Dear diary,
Tänään on jotenkin surkea päivä, kaikki vaivaa.
Minusta tuntuu, että teen kaiken ihan väärin;
olen väärässä paikassa väärään aikaan,
en osaa keskustella oikeista asioista,
nähtävästi en kirjoittaakaan, olen liian
arka, toisaalta liian rohkea, tykkään väärään
aikaan, liian aikaisin, olen arvaamaton johtuen
elämäntilanteestani, minulla on liian ikävä,
en hallitse tilannetta etc. Niin siinä käy,
kun rupeaa tykkäämään toisesta ihmisestä.
En ole tottunut luovuttamaan, mutta nyt on
tunne, pitäisiköhän luovuttaa, mennä nurkkaan
häpeämään, painua maan alle ja itkeä itkunsa.
Kun ei parempaankaan pysty.
Tänään on jotenkin surkea päivä, kaikki vaivaa.
Minusta tuntuu, että teen kaiken ihan väärin;
olen väärässä paikassa väärään aikaan,
en osaa keskustella oikeista asioista,
nähtävästi en kirjoittaakaan, olen liian
arka, toisaalta liian rohkea, tykkään väärään
aikaan, liian aikaisin, olen arvaamaton johtuen
elämäntilanteestani, minulla on liian ikävä,
en hallitse tilannetta etc. Niin siinä käy,
kun rupeaa tykkäämään toisesta ihmisestä.
En ole tottunut luovuttamaan, mutta nyt on
tunne, pitäisiköhän luovuttaa, mennä nurkkaan
häpeämään, painua maan alle ja itkeä itkunsa.
Kun ei parempaankaan pysty.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mennään yhdessä häpeämään jonnekin, musta tuntuu ihan samalle, ollaan liian hyviä tänne luulen...ei alenneta itseämme enää..mennään pois eikä ikinä tulla takaisin...mennään hei elämään oikeesti ja jätetään tää tekomaailma....
Tekstistäsi tulee kuva että tilanteesi on noin solmussa juuri tuon asian jatkuvan miettimisen takia. Joskus kai kuitenkin sinun on asia hoidettava. Jospa yrittäisit ratkaista asiaa, ja pääsisit siten eteenpäin...
Mieltäni lohdutti luettuani kirjoituksesi. Tuntemukseni ovat niin samanlaisia, kuin kaikki sanasi olisivat minun kirjoittamiani.
On niin vaikeaa, elämäntilanteeni aiheuttaa kärsimättömyyttä. Teen virheitä ja murehdin asioista. Olen kuin siipirikkolintu joka on loukannut siipensä eikä voi lentää.
Olen tuottanut harmia ystävälleni vaikka sitä vähiten olisin halunnut tehdä. Elämäni on kuin sotkuinen lankavyyhti. Elän elämääni päivän kerrallaan eteenpäin, nautinkin tietyistä asioista, mutta tunnen kummaa tyhjyyttä.
Vaikka nään auringon paistavan miksen enää jaksa ottaa sen tuomaa energiaa itselleni.
Annoin kyyneleiden vuotaa haikeaa oloani.
- Aina pitäisi kuitenkin löytää jotain valoa pimeyteen
- Paljasta auringolle sydämesi äläkä pelkkää ihoasi. Ime auringosta iloa ja voimaa, ja huomaat, että sen energia on monenlaatuista.
(poimin itselleni Hyvän elämän aikakirjasta)
Hiljennyn mietteihini nukkumaan mennessäni, asiat täytyy kohdata.