toisinaan tuntuu
että minun pitäisi huutaa
tai takoa se ikikiveen
että ymmärtäisit
läheisyyden
äänettömän hellyyden kaipuun
kaiken sen
jonka unenlämpimät suudelmiesi jäljet jättää
ja naurusi pisaroinnin
huulieni ahavassa
vuosisataisessa sieluni myrskynnässä
siksi kysynkin
rakastatko minua vielä
rakastatko yli huomisten
hitaisiin, lyhyisiin askeliimme saakka
silloinkin
kun vapisevat kädet
etsivät haparoiden toisiaan
kyynelten kirvotessa silmistämme
nuoruusvuosien muistelmissa
kun olemme jo lähellä enkeleitä
että minun pitäisi huutaa
tai takoa se ikikiveen
että ymmärtäisit
läheisyyden
äänettömän hellyyden kaipuun
kaiken sen
jonka unenlämpimät suudelmiesi jäljet jättää
ja naurusi pisaroinnin
huulieni ahavassa
vuosisataisessa sieluni myrskynnässä
siksi kysynkin
rakastatko minua vielä
rakastatko yli huomisten
hitaisiin, lyhyisiin askeliimme saakka
silloinkin
kun vapisevat kädet
etsivät haparoiden toisiaan
kyynelten kirvotessa silmistämme
nuoruusvuosien muistelmissa
kun olemme jo lähellä enkeleitä
Vastaukset 28
Vanhimmat
... ei huomaa
kuinka sinä rinnalla kuin nuppuna olet
kukkana odottavana
hellyyden janoisena
rakkautta kaipaavana
ja jos sinut huomattaisiin
niin puhkeaisit loistoosi
intohimoosi
kaiken ollessa kuin ennen ...
ennen kun on myöhäistä.
taas kuljet kaukana tulevaisuudessa
ja koskettavuutta tässä on paljon, tosi paljon
ikuisen rakkauden varjossa joka herättää uinuvat kysymykset.
pysäyttävää tekstiä.
hienoa upea hyvä linda !!!
ja anteeksi kovasti tämä viive, minulla on täällä vieras,
enkä oikein eilen hänen tullessaan malttanut kuluttaa
aikaani täällä. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä vastata
eikä kommentoida, joten vastaan nyt.
Olet jälleen tulkannut runoani niin vietävän tarkkaan,
että melkein pahhaa tekkee =)
Ei kaikki kuitenkaan ole niin synkkää miltä näyttää,
joskus vain on sellaisia apatian hetkiä, jolloin syntyy
tämän kaltaisia runoja.
On pakko ajatella vanhuuttakin, se on niin äärettömän
lähellä jo.
Lämmin kiitos Sinulle Runopoika.
Paitsi että olet mahtava runoilija, olet myös aikamoinen
ihmistuntijakin.
Luuletko että minun on vaikea
kaikkien päiviemme jälkeen sanoa:
tarvitsen sinua. Luuletko että pelkään
mitä minä sinussa tunnen.
Rakkautemme, se oli silloin nuoren
niin kevyttä, kun kesäviljan kypsymistä
aaltoillen, kuuman tuulen mukana ja
minä kypsyin sinussa.
Nauraen minä sanoin silloin silloin
korvaasi tarvitsevani sinua ja minussa
eli hymy. Minun Rakkaus nauroi silloin,
minä sen sylissä.
Nyt kun vuodet ovat kulkeneet, minä
tarvitse sinua kuin puu juuriaan, talo
kivijalkaansa. Sinä olet minulle kokonaan.
Elämän hiekka valuu tiimalasissani.
Ja minä tarvitsen sinua.
http://www.youtube.com/watch?v=OglNPNPWvSo&feature=related
Kiitos Runostasi.
Vaikka Rakastaa ikuisuuden,
sen hehku ei ikinä sammu, lämpö
haihdu, tunnelma katoa.
Ja kun Hän sanoo Rakastavansa,
vaikka sen kuulee tuhat kertaa, sydän
hyräilee kuin kuulisi ensi kerran.
Ja antaisi Rakkaalleen siitä hyvästä
ensi suudelman.
Rakkausrunossasi on kauneutta ja
koskettavuutta.
Runosi koskettaa ja tuntuu, tässä on
jotain niin aitoa ja syvää sanomaa.
Todellinen ihmisen viesti Runona,
joka ei voi jättää ketään kylmäksi.
"kun olemme jo lähellä enkeleitä"
Voiko kuivin silmin noin syvää sanomaa lukea?
Uskomattoman lämmin ja hieno Rakkausrunosi.
Voimia ja kesän aurinkoa
Sinulle päivääsi.
kertakaikkiaan ja sopii kuin nenä päähän oman runosi
sisältöön. Se on koskettava sisällöltään, kauniisti
tuot siinä esille ' tarvitsen Sinua '
' Luuletko että minun on vaikea
kaikkien päiviemme jälkeen sanoa:
tarvitsen sinua '
Tuo säe ja ajatus on varmasti monelle oikeasti
vaikeaa sanoa ääneen kaikkin vuosien ja vuosi-
kymmenten jälkeen. Kaikki vertaukset runossasi
on taas kerran sellaisella ammattitaidolla valittuja,
ettei voi kuin silmät ymmyrkäisenä ihastella
sanojesi rikkautta ja vuolautta.
Kaksi viimeistä lausetta siinä sitoo kokonaisuuden,
upean kokonaisuuden.
Halauksellinen kiitos Sinulle, olet omaa luokkaasi
niin runoilijana kuin ihmisenäkin.
joskus tulee tunne, että pitää kysyä
rakastatko minua vielä, koska usein vuosien
mittaa alkaa pitämään kaikkea itsestäänselvyytenä.
Voi kunpa muistaisimme kaikki, eikä mikään,
ole koskaan itsestäänselvyys...
eli rakkautta kannattaisi aina vaalia, mutta se taitaa
monen kohdalla unohtua, kun arki on astunut elämään,
mutta... eihän se toki silti sitä tarkoita etteikö rakastaisi?
Herkkiä asioita käsittelit runossasi jälleen kerran.
ps. tänä iltana taas lentokone laskeutuu ja viikko seuranpitoa :)
tulee uskonpuute toisinaan, epävarmuus arjen keskellä
siitä, onko rakkaus vielä välillämme.
Niin kuin olen aina sanonut, rakkaus ei katoa, se vain muuttaa
muotoaan vuosien saatossa. Pitkä liitto muuttuu monelta osin
rutiiniksi, itsestäänselvyydeksi ja nuoruuden aikainen hurmos
haalistuu. Rakkaus on silti sisimmässä, vaikkei se roihuakaan
enää kuten nuorena.
Niin kuin Jounille sanoin, vanhuus on pelottavan lähellä
jos Luoja vaan suo sen meille. Varmaan se ja harmaa päivä
sisimmässä synnyttivät tämän runon, luulen.
Kiitän pohdiskelevasta kommentistasi ja toivotan muistorikkaita
hetkiä rakkaidesi parissa, jotka olet saanut vieraaksesi.
se kowettuu se ei murene :=/
se alkaa lohkeilla
se muuttuu wälinpitämättömäksi tjn
ja aina waan enemmän...............
ei ei kyyneliä
waan tilalle tulee kylmä hymy tjn
http://www.youtube.com/watch?v=GsIhgtqvnEo&feature=related
hrrrrrr - niinkö se tekkee, jäätyy. Ei helkkarissa,
mie en usko siihen, vaikka aihe runossani olikin
mitä oli. Välinpitämättömyys toki on mahdollista,
mutta kyyneleetkin kuuluu joskus myös elämään ja rakkauteen.
Olipa muuten rajua meininkiä tuossa liitteessä,
ne nuoret, ne nuoret. Tämmöinen melkein wanhus
ei jaksaisi tuollaista rymyämistä ennää.
Kiitos kun poikkesit taas, tuli hyvä mieli.
* rutistus *
kyllä se niin tekee tjn
pieniä sanoja sinulle "lainattu"
Hywäksyn itselleni loputtomat oikeudet olla wäärässä, keskeneräinen ja mahdoton,
herkkätunteinen, ristiriitainen ja synkkä, lempeä, muuttua ja muuttaa mieltä.
pidättää itselleni loputtomat oikeudet itkeä ja nauraa, ajattelemattomasti, sopimattomisskin yhteyksissä.
saa kyllä melkein kyynelen silmäkulmaan, siinä on niin
paljon sanomaa. Tiedän, että minulla on oikeus itkeä
ja nauraa, olla oma itseni. Mutta joskus tuntuu, että
minulla ei muuta olekaan kuin oikeuksia. Siltä, että jokin
tärkeä asia elämästäni puuttuu. Kaikki on käden ulottuvilla,
eikä sittenkään.
Olen eksyksissä näillä poluillani ja odotan, että joku tulee
ja ottaa kädestä - vie kotiin.
Miten sitten löysitkään juuri tuon lainauksen, niin se osui
ja upposi tähän maaperään ja syvälle.
Kiitos Jiwe/...donis, olet Ystävä isolla yyllä.
kolme toiwomusta
monesti toiwon että olisin
yhtä kokenut kuin wanha
tai myös wain
yhtä wiisas kuin olen kokenut
tai wähintään
että olisin onnellinen kuin wiisas
pohjimmaltani
uskon olewani
liian tyhmä tjn
erich fried
suom. Helinä siikala
ja taas lainattu :=(
etsi kirja jossa lukee :=)
pieniä
sanoja
sinulle
joka etsit itseäsi
toimittanut helinä siikala
elämää ei sen enempää :=)
tuntuu nimittäin olevan fried:in tekstit sellaisia,
että ne on kuin omia ajatuksiani todella mahtavasti
ilmaistuna. Yllätys minulle tässä asiassa on vain se,
että juuri Sinä olet kiinnostunut lukemaan tuollaisia
tekstejä ( vai liekkö sittenkään )
Mutta etsin varmasti seuraavalla kirjastoreissulla
teoksen käsiini, jos se vaan sieltä löytyy.
Kiitos lauseista, viisaita ja niin minuun osuvia.
älä sijoita minua paikalleni mielikuwiesi werkkoon,
säästä minut ymmärrykseltäsi,
että wapaana
saan laulaa lauluani
oman luontoni willissä kauneudessa.
peter lauster
suom helinä siikala
sama kirja :=(
minun howikirjantoimittaja piti siitä että luen paljon ja kaikenlaista :=/
rauha hänen sielulleen
älä sijoita minua paikalleni mielikuwiesi werkkoon,
säästä minut ymmärrykseltäsi,
että wapaana
saan laulaa lauluani
oman luontoni willissä kauneudessa.
peter lauster
suom helinä siikala
sama kirja :=(
minun howikirjantoimittaja piti siitä että luen paljon ja kaikenlaista :=/
rauha hänen sielulleen
olipahan taas huikeaa tekstiä tuokin,
joudun siis etsimään myös kyseisen
runoilijan ja Siikalan suomentaman
teoksen.
Howikirjantoimittajasi sielulle rauha ja Sinulle
kiitokset näistä antamistasi vinkeistä,
olen riemumieilin ottanut ne vastaan.
Kysymyksesi
kuin elämänarvojamme itsessämme
että toisesta pitkässäkin elämänsaatossa
yhteisellä taipaleella.
Ei mikään ole itsestään selvyys vain tulee
pahimmillaan esiin jos tuon perimmäisen
tunteenluojan jostain syystä menettää.
Kysymyksenä arvokas ja vastauksena
kultaakin kalliimpi jos tuohon myöntyväisesti
vastataan sanoin kuin teoin.
Peruasiat kuin elämän tarpeet meissä huutavat
joko äänellään tai hiljaisuudellaan...tulemaan
lähelle - koskettamaan - Hyväksymään juuri sitä
mitä todella kaipaamme : Rakkautta
tämä kosketus
runostasi tuli
minulle.
mikään tässä elämässä tuskin on itsestäänselvyys.
Pitkä liitto on monisärmäinen, ensin ollaan pilvissä ja
arjen astuttua kuvaan mukaan, moni asia muuttuu.
Tarvitsemme jokainen toista ihmistä, olkoon se sitten puoliso
tai ystävä, yhtä kaikki. Luottamusta ja olkapäätä, johon voi
painaa pään vaikkapa vain virtuaalisti. Tärkeintä kuitenkin on,
että on ihminen joka ymmärtää, tukee ja kuuntelee.
Liitossa vuosien myötä asiat muuttuvat usein rutiininomaisiksi
ja unohdamme usein tärkeimmän asian - läheisyyden ja
kosketukset. Rakkaus varmasti elää omaa hiljaista elämäänsä
sisimmissämme, se pitää vaan joskus herättää uuteen eloon.
Mietteliäs ja kovin kattava oli ' kosketuksesi ' Dolan. Läpimästi
siitä kiitän ja toivotan oikein hyvää uutta päivää ja viikkoa.
Kirjoitat tuntoja jotka elävät jokaisessa meissä,
milloin mitenkin vaihdellen ja kuinka aina lopulta
omansa löytävä -
Turvallinen rakastaa ja turvallinen riidellä että
turvallinen Rakastaa;näitä me kaikki kaivataan.
Kaikki mikä on hyvää tuottavaa antaa voimia niin
virtuaallisesti kuin ja kumppaninsa välillä,sillä ei
ihminen yhdestä elä vaan koostuu monista hyvistä
ihmisistä ja eri asioista - vahvuudeksi - yli huomiseen.
Kosketus - läheisyys, tuo kaiken kattava tunteen
tavoittaminen toiseen - on elämän lähde.
Kosketusta Sinulle - yli huomiseen kuin uuden päivän
valoa.
runosi olisikaan,--mutta vain olisi.
Myrskyntä sanan visuuaaalinen viesti on kaikkeen muuhun sanomaasi verrattuna rujo, korni täysin epäonnistunut.
Melkein kuin puhuisit Mörri-Möykystä tässä yhteydessä.
Tämä on tietenkin vain eräs mielipide, niin kuin joku muukin on sanonut,
kun se nyt olisi ollut, vaan kun ei.
Mörri-Möykky kuuluu satujen ja lasten maailmaan,
enkä mitenkään osaa sijoittaa sitä runooni.
En vaikka kuinka yritätkin sitä jollain tapaa tähän
ujuttaa.
Jos myrskyntä nyt ei ollutkaan visuaalisesti sopiva sana,
vaan näit sen rujona ja kornina - epäonnistumisena.
Niin se ei kuule minua häiritse, niin moni muu on kuitenkin
nähnyt runoni toisenlaisin silmin.
Mielipiteesi oli Sinun ja kiitän sen rehellisyydestä.
Kenties olet itse runoilijoiden runoilija ja kirjoitat puhdasta
ja täydellistä jälkeä.
Positiivista otetta päivääsi.
On suuri ilo tökkiä sinua silloin/tällöin. Puhkeat kukkaan kiihtyessäsi.
Mutta, katso nyt itsekkin tuota myrskyntää, ja kuitenkin sinulla olisi ollut kymmenittäin vaihtoehtoja.
Luodessasi kauneutta älä syyllisty tyylivirheisiin
Lukisit tarkemmin minua, olen puolellasi!
vai sillä tavalla, huvinsa kullakin * iiiiiso nauruhymiö *
Ja että vielä kukkaankin puhkean, no johan nyt on markkinat.
Näillä kymmenillä jos vielä muka muuntuu tuohon, niin on
kyllä melekonen pakkaus. Vaan Sinäpä et tiedä, millaisen
tempperamenttipaketin kanssa olet nyt tekemisissä. Saatan
joskus vielä yllättää Sinut, vaikka häiritseekin suunnattomasti
olla tekemisissä anonyymin kanssa. Olisi huomattavasti muka-
vampaa, kun tietäisi kenelle tässä nytkin sieluani puran.
Olen kuule katsonut sitä myrskyntää joka kerran, kun avaan
tämän runon tullessani vastailemaan. Toki, toki - varmasti
olisi ollut kymmenittäin vaihtoehtoja. Mutta turha sitä nyt enää
on räpiköidä, kun vahinko on jo tapahtunut. Tyylivirheitä sitä-
paitsi varmasti sattuu muillekin, tuskin olen ainoa lajissani.
Tietysti puhdas jälki olisi miellyttävää luettavaa, mutta, mutta.
Höh, en minä ole kuvitellutkaan, että olisit jollain tapaa minua
vastaan. Mielipiteensä saa ja kuuluukin antaa, kaikki palaute
on tervetullutta, kunhan se on kirjoitettu korrektisti.
Kiitos paljon, yritän painaa sanoistasi jotain tulevaisuuden varalle.
voimakasta tunnetta ja rakkautta. Syvää tekstiä. Pidin.
taisimme olla toinen toistemme runoissa yhtä aikaa.
Kiitos paljon sanoistasi,
ne merkitsee minulle enemmän kuin uskotkaan.
Kaunista linda hyvin kaunista
tässä runossasi haikeus saa vallan
samalla toinen käsi antaa
rakkautta,,
tämä kosketti minua
kiitos :)
kaikkea hyvää toivottaen
Yön-Kyynel.
jäit väliin, toivottavasti ei sattunut =)
Ihanaa löytää Sinut ystäväni täältä pitkästä aikaa
ja lukea viestiäsi. Kyllähän se haikeus minussa asuu,
tuskin koskaan katoaa, niin kauan kuin täällä astun.
Rakkaus on vain sellainen veijari, että se ei aina ole
lempeä eikä lähellä. Toisinaan sitä on avitettava, että
se kuin uudelleen alkaa elämään.
Yön-kyynel, kiitos on pieni sana mutta täynnä suurta merkitystä.
Sinua kiitän.
Että happi jättää keuhkot
ilma kulkee vain haukkomalla,
joskus tuntuu
että rakkaus on sydämessä
se ei vaan tule huulille saakka
SANOINA !
Missä olet? Etkö kuule
kuinka kaipuuni huutaa nimeäsi?
Miksi et ole? Vierelläni kun huuleni
tavoittelee suudelmaasi?
Nauratko rakkaudelle?
Rakastatko hymyllä
vai sydämellä?
Onko rakkautesi vain
mainoslehti?
Joka heitetään pois
kun tarkoitus on saavutettu?
Rakastatko minua?
Hiuksieni hopeoidussa hohteessa,
nuoruutemme muistoissa
vapisevin käsin?
Ymmärrätkö?
Myös enkelien siivissä
asuu rakkaus,
suuteletko minua
enkelin siivin hipaisuin?
Silloinkin tarvitsen SINUA!
Sinun rakkauttasi!
Olemustasi!
Tyhjyyttäsi!
Enkelin siivin, Sinulle.
Terv. J
ellei enemmänkin on runosi J.
Käsittämättömän koskettavia ja kertovia säkeitä,
joihin olet löytänyt syvyyttä, säröjä ja ihmisen
pienuudenkin. Erityisesti minua viehättää omassa
herkkyydessään runosi loppuosan enkeliosuudet.
Mutta kyllä kaikissa muissakin on omanlaistaan,
ihan uniikkia Sinua.
Kiitokseni kumpuaa sydämestä saakka,
Sinä olet Runoilja suurella ärrällä. Ja minulla
on onni olla ystäväsi, tallentaa jokainen runosi
varmaan talteen.
Halauksellinen kiitos !