Hei! Olen 14-vuotias tyttö, ja olen kärsinyt pakko-oireista 9 vuotiaasta asti. Pakko-oireet alkoivat kasvojen ja silmien erilaisilla liikkeillä ja esim. silmien räpyttelyllä, mutta vuosien varrella ne ovat muuttaneet muotoaan:
-kaappien tarkistelu ja sulkeminen ja avaaminen. Hermostun todella paljon jos kaapin ovet menevät eri hetkillä kiinni
-vesihanan täytyy olla tietyssä kulmassa
- kellonajan tarkistelu, tarkistelen useampia kertoja aikaa ja hoen sitä ääneen
-iltaisin rukoilen ja kiitän kaikesta hyvästä ja pyydän ettei mitään pahaa tapahtuisi (pahimmillaan tein tämän kolmesti ja kesti n.20 minuuttia mutta nyt olen saanut lyhennettyä)
- jos kävelen ulkona, tulee pakonomainen tarve koskettaa tiettyä puuta
Tuossa on yleisimmät. Mulla on myös syömishäiriö, anoreksia ja oireet liittyvät paljon myös syömiseen. Syömishäiriön ollessa pahimmillaan pakko-oireita ei juuri ollut, mutta nyt ne ovat pahentuneet! On myös tullut uusia: jos juttelen vaikka äitini kanssa, niin yhtäkkiä mun täytyy takertua ihan pikkuasiaan ja rupean jankuttamaan, voin muuttua hyvin aggressiiviseksi ja vihaiseksi ja saada paniikkikohtauksen samallla. Tunne on kamala, päähän sattuu, ahdistaa, ei saa henkeä eikä voi lopettaa. Mitä nuo ovat? On vain PAKKO PAKKO PAKKO jatkaa. Käyn psykiatrin luona ja psykoterapiassa syömishäiriön vuoksi, mutta pakko-oireisiin ei keskitytä hoidossa kauheasti. Kysyisin vain, että onko lääkkeistä apua tässä tilanteessa? Oireeni ovat pahentuneet, ja pahentuvat aina jos stressaan jotain asiaa. Hirveimpiä ovat "kohtaukset" jotka tulee jos puhun jotain jonkun kanssa enkä pysty lopettamaan jankutusta, pääkipu on kamala! Tiedättekö, onko lääkkeistä hyötyä? Olen varannut kirjastosta "Kerrasta Poikki" -kirjan.
Kiitos kaikille vastaajille!
-kaappien tarkistelu ja sulkeminen ja avaaminen. Hermostun todella paljon jos kaapin ovet menevät eri hetkillä kiinni
-vesihanan täytyy olla tietyssä kulmassa
- kellonajan tarkistelu, tarkistelen useampia kertoja aikaa ja hoen sitä ääneen
-iltaisin rukoilen ja kiitän kaikesta hyvästä ja pyydän ettei mitään pahaa tapahtuisi (pahimmillaan tein tämän kolmesti ja kesti n.20 minuuttia mutta nyt olen saanut lyhennettyä)
- jos kävelen ulkona, tulee pakonomainen tarve koskettaa tiettyä puuta
Tuossa on yleisimmät. Mulla on myös syömishäiriö, anoreksia ja oireet liittyvät paljon myös syömiseen. Syömishäiriön ollessa pahimmillaan pakko-oireita ei juuri ollut, mutta nyt ne ovat pahentuneet! On myös tullut uusia: jos juttelen vaikka äitini kanssa, niin yhtäkkiä mun täytyy takertua ihan pikkuasiaan ja rupean jankuttamaan, voin muuttua hyvin aggressiiviseksi ja vihaiseksi ja saada paniikkikohtauksen samallla. Tunne on kamala, päähän sattuu, ahdistaa, ei saa henkeä eikä voi lopettaa. Mitä nuo ovat? On vain PAKKO PAKKO PAKKO jatkaa. Käyn psykiatrin luona ja psykoterapiassa syömishäiriön vuoksi, mutta pakko-oireisiin ei keskitytä hoidossa kauheasti. Kysyisin vain, että onko lääkkeistä apua tässä tilanteessa? Oireeni ovat pahentuneet, ja pahentuvat aina jos stressaan jotain asiaa. Hirveimpiä ovat "kohtaukset" jotka tulee jos puhun jotain jonkun kanssa enkä pysty lopettamaan jankutusta, pääkipu on kamala! Tiedättekö, onko lääkkeistä hyötyä? Olen varannut kirjastosta "Kerrasta Poikki" -kirjan.
Kiitos kaikille vastaajille!
Vastaukset 11
Vanhimmat
miten kukakin saa avun.
Minulla on Seronil 60 mg annoksina alkanut auttamaan.
Minulla myös oireet alkoivat teini-iässä, ja nyt olen jo yli 30 vuoden
ja kamppaílen yhä oireiden kanssa.
Tuon lääkkeen myötä oireet ovat helpottaneet, niitä on yhä,
mutta osan jaksan jo pitää niitä kurissa. Tosin ne tulevat mieleen,
ja ovat siellä jonkin aikaa, mutta jaksan mennä eteenpäin, ja olo helpottuu jonkin ajan kuluttua. Uskon, että tämä asioiden käsittelyn tekeminen vuorostaan auttaa jatkossa lisää oireiden hallintaa. Toivottavasti jossain vaiheessa olo helpottuu...
Tsemppia, ja hae rohkeasti apua. Se että tietää kyseessä olevan sairauden auttoi ainakin minua. Sain lopettaa häpeilyn ja itseni rankaisun, ja aloittaa suunnitelman miten tästä eteenpäin...
Lääkkeistä voivat aiheuttaa monia pysyviä haittoja, joten niiden käytön aloittamista kannattaa aina harkita tarkkaan. SSRI-lääkkeillä, joita pakko-oireiseen häiriöön sinulle todennäköisimmin määrättäisiin, voi olla esimerkiksi pysyviä haittavaikutuksia seksuaalisuteen. Lisätietoa löytyy esimerkiksi osoitteesta http://en.wikipedia.org/wiki/PSSD
Kiitos linkistä, oli mielenkiintoista tekstiä.
Itse olen tätä epäillyt, koska vietti on viilentynyt vuosien vieriessä,
ja lääkkeitä syödessä. Oireet ovat kyllä helpottuneet, mutta
ensisijaisesti kannattaa varmaankin lukea se sinun varaamasi teos,
ja ihan ajan kanssa alkaa käymään pakko-oireisiin käsiksi.
Olet vielä nuori, ja esim. joku vanhempi tai muu vastaava varmaankin voisi olla alussa sinulle apuna, jos vain juttelet hänelle.
Kiitos kaikille jotka ovat vaivaantuneet vastaamaan! Kysyisin vielä, että onko noilla lääkkeillä suuria haittavaikutuksia? Masentavatko ne? Tai vaikuttavatko ne painoon? Mä olen erittäin kriittinen painoa tai ruokahalua nostavia lääkkeitä kohtaan..
Minä syön ssri-lääkettä, nimeltä Sertralin. Se on tehonnut mulle tosi hyvin. Näiden lääkkeiden ei pitäisi nostaa painoa, eikä lisätä ruokahalua.
voi paska sitäkö se olikin... nimittäin mulla on tyystin loppunut seksielämä lääkkeiden syönnin myötä. ja mikä pahinta! ei auta vaikka lopetin lääkkeiden syömisen. söin reilut puoli vuotta ssri-lääkkeitä ja ajattelin tuolloin että lääkkeiden vuoksi ei haluta, johan siinä parisuhdekin kärsii.. nyt kun lääkkeet lopetettu eikä vieläkään tunnu "miltään" niin kundikaveri on alkanut ajattelemaan etten halua häntä enää. no, enhän minä periaatteessa haluakkaan mutta en halua siis seksiä ollenkaan! kenenkään kanssa! :(
Juuri näin. Tuo PSSD on lyhenne sanoista Post-SSRI sexual dysfunction eli viittaa seksuaaliseen kyvyttömyyteen nimenomaan lääkkeiden käytön päätyttyä. Tuo voi jatkua viikoista kuukausiin, vuosiin tai jopa loppuelämäsi ajan. Kannattaa harkita lääkärissä käyntiä.
muista kertoa tarkasti näistä pakko-oireista, koska ne ovat noinkin hallitseva osa elämääsi. Voit vielä painottaa ja sanoa, että nämä asiat häiritsevät hyvin paljon sinua.
Kannattaa lukea myös anoreksia-aiheisia kirjoja. Vaikka käytkin psykoterapiassa, niistä saat lisää tietoja. Terveellinen, vitamiinirikas ravinto on hyvin tärkeää.
Suosittelen,että menet käymään neurologin vastaanotolla.Nuo sinun oireesi eivät tarvitse olla pelkästään psykologisia.Sinulla saattaa olla sekä migreeniä että jonkinasteista epileptistyyppistä oireilua,joihin ei terapiaistunnot auta.Varsinkin päänsäryn ilmaantuessa sinun tulee mennä neurologille.
Onkohan sinulla ollut pieniä kouristuksia jossakin päin raajoja tai kroppaa?
Todellakin.Tilaa nyt aika neurologilta ja kerro kaikki oireesi tarkkaan hänelle.
Jos sinulla sattuu olemaan joku psykiatrin määräämä lääke,niin kerro myöskin siitä neurologille.
Olen käynyt neurologilla useamman kerran, sillä mulla oli pari vuotta sitten poissaolokohtauksia ja pakko-oireet olivat myös silloin pahoina. Neurologi ei osannut sanoa pakko-oireisiin mitään, mutta sain ajan EEG:hen, käyrästä löytyi poikkeus ja kävin myös avomangeettikuvassa. Multa epäiltiin aivokasvainta, sillä poikkeama eeg:ssä oli suuri, onneksi sellaista ei ollut. Sain epilepsia diagnoosin ja lääkkeet, kokeilin useampia lääkkeitä mutta mikään ei käynyt. Sain pahoja allergisia reaktioita. (viikon kuume, yhdestä paino nousi 10 kg..) Sitten viime syksynä toinen neurologi sanoi että mulla ei välttämättä ole epilepsia vaan paha migreeni. Sain uuden lääkkeen, Topimaxin ja painoni alkoi sen kanssa laskemaan. Jäin painon laskuun koukkuun enkä uskaltanut syödä mitään lihomatta. Laihduin 5 kuukaudessa 11kg, meinasin joutua osastolle. Pakko-oireet liittyivät hyvin paljon ruokaan, oli pakko tarkistaa useasti kalorimäärät yms. Nyt vanhat pakko-oireet ovat tulleet voimakkaampina takaisin.
Migreeni-epilepsia kohtauksia mulla ei ole ollut kuukausiin, paniikkikohtauksia kyllä. Ja kuten kerroin, pakko-oireitten aikana tunnen voimakasta kipua päässä jos en tee niitä. Toisaalta haluaisin lääkkeen, joka helpottaisi oloa, mutta pelkään mahdollisia haittavaikutuksia. Määrääkö lääkkeen psykiatri vai kuka lääkäri?
suuri kiitos kaikille vastaajille!
että lääkkeitä kannattaa alkaa syömään jo noin nuorena kun ei tiedä mitä niistä jää jäänteiksi...ei minulla ainakaan kovinkaan paljoa ole auttanut, olen parikymppinen.
Minulla pakko-oireet tulivat "takaisin" vasta kymmeniä vuosia myöhemmin stressaavan elämäntilanteen myötä. Lapsena harrastin rituaalirukoilemista ja olin huolissani kaikesta mahdollisesta (sellaisesta johon minä en voi vaikuttaa). Näitä asioita voi ajatella myös maalaisjärjellä, moni asia on kiinni itsetunnostakin. Olet varmaan herkkä tyttö (itsekin olin) joka ajattelee paljon, ehkä liikaakin ja jolla on nyt liikaa murhetta ja kenties vastuutakin kannettavana. tarvitsisit ihmisen joka sanoo "ettei mitään pahaa tapahdu", koska niin on!Plus positiivisia ilon hetkiä päiviisi. Sun ei pidä murehtia tuollaisia :)