Mitä sitä uskoi elämässään

osuutta asiaan.
Isäni kantoi kylän laiskimman miehen "titteliä"ja todella hän jakoi työt mukuloille ja sitä ennen palkollisille. Työn"ohjaus" ja palkka oli melkein poikkeuksetta hakkaaminen.
Äiti taasen juoksutti kaiken käteensä valmiina, eikä ikinä itse siivonnut kodissa. Joi kahvia ja söi pullaa painoi 120 kg oli 155 cm pitkä istui kiikustuolissa ja luki lehtiä.

Äidillä ei ollut esimerkkiä suvustaan, vanhempansa kuolivat jo 1923 ja 1927.
Isän vanhemmista taas vain äiti teki työtä ja piti tilaa, vaari oli "virassa" Helsingissä.

Lapsilta oli leikki ja lukeminen kielletty ne olivat laiskottelua.
Ruoka pöydässä ruokaa sai ottaa, kun aikuiset olivat ottaneet ja sitten olikin jäljellä perunoita ja kastikkeen lientä.
Markkinoille tullutta jauhelihaa ei saanut ostaa jauhelihakastikkeeksi, kun isä ei saanut siilattua sitä lautaselleen. Sitä herkkua saimme kerran, rengin ostettua jauhelihaa ja Hänen ohjeensa mukaan valmistettuna jauhelihakastikkeeksi.
Muistan ikuisesti rengin kasvon ilmeet, kun isä yritti manaten siilata lihoja lautaselleen...

Avioliitossani meni viisi vuotta kunnes tajusin X-mies oli isän kopio.
Minä tein kolmea työtä avioliiton ajan 12 tuntia/päivä 60 tuntia/viikko Eteenpäin lehdessä oli auki jakajan paikka ja vanhempani ja X-mieheni mietti päänsä puhki miten minä saisin otettua vielä senkin työn vastaan. Lasten hoito ei järjestynyt enkä suostunut heitä jättämään yksi aamuyöstä klo 02.00- 05.00. Vanhempani asuivat 180 km päässä ja X-mies opiskeli n. 300 km päässä.