Kristinusko alkoi levitä Pohjolaan idästä jo yli tuhat vuotta sitten. Karjalan rahvas kuului Novgorodin ja myöhemmin Venäjän kirkon alaisuuteen aina itsenäistymiseen asti. Itsenäinen Suomi vihasi kaikkea venäläistä, siksi pakotti ortodoksisen kirkon katkaisemaan ikiaikaiset suhteensa äitikirkkoon.
Olisiko mahdollista palata äitikirkon huomaan?
Olisiko mahdollista palata äitikirkon huomaan?
Vastaukset 89
Vanhimmat
minne taijjat. Ta miitys lienöy kassapeä kun takasi koletuitset!?
Suoraan kysymykseen suora vastaus: Ei olisi mahdollista! Älä katso Koverskoi menneisyyteen, vaan tulevaisuuteen.
Eikö uskon asiat ole vanhoja? On moosesta ja vuorisaarnaa ja jeesusta ja ristiinnaulitsemista ja pietaria. On roomaa ja konstantinoopelia, on jopa kanoneita.
kyllä vanhoja tai jopa menneisyyttä. Toisaalta taas ei. Kyse kun ei ole menneestä tai vanhasta, vaan Jumalan ilmoittamasta iankaikkisesta totuudesta ja uskosta. Usko puolestaan on elävää. Se on elänyt isiemme ja esi-isiemme aikaan, mutta se elää myös nyt ja tulevaisuudessa. Otamme siis huomioon mitä ennen meitä on kirkossa opetettu, mutta emme rajoitu siihen, vaan sovellamme uskontotuutta elävällä tavalla tässä ja nyt. Olemme luovalla tavalla uskollisia. Siksi emme voi palata menneisyyteen. Venäjän ortokirkkokaan ei voi sitä tehdä, vaan sen on sekä pysyttävä nikealais-konstantinopolilaisessa uskontunnustuksessa, että elettävä tämän uskon mukaista elämää 2000-luvulla eikä esim. 1800-luvulla.
Jumalan ilmoittama totuus on siis dokumentoitu, raamattu ja kaikki muut pyhät kirjoitukset. Tämä totuus on muuttumaton. Eikö niin?
Ihmisten päässä on sitten erillinen usko, joka elää ja muuttuu ajan myötä. Mutta jos ihminen jatkuvasti tulkitsee jumalan antamia totuuden sanoja mieleisellään tavalla niin silloinhan vesitetaan jumalan ilmoittama totuus.
hiukan: kirjoitin, että on pysyttävä nikealais-konstantinopolilaisessa uskontunnustuksessa. Kun tämä tunnustus oli laadittu kahdessa ensimmäisessä ekumeenisessa konsiilissa niin sen pohjalta vastattiin uusiin ongelmiin seuraavissa konsiileissa. Ei siis vesitetty mitään, vaan opetettiin Jumalan totuutta uusia harhoja vastaan. Tämä on kirkon velvollisuus nykyäänkin. Siis kirkon, ei sen yksityisten jäsenten (kaikkein vähiten minun ja sinun).
katkaisemaan. Miten sen nyt ottaa? Toivottavasti en ole ainoa, joka näkee Suomen ortokirkossa paljon yhtäläisyyksiä Venäjän ortokirkon kanssa. Ei tämä autonominen asema osana Konstantinopolia kiellä Suomen ortokirkon menneisyytä eikä edes hyviä välejä nykyisen Venäjän ortokirkon kanssa. Vai kieltääkö?
ero Venäjän kirkosta johtui siitä, että Venäjästä tuli kommunistinen maa. Nythän Neuvostoliittoa ei ole ja olisi suotavaa palata omaan kirkkoomme takaisin eli Venäjän kirkkoon takaisin. Ne pohjanmaalaiset yms. luterilaiset joille se ei sovi, voivat perustaa oman lahkonsa.
suosittelen puolen vuoden tai kokonaisen vuoden viettämistä venäläisissä luostareissa ja muissa Kirkon keskuksissa. Tarkkaile myös sitä, miten lämpimästi sinut otetaan vastaan. Kyllä se siitä sitten.
"Tarkkaile myös sitä, miten lämpimästi sinut otetaan vastaan."
Ainakin minut on aina otettu erittäin lämpimästi vastaan.
Moskovan patriarkaatin kirkoissa on minut otettu aina lampimasti vastaan, papit seka maallikot. Venajan kielen taitoni on kohtuullinen, jos pappi on osannut muita kielia niin niitakin on kaytetty. Karsivallisesti ovat kuunnelleet huonolla venajalla tai venajan ja jonkun muun kielen sekoituksella tehdyt synnintunnustukset. Suomessa olen voinut kayttaa seka venajaa etta suomea.
Vaatimustaso paastojen ja synnintunnustusten suhteen on tietysti paljon tiukempi. Siihen kannattaa varautua. Vankaaminen ei auta, saannot ovat saantoja.
jatkuvat synnintunnustuksetko ovat nyt sitten tätä ortodoksian ydintä?
kuvittelit liittyessäsi ortodoksiseen kirkkoon?
Molemmat ovat tärkeitä asioita, muttei ainoita.
Pitäisi perustaa tiedotuskeskus kirkkoon liittyville, kun usein tuntuu käsitys ortodoksisuudesta olevan jotain ihan outoa. Esimerkkinä tällaiset yhteys-liikkeen listat! Ne eivät todellakaan ole ortodoksian ydintä. Inhottaa, kun luterilaisuudesta siirtyneet henkilöt esiintyvät listalla ortodokseina.
että etkö voisi toteuttaa sitä tiukempaa vaatimustasoa paastojen ja synnistunnustusten suhteen myös Suomen kirkossa? Kukaan ei sinua estä ja sinullahan on vapaa tahto.
"Mitäs sitten kuvittelit liittyessäsi ortodoksiseen kirkkoon?"
Eihän ortodoksinen kirkko ole mikään liitännäisten lahko. Suomen ortodoksinen kirkko on ollut vuosisatoja ja vielä 20 vuotta sitten enemmistön hyljeksiä, silti ortodoksit ovat jaksaneet säilyttää uskonsa. Hyvin monet ovat kuitenkin siirtyneet luterilaiseen seurakauntaan 1930-50-luvulla, välttääkseen suoranaisia vainoja ja pahansuopaisuutta naapureidensa taholta. Moni on seka-avioliitossa hyvin mielellään kastattanut lapsensa luterilaisuuteen, jos se vain on ollut mahdollista.
Nyt sitten liitännäiset väittelevät täällä keskenään, miten heidän pitää järjestää ortodoksien asiat, että ne olisivat kaikkein parhaiten ortodoksiset. Vaikuttaa aika oudolta.
"Eihän ortodoksinen kirkko ole mikään liitännäisten lahko."
Sitähän tämä juuri on nykyään! Ja sen lisäksi liitannäiset arvostelevat niitä, jotka ovat sitten esi-isiltään perineet ortodoksisuuden.
Tämä perinnöllinen ortodoksisuus.
Voidaan kaikki mennä testeihin; sitten tällä palstalla vertailemme kuinka rotupuhdas kukin onkaan.
Voisikohan "äiti MPmaksaa testit.
Kysseessähän on katoavan alkuperäisrodun suojelutoimi.
Konstantinopolin alaisessa kirkossa. Jos palaisimme takaisin Moskovan alle, niin johan jo tällä palstalla esiintyvät homppelit ja lepakot saisivat kyytiä....
luterilaisen pahe.
on paastojen ja synnintunnustuksen vähättely tai peräti niiden hylkääminen?
...olevan fakta että ortodoksinen kirkkokunta on jakaantunut jakaantumattomuudessaan.
Uniatismi on ratkaisu!
Kerettiläisiä piispoja meillä toki on omastakin takaa, ja olemme heihin jossain määrin jopa tottuneet, mutta meidän kirkossamme piispojen kerettiläisyys ei ole doktriinina, toisin kuin Rooman kirkossa.
kenelle ei.
muuta väittänytkään?? Maailmanlaaja ortokirkkohan on itsenäisten (ja autonomisten) kirkkojen perhe. Mikä perhe on semmoinen, jossa ei koskaan riidellä?
kanttori ja seurakuntalehtori haluaisi MP:n alaisuuteen? Tulisi melkoisia muutoksia virkasuhteeseen, palkkaukseen ja ylipäänsä viranhoitoon. Papit asetettaisiin Venäjältä käsin ja mehän tiedämme, miten hienosti ja huomaavaisesti Moskova suhtautuu reuna-alueidensa vaatimuksiin. Hallinnollinen päätäntävalta siityisi tietysti Moskovaan.
Enpä oikein taida uskoa, että palstan kovaäänisimmät neuvostointoilijatkaan todellisuudessa olisivat muutokseen tyytyväisiä. Kunhan mekastavat, lapsellista huutoa. Edelleenkin ihmettelen huutajien epäloogista käytöstä: mikä heitä estää siirtymästä oikeaan henkiseen kotiinsa, eli johonkin MP:n kirkkoon. Ilo olisi molemminpuolinen.
Keskimääräistä naiivimpina muutoksen vaatijat eivät ymmärrä muutoksen tuovan mukanaan muutakin kuin vanhat muistot ja mystisen venäläisen hengellisyyden. He ovat romanttisia hupakoita, ja romantikot ovat yleensä saaneet paljon pahaa aikaan. Herätys, te näette unta!
ja siirryin MP:n alaiseksi jo vuosia sitten.
vain lisääntyvät, kun kielitaidottomana tai huonolla venäjän taidolla ei tahdo saada selvää seurakuntalaisista, eikä slaavinkielisissä palveluksissa ymmärrä juuri muuta kuin palveuksen kohdan, missä nyt mennään.
Useimmissa Suomen seurakunnissa toimitetaan palveluksia myös slaaviksi, sinne ovat kaikki tervetulleita, myös toivottomattomat romantikot. Olen itsekin vuosikymmenten aikana osallistunut usein slaavinkielisiin palveluksiin Uspenskin katedraalissa ja P. Kolminaisuuden kirkossa Helsingissä, ja ovathan omat isovanhempanikin ja muut vanhat sukulaiseni kasvaneet karjalaisessa seurakunnassaan vielä Moskovan patriarkaatin aikana. Silti en itse kaipaa neuvostokasvatuksen saaneita pappeja.
ja suurimmat mekastajat tällä palstalla ovat ne, jotka ovat myöhemmällä iällä liittyneet Suomen ort.kirkkoon. Juuri ne joiden takia tämä muuttovirta MP:n alaisuuteen.
Nykypolven venalaiset papit (30-vee) eivat todellakaan ole mitaan 'neuvostokasvatuksen' saaneita. Tietosti Venajasta ovat pahasti out of date! Venajan ulkomaankirkoissa on toissa juuri naita nuoria pappeja. Palkat eivat tosiaankaan ole haappoiset - papilta kysytaan usein kovaa vakaumusta etta jaksaa tehda toita nalkapalkalla ja ilman ulkopuolista tukea!
On paljon helpompi kilvoitella kun ymparilla on muitakin kilvoittelijoita eika vahattelijoita. Sujuvathan paastoaminen ja rukoukset yksinkin, mutta kylla useimmat ihmiset tarvitsevat tukea hengellisessa elamassaan. Ja kylla, paasto ja rukoukset seka katumuksen sakramentti ovat jumalanpalveluselaman erittain keskeinen osa ortodoksista hengenelamaa ja ovat aina olleet (Mika sitten muka on keskeista jos eivat nama? Muka-alylliset teologiset keskustelut? Jumala varjelkoon meita niista - niista ei synny kuin turhantarkeytta ja ylpeytta).
Olen ollut kolmen eri patriarkaatin kirkoissa, ja kaikista loytyy kilvoittelijoita ja hyvia pappeja. Suomenkin kirkosta. Se haluaako kuulua Suomen vai Venajan kirkkoon on minusta jokaisen oma asia (Tosin Suomen kirkossa on yksi ongelmallinen asia - paasiaisen ajankohta - toivon etta tama korjataan 2010 kun lannen ja idan kirkkojen paasiainen on samaan aikaan - silloin Eesti siirtyy noudattamaan yleisortodoksista paasiaisen ajankohtaa - ja toivottavasti Suomi seuraa perassa).
Kyllastyttaa tama jatkuva Moskovan demonisointi.
"Tulisi melkoisia muutoksia virkasuhteeseen, palkkaukseen ja ylipäänsä viranhoitoon. Papit asetettaisiin Venäjältä käsin ja mehän tiedämme, miten hienosti ja huomaavaisesti Moskova suhtautuu reuna-alueidensa vaatimuksiin. Hallinnollinen päätäntävalta siityisi tietysti Moskovaan."
Venäjän kirkko nyt kuitenkin myönsi Suomen kirkolle autonomian jo vuonna 1918, ja tämä autonomia tietysti olisi edelleen voimassa. Jos siirtyisimme Moskovan alaisuuteen, lähinnä vaihtuisi se, ketä patriarkkaa muistellaan jumalanpalveluksessa.
Suomen kirkko oli ollut jo omana hiippakuntanaan vuodesta 1892 lähtien. Hiippakunnan johtoon määrätty piispa Anttoni sai Suomen arkkipiispan arvonimen, hän oli myös Venäjän kirkon Pyhän synodin jäsen.
Suomen itsenäistymisen jälkeen Senaatti vahvisti Ortodoksisen kirkkokunnan perustamisen asetuksella 26.11.1918.
Kesäkuussa 1919 Viipurissa pidetty ylimääräinen kirkolliskokous käsitteli tärkeimpänä asiana Suomen kirkon kanonista asemaa, autokefaliaa pidettiin tärkeänä mutta sen saaminen ymmärrettiin kuitenkin mahdottomaksi, koska kirkon väestömäärä oli pieni. Siksi Venäjän kirkolta päätettiin anoa autonomiaa, jonka patriarkka Tiihon vahvisti 11.2.1921. Piispa Serafim sai samalla arkkipiispan arvon.
tuon väitteesi???
Totta kai olisi hankalaa kaytannossa jos asioita johdettaisiin kaukaa Moskovasta. Suomen kirkko vaistamatta jaisi jalkoihin raha-asioissa. Tuskin ortodoksinen kirkko voisi olla valtiokirkko jos se olisi Moskovan alaisuudessa.
Siita huolimatta toivoisin Moskovan demonisoinnin loppuvan. Ja Suomen palaavan yleisortodoksiseen paasiaisen ajoittamiseen.
Suomen ja Moskovan valit ovat muuten henkilotasolla parantuneet paljon viime vuosina. Monet suomalaiset ovat opiskelleet Venajan hengellisissa akatemioissa ja onpa Moskovan leivissa suomalasiakin. Joissain Venajan luostareissa on suomalaisia. Miksemme voisi hengellisesti hyotya Venajalla tapahtuneesta hengellisesta noususta? Kreikassa, ainakin minun kreikkalaisten lahteitteni mukaan, kirkko sen kuin naivettyy. Kasvua tapahtuu lahinna entisissa itablokin maissa.
Perinteinen viha on kohdistunut kasakoihin ja tsaariin, joka niitä lähetteli. Sen sijaan laukkuryssät kivoine tavaroineen olivat aikanaan hyvinkin suosittuja - ainakin naisten mielestä.
Joten voidaan ajatella, että Venäjältä voidaan tulla tänne käymään, mutta ei ase kädessä.
Ortodoksinen uskonto on tullut tänne Venäjältä. Itse asiassa ortodoksinen usko oli metsäsuomalaisille ensimmäinen kosketus kristinuskoon.
Katolinen uskohan tuli vasta myöhemmin miekkamiesten mukana lännestä.
Siis Suomen kuuluisi olla ortodoksinen. Voidan ajatella, että nykyinen yhteys Konstantinopoliin on tällainen väliaikainen tila liittyen Neuvostoliiton kommunismiaikaan. Nyt on jo kulunut jonkin aikaa kommunismin kaatumisesta, joten Suomen kirkko voisi palata juurilleen.
romanttiset hupsut tarkoittavat tätä: "Jos siirtyisimme Moskovan alaisuuteen, lähinnä vaihtuisi se, ketä patriarkkaa muistellaan jumalanpalveluksessa."
Tuskinpa heitä edellinen tyydyttää, sillä tällöinhän meillä (heidän mukaansa) olisi MP:n alainen autokefalinen homofiilinen kirkko. Ketään ei ammuttaisi, ruoskittaisi, kuohittaisi eikä edes torilla julkisesti häpäistäisi. Sodomia jatkuisi ennallaan.
Leikki leikkinä, viittasin kirjoituksellani siihen, että oikea muutos toisi melkoisesti vaihtelua ja keskustelua tylsään arkikilvoitteluun. Ensinnäkin Suomen valtio on monella tavoin kirkkoon kytköksissä, muutos vaatii lakien rukkausta. Kirkolla on omaisuutta, maita ja mantuja, kiinteistöjä, ja niissä vuokralaisia. Millähän tavoin nämä siirrettäisiin Moskovan omistukseen? Sitten miten henkilöstöpolitiikka hoidettaisiin uudessa kirkossa jne. jne.
Millähän tavoin kunnon fuusio toteutettaisiin ja kukahan siihen olisi oikeasti valmis?
paikkamme on Konstantinopolin ekumenisessa patriarkaatissa, jossa ovat muutkin läntisen Euroopan ortodoksiset kirkot.
Autonominen asema anottiin ja saatiin jo Moskovan patriarkaatissa, mutta Venäjän poliittinen tilanne muuttui pian mahdottomaksi eikä edes Venäjän ortodoksinen kirkko voinut vuosikymmeniin toimia vapaasti, sillä myös KGB oli soluttautunut kirkkoon.
Romanttiset hupsut, joilla useimmilla lienee länsisuomalainen herätysliiketausta ja huono venäjän taito, voivat hyvin käydä romanttisilla reissuillaan Venäjän luostariessa aina kun heitä huvittaa. He voivat mennä sinne vaikka vapaaehtoistyöhön ja opetella paremmin kieltä.
Suomessa he voivat osallistua slaavinkielisiin palveluksiin muiden mukana. Halutessaan he voivat jopa mennä Suomessakin synnintunnustukselle huonolla venäjänkielellään tai puutteellisella englannilllaan. Kyllä meidän papeilla on valmiuksia sopeutua monenlaisen niuhottajan oikkuihin.
minkäänlaista herätysliiketaustaa. Paitsi kenties sinulla itselläsi, kun aina jaksat jauhaa siitä asiasta. Luuletko olevasi huvittava? Meitä muita tuollaiset jutut eivät kiinnosta.
Suomalaisten venäjän kielen taito on yleensä heikko, olivat he sitten kotoisin Itä- tai Länsi-Suomesta. Slaavinkielisä jumalanpalveluksia taitaa olla vain niissä seurakunnissa, joissa on huomattava venäjänkielinen vähemmistö.
Kun mietimme srtä, mihin patriarkaattiin tahdomme kuulua, niin meidän pitäisi miettiä samalla, mikä kirkko myöntää meille helpoimmin autokefalian, sitten kun sen aika tulee. Kirkon väkiluvun pitää olla yli 100 00 henkeä, muuten ei autokefaliaa kannata edes hakea.
Ansiokas kirjoitus!
ev.lut. pelleily on kohta loppumassa. Uskovat liittyvät toivottavasti katoliseen kirkkoon, loput vihreä/sateenkaari/punikki/feministi/sivari/haloska -paskajoukkioon.
Ortodoksien kannattaa palata Moskovan patriarkaattiin. KP ei ole uskottava! Ikävää, mutta totta. Istanbul on Istanbul.
asioita ja niistä pitäisi myös kirjoittaa sellaisella vakavalla vakavuudella, etteivät romatikot huvittuisi liikaa ja menettäisi kauniita unelmiaa,
...
Suomenkielinen väestö voi liittyä ortodoksiseen kirkkoon (jos hyväksyy uskonnon perusopetuksen) ja ruotsinkileinen väestö taas liittyy katoliseen kirkkoon (kun se katolisuus tuli Ruotsista). Katolinen kirkkohan on jo toteuttanut Lutherin vaatimat uudistukset, joten luterilaista kirkkoa ei enää tarvita.
Meita on muitakin.
Asun siis ulkomailla. Mutta olen osaksi venalainen, osaksi suomalainen. Perheeni on aina ollut Moskovan patriarkaatissa. Kayn silti seka Konstantinopolin etta Moskovan patriarkaatin kirkoissa. Olenpa kaynyt Antiokian ja Serbian patriarkaatin kirkoissakin. Aina ei ole kaikkien patriarkaattien kirkkoja tarjolla kaikkialla. Minulle pappi ja seurakunnan henki ratkaisee missa kayn. Kuuntelen liturgiat vaikka arabiaksi jos pappi on hyva!
Useimmat Lansi-Euroopan kirkot ovat alunperin olleet Moskovan patriarkaatin alaisia (esim. Ranskassa), eivat Konstantinopolin, ja ovat siirtyneet Konstantinopolin alaisiksi samasta syysta kuin Suomen kirkkokin. Kreikkalaiset ovat kristinuskon alkuvuosisatoja lukuunottamatta yleensa pysytelleet omissa oloissaan - ortodoksian leviaminen ei-ortodoksisiin maihin kuten Kiinaan, Amerikkaan, Lansi-Eurooppaan jne. on viime vuosisatoina tapahtunut Moskovan ansiosta (kreikkalaisten ollessa ottomaanien vallan alla).
Monet kaytannon jarjestelyt ortodoksisessa kirkossa johtuvat historian oikuista, sodista jne.
Mulla on äidinkieli ruotsi ja isän puolelta uskonto ortodoksisuus. Ja sama koktaili siirtyy myös seuraavaan sukupolveen! En halaja katoliseen kirkkoon enkä juuri Moskovaankaan...
Alkuperäiseen kysymykseen: Mikä vika ekumeenisessa patriarkaatissa on? Eikö Suomen ort kirkon ole ollut ihan hjuva siellä olla?
Kävin keväällä Konstantinopolissa liturgiassa ja ihan lämmin oli vastaanotto. Totta, että Istanbul on Istanbul, pientä vähemmistökirkkoa ei Ottomaanien valtakunta ole kohdellut aina reilusti. Mutta mulla on sellainen mututuntuma että ajoittain sorrettuna "valtion sisäisenä uhkana" Konstantinopoli on pakotettu keskittymään enemmän uskon asioihin eikä suurvaltapolitiikkaan kuten käsittääkseni Moskovassa on asia. En väitä että ovat Konstantinopolissakaan puhtaita pulmusia, poliittista vehkeilyä on varmaan kaikkialla...
Mutta Moskovassa minua pelottaa se, että onko se liikaa Kremlin politiikan käsikassara? Tuleeko paineita "venäläistää" Suomen kirkkoa "oikeauskoisuuden nimissä"? Miten käy sananvapauden ja demokratian? Jos Moskovan patriarkaatti antaa riittävästi näyttöä siitä, että se sanoutuu irti olemasta Venäjän valtion politiikan takuumies ja tekee avoimesti selvää lähihistoriastaan, niin ei Moskovakaan hullumpi vaihtoehto ole!
I så fall, ska det bli Konstantinopol i alla fall;)
Toivottavasti olen pelkoineni pahasti väärässä!
Siis ortodoksisen suomalaisen ja ruotsinkielisen yhdistelmä. Ei taida olla mistään kotoisin.
Pakanasuomalaiset saivat aikanaan rauhanomaisen kristinuskon opetuksen venäläisiltä ortodokseilta.
Sitten tulivat katoliset ruotsalaiset ja valloittivat maamme lounaisen kolkan. Sinne pystytettiin katolinen usko, mikä laajeni myöhemmin Ruotsin valtion valloitusten mukana.
Vasta 1809 tsaari vapautti Suomen ruotsalaisruhtinaiden vallasta. Hän ei kuitenkaan pakottanut kansaa vaihtamaan uskontoaan, vaan ortodoksinen kirkko levittäytyi lähinnä sotilaitten mukana. Rauhanomaisesti.
Kerro yksikin syy, miksi tuntisin minkäänlaista sympatiaa äidinkieleltään ruotsalaisia kohtaan? Jopa aatelisiin kuulunut Mannerheim pätevöityi maamme sotilasjohtajaksi Venäjän armeijassa.
kyllä ortodoksisuus on Suomessa ja Karjalassa paljon paljon vanhempi asia kuin autonomian aikana venäläisten sotilaiden mukana levinneenä, tapahtuiko sellaista edes missään. Venäläiset sotilaat olivat varuskunnissaan, Karjalan talonpojat rakensivat kirkkoja ja tsasounia kuten aiemminkin, tukit kaadettiin omista metsistä, ei siinä kukaan sotilas ollut apua antamassa.
Mistäs moinen vihan purkaus? Se siitä "rauhanomaisuudesta", vai?
Eiköhän me kaikki samaan kirkkokuntaan mahduta oli äidinkieli sitten suomi, ruotsi, venäjä tai vaikka koltta-saame! Kuulumme molemmat maassamme uskonnolliseen vähemmistöön. En kaipaa sympatiaasi, pyydän vain ettet enempää peräänkuuluta kirkkomme sisällä ristiriitoja ja hajaannusta kuin siellä jo on!
Jos Moskova kohtelee meitä suomalaisia reilusti, niin senkus "palataan sinne juurille". Voi olla, että tulevaisuudessa myös suomenkieliset ortodoksit ovat kirkossamme vähemmistönä. Onko takuita että saamme sen jälkeen kirkollisia palveluita omalla äidinkielellämme?
Kuten sanoin, toivottavasti pelkoni on aiheeton!
Ortodoksisuus levittäytyi etelässä Hämeenlinnan länsipuolelle ennen kuin ruotsalaiset ehtivät tulla lounaiseen osaan.
Karjalan mailta ortodoksiaa ei koskaan kokonaan hävitetty.
Mutta kaupunkiortodoksisuus on sotilaiden jäljiltä. Uusi uskonnon leviäminen maaseudulle tapahtui vasta evakkojen mukana.
sitä "kaupunkiortodoksisuutta" taas siellä Hämeenlinnan länsipuolella, mutta et kuitenkaan tiedä mitään kaupunkiseurakunnista Viipurissa, Käkisalmessa, Sortavalassa ja Joensuussa, nämä nyt esimerkkeinä mainiten
"Ensinnäkin Suomen valtio on monella tavoin kirkkoon kytköksissä, muutos vaatii lakien rukkausta. Kirkolla on omaisuutta, maita ja mantuja, kiinteistöjä, ja niissä vuokralaisia. Millähän tavoin nämä siirrettäisiin Moskovan omistukseen?"
Varmasti ihan samalla tavalla kuin millä ne viimeksi puljattiin sinne Istanbulin omistukseen.
Siellähän ne ovat, turkkilaisilla, eiks joo?
Suomessa on ruotsinkielinen vähemmistö, joka ei vieläkään ole sisäistänyt sitä, että Suomi ei enää ole Ruotsin itäinen maakunta. Tosin tuo henki on nykyisin voimakkaimpana rannikkoalueilla, jonne ei ole keskittynyt suuria varallisuuksia. Mutta henki oli aika selvästi aistittavissa esimerkiksi Uudenmaan ruotsinkielisen maakuntaliiton kokouksissa, joihin osallistuin '80 -luvulla poliittisella mandaatilla.
Jos joku ruotsinkielinen hylkää luterilaisen kirkon, olisin kuvitellut hänen lähinnä ryhtyvän katoliseksi. Mutta ortodoksi, minkähän vuoksi?
Nuo luettelemasi kaupungit olivat vahvasti Karjalan vaikutuspiirissä koko Ruotsin vallan ajan. Taisivat olla enimmän aikaa venäläisiä alueita muutenkin. Ei se autonomian aika kaikkea ortodoksisuutta poistanut.
Tarkoitn kaupunkiseurakunnilla niitä alueita, jotka olivat enimmän osan aikaa Ruotsin itäistä maakuntaa ja joissa oli autonomian aikana venäläisiä varuskuntia. En ole tekemässä kaupnkiluetteloita.
ihan uhallakin edes yhden syyn miksi tunnen sympatiaa äidinkieleltään ruotsinkielisiä kohtaan: He ovat ihmisiä siinä kuin me muutkin!
Hitler, Stalin, Viiltäjä-Jack, Saddam Hussein, Idi Amin, ...
Kaikki nuo kuuluivat ihmislajiin.
Ihmislajiin kuului myös se Ruotsin kuningas, joka lähetti Lounais-Suomeen armeijan ja sen jälkeen siviiliasutusta täyttämään harvaan asuttua maata. Heidän mukanaan tuli Katolinen kirkko.
ruotsinkielinen liittyy ortokirkkoon? Kelpaisiko syyksi ortodoksinen usko!
ihan rauhassa. Ymmärsit kyllä mitä tarkoitin, mutta halusit kuitenkin venkoilla.
Kun Venäjän valta päättyi, he eivät ole enää vaatineet, että kaikkien suomalaisten pitää opetella venäjää peruskoulussa. Silti Itä-Suomessa opetellaan venäjää, koska siitä on hyötyä kaupankäynnissä. Sen monimutkaisemmasta asiasta ei ole kysymys.
Ortodoksisissa kirkoissa toimitetaan palveluksia niillä kielillä, mitä seurakuntalaiset puhuvat. Tarvittaessa myös ruotsiksi. Siis kirkko palvelee myös niitä, jotka ovat jättäytyneet kieliumpioon.
Tarkoititko Lappeenrannan seutuja, että siellä opiskeltaisiin venäjää peruskoulussa. Täällä Pohjois-Karjalassa niin ei ikävä kyllä ole. Venäjä on vain valinnainen, ylimääräinen aine, eikä pienemmissä kouluissa ryhmiä perusteta kun ei ole tarpeeksi halukkaita (monikaan nuori ei halua rehkiä ylimääräistä ja vanhemmissakin on vielä asennevammaa)
Nuoret inhoavat ruotsia, jolla he eivät tee yhtään. Ruotsin tilalle pitäisi saada venäjä, jolla on ilman muuta käyttöä. Monen naapurina on venäläisiä, heidän lapsiaan on kouluissa, venäjällä rampataan monissa perheissä alvariinsa.
Venäjästä nuorilla olisi suuri etu myös työn saannissa.
Mutta...kuntien aloitteet menevät ö-mappiin. Niinpä tankataan ruotsia, vaikka aito hurrin näkeminen on erittäin epätodennäköistä näillä seuduin.
tuohon kielenopetukseen olisi hyvä saada, vaikka tuon mallin mukaan. Muistaakseni erään itäsuomalaisen koulun rehtori ehdotti tuota jossakin uutislähetyksessä; ehdotuksen torppasi Henna Virkkunen. Lieneekö RKP:n vaikutusvalta noin suuri?
kenellä niitä on, pölkylle ja naks. Kipat päähän ja palataan kiltisti synagoogan huomaan. Siitä Jeesus - niminen juutalainenkin olisi mielissään.
niin että hippulat vinkuu. Juutalaisuus tarjoaa koukkunenän lisäksi mahdollisuuden hoitaa pois päiväjärjestyksestä nämä ns ortodoksibusinessmiehet ja sukupuoliakrobaatit. Ilman knessetin päätöstäkin tulee Israelin armiejan Kra Maga miehet ja sitten loppuu näillä palstoilla läähätys.
Rabbi Rane
noin pitkälle mennä, niin toki meidän pitää uskaltaa kysyä, ja siksi me kysymmekin, että milloin Moskovan patriarkaatti oikein aikoo palata takaisin Konstantinopolin ekuneniseen patriarkaattiin, josta se on vain muutama vuosisata sitten itsenäistynyt.
minne tahtovat. Me tosi ortodoksit haluamme palata suoraan juutalaisille juurillemme.
paluu tulevaisuuteen. minusta maahanmuutajavenäläisten pitäisi opetella suomenkieli että pystyvät elämään täällä. Minusta toisen patriarkaatin alueelle tulo on kuin sodanjulistusta ja ekspansiota.
alueelle tulo on vähintäinkin ongelmallista ellei peräti mainitsemaasi sodanjulistusta. Miksi Konstantinopoli ei pysty puolustautumaan? Miksi ortokirkko on semmoinen kuin se on: toisten alueelle tunkeutumisen on mahdollista? Miksi itsestään selvää kanonista periaatetta ei noudateta (ja silti väitetetään, että ollaan kunnon ortodokseja)??
Oikeastaan Konstantinopoli tunkeutui Moskovan alueelle hyväksyessään Suomen kirkon yhteyteensä. Mutta on täysin ymmärrettävää, että muutaman vuosikymmenen ajan Moskovan patriarkaatti ei ollut oikein hyvin toimiva hengellinen systeemi.
ratkiriemukkaita. :-) Tämä on tosi hyvä veto:
"muutaman vuosikymmenen ajan Moskovan patriarkaatti ei ollut oikein hyvin toimiva hengellinen systeemi"
Ha, ha, hah, hauska sutjaus. No ei se oikein hyvin tainnut toimia n. 1920 - 1990. Onko 70 vuotta muutama vuosikymmen? Tarkoittaako "ei oikein hyvin" jotain sellaista kuin "suht koht tyylikkäästi" tai "kohtuullisen mallikkaasti" vai "pienien ongelmien sävyttämänä"?
No, aikaikkunahan on Neuvostoliiton elinikä muutamia vuosia hengellisemmän papiston nousuun päättäville paikoille.
Jututin yhtä Venäjältä tänne muuttanutta, joka sanoi, että lähes kaikki rippipapit olivat tavalla tai toisella KGB:n talutusnuorassa.
Palvelukset varmasti toimitettiin sen mukaan, kuin paikalliset politrukit sallivat, mutta uskallan hieman epäillä opetuspuheiden hengellistä tasoa.
Saamieni hajatietojen mukaan kommunistiajan papisto ei yleisellä tasolla juurikaan nauttinut kirkkokansan luottamusta.
saamistasi tiedoista. Onko sinulla jokin ajatus vai sössötätkö vain lämpimiksesi?
Tuolla edellä kävit Suomesta keskustelua kuin täysverinen venäläinen poliitikko, Suomelta on turha kysyä mitään, sillä Suomen ortodoksien kohtalo on Moskovan ja Konstantinnopolin välinen asia.
Jo kohta äidyt ankaraan kommunistiajan järjestelämkritiikkiin murentaen MP:n moraalisen kivijalan väittämällä (ehkä perustellusti) papiston olevan kommunistisia virkamiespappeja.
Poika, oletko vailla suuntaa? Etkö oikein tiedä kuka olet ja mihin mennä? Onko sinulla tunne, että pitäisi sanoa jotain, mutta et tiedä mitä? No sitten sinä olet oikeassa paikassa, kaltaisiesi seurassa.
Venäjällä on ennenkin ollut vaikeita aikoja hieman omituisten tsaarien kausilla. Tämä kommunismiaika oli yksi tällainen kausi, jolloin uskovaiset pysyivät piilossa ja näkyvää kirkkoa valvoi KGB. Luultavasti kirkon ylin johto joutuu yhä kumartamaan Kremliin, mutta eiköhän sekin normalisoidu ajan kanssa.
Ortodoksinen kirkko on ollut Venäjällä paljon kauemmin, kuin ohimenevät poliittiset virtaukset. Kommunismiaikaa pitääkin kritisoida, mutta ei se silti onnistunut tuhoamaan kirkkoa vaikka välillä olikin vaikeata.
Mutta parempi kumartaa Kremliä, kuin mitä Suomessa tehdään, kumarretaan protestantteja. Välillä, kun näitä keskusteluja seuraa, alkaa tuntua siltä, että Suomen ortodoksiselle kirkolle on tärkeämpää harrastaa ekumeniaa protestanttien kanssa, kuin kysyä, mitä Konstantinopoli siitä ajattelee.
kuume, viistää varmaan viidennellä kymmenennellä, koska höpötät näin:
"parempi kumartaa Kremliä, kuin mitä Suomessa tehdään, kumarretaan protestantteja"
No siinä Suomessa, jossa minä elän, ei tehdä kumpaakaan. Jos sinun on tapana kumarrella protestentteja tai Kremliä, niin anna mennä vaan, mutta älä sotke muuta luomakuntaa outoihin puuhiisi.
Suomen ort.kirkkoon, jos et kuulu siihen kirkkoon joka kumartaa luterilaisia.
et oo kyl mikää ortodoksi sinä kuule siinä
what a jerk
Neuvostoliiton aikaan Venäjän ortodoksinen kirkko kävi hyvin usein ja mielellään ns. opillisia keskusteluja Suomen luterilaisen kirkon kanssa. Suomen ortodoksisesta kirkosta neuvotteluissa oli aina joku tarkkailija, joka raportoi nämä tärkeät opilliset neuvottelut Ortodoksiassa tai vastaavassa teologisessa lehdessä.
Tuossahan se avainsana on. Suomen luterilainen kirkko välitti NEUVOSTOLIITTOON kaiken tarpeellisen kirkollisen tiedon. Sillä ei välttämättä ollut paljoakaan tekemistä kristinuskon kanssa. Se oli vain osa suomettumista.
Nyt on nyt ja jos vertailukohtaa haetaan, niin mieluummin 1800 -luvun lopulta.
Neuvostoliitto siis suomettui!
Pitänee kutsua Antti Rokka apuun. Mutta saat kirjoitella sen kanssa sitten erikseen. Osoite lienee sama, kuin Väinö Linnalla. Toivotan onnea.
Hei.
käy edelleen keskusteluja venäjän ortodoksisen Kirkon kanssa :vakoilu siis jatkuu!?
Suomen ortodoksinen kirkko on jo palannut alkuperäisen äitikirkon huomaan. Kuten itse sanot, kristinusko levisi Karjalaan idästä yli tuhat vuotta sitten, eikä siihen aikaan vielä ollut Moskovan patriarkaattia.
Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti kuuluu ns. uusiin patriarkaatteihin, ja se itsenäistyi vasta vuonna 1448, Konstantinopoli tunnusti sen 1589.
Suomen kirkko Konstantinopolin alaisuudessa on siten aivan alkuperäisellä paikallaan.
Lisää tietoja sivustosta:
http://www.ortodoksi.net/index.php/Moskovan_patriarkaatti
Missa ovat Kreikka ja Kypros?
jo ehdin huolestua!
"Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti kuuluu ns. uusiin patriarkaatteihin"
Kuinkas kun ei taida tuo Konstanttinoopelikaan ihan vanhimmasta päästä olla? Vai missä kohtaa Raamattua siellä oleva seurakunta taas mainitaankaan?
"Missa ovat Kreikka ja Kypros?"
Nehän eivät ole edes mitään patriarkaatteja. Puhumattakaan, että olisivat vanhoja.
Eiköhän vain käsketä niitäkin palaamaan äitikirkon helmaan, kipi kapi.
Koko korttipakka menee uusiksi, kun se valmistuu! Se on kohta kuin Alexander Nevskin katedraali Toompealla.
Kirill tulee vihkimään ja tuhansitttain liittyy MP:n alaisuuteen. Mitä jos MP vaatii Uspenskin ja Suomenlinnan kirkkojen palautuksia?
myös Espooseen tai Kirkkonummelle uusi MP:n alainen kirkko. Toisaalta Uspenskiin on aika hyvät ja nopeat kulkuyhteydet.
Kaisaniemestä ei ole pitkä matka.
turhaan. Mitä sillä on väliä, jos Suomeen nousee kirkko, jossa käy joku rukoilemassa. Nikkisi perusteella et ole edes suhteellisuudentajun kadottanut ortodoksi, joita palstalla hilluu huurupäissään joko MP:n väreissä tai Kpolin joukoissa.
Kun tätä jutustelua seuraa niin ehkä on paras, että Suomi palaa juurilleen Venäjän alaisuuteen.
Miksi muuten Suomeen muuttaa paljon venäläistä väestöä kun siellä on kaikki asiat niin hyvin ja ortodoksisuus on maailman parasta laatua? Tulla nyt tänne pahaan länteen!
JK. Mieleni tekisi kysyä mihin hävisivät karjalaiset sukulaiseni 30-luvun vainojen johdosta. Asiasta ei edes uskalleta puhua Venäjällä ei edes MP:n ortodoksinen kirkko. Stalin on niin "pyhä" mies kaikille.
Huhuu, onko mitään ratikaalia tapahtunut rintamalla?
Vieläks kaikki on samalla nujakka-asteella, vai onko jo kristillinen rakkauden yhteisöllisyys vienyt voiton?