Vastustajamme syyttävät meitä ”materialisteiksi”. He syyttävät meitä kyllä moneksi muuksikin, mutta tämä nyt näyttää meillä taas nykyään olevan muodissa. Kaikilla näet ei ole tarpeeksi häikäilemättömyyttä väittää sosialisteja esim. ”anarkisteiksi”, sillä se sisältää siksi paksua ja kouraantuntuvaa vääristelyä. ”Jumalankieltäjäksi” leimaaminen ei myöskään vetele, koska porvarillisissakin on jo monta, jotka tahtovat tuon nimen omistaa muka edistysmielisyytensä merkiksi. Sen vuoksi ovat sosialidemokratiaa vastustavat ottaneet tavakseen kerätä kaiken vastenmielisyytensä yhteen sanaan ja sanoa: ”materialistit”, - sellaisella äänenpainolla, että kuulijat arvaisivat mielestään lisätä: ”hyi!” Mitä materialismi merkitsee, siitä eivät nuo syyttäjät enemmän kuin heidän kuuliansakkaan tavallisesti ole oikein selvillä, mutta sen he tietävät, että jotain hävytöntä sillä joka tapauksessa tarkotetaan.
Ne, jotka tietävät mitä materialismi on, puhuvat siitä kolmessakin eri merkityksessä. Erotetaan sekä tietopuolista että käytännöllistä materialismia ja edellistä vielä kahdenlaista, eivätkä nämä eri suunnat ole missään välittömässä yhteydessä keskenään.
Kun väitetään, niinkuin muuten viisaat miehet monasti ovat väittäneet, ettei maailmassa ole olemassa mitään muuta kuin ainetta, materiaa, niin se oppi on yhtä lajia materialismia. Sen opin mukaan ei ole olemassa mitään ”sielua”, ei mitään erikoisia ”henkisiä” ilmiöitä, jotka tavalla tai toisella eroaisivat aineellisesta, aistimilla havaittavasta, vaan on ainoastaan ainetta ja aineen liikuntoa. Ihminen esim. on vain tavallista monimutkaisempi kone, joka toimii, ajattelee, tuntee aivan koneellisesti. Ajatus, mielikuvitus, tunne, kaikki n.s. sielun toiminnat ovat vain aivoissa ja hermostossa tapahtuvaa pienimpäin aineosain, molekyylien liikuntoa. Aivot valmistavat ajatuksia niinkuin koneet tuotteitaan. Kun aivo-osaset liikkuvat määrätyllä tavalla syntyy aina määrättyjä ajatuksia. Ja jos ne tieteet, fysiikka ja kemia, jotka erikoisesti tutkivat pienempäin aineosain liikuntoja olisivat vain tarpeeksi pitkälle kehittyneet, voitaisiin ehkä – niin väittävät tämän opin kannattajat – tarkalleen kuvata, miten aivo-osaisten on täytynyt liikkua jonkun viisaan filosofin päässä hänen kirjoittaessaan syvämietteistä teostaan, jotta tuloksena on olleet juuri ne ajatukset ja kynänpiirrokset.
Onko tämä oppi nyt todenmukaista, paikkansapitävää, vai ei, se ei kuulu tähän; ainakin tavallisen yksinkertaisen ihmisen mielestä tuntuu se hieman hassahtavalta. Mutta ettei tuommoisella opilla ole kerrassaan mitään tekemistä sosialismin kanssa, sen luulisi olevan jokseenkin selvää. Sosialismihan on se luokkatietoisen köyhälistön omaksuma aate, että vallitsevan taloudellisen kurjuuden poistamiseksi on nykyisen yksityisomistukseen perustuva yhteiskuntajärjestelmä kumottava ja sijalle pantava tuotantovälineitten yhteisomistus, ja kun se päämäärä vain saavutetaan, niin sosialisteista on varmaan yhdentekevää, selitetäänkö maailman olevan ”ainetta” vai ”henkeä” tai vaikkapa tappuroita. Sosialidemokratia, joka on kansanliike, syvien rivien vapausliike, ei koskaan ole omaksunut eikä koskaan voisikaan omaksua sellaista materialistista oppia, mistä tässä on puhe. Se on syntynyt kirjanoppineiden keskuudessa, ja oppineiden sekä puoleksioppineiden päässä se vieläkin elää. Kansa ei yleensä missään ole sitä tuntenut eikä siitä piitannut sen vertaa, että olisi sille edes – hymyillyt.
Ne, jotka tietävät mitä materialismi on, puhuvat siitä kolmessakin eri merkityksessä. Erotetaan sekä tietopuolista että käytännöllistä materialismia ja edellistä vielä kahdenlaista, eivätkä nämä eri suunnat ole missään välittömässä yhteydessä keskenään.
Kun väitetään, niinkuin muuten viisaat miehet monasti ovat väittäneet, ettei maailmassa ole olemassa mitään muuta kuin ainetta, materiaa, niin se oppi on yhtä lajia materialismia. Sen opin mukaan ei ole olemassa mitään ”sielua”, ei mitään erikoisia ”henkisiä” ilmiöitä, jotka tavalla tai toisella eroaisivat aineellisesta, aistimilla havaittavasta, vaan on ainoastaan ainetta ja aineen liikuntoa. Ihminen esim. on vain tavallista monimutkaisempi kone, joka toimii, ajattelee, tuntee aivan koneellisesti. Ajatus, mielikuvitus, tunne, kaikki n.s. sielun toiminnat ovat vain aivoissa ja hermostossa tapahtuvaa pienimpäin aineosain, molekyylien liikuntoa. Aivot valmistavat ajatuksia niinkuin koneet tuotteitaan. Kun aivo-osaset liikkuvat määrätyllä tavalla syntyy aina määrättyjä ajatuksia. Ja jos ne tieteet, fysiikka ja kemia, jotka erikoisesti tutkivat pienempäin aineosain liikuntoja olisivat vain tarpeeksi pitkälle kehittyneet, voitaisiin ehkä – niin väittävät tämän opin kannattajat – tarkalleen kuvata, miten aivo-osaisten on täytynyt liikkua jonkun viisaan filosofin päässä hänen kirjoittaessaan syvämietteistä teostaan, jotta tuloksena on olleet juuri ne ajatukset ja kynänpiirrokset.
Onko tämä oppi nyt todenmukaista, paikkansapitävää, vai ei, se ei kuulu tähän; ainakin tavallisen yksinkertaisen ihmisen mielestä tuntuu se hieman hassahtavalta. Mutta ettei tuommoisella opilla ole kerrassaan mitään tekemistä sosialismin kanssa, sen luulisi olevan jokseenkin selvää. Sosialismihan on se luokkatietoisen köyhälistön omaksuma aate, että vallitsevan taloudellisen kurjuuden poistamiseksi on nykyisen yksityisomistukseen perustuva yhteiskuntajärjestelmä kumottava ja sijalle pantava tuotantovälineitten yhteisomistus, ja kun se päämäärä vain saavutetaan, niin sosialisteista on varmaan yhdentekevää, selitetäänkö maailman olevan ”ainetta” vai ”henkeä” tai vaikkapa tappuroita. Sosialidemokratia, joka on kansanliike, syvien rivien vapausliike, ei koskaan ole omaksunut eikä koskaan voisikaan omaksua sellaista materialistista oppia, mistä tässä on puhe. Se on syntynyt kirjanoppineiden keskuudessa, ja oppineiden sekä puoleksioppineiden päässä se vieläkin elää. Kansa ei yleensä missään ole sitä tuntenut eikä siitä piitannut sen vertaa, että olisi sille edes – hymyillyt.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko Otto Wille Kuusinen todella tuon kirjoittanut, tai joskus radiossa puhunut?
Eiks hän ollut se joka järjesti toverilleen vankireissun, silloin kun neukun suomalaisten kommunistien puolueessa oli erimielisyyksiä?
Miksi ihmeessä Stalin hänet valitsi? Luin jostain että Otto ei ollut Stalinin ensimmäinen valinta, mutta muita suomalaisia kommareita neukuissa ei oikein ollut koska ne oli jo vankileireillä.
Ehkä historia olisi ollut erilainen jos joku muu olisi tuohon tehtävään valittu
Tästä n.s. tieto-opillisesta materialismista on tarkasti erotettava toinen laji teoretista materialismia, n.s. historiallinen materialismi. Sitä sanotaan myös materialistiseksi historiankäsitykseksi, ja vielä parempi nimi sille on taloudellinen historiankäsitys. Sen opin mukaan näet taloudelliset olot ovat ihmiskunnan kaiken muun historian pohjana, taloudelliset tekijät s.o. tuotantovoimat, omistusolot, tuotantosuhteet y.m.s. vaikuttavat määräävinä tekijöinä kansain ja ihmiskunnan kehitykseen. Niin eivät ketkään yksityiset henkilöt, eivät suurimmatkaan kuninkaat ole koskaan toimillaan historian kulkuun mainittavasti vaikuttaneet, vaan tapahtuneiden suurten muutosten perimmäiset syyt ovat aina olleet yhteiskuntataloudellista laatua. Esim. Ranskan suuri vallankumous johtui välttämättömänä seurauksena silloisesta kapitalistisen talouskehityksen tilasta.
Tätä tieteellistä oppia on, kuten tiedämme, ensinnä esittänyt nerokas Karl Marx perinpohjaisten tutkimustensa tuloksena. Hänen jälkeensä taloudellinen historiakäsitys on saanut tiedemiesten joukossa paljon kannattajia, - vaikka tuskin kukaan heistä on opin johdonmukaisuudessa vielä Marxia voittanut, - ja koko uusin tutkimus taloustieteen ja historian filosofian alalla ilmeisesti yhä lähenee Marxin esittämää peruskäsitystä. Tässä ei ole tilaisuutta puuttua lähemmin kysymyksessä olevaan oppiin. Kuitenkin huomautettakoon lyhyesti, miten Marx taloudellisen historiankäsityksen valossa selittää uudemman ajan, nykyisen kapitalistisen talouskauden historiallista kehitystä. Kapitalismin kehittyessä kerääntyy pääoma vähitellen yhä harvempiin käsiin ja ihmiset jakaantuvat siten kahteen yhä jyrkemmin toisistaan eroavaan luokkaan, vähälukuisiin pääomaa omistaviin ja suunnattoman suureen työtä tekevään köyhälistöön. Koska näitten luokkain taloudelliset edut ovat kerrassaan vastakkaiset, käydään niitten kesken sovittamatonta luokkataistelua, joka lopulta on päättyvä siihen, että riistetty köyhälistö anastaa käsiinsä kaiken valtiollisen vallan. Samalla ovat yksityisomistukseen perustuvan kapitalistisen talouden omat sisäiset ristiriidat kehittyneet huippuunsa ja tehneet ihmiskunnan valtavan enemmistön etujen mukaisen tuotantovälineitten yhteisomistuksen välttämättömäksi. Yhteisomistuksen mukana on sitte koko muu sen pohjalle nojautuva yhteiskuntajärjestys muuttuva sosialistiseksi.
Kaiken tämän me tunnemme hyvin, sillä juuri tämä Marxin oppi muodostaa nykyisen sosialismin tieteellisen perustan. Sosialismi nojautuu siis taloudelliseen eli materialistiseen historiankäsitykseen, ja siinä merkityksessä me kaikki sosialistit olemme ”materialisteja”, että me tunnustamme tuon peruskäsityksen oikeaksi. Toisin sanoen me väitämme, että esim. kaiken nykyisen yhteiskunnallisen kurjuuden pohjimmaisena syynä ovat onnettomat talousolot, yksityisomistus, kurja kapitalistinen talousjärjestelmä. Ja me väitämme edelleen, että kaikki kurjuus pysyvästi häviää ainoastaan taloudellisten uudistusten kautta ja lopullisesti vasta silloin kun nykyinen talousjärjestelmä muutetaan sosialistiseksi ottamalla tuotannonvälikappaleet yksityisiltä yhteiskunnalle. Enempää kuin nämä ilmeiset tosiasiat ei kenenkään materialistisesta historiankäsityksestä tarvitsekaan tietää voidakseen olla kunnon sosialisti, ja juuri tämän kouraantuntuvan, helposti käsitettävän totuutensa vuoksi onkin tuo alkuaan tieteellinen (tosin syvien rivien aina hämärästi tajuama) oppi voinut tulla sellaisen suuren kansanliikkeen kuin sosialidemokratian omaksi. Se on köyhälistölle yhtä paljon kapitalistisen riistämisen kuin tieteenkin opettama.
Ja jos ketä haluttaa nimittää tätä ”materialismiksi”, niin olemme oikein pakanallisen piintyneitä materialisteja. Emmekä näe tässä materialistisessa käsityksessä mitään pahaa, vaan päinvastoin kaiken työtä tekevän kansan, jopa koko ihmiskunnan onnen avaimen. Vaikka samalla me huomautamme, että tällä järkevällä ”materialismilla” ei ole vähintäkään tekemistä sen viisaan filosofisen aine-opin kanssa, josta ensinnä oli puhe.
Et mainitse lähdettä. Arvelen sen olevan Kansan Päivälehden pääkirjoituksen.
Kuusista ei ammuttu Vaasan jäälle,Toiskallakin luisti sukset.Pieni tutustuminen kansamme lähihistoriaan tekee meille kaikille hyvää,Meillä on Kallen tapaisia kriitikoita, heille on ominaista luutuneet aatteet. Kallet eivät koskaan tee Kuusisesta historiallista henkilöä. Mikä minä olen Kalleja arvostelemaan? Minähän tein vain mielessäni Hitleristä historiallisen henkilön.
Filosofisen materialismin ja tavaranhankinnan ero tehtiin selväksi jo kauan sitten.Sokrates oli Ateenan markkinoilla,katsoessaan tarjontaa hän sanoi: Voi miten paljon maailmassa on tavaraa jota Sokrates ei tarvitse. Nykyisessä kaupassani kissanruokaosasto on suurempi,kuin kotikyläni osuuskauppa.
Lainauksesi kuulostaa enempi Tannerilta kuin Kuusiselta. Miten vaan. Pääasiaa et kuitenkaan korosta,pääasia on yhteisen hyvän jakaminen.Kapitalismi pystyy kaikkeen,paitsi yhteistä hyvää se ei osaa jakaa.
1906 s. 22-24
Ja aivan yhtä vähän myös sen materialismin kanssa, joka tässä kolmantena on otettava puheeksi. Sinä viimeisenä tähtenä tässä meidän materialistisessa kolminaisuusopissa on käytännöllinen eli toisella nimellä siveellinen materialismi. Se on hyvin helppotajuista oppia, joten sitä ei tarvitse pitkältä selittää. Aineellisten etujen takaa-ajaminen on ihmiselämässä parhain, korkein, jopa ainoa järkevä pyrintö – siinä sen opin sisällys. Eli sama asia käännettynä jokapäiväiselle porvarilliselle kielelle: kerää rahaa, tee kaikki vain kerätäksesi rahaa, sillä raha, ja sitä seuraavat makean leivän päivät, ne tässä maailmassa parasta ovat. – Tätä oppia ei tosin saarnata niin paljon kuin molempia ensin mainittuja, ei ainakaan niin alastomassa muodossa kuin tässä. Mutta sitä toteutetaan nykyaikana käytännössä hyvin paljon, äärettömän paljon, ja siksi sitä hyvin voi nimittää käytännölliseksi materialismiksi.
Kun sosialisteja syytetään materialisteiksi, tarkoitettanee sillä useimmiten juuri sitä, että he eivät pane mitään arvoa ylevämmille, henkisille riennoille. No, jos niinkin olisi, niin ei siinä ainakaan olisi mitään ihmeteltävää eikä paljon moitittavaakaan. Jos työmies, joka pitkän ikänsä on puolinälkäisenä raatanut ja reuhtonut ja kuluttanut voimansa ilottomassa kurjuudessa sekä työnsä hedelmistä nähnyt ”patruunansa” vuosi vuodelta pyylevöityvän, rikastuvan ja käyvän yhä kopeammaksi, niin, jos tällainen työmies sitte vanhoilla päivillään tulisi järkiinsä, alkaisi halata hänkin hanhenpaistia ja laiskan päiviä sekä mielisi kunnon porvarina ”oikein väärin kokoon kääriä”, - niin kukapa meistä tahtoisi häntä kivittää.
Mutta jos se sama mies olisi sosialismin kautta tullut järkiinsä, niin ei hän lähtisikään noin vaan yksinään ja itselleen ”kokoon käärimään”. Hän yhtyisi työlakkoon tovereittensa kanssa, jotta heidän yhteinen asemansa edes hiukankin paranisi, vaikka hän itse siten jäisikin vähemmälle osalle kuin ehkä yksin omaksi edukseen hommatessaan. Hän liittyisi työväenyhdistykseen, taistelisi vähäpätöisenä rinnan tuhansien muitten kanssa, jotta hänen luokkansa, koko köyhälistöluokan kurja tila edes vähänkin korjaantuisi. Hän huomaisi kyllä, ettei hän itse sillä tavoin koskaan ennätä rikastua, mutta hän seuraisi sittenkin toverejaan. ”Kerran tästä kylvöstä tulee rikaskin sato”, ajattelisi hän, kerran tuleville polville, ja silloin siitä lankeaakin täysi sato kaikille, jotka työtä tekevät”.
Tämä on taas sitä sosialistien ”materialismia”. Ja luulen, että se kyllä kelpaa elämänohjeeksi monelle niistä, jotka suurella siveellisellä kauhulla saarnaavat, miten ”sosialistit ovat vajonneet aineellisten harrastusten orjiksi”.
Mutta sosialismilla on korkeampikin päämäärä. Sivistys, ylhäisinkin sivistys, ylevimmät siveelliset pyrinnöt ja ihanimmat henkiset nautinnot kaiken kansan omaksi. Sitä vaatii sosialidemokratia. Ja senkin vuoksi se taistelee – aineellisten etujen puolesta. Sosialistit käsittävät, että kaikkien yhteiskunnan jäsenten taloudellinen hyvinvointi on ensimmäinen ehto, jotta kaikki korkeampi elämänsisällys saataisi koko kansan, köyhälistönkin omaksi. Mutta sosialistit kyllä muistavat aina, että aineellinen hyvinvointi on vain keino, ja siveellinen hyvinvointi, henkinen kukoistus, se elämän päämäärä. Sivistyksellä ei ole sen uskollisempaa eikä mahtavampaa puolustajaa kuin sosialidemokratia. Se täytyy jo kaikkien rehellisten vastustajiemme myöntää.
Vaikka ainoastaan rehelliset heistä sen myöntävät. Muut syyttävät materialisteiksi… Panevat pappinsa saarnaamaan, että ihmisen tulee vain kaitsea henkeään ja unohtaa halpa aineellisuus. Tietysti etupäässä köyhän ihmisen. ”Valistaa meitä”, sitä he kyllä lupaavat tehdä, mutta leipää, sitä meidän olisi rukoiltava taivaasta. ”Valistamalla” he juuri tahtovat kansan niin pimittää, että vasta heränneet taajat nuoret rivit luopuisivat ylevimmästä taistelusta mitä maailmassa on koskaan taisteltu: köyhälistöluokan vapaustaistelusta. Ja että he, valistajat, saisivat edelleenkin riistää ja mässätä.
Ketkä he? Poroporvarit kätyreineen, jotka itse ovat sivistyksen alentaneet kauppatavaraksi, vieläpä kavaltaneet halpahintaiseksi rihkamaksi, ja jotka itse eivät koskaan ole nähneet muuta puutetta kuin rahan ja vallan nälkää.