Usko on aina Jumalan antama lahja. Jeesus itse sanoo että ei kukaan voi tulla Isän Jumalan luo ellei Isä Jumala itse häntä vedä. Niinpä ihminen voi tulla kerralla uskoon tai sitten kasvaa pikku hiljaa uskontielle. Elävä usko on sitten eri asia kuin muotokristillisyys. Kun ihminen tulee uskoon hän tulee tietoiseksi syntisyydestään ja siitä että on tuomittu itsessään kadotukseen syntiensä tähden. Tässä kohden Jeesus tulee väliin ja jos ihminen tahtoo hän voi tunnustaa syntisyytensä Jeesukselle ja pyytää hänen verensä pesua ja puhdistusta. Usko on tie ja Jeesus on avain. Sitten kun ihminen tulee elävään uskoon Jeesukseen Kristukseen niin Jumala alkaa kasvattaa tuota ihmistä Jeesuksen kuvan kaltaisuuteen Pyhän Sanansa Raamatun, seurakunnan ja tosiuskovien yhteyden ja ystävien kautta. Uskon tie ei aina ole helppo ja ihminen joutuu tekemään valinnan synnin tekemisen ja Jeesuksen välillä. Hän joutuu valitsemaan joko kuolla synnille ja kilvotella tai antaa saatanan viedä elämäänsä synnin menossa. Jeesus sanoo evankeliumissaan että tie on kaita Jumalan luo ja uskova joutuu harjoittamaan itsekieltäytymistä synnistä jotta olisi Jumalan otollinen. Jotta ihminen on Jumalalle otollinen hänen täytyy täyttää nämä 3 asiaa: 1) Syntien katumus, tunnustus ja Jeesuksen veren puhdistuksen pyytäminen 2) Parannus syntielämästä ja pyrkimys oikeamieliseen elämään, pyrkimys on Jumalan silmissä arvokas, aina tulee nousta ja pyrkiä olematta tekemään syntiä elämässään ( Paavali kirjoittaa Raamatussa: Pyrkikää pyhitykseen sillä ilman sitä ei kukaan ole Herraa näkevä ! ) 3 ) Anteeksiantaminen kaikille jotka ovat sinua kohtaan rikkoneet, arver voivat jäädä mutta anteeksi voi antaa ja on annettava jos mielii saada Jeesukselta anteeksiannon omille synneilleen. Ihminen joka uskoon Jeesuksen ja Jumalan olemassaoloon on uskossa. Uskon määrä voi vaihdella henkilökohtaisesti mutta uskon kohde ei.
Siunausta ja voimia päivääsi
Eräs kaidan tien kulkija Jeesuksessa Kristuksessa
Siunausta ja voimia päivääsi
Eräs kaidan tien kulkija Jeesuksessa Kristuksessa
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olitpas raapustanut melkoiset tarinat. Mä oon yrittänyt jo pikkupojasta lähtien tulla uskoon (tai siis kokea jumalan armoa ja rakkautta), mutta kovin on jäänyt kalasaaliit laihoiksi. En tiedä onko mulla antennit jotenkin vinossa kun teen vain syntiä, enkä lainkaan koe sitä "elämää Jeesuksessa". Jos näen oikein pahaa painajaista missä piru repii ja raatelee niin siinä kyllä huudan Jeesusta kunnes herään, mutta missä on se kirkas valo päivisin joka johdattaisi? Olen yrittänyt monesti antaa elämäni Jeesukselle ja koko pyhälle kolminaisuudelle, mutta se iso PAMAHDUS puuttuu. Ihan kuin rukous kyllä lähtisi, mutta vastaanottaja ei pidä kännykkäänsä päällä.. Pitäisikö sitä tässä iso mies lähteä jonnekin kirkkoon muka? Mun mielestä uskominen on ihmisen ja Jumalan välistä, ei siihen kirkkoja tai uskontoja vaadita.. No mut onnea sulle jos oot löytänyt tien paratiisiin.............