oleva keskustelu, kun on joutunut syntyjä syviä miettimään päänsä puhki maailman lopun tunnelmissa. Ei ole ollut ketään jakamassa ajatuksia, vain naljailuja ja kauhea paine mennä johonkin outoon uuteen paikkaan, mistä saisi vastauksia, kun kukaan ei ymmärrä siellä, mistä on yrittänyt hakea apua,(vaikka täällä on kerrottu kaikki aiemmin, mitä mulle on sit myöhemmin tapahtunut, miten saan näihin henkilöihin yhteyden?, tuntuu peliltä koko juttu). Uskooko tässä enää mihinkään? Ne keskustelut, kai niitä kävi henkimaailman kanssa, vaikka joku ne kai täällä kirjoitti tietämättä, mitä saa aikaiseksi. Läheiseni syyttävät lääkkeitä, jotka mulle vaihd., sillä uskoin, että mun olisi jätettävä kaikki entinen, lähdettävä livohkaan, mutta vastuuntunto, joka pakottaa hoitamaan asiat loppuun, pitää minut kiinni täällä, vaikka tulosta ei synnykään. Onko mun elämäni tilinteon aika, niin, miten voin kuvitella että tästä vielä selviää.
"Mieltä kohottavaa" tuo
alapuolella
2124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mistä kirjoitat?Olen käynyt näillä palstoilla vasta muutamanviikon ajan,enkä ole
tietoinen mitä on ollut.En kirjoita uteliaisuuttani,vaan ihan oikeasti tahdon kysyä.
Elämä ei ole peliä!Meillä ihmisinä on vain kaksi vaihtoehtoa:joko asetamme toivomme Jeesukseen taisitten elämme elämäämme erossa Hänestä-ja
iankaikkisuus määräytyy sen mukaan.
En tiedä,mitä sinulle on tapahtunut ja mitä elämässäsi on ollut-Jeesus tietää!
Hän voi auttaa,vielä sittenkin,vaikkahan itse emme sitä näkisi tällähetkellä.
Olin itse uskoontuloni jälkeen todella syvissä mietteissä monen asian
kanssa-koin,että olin niissä yksin-kävin läpi monenlaisia pelkoja ja epäilyksiäkin-
edes ystäväni,jotka olivat tulleet uskoon samoihin aikoihin,eivät ymmärtäneet
minua,mutta Jeesus ymmärsi ja auttoi minua ymmärtämään senkin,miten olin
sisäisesti rikkinäinen syntielämäni seurauksista johtuen ja miten ne vaikuttivat
elämääni vieläkin.
Jäin yksin,luovutin,mutta palasin takaisin ja sen jälkeen sisimmässäni alkoi
Jumalan eheyttämistyö-ilman sitä olisin pitänyt itseäni toivottomana,niinkuin
meinasi käydäkin,kun vertasin itseäni toisiin-tasapainoisempiin ja "hyviin" joilla
näytti elämässä olevan kaikki paremmin,kuin itselläni ja jostasyystä pidin heitä
Jumalallekin paremmin kelpaavina,kuin itseäni-oppiessani tuntemaan Jeesusta
syvemmin,aloin uskoa Hänen rakkauteensa myöskin itseäni kohtaan.
Siksi tahdon sinullekin sanoa,että Jumala voi auttaa-oli mitätahansa!