YHTEENVETO

Hiivalta haiseva kurapaskat kintuissa sinäkin yksiöösi laahustit ja vedit kermaperuna oksennukset mennessäs naapurin kuistille.

Mä sentään tyhjensin sualistoni maapurin postilaatikkoon ja laitoin vielä kiitoskirjeen perään, siitä kun viitsii pitää hyvää oksennuskuppia tienhaarassa ja oli vielä asennuttu oikialle korkeudelle, ettei tarvinnut kumartaa liikoja.

Olis vielä tekohampaat tipahtanut laatikkoon lahjaksi väärän korkeuden tähden, herranen aika!

Saahan niitä löytöhampaita tietesti lisää Poliisilaitoksen huutokaupasta ja keskustan grillin roskiksesta, mistä nykyisenikin ovat. Oksennukset sain tietysti kaupanpäälle, mutta ei sitä pikkutinoissa huomaa kuin vasta aamulla herätessä, että suussa on uutta kalustoa ja valmiiksi jauhettua lihapullaa.

Lupasin kiitoskirjeessä myös panna laatikkoon ohikulkiessani äiteen makkarasoppakauhan, että on seuraavalla "Pyhän-Yrjön muistokeikan" jälkeen helpompi laappia loota tyhjäksi puoleksisulaneista makkaraperunoista, jotka irtoaa hyvin mahalaukustani kiljua ja vihrenkeltaista mahasappinestettä kyytipojakseen saaneena kaaressa vakiolootaani.

Viimeinkin einekset tulivat niin vauhdilla ulos, etten kerinnyt suuta aukaisemaan ja kaikki lensi hanpaidenvälistä kovana ja kauniina kaarevana suihkuna puutarhaan pensasaidan yli suoraan narulla oleviin lakanoihin. Oli nääs aikamukavat ja seksikkät vautiraidat ja ajattelinkin jo mielessäni, kuinka paljon ne lisäävätkin haluja petipuuhiin, raitojen päällä ylevästi mylvien?