myös ikuisuus, jota edustaa myös kosmos.
On kuitenkin aina yhtä surullista kuulla kuolemasta, varsinkin kun läheinen ihminen, persoona, yksilö lakkaa olemasta. Hänestä jää vain muisto tässä ajassa. Oma rakastava äiti on varmasti jokaiselle erityisen voimakas tässä suhteessa. Hänessä olet kasvanut, hänestä olet tullut tähän maailmaan.
tavallaan aika omituista, etteivät useammat uskovaiset tee itsemurhaa :DD
Elämä on Jumalan lahja, eikä ihmisen sovi siksi tappaa itseään. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, siksi toisen tai itsensä vahingoittaminen on niin paha juttu.
pöh. uskovaisilla on niin helppoa. kaikkeen voi vastata: koska jeesus sanoi niin tai koska jumala teki niin.
mutta eihän se tavallaan ole vahingoittamista, jos voi sen jälkeen paljon paremmin?
>>>hmm
Kirjoittanut: teletappityttö / Eilen / klo 20:11
tavallaan aika omituista, etteivät useammat uskovaiset tee itsemurhaa :DD
Siinä tapauksessa aika paskajuttu sotiemme veteraaneille. Taisi mennä siinä ihan tosiuskovaisiakin pannuhuoneen puolelle...
murtuvatkaan elämän kuorman alla! Elämä on niin raskasta! Mutta Paavali sanoo: " Maailma on sinun jos sinä kuulut Kristukselle." Silloin Elämä on sinun.Sinä pystyt hallitsemaan sitä. Sinä pystyt selviämään elämässä, koska sinä osaat elää.
Eikä vain elämä,vaan myös kuolema on sinun. Kuinka moni pystyy hallitsemaan kuolemaa? Eikö tuo ole vähän liikaa sanottu?
Ei se ollut. Jos olet uskova,voit katsoa kuolemaa silmästä silmään ja vilkuttaa sille. Niinpä en pelkääkään kuolemaa vaan tulen kuolinvuoteellani vilkuttamaan sille koska olenhan lähdössä matkalle -- kotimatkalle. :)
Kristinusko, huolimatta siitä, että ahdasmieliset ja tietämättömät ihmiset ovat pilkanneet ja ivanneet sitä, on tosi järkevä uskonto. Se ei ehkä tyydytä itsekeskeistä ihmistä, jonka harrastus elämässä rajoittuu päivisin toimistoonsa ja öisin klubiinsa. Se ei voi tyydyttää sellaisia ihmisiä, jotka luulevat, että he sammuvat kuin kynttilä elämän päättyessä, jonka jälkeen ei ole enää mitään muuta. Mutta se tyydyttää ihmistä, joka tietää, että elämällä on jokin tarkoitus ja että sitä kannattaa elää. Ja jos elämä on elämisen arvoinen, niin seurauksena on, että kannattaa myös elää elämänsä hyvin.
Kun uskomme Jumalaan, niin siinä avautuu meille täysin myös elämän henkinen puoli. Uskovainen ei tunne sanaa "kuolema", vaan elämä jatkuu. Kun me laskemme elottoman ruumiin hautaan, me emme lausu mielessämme jäähyväisiä, koska tiedämme, että rakkaamme ei ole suinkaan kuollut.
Ja tiedämme myös sen, että vielä sekin aika koittaa, jolloin voimme puhua hänen kanssaan aivan samoin kuin ennenkin, kun meidänkin puhdistunut ja hienontunut sielu pääsee nauttimaan kaikesta siitä, "minkä Jumala on valmistanut niille, jotka Häntä rakastavat".