Jos jostain ei voi puhua suomeksi, kieli on rappiolla. Ongelma on vakavampi kuin ”niinku”.
Suomenkielisillä on oikeus saada tietoa äidinkielellään - viestimissä, koulussa, virastoissa. Eihän kukaan halua kuulla lääkäriltä diagnoosia, että ”sulla on sellainen tauti, jota ei voi sanoa suomeksi” eikä kauppiaalta, että ”osta tällainen huippulaite, se on niin erinomainen, ettei siitä voi kertoa mitään suomeksi".
Onko suomeksi mahdollista puhua ja kirjoittaa kaikesta mahdollisesta? Tieteestä, tekniikasta, taloudesta, kulttuurista – olipa se täkäläistä tai vähän vieraampaa? Suomen kielen tulevaisuus -toimintaohjelman mukaan suomen käyttöala on kaventunut erityisesti luonnontieteissä ja tekniikan alalla sekä kansainvälisissä yrityksissä.
Kielen rappeutumisessa ei ole kyse siitä, että nuoriso puhuu vanhuksien mielestä ärsyttävästi. Vaikka ei yleiskielen hallinnan puute ole ihme: peruskoulussa äidinkielestä – joka on käytännössä ajattelun ja tarkan, selkeän itseilmaisun harjoittamista – opetetaan 80 % vuosiluokilla 1-6 luokanopettajan viiden opintopisteen voimilla. Yläasteelle siirtyvien kirjoittamisen lähtötaso on nykyään varsin heikko.
Kieli on rappiolla, jos kaikista mahdollisista ilmiöistä on voinut ennen puhua suomeksi mutta ei voi enää. Se on paljon vakavampi ongelma kuin ”niinku”.
Etenkin tekniikan ja tieteen alalla kuulee usein: ”tätä ei voi sanoa suomeksi" tai ”tälle ei yksinkertaisesti ole kuvaavaa suomenkielistä sanaa.” Niinpä niin, eipä meinannut ”triangel”-sanallekaan löytyä suomenkielistä vastinetta. Tarjottiin monenlaista kolmisopista kolmisivukkaaseen. Mutta löytyihän se, eikä kukaan enää vierasta kolmiota.
Kielen käyttöalojen supistumisessa ei ole kyse sen vähäisemmästä kuin demokratiasta. Toimintaohjelma varoittaa, että ellei joistakin asioista voi puhua suomeksi, saattaa alan ”eliitti” erkaantua muun väestön elämänpiiristä.
Kielen on palveltava käyttäjiään. Ja suomi pysyy voimissaan, kun sitä käytetään.
Suomenkielisillä on oikeus saada tietoa äidinkielellään - viestimissä, koulussa, virastoissa. Eihän kukaan halua kuulla lääkäriltä diagnoosia, että ”sulla on sellainen tauti, jota ei voi sanoa suomeksi” eikä kauppiaalta, että ”osta tällainen huippulaite, se on niin erinomainen, ettei siitä voi kertoa mitään suomeksi".
Onko suomeksi mahdollista puhua ja kirjoittaa kaikesta mahdollisesta? Tieteestä, tekniikasta, taloudesta, kulttuurista – olipa se täkäläistä tai vähän vieraampaa? Suomen kielen tulevaisuus -toimintaohjelman mukaan suomen käyttöala on kaventunut erityisesti luonnontieteissä ja tekniikan alalla sekä kansainvälisissä yrityksissä.
Kielen rappeutumisessa ei ole kyse siitä, että nuoriso puhuu vanhuksien mielestä ärsyttävästi. Vaikka ei yleiskielen hallinnan puute ole ihme: peruskoulussa äidinkielestä – joka on käytännössä ajattelun ja tarkan, selkeän itseilmaisun harjoittamista – opetetaan 80 % vuosiluokilla 1-6 luokanopettajan viiden opintopisteen voimilla. Yläasteelle siirtyvien kirjoittamisen lähtötaso on nykyään varsin heikko.
Kieli on rappiolla, jos kaikista mahdollisista ilmiöistä on voinut ennen puhua suomeksi mutta ei voi enää. Se on paljon vakavampi ongelma kuin ”niinku”.
Etenkin tekniikan ja tieteen alalla kuulee usein: ”tätä ei voi sanoa suomeksi" tai ”tälle ei yksinkertaisesti ole kuvaavaa suomenkielistä sanaa.” Niinpä niin, eipä meinannut ”triangel”-sanallekaan löytyä suomenkielistä vastinetta. Tarjottiin monenlaista kolmisopista kolmisivukkaaseen. Mutta löytyihän se, eikä kukaan enää vierasta kolmiota.
Kielen käyttöalojen supistumisessa ei ole kyse sen vähäisemmästä kuin demokratiasta. Toimintaohjelma varoittaa, että ellei joistakin asioista voi puhua suomeksi, saattaa alan ”eliitti” erkaantua muun väestön elämänpiiristä.
Kielen on palveltava käyttäjiään. Ja suomi pysyy voimissaan, kun sitä käytetään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
niin v..usti...