Tällä ei sitten ole mitään tekemistä ateismin kanssa, kunhan vain huvikseni höpötän. Ja tätä juttua ei pidä ottaa kovin vakavasti...
Erehdyin pitkästä aikaa katsomaan joitain typeriä tv-sarjoja ja muistin pian, miksi en yleensä koskaan katsele sellaisia. Etenkin jotain realismia tavoittelevissa rikossarjoissa ärsyttää suuresti kaikki epärealistinen epäloogisuus.
Tässä esimerkkejä:
1. Peiliin katsominen
Oletteko koskaan huomanneet, miten tv-sarjoissa ihmiset aina katsovat peiliin oudossa vinossa kulmassa, niin että katsoja näkee sekä ihmisen että hänen peilikuvansa. Mutta kun se ihminen itse ei voi nähdä peilikuvaansa ollenkaan siitä kulmasta!
2. Vapaa parkkipaikka pääoven edessä.
Kun sarjan päähenkilöt ovat autolla menossa minne tahansa, niin rakennuksen pääoven edestä löytyy aina heti vapaa parkkipaikka - vilkkaasti liikennöidyssä ruuhkaisessa suurkaupungissa! Olen autoillut noin 20 vuotta eikä tuollaista vapaata parkkipaikkaa pääoven edessä ole vielä kohdalle osunut. Yleensä pitää kiertää kaikki lähikorttelit kolmeen kertaan, että löytää edes jonkun vapaan parkkipaikan, joka ei ole liian kaukana kohteesta.
3. Vapaa pöytä täydessä ravintolassa.
Tämä on tavallaan edellisen sovellus, mutta oletteko panneet merkille, miten tv-sarjoissa porukka menee täpötäyteen rokkibaariin, jonka lavalla soittaa bändi. Ja kas vain kun porukka löytää heti vapaan pöydän neljälle raflan parhaasta paikasta, josta on esteetön näköala soittolavalle? Siis ilman mitään varausta. Täpötäydestä ravintolasta, jonka lavalla soittaa joku suosittu rokkibändi. Jep, ihan varmasti...
4. Puheen mukaan vaimeneva taustamelu.
Tämä on jatkoa edelliseen. Oletteko huomanneet, miten se täydestä rokkibaarista parhaan vapaan pöydän heti löytänyt porukka osaa myös maagisesti säädellä paikan volyymitasoa?
Heti kun porukka alkaa keskustella keskenään, taustamelun äänentaso laskee montakymmentä desibeliä ja kaikki voivat keskustella keskenään vaivatta normaalilla puheäänellä ja jokainen saa selvää kaikesta mitä toiset sanovat, eikä kenenkään tarvitse huutaa toisen korvaan - vaikka siis istuvat muutaman metrin päästä lavasta, jolla melskaa äänekäs rokkibändi.
5. Tyhjät teollisuusrakennukset joita ei vartioida.
Oletteko huomanneet kuinka usein sarjan dramaattinen loppukohta tapahtuu jossain teollisuushallissa, joihin pääsee näköjään aina kävelemään vaivatta suoraan sisään, vaikka ne ovat täynnä (käynnissä olevia) arvokkaita koneita ja varastot pursuavat laatikoittain tavaraa. Mutta ainoatakaan työntekijää tai vartijaa ei ole koskaan missään, vaan paikka on tyhjä ja kaikki ovet lukitsematta ja siellä voi vapaasti juoskennella ja ammuskella ja sotkea kaikki ne varastolaatikot, tai sammutella ja käynnistellä niitä koneita.
Oletteko joskus yrittäneet kävellä yöllä sisään johonkin vastaavaan paikkaan? Ne on kuulkaas aidattu ja tiukasti lukossa ja siellä on hälyttimet ja vartiointiliikkeen työntekijät kiertelee ja jos siellä on käynnissä olevia koneita, niin siellä on aina myöskin työntekijöitä yövuorossa. Eip onnaa.
6. Virheetön meikki ja kampaus veteen putoamisen jälkeen.
Olettekos huomanneet, miten sarjan hahmot joskus putovat veteen, mutta heti vedestä noustuaan heillä onkin noin 2 min kuluttua taas kuivat vaatteet ja virheetön meikki ja kuivat hiukset virheettömässä kampauksessa? Ja ilman että he olisivat vaihtaneet vaatteita tai tehneet mitään muuta kuin seisseet siinä rannalla. Kokeilkaapa joskus itse miten hyvin onnistuu.
7. Yli-inhimillinen pidätyskyky.
Oletteko huomanneet miten sarjojen ihmiset eivät juuri koskaan käy vessassa, eikä heillä ole koskaan paskahätää. Jos tyyppi jää vaikkapa jumiin hissiin kahdeksi päiväksi, tai se on lukittuna mihin tahansa tilaan muutaman päivän, niin ei se sinä aikana kuse eikä paskanna. Ei siellä tilassa ole vessaa tai edes ämpäriä, eikä lattialle ilmesty mitään.
Nää havainnot minua mielentilasta riippuen aina joko huvittavat tai ärsyttävät. Etupäässä huvittavat.
Erehdyin pitkästä aikaa katsomaan joitain typeriä tv-sarjoja ja muistin pian, miksi en yleensä koskaan katsele sellaisia. Etenkin jotain realismia tavoittelevissa rikossarjoissa ärsyttää suuresti kaikki epärealistinen epäloogisuus.
Tässä esimerkkejä:
1. Peiliin katsominen
Oletteko koskaan huomanneet, miten tv-sarjoissa ihmiset aina katsovat peiliin oudossa vinossa kulmassa, niin että katsoja näkee sekä ihmisen että hänen peilikuvansa. Mutta kun se ihminen itse ei voi nähdä peilikuvaansa ollenkaan siitä kulmasta!
2. Vapaa parkkipaikka pääoven edessä.
Kun sarjan päähenkilöt ovat autolla menossa minne tahansa, niin rakennuksen pääoven edestä löytyy aina heti vapaa parkkipaikka - vilkkaasti liikennöidyssä ruuhkaisessa suurkaupungissa! Olen autoillut noin 20 vuotta eikä tuollaista vapaata parkkipaikkaa pääoven edessä ole vielä kohdalle osunut. Yleensä pitää kiertää kaikki lähikorttelit kolmeen kertaan, että löytää edes jonkun vapaan parkkipaikan, joka ei ole liian kaukana kohteesta.
3. Vapaa pöytä täydessä ravintolassa.
Tämä on tavallaan edellisen sovellus, mutta oletteko panneet merkille, miten tv-sarjoissa porukka menee täpötäyteen rokkibaariin, jonka lavalla soittaa bändi. Ja kas vain kun porukka löytää heti vapaan pöydän neljälle raflan parhaasta paikasta, josta on esteetön näköala soittolavalle? Siis ilman mitään varausta. Täpötäydestä ravintolasta, jonka lavalla soittaa joku suosittu rokkibändi. Jep, ihan varmasti...
4. Puheen mukaan vaimeneva taustamelu.
Tämä on jatkoa edelliseen. Oletteko huomanneet, miten se täydestä rokkibaarista parhaan vapaan pöydän heti löytänyt porukka osaa myös maagisesti säädellä paikan volyymitasoa?
Heti kun porukka alkaa keskustella keskenään, taustamelun äänentaso laskee montakymmentä desibeliä ja kaikki voivat keskustella keskenään vaivatta normaalilla puheäänellä ja jokainen saa selvää kaikesta mitä toiset sanovat, eikä kenenkään tarvitse huutaa toisen korvaan - vaikka siis istuvat muutaman metrin päästä lavasta, jolla melskaa äänekäs rokkibändi.
5. Tyhjät teollisuusrakennukset joita ei vartioida.
Oletteko huomanneet kuinka usein sarjan dramaattinen loppukohta tapahtuu jossain teollisuushallissa, joihin pääsee näköjään aina kävelemään vaivatta suoraan sisään, vaikka ne ovat täynnä (käynnissä olevia) arvokkaita koneita ja varastot pursuavat laatikoittain tavaraa. Mutta ainoatakaan työntekijää tai vartijaa ei ole koskaan missään, vaan paikka on tyhjä ja kaikki ovet lukitsematta ja siellä voi vapaasti juoskennella ja ammuskella ja sotkea kaikki ne varastolaatikot, tai sammutella ja käynnistellä niitä koneita.
Oletteko joskus yrittäneet kävellä yöllä sisään johonkin vastaavaan paikkaan? Ne on kuulkaas aidattu ja tiukasti lukossa ja siellä on hälyttimet ja vartiointiliikkeen työntekijät kiertelee ja jos siellä on käynnissä olevia koneita, niin siellä on aina myöskin työntekijöitä yövuorossa. Eip onnaa.
6. Virheetön meikki ja kampaus veteen putoamisen jälkeen.
Olettekos huomanneet, miten sarjan hahmot joskus putovat veteen, mutta heti vedestä noustuaan heillä onkin noin 2 min kuluttua taas kuivat vaatteet ja virheetön meikki ja kuivat hiukset virheettömässä kampauksessa? Ja ilman että he olisivat vaihtaneet vaatteita tai tehneet mitään muuta kuin seisseet siinä rannalla. Kokeilkaapa joskus itse miten hyvin onnistuu.
7. Yli-inhimillinen pidätyskyky.
Oletteko huomanneet miten sarjojen ihmiset eivät juuri koskaan käy vessassa, eikä heillä ole koskaan paskahätää. Jos tyyppi jää vaikkapa jumiin hissiin kahdeksi päiväksi, tai se on lukittuna mihin tahansa tilaan muutaman päivän, niin ei se sinä aikana kuse eikä paskanna. Ei siellä tilassa ole vessaa tai edes ämpäriä, eikä lattialle ilmesty mitään.
Nää havainnot minua mielentilasta riippuen aina joko huvittavat tai ärsyttävät. Etupäässä huvittavat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja sitten unta bolltsiin.
Eipä ole näin kesälomalla kiirettä koisimaan ja vanhurskauttaminen on hihujen heiniä, kuuluu toi tsadaq meikäläisellä osastoon evvk. Kuten kaikki hihujen hommelit aina ja iankaikkisesti. Rienausta.
Elokuva on toinen todellisuus, missä tapahtuu yliluonnollisia asioita. Juonen kannalta on tärkeä, ettei kuvaus ole dokumenttia, vaan se kantaa vähän kuin sarjakuvissa. Eli ylidramatisoidaan ja valehdellaan, se pitää jännitettä yllä. Katsoja on tottunut siihen, että esim. naarmut kasvoista häviävät muutamassa minuutissa etc. James Bondissa tulee ruumiita liukuhihnalta, mutta se ei vaikuta lainkaan henkisesti ammuskeloijoihin, vaan muuttuvat nopeasti toiseen maailmaan helliksi sankareiksi teurastuksen jälkeen. Esimerkkejä on varmasti niin paljon kuin mielikuvitusta riittää.
Ylen teemalta ja FST:ltä tulee vastapainoa jenkkihömpälle
Jep en edes muistanut laittaa kaikkea sitä epärealistista väkivaltaa. Tyyppi hakataan monen riskin miehen voimin perusteellisesti, sitä lyödään nyrkeillä ja potkitaan ja hakataan mailoilla ja tuoleilla ja aika pian se on taas jalkeilla jatkamassa tyynesti hommiaan, poskessa näkyy yksi laastari.
Normaali ihminen olis teholla, kylkiluita ja toinen käsi poikki, aivotärähdys, sisäistä ja ulkoista verenvuotoa, sisäelimet vaurioituneet, toisesta silmästä näkö mennyt, nenä murtunut, leukaluu murtunut, hampaita lähtenyt suusta... Kuukausi sairaalassa, sitten kuntoutuksen kautta pikku hiljaa ehkä jopa liikunta- ja työkykyiseksi - siis jos nyt olisi edes selviytynyt hengissä eikä kuollut heti kallonmurtumaan.
En vastusta väkivallan näyttämistä telkusta, mutta myös väkivallan seuraukset pitäisi näyttää realistisesti. Ei joukolla tehdystä pahoinpitelystä selviä sillä, että makailee illan tyttöystävän sohvalla huokailemassa ja tämä painelee vähän pumpulitupolla otsaa ja tarjoaa kupin teetä ja sit eiku takas hommiin heti aamulla, yksi pikku mustelma on ja laastari. Eipä toimi homma niin.
Kaurismäen elokuvissa taas ollaan junnaavan hiljaa pitkiä toveja ja välillä lausutaan
jotain ylifiksua, täysin normaaliin elämään kuulumatonta aforismia, aivan kuin se olisi tavallisen taviksen arkipäivää. Kaikesta huolimatta katsojat löytävät jotakin tärkeitä juttuja mihin samaistua. Koomista fiktiivisyyttä. Elokuvan keinot ovat moninaiset
asiat ovat ohjauksellisia tekijöitä. Ne ovat ohjaajan trikkejä, joita ei ole kirjoitettu käsikirjoitukseen, vaan ne ovat ohjaan valintoja. Minuakin kyseiset asiat ovat aina äsrsyttäneet.
En katso mitään sarjoja, enkä edes usein edes elokuvia. Minua on taas aina ärsyttänyt se, että käsikirjoittaja ottaa itselleen oikeuden noukkia jostain Tolstoin Anna Kareninasta ne pääasiat ja puristaa se n. 210 käsikirjoitusliuskaan, josta sitten ohjataan 3,5 tunnin elokuva.
Minusta se kirjailijan teoksen törkeää aliarvioimista.
Sen sijaan voisin katsoa sen, jos joku laatuelokuviin erikoistunut ryhmä tekisi siitä 12 osaisen sarjan. Silloin olisi helpompi seurata alkuperäistä tekstiä.