Heippa!
Reilu lpömevuotias tyttömme sai ensimmäiset silmälasinsa, joilla näön lisäksi hoidetaan karsastusta (linssiin liimataan lappu, jota pidetään 1-2 h/päivä). Ongelma on siinä, että lapsi ei mielellään laita laseja silmillensä, muuten kuin kokeilu-/leikkimielessä. Kysyisinkin vinkkejä siihen, miten kannustaa lapsi käyttämään lasejaan kokopäiväisesti ja oma-aloitteisesti siten, ettei häntä tädy olla koko ajan huomauttelemassa ja valvomassa.(?)
Luin aikaisemmilta (muilta) palstolta toisaalta kileteisiä, toisaalta taas erittäin myönteisiä kokemuksia siitä, miten lapsi on tottunut laseihinsa. Lukemani perusteella vaikuttaa siltä, että lapsemme näkökyky ei ole niin huono, että lasien käyttö mullistaisi hänen näkökykynsä. Tyttö sai siis 3-lasit.
Itse olen miettinyt jonkinlaista palkitsemissysteemiä ko. ongelmaan. En vain tedä, minkälaista tarkalleen ottaen.
!! Lasiien kaytön harjoittelussa olemme siis vasta alkumetreillä. Kaipaisin kuitenkin kipeästi apua mahdollisten suurempien ongelmien ehkäisemiseksi.
Kokemuksista ja vinkeistä kiittäen :)
Reilu lpömevuotias tyttömme sai ensimmäiset silmälasinsa, joilla näön lisäksi hoidetaan karsastusta (linssiin liimataan lappu, jota pidetään 1-2 h/päivä). Ongelma on siinä, että lapsi ei mielellään laita laseja silmillensä, muuten kuin kokeilu-/leikkimielessä. Kysyisinkin vinkkejä siihen, miten kannustaa lapsi käyttämään lasejaan kokopäiväisesti ja oma-aloitteisesti siten, ettei häntä tädy olla koko ajan huomauttelemassa ja valvomassa.(?)
Luin aikaisemmilta (muilta) palstolta toisaalta kileteisiä, toisaalta taas erittäin myönteisiä kokemuksia siitä, miten lapsi on tottunut laseihinsa. Lukemani perusteella vaikuttaa siltä, että lapsemme näkökyky ei ole niin huono, että lasien käyttö mullistaisi hänen näkökykynsä. Tyttö sai siis 3-lasit.
Itse olen miettinyt jonkinlaista palkitsemissysteemiä ko. ongelmaan. En vain tedä, minkälaista tarkalleen ottaen.
!! Lasiien kaytön harjoittelussa olemme siis vasta alkumetreillä. Kaipaisin kuitenkin kipeästi apua mahdollisten suurempien ongelmien ehkäisemiseksi.
Kokemuksista ja vinkeistä kiittäen :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
olimpas epäselvä, siis kysessä hieman alle 3,5-vuotias tyttö :)
Meidän keskimmäisellä on ollut lasit jo alle 3-vuotiaasta, sama syy kuin teillä ja sama lappuhoito. Meillä tosin näkökyky oli reilusti huonompi, nyt 8-vuotiaana 7 tienoilla huitelee, mutta karsastus saatiin pois. Meillä siis silmälasit avasivat tien näkevään maailmaan, joten ne pysyivät helposti päässä alusta lähtien. Mutta joitakin vinkkejä voin antaa.
Poika vierasti liimalappua. Silmäpolilla suositeltiinkin ns. "merirosvolappua". Se ei kuitenkaan ole sellainen perinteinen kuminauhalla kiinnitettävä lappu, vaan kaavan mukaan itse ommeltava lappu, joka pujotetaan sangan kautta linssin päälle ja joka peittää silmän tiiviisti myös sivuilta. Juju on siinä, että se ommellaan lapsen mielen mukaisesta kankaasta. No, meillä se ei alussa 2-vuotiaana ollut musta merirosvolippu, vaan Marimekon unikkokuosia... 3-vuotiaana lappuhoidon lopussa sitten halusikin jo mustan lapun.
Meillä on käytetty muihin juttuihin onnistuneesti "tarrataulua" eli palkitsemismenetelmää. "Jos pidät tänään sievästi silmälaseja, saat tarran illalla". Tarrataulu on taas ihan itse paperille piirretty taulukko. Kun tarroja on tietty määrä, saa yllätyksen tai pienen lelun. Alussa tarroja tarvitaan yllätykseen vain muutama, kun systeemi vakiintuu ja lapsi kasvaa, voi ottaa tavoitteeksi, että viikko tai kaksi kun on kerätty (7/14kpl), vasta sitten saa palkinnon. Ensialkuun puhut isolla äänellä kaikille, "kun meidän Alisa on niin kiltti tyttö, että pitää laseja, niin saa sitten yllätyksen..." ja kehut, kuinka tyttö on jaksanut ollakin kiltti jne. Ja palkitset helposti. Pieniin pahantuulen puuskiin (kun lasit lentävät?) älä puutu, vaan palaa kehumiseen. Kiinnitä huomiota lähiympäristön laseihin. "Katsopa, kun mummullakin on silmälasit..."
Toisaalta, ainakin meillä tämän lappuhoidon, sittemmin hieman myöhemmin 5-vuotiaana hampaiden oikomishoidon takia, käytettiin myös pakotusta. Poika itki ja huusi välillä, ei halunnut lappua eikä kuminauhoja. Hänelle sanottiin raakasti, että ei tarvitse haluta, mutta joskus on pakko. Jos ei käytä lappua, tulee pää kipeäksi eikä näe kunnolla aikuisena. Jos ei ota kuminauhoja suuhun, pää voi tulla aikuisena kipeäksi. Sarjassamme superkasvattajat iskivät jälleen... Onneksi tähän tarvitsi turvautua vain harvoin. Toisaalta lapsi yllättäen ymmärsikin paljon.
Lapsi tottuu laseihin nopeasti, tosin meillä oli "etuna" se, että molemmilla vanhemmilla oli lasit. Nyt sitten odotellaan, saako pikkuvelikin kohta lasit. Hänellä karsastus näyttäisi korjaantuvan nimittäin pelkällä linssikorjauksella.
Kiitos paljon noinkin simppeleistä vinkeistä. Täytyypi tämä sateinen ilta viettää askartelun parissa :)
Heps,
Pieni näkökulma aikuiselta, jolla oli lapsena ko. ongelma. Muistan vieläkin, yli 30 vuoden jälkeen, kuinka inhosin lappua paremmassa silmässäni ja tein kaikkeni, että onnistuin huijaamaan asiassa. Ihan kaikin keinoin. Muistan sen hyvin.
Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, miksi sitä yritettiin. Minulla lappuhoito ei onnistunut. En ole sitten kysynyt vanhemmiltanikaan, jäikö asia kiinni omasta häikäilemättömästä huijaamisesta vai eikö karsastava silmäni vaan "tointunut" vai eikö vanhempani jaksaneet. Tiedän olleeni todellinen vastarannan kiiski asiassa.
Syyllä ei ole minulle enää väliä, eikä oma elämäni ole kovin paljoa asiasta kärsinyt. Esim. kuorma-auton ajokorttiin vaaditaan sen verran hyvää näköä, jota minä en voi suorittaa tilanteessani. Pidän mielessäni kristallinkirkkaasti, että minun on suojeltava hyvää silmääni, sillä muuten joudun pulaan.
Siis: jos ko. lappuhoidolla on onnistumismahdollisuuksia lapsillanne, pitäkää linja ja toteuttakaa se johdonmukaisesti. On kamalaa taistella ymmärtämätöntä lasta vastaan, se riipaisee sielua (itke lapselta piilossa oma paha olo pois tarvittaessa), mutta isompana lapsi ymmärtää.
Voimia vanhemmille!!!!