Sananlaskut:
18:12 "Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy,
mutta kunnian edellä käy nöyryys."
Jaakobin kirje:
4:6 "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän
antaa armon."
________________________________________
Kenellekään Raamattua tuntevalle ei liene jäänyt
epäselväksi, kumpaa Jumala meiltä ihmisiltä odottaa;
ylpeyttä vaiko nöyryyttä.
"Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää Hänen
sielunsa kauhistuu: ylpeitä silmiä, valheellista kieltä,.."
San. 6:16,17
Niin, Jumala vihaa ylpeitä silmiä, Hän on ylpeitä vastaan.
Jokaiselle Herran mielisuosiota ja Hänen armoaan
kaipaavalle on aivan välttämätöntä tulla sydämessään
nöyräksi ja omissa silmissään vähäiseksi.
Ellemme siihen suostu taipumaan, meitä odottaa
Sanan ilmoituksen mukaan kova ja armoton kohtalo:
Jumalan vanhurskaan vihan alle joutuminen ja
Hänen pelastavan armonsa ulkopuolelle jääminen.
En ole mikään nöyrän ihmisen esikuva, vaikka sen
tavoitteekseni kyllä hyväksynkin, Sanan mukaisesti:
onhan meidän hyvä totella Paavalin kehotusta Tiitukselle:
"Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon
opetuksesi puhdasta ja arvokasta" Tiit. 2:7
Eiköhän tälläkin palstalla jokaisen kirjoittajan olisi
aihetta harrastaa lisääntyvässä määrin pukeutumista
nöyryyteen ja armahtavaisuuteen. Kol. 3:12, 1.Piet. 5:5
18:12 "Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy,
mutta kunnian edellä käy nöyryys."
Jaakobin kirje:
4:6 "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän
antaa armon."
________________________________________
Kenellekään Raamattua tuntevalle ei liene jäänyt
epäselväksi, kumpaa Jumala meiltä ihmisiltä odottaa;
ylpeyttä vaiko nöyryyttä.
"Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää Hänen
sielunsa kauhistuu: ylpeitä silmiä, valheellista kieltä,.."
San. 6:16,17
Niin, Jumala vihaa ylpeitä silmiä, Hän on ylpeitä vastaan.
Jokaiselle Herran mielisuosiota ja Hänen armoaan
kaipaavalle on aivan välttämätöntä tulla sydämessään
nöyräksi ja omissa silmissään vähäiseksi.
Ellemme siihen suostu taipumaan, meitä odottaa
Sanan ilmoituksen mukaan kova ja armoton kohtalo:
Jumalan vanhurskaan vihan alle joutuminen ja
Hänen pelastavan armonsa ulkopuolelle jääminen.
En ole mikään nöyrän ihmisen esikuva, vaikka sen
tavoitteekseni kyllä hyväksynkin, Sanan mukaisesti:
onhan meidän hyvä totella Paavalin kehotusta Tiitukselle:
"Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon
opetuksesi puhdasta ja arvokasta" Tiit. 2:7
Eiköhän tälläkin palstalla jokaisen kirjoittajan olisi
aihetta harrastaa lisääntyvässä määrin pukeutumista
nöyryyteen ja armahtavaisuuteen. Kol. 3:12, 1.Piet. 5:5
Vastaukset 9
Vanhimmat
muistaa,meinaan jos olemme Herramme seuraajia ja lähettiläitä tässä maailmassa.
Elikkä eipä meillä mahtanut kellään olla omia ansioita kun Jeesus meidät pelasti ja puhdisti synneistämme uudestisynnyttämällä meidät elävään toivoon. Miksi me siis vaatisimme toisiltamme mitään, ikäänkuin se olisi meidän ansiomme ja parempia siltä osin.
Paavalihan kehottaa pitämään muita parempana, kuin itseään. Mutta sepäkään ei onnistu itse yrittämällä, vaan on myös Jumalan lahja totuudessa.
Kuitenkin tässä on alkuaskeleet sillä tiellä jos tahtoo:
29 Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
31 Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
32 Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.
Luin kirjan jossa kirjoittaja pyysi Jumalalta ; "Herra muuta minut"
Hän ei pyytänyt, Herra muuta tuo jota ei ymmärtänyt,
vaan pyysi;
"Herra muuta minut"
1.Kor. 4:7 "Sillä kuka antaa sinulle etusijan?
Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut?
Mutta jos olet sen saanut, niin miksi kerskaat,
ikäänkuin se ei olisi saatua?"
Ei meillä ole kenelläkään aihetta minkäänlaiseen kerskailuun
omassa itsessämme. Kristus on meidän ainoa kerskauksemme.
Hänen armostaan olemme saaneet ja armoa armon päälle.
Lainaamissasi Ef.kirjeen jakeissa on hyvin paljon opittavaa.
Tarvitsemme ylhäältä tulevaa viisautta, kun kehotamme ja
valvomme "toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme
rakkauteen ja hyviin tekoihin;" Heb. 10:24
on, totisesti.
Miten määrittelet ylpeän ja nöyrän?
Ilm.3:17,18
Sillä sinä sanot:Minä olen rikas,minä olen rikastunut,enkä mitään tarvitse.
etkä tiedä,että juuri sinä olet viheliäinen,kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
Minä neuvon sinua ostamaan Minulta kultaa,tulessa puhdistettua,että rikastuisit
ja valkeat vaatteet,että niihin pukeutuisit,eikä alastomuutesi häpeä näkyisi ja
silmävoidetta voidellaksesi silmäsi,että näkisit.
Matt.20:26-28
Näin älköön olko teillä keskenänne,vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo
suureksi tulla,se olkoon teidän palvelijanne ja joka teidän keskuudessanne
tahtoo olla ensimmäinen,se olkoon teidän orjanne,
niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi,vaan palvelemaan ja antamaan
henkensä lunnaiksi monen edestä.
Matt.18:3,4
Totisesti Minä sanon teille:ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi
ette pääse taivasten valtakuntaan.
Sentähden,joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi,se on suurin
taivasten valtakunnassa.
Matt.23:11,12
Joka itsensä ylentää,se alennetaan;ja joka itsensä alentaa,se ylennetään.
jotka eivät ole koskaan tulleet kohtaamaan itsessään ylpeyttä vaan näkevät itsensä
niin, niin nöyrinä.
Se keitä aloituksen tekijä sanoo ylpeiksi on aivan eri mikä on todellista ylpeyttä.
Sillä näin kun fariseukset Jeesuksellekin sanoivat:miksi ylennät itsesi Jumalaksi
niin tämän päivän fariseukset sanovat Jeesuksessa olevalle, miksi ylennät itsesi.
Ja Totuus on se niin kuin ei Jeesuskaan itseään ylentänyt niin eivät Hänen omansakaan
itseään ylennä, se on vain valheellisen ylpeän ihmisen omaa tulkintaa sanoa Jeesuksen
omasta miksi ylennät itseäsi.
Sillä tämäkin sana käy toteen, "joka itsensä alentaa se ylennetään" ja se on vain liikaa
niille jotka eivät itsensä alentamisen tielle ole koskaan lähteneet vaan ihmistä ylentävälle
tielle ovat astuneet.
Nimimerkki 'eräs lukija' laittoi tuossa edellä hyviä Raamatun paikkoja liittyen kysymykseesi.
Jatkan määritelmää lyhyesti ja omin sanoin:
Ylpeä korottaa itseään toisten edelle; hän tuo esille, mitä erinomaista HÄN on omassa ITSESSÄÄN tehnyt.
Nöyrä kiittää Jumalaa kaikesta hyvästä, mitä hän saanut osakseen. Hänelle kaikki hyvä on Jumalan armoa.
tarkentaa, 'keitä aloituksen tekijä sanoo ylpeiksi'?
En huomaa maininneeni nimeltä ketään yhdessä enkä erikseen ylpeäksi, en myöskään nöyräksi.
Sydämesi kovuus ja taipumattomuus tulee esille kommentissasi - se voisi olla sukua ylpeydelle...
Mitä jos alettaisiin kilpailla nöyryyden oppimisessa ja omaksumisessa?