Päivi Räsänen teki sen taas

Keskisuomalainen 21.7

Ministeri uhkasi uskonnonopetusta

Jokaisella oppilaalla tulee olla oikeus oppia omaa uskontoa. Kaikille yhteistä uskontotietoa voisi verrata kieltenopetukseen, jossa opetettaisiin sekaisin kaikkia kieliä.

Näin totesi Suomen uskonnonopettajainliiton puheenjohtaja Hannu Koskinen, joka torjui jyrkästi opetusministeri Henna Virkkusen tuoreen ehdotuksen oman uskonnon opetuksen korvaamisesta uskontotiedolla.

Ehdotus ei ole uusi, mutta esittäjän kokoomuslainen puoluetausta hämmästyttää. Aiemmin oman uskonnonopetuksen tuhoamista on tarjoiltu vasemmistopuolueiden ja vihreiden taholta.

Onko kokoomusministeri Virkkusen esityksen taustalla tarve karsia kuntien koulurahoja uskonnon opetusryhmiä kasvattamalla?

Nuorten väkivallanteot sekä lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian kasvavat tarpeet ovat nostaneet esiin vaatimuksia yhteisöllisyyden ja lasten kasvua tukevan arvopohjan vahvistamisesta kouluopetuksessa.

Arvot jäävät tyhjiksi sanoiksi, jos niitä ei kyetä määrittelemään.

Kristillisessä kasvatuksessa maailmankatsomuksellinen lähtökohta on avoin ja rehellisesti tunnustettu. Lapselle on tärkeää antaa mahdollisuus kiinnittää elämänsä lujaan eettiseen perustaan. Kristinuskoon sidottujen arvojen pohjalta voidaan johdonmukaisesti perustella ihmisarvon ehdottomuus, ihmisten tasavertaisuus ja elämän tarkoituksellisuus.

Kodit ja kirkot toki vastaavat ensisijaisesti kristillisen kasvatuksen tarjonnasta. Koulu voi kuitenkin myönteisellä tavalla tukea perheiden arvokasvatusta.

Maailmankatsomuksellisesti määritellyt arvot antavat lapsille tässä ajassa heidän kipeästi tarvitsemiaan välineitä hahmottaa oikean ja väärän rajoja. Oman uskonnon opetuksen elämykselliset elementit antavat pohjan, josta käsin on helpompi ymmärtää myös muita kulttuureita ja uskontoja.

Pelkkä pään tieto arvoista ei vielä auta tekemään rakentavia valintoja. Arvot muuttuvat eläväksi käytännöksi vasta laskeuduttuaan sydämen tasolle.

Ehjän maailmankuvan muodostaminen alati moniarvoistuvassa yhteiskunnassa edellyttää riittävää arvokasvatusta kouluissa. Juuri tässä on oman uskonnon opetuksella merkittävä tehtävä.

PÄIVI RÄSÄNEN kansanedustaja, puheenjohtaja Kristillisdemokraatit
25577
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 25

Vanhimmat

"Kristillisessä kasvatuksessa maailmankatsomuksellinen lähtökohta on avoin ja rehellisesti tunnustettu."

- Jos nyt kristityt ensiksi tunnustaisivat varastaneensa maailmankatsomuksensa
juutalaisilta ja muilta Välimeren alueen kansoilta.

Äänestä
  • Aloittaja

    on niin oksettavaa ja tekopyhää ettei voi kuin ihmetellä millainen ihminen kykenee tuollaiseen.

    Äänestä

  • Kristillisessä kasvatuksessa maailmankatsomuksellinen lähtökohta on tietenkin aina se, että ihmisellä on näkymättömiä mielikuvitusystäviä.

    On aika vaikeaa keksiä mitään huonompaa lähtökohtaa maailmankatsomuksen rakentamiseen kuin näkymättömät mielikuvitusystävät.

    Äänestä

Ei tuo Räsäsen mielipide minusta nyt niin kaukaa haettua ole. Tässäkin ketjussa esiintyy hyvin kiihkoateistien tyypillinen avoimuuden puute, ei osata esittää juuri muuta "kriitikkiä" kuin "oksettava Räsänen". Ehkäpä se on fundamentalistiateisteilla yksi persoonallisuuden piirre, eli ovat matalalla avoimuutta mittaavalla persoonallisuuden ulottuuvudella.

Mielestäni on ihan totta, että syvemmin omaa uskontoaan luotaamalla saa myös sen arvomaailmasta enemmän irti. Sen sijaan lukuisia eri uskontoja pinnallisesti läpikäymällä ei käteen jää kuin pelkkä uskontojen rakenteellinen yleiskatsaus (monijumalaiset vs. yksijumalaiset, käännyttävät uskonnot vs. vähän käännytystyötä tekevät, historiallinen aikajana, tärkeät vaikuttajat yms..). Uskonnon syvällinen arvomaailman läpikäyminen ("rakasta lähimmäistäsi" jne..) antaa tukea sille, että hyväntahtoisuus ja humanismi toisia kohtaan on tärkeä osa ihmisyyttä ja sitä kautta tullut esille myös kulttuurissa (eritoten siis kunkin omassa uskonnossa). Uskonnon opetuksen korvaaminen uskontotiedolla vie pois painoarvoa ihmisen humanistisista taipumuksista. Nimenomaan ihmisarvon ehdottomuus, ihmisten tasavertaisuus ja elämän tarkoituksellisuus, joka usein uskonnossa vahvistaa kahta ensiksi mainittua.

Ateistisessa maailmankatsomuksessahan tämä ihmisen humanistisen puolen vahvistaminen sen sijaa jää pois, koska monien ateistien mukaanhan elämän tarkoitus on korkeintaan vain keskittyä nauttimaan omasta elämästä ja unohtaa pahuudesta huolehtiminen (johon myös se bussimainos viittaa: "..lakkaa murehtimasta..", monet uskovaiset murehtivat juuri maailman pahuutta, kuten kouluammuskeluja), toinen yleinen kannanotto on, ettei elämällä ole mitään tarkoitusta, jolloin luonnollisesti myös altruismi jää riippumaan pelkästään yksilön temperamentista (syntyjään alturistismiin taipuvaiset ateistit harrastavat todennäköisemmin hyväntekeväisyyttä, mutta uskonto alturismia vahvistavana tekijänä on silloin poissa, jolloin varsinkin geneettisen taipumuksen puuttuessa esim. hyväntekeväisyys saattaa jäädä ilman uskontoa kokonaan pois kuvioista). Vaikka siis alturismi on osa ihmisluonnetta, niin ateistien elämänkatsomuksessa sitä harvemmin kuitenkaan uskon voimalla korostetaan. Muistetaanhan, että geenit eivät määrää 100% ihmisen persoonasta, vaan ympäristöllä on vähintään 50%:n osuus, tähän mahtuu hyvin myös uskonnon altruismia vahvistava vaikutus.

Äänestä
  • Ei ikään uskonto todellisuudessa ole millään tavalla tarpeellisnen muille kuin niille, jotka niiden avulla elättävät itsensä. Räsänen toki kuuluu tähän kategoriaan.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Ei ikään uskonto todellisuudessa ole millään tavalla tarpeellisnen muille kuin niille, jotka niiden avulla elättävät itsensä. Räsänen toki kuuluu tähän kategoriaan.

    Jos asia oli noin, niin silloinhan kristinuskon olisi pitänyt kadota heti alkuunsa. Kristinuskon alkuaikoina kristityt joutuivat vainon ja riiston kohteiksi. Usein he kuolivat marttyyreina. Ei vaikuta alkuunkaan siltä, että näille ihmisille kristinusko merkitsi vain toimeentuloa ja hengissä pysymistä. Asia oli usein päinvastoin.

    Äänestä

  • kristinuskoa ei olisi kirjoitti:

    Jos asia oli noin, niin silloinhan kristinuskon olisi pitänyt kadota heti alkuunsa. Kristinuskon alkuaikoina kristityt joutuivat vainon ja riiston kohteiksi. Usein he kuolivat marttyyreina. Ei vaikuta alkuunkaan siltä, että näille ihmisille kristinusko merkitsi vain toimeentuloa ja hengissä pysymistä. Asia oli usein päinvastoin.

    Sama koskee myös islamia, sen vuoksi kuolee marttyyreina vielä yhtä nykyaikanakin jopa satoja ihmisiä vuosittain.

    Äänestä

  • kristinuskoa ei olisi kirjoitti:

    Jos asia oli noin, niin silloinhan kristinuskon olisi pitänyt kadota heti alkuunsa. Kristinuskon alkuaikoina kristityt joutuivat vainon ja riiston kohteiksi. Usein he kuolivat marttyyreina. Ei vaikuta alkuunkaan siltä, että näille ihmisille kristinusko merkitsi vain toimeentuloa ja hengissä pysymistä. Asia oli usein päinvastoin.

    Marttyyrikuolemat ovat yksi hyvä esimerkki siitä, miten typerä ja turha kristinsuko on. Kenellekään ei ole hyötyä kuolla marttyyrina.

    Äänestä

  • kristinuskoa ei olisi kirjoitti:

    Jos asia oli noin, niin silloinhan kristinuskon olisi pitänyt kadota heti alkuunsa. Kristinuskon alkuaikoina kristityt joutuivat vainon ja riiston kohteiksi. Usein he kuolivat marttyyreina. Ei vaikuta alkuunkaan siltä, että näille ihmisille kristinusko merkitsi vain toimeentuloa ja hengissä pysymistä. Asia oli usein päinvastoin.

    Ja kuinkakohan paljon esimerkiksi luterilaisuus muistuttaa alkuaikojen kristillisyyttä? Epäilen, että melko kaukana mennään.

    Äänestä

  • H3mmo kirjoitti:

    Ja kuinkakohan paljon esimerkiksi luterilaisuus muistuttaa alkuaikojen kristillisyyttä? Epäilen, että melko kaukana mennään.

    Todellisuudessa mitään alkuperäistä oppia ei ole vaan kristinsuko on jakautunut alusta lähtien eri ryhmiin, joilla on ollut erilaiset opilliset korostukset.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    Marttyyrikuolemat ovat yksi hyvä esimerkki siitä, miten typerä ja turha kristinsuko on. Kenellekään ei ole hyötyä kuolla marttyyrina.

    Ensin kristityt olivat hakemassa uskostaan vain henkilökohtaista hyötyä. :)

    Äänestä

  • käsitteitä pahasti.

    Ei arvomaailma ole mitenkään riippuvainen uskonnosta. Joku voi toki ottaa arvomaailmaansa osia uskonnosta/uskonnoista mutta ei se ole mikään arvomaailman peruste.

    Uskovaiset itseasiassa ovat, raamatun opetuksista huolimatta, varsin itsekeskeistä porukkaa.

    Raamatussa sanotaa, että alenna itsesi niin sinut ylennetään tjsp... Mutta näinhän ei krsititty toimi (ei niin mutta hehän eivät kai sitten olekkaan tosiuskovaisia)

    Ei kai tutkimusta ole tehty mutta jos tehtäisiin testi, jossa sairaskohtauksen saanut makaa tienposkessa ja tarkasteltaisiin kuinka monta ohikävelleistä on uskovaisia ja kuinka moni ateisti pysähty auttamaan niin todennäköisesti auttajista löytyisi suhteellisesti enemmän ateisteja kuin uskovaisia.

    Syykin tähän varsin ilmeinen. Minä olen niin hyvä ja parempi kuin tuo juoppo tuossa tienposkessa (uskiksen oletus on, että kysessä on syrjäytynyt juoppo), etten minä alennu tuohon koskemaan.

    Sama ilmeenee myös siinä, ettei ihmistä luokitella eläinkuntaa, ei kasvikuntaan eikä kivikuntaan, vaan pidetään jonain ihan ihmeellisenä, joka ei pidä paikkaansa.

    En tiedä kauanko ihmisiä tulee olemaan mutta tässä vaiheessa vaikkapa hait ovat pärjänneet oleellisesti pidempään hengissä lajina.

    Minä, paha ihminen, ateisti kyllä pysähdyn auttamaan avun tarvitsijaa, tietysti ensisijaisesti omaa lajitoveria mutta myös vaikkapa lintuja tai mitä tahansa joka apua tarvitsee.

    Entä sinä?

    Tämän nyt ei ollut tarkoitus väheksyä kaikkia uskovaisia vaan osoittaa, ettei humaanitutta alturismia ja uskonnollisuutta pidä sotkea keskenään kun niillä nyt ei ole mitää yksiselitteistä yhteyttä toisiinsa.

    Äänestä

  • puhuttiin vähän toisesta kirjoitti:

    Ensin kristityt olivat hakemassa uskostaan vain henkilökohtaista hyötyä. :)

    On eri asia hyötyä kuin tavoitella hyötyä. Moni esimerkiksi lottoaa voittaakseen, mutta kuitenkin menettää rahaa. Uskonto on vähän kuin lottoa siinä mielessä, että siinä tavoitellaan palkintoa, mutta palkintopa onkin pelkkää toiveajattelua.

    Äänestä

  • "Ateistisessa maailmankatsomuksessahan tämä ihmisen humanistisen puolen vahvistaminen sen sijaa jää pois, koska monien ateistien mukaanhan elämän tarkoitus on korkeintaan vain keskittyä nauttimaan omasta elämästä ja unohtaa pahuudesta huolehtiminen"

    Mikä ihme on tämä kuuluttamasi "Ateistinen maailmankatsomus"? Ateismi ei ole maailmankatsomus. Ateismi on suhtautuminen väitteeseen "Jumala on olemassa". Jokainen ateisti voi sitten itse päättää minkälainen maailmankatsomus hänellä on.

    En ole itse nähnyt, että useimmat ateistit suhtautuisivat väittämälläsi tavalla.

    "monien ateistien mukaanhan elämän tarkoitus on korkeintaan vain keskittyä nauttimaan omasta elämästä ja unohtaa pahuudesta huolehtiminen (johon myös se bussimainos viittaa: "..lakkaa murehtimasta..", monet uskovaiset murehtivat juuri maailman pahuutta, kuten kouluammuskeluja)"

    Ei, ei ja vielä kerran ei. Lakkaa murehtimasta tarkoittaa sitä, että lakkaa murehtimasta siitä kuoleman jälkeisestä helvetistä ja keskity nykyiseen elämään. Keskitytään valheen ja humpuukin sijasta siihen konkreettiseen hyvään mitä voidaan tehdä täällä ja nyt.

    "Jolloin luonnollisesti myös altruismi jää riippumaan pelkästään yksilön temperamentista (syntyjään alturistismiin taipuvaiset ateistit harrastavat todennäköisemmin hyväntekeväisyyttä, mutta uskonto alturismia vahvistavana tekijänä on silloin poissa, jolloin varsinkin geneettisen taipumuksen puuttuessa esim. hyväntekeväisyys saattaa jäädä ilman uskontoa kokonaan pois kuvioista)."

    Tarkoitus siis pyhittää keinot? Ei ole väliä ovatko väitteet totta vai ei kunhan tulokset ovat hyviä? Jos siis osoittaisin sinua aseella ja vaatisin sinua keräämään roskia tien vierestä niin se olisi hyvä asia koska tekisit jotain altruistista?
    Altruismi on evoluution mukanaan tuoma tapa käyttäytyä ja sillä on mitä ilmeisimmin tietyissä tilanteissa etua verrattuna tilanteeseen jossa ei käyttäydytä altruistisesti.

    Ateistin pitää itse miettiä miksi ja miten toimii (hyvässä ja pahassa) eikä uskoa jonkin väitetyn moraalittomiin jumalolennon asettamiin sääntöihin. Tämä ei ole helppoa. Ateistin pitää oikeasti miettiä ja kyseenalaistaa näkemyksiään. Ei riitä, että sokeasti seuraa toisten ohjeita ja "uskoo".

    "Vaikka siis alturismi on osa ihmisluonnetta, niin ateistien elämänkatsomuksessa sitä harvemmin kuitenkaan uskon voimalla korostetaan."

    Doh! Miksi korostaa uskon voimalla jos ei usko? Korostatko sinä toisten auttamista Suryaan uskomisen voimalla? (Olettaen ettet ole Hindu.)

    "Muistetaanhan, että geenit eivät määrää 100% ihmisen persoonasta, vaan ympäristöllä on vähintään 50%:n osuus, tähän mahtuu hyvin myös uskonnon altruismia vahvistava vaikutus."

    Entä uskonnon toisten tappamista vahvistava vaikutus?
    Sam 15:2 "Näin on Herra Sebaot puhunut: 'Olen päättänyt rangaista amalekilaisia, koska he asettuivat israelilaisten tielle, kun nämä tulivat Egyptistä. 3 Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit.'"


    Uskonto on tarpeeton historian painolasti joka on jo aika karistaa ahdistamasta ihmisiä.

    Äänestä

että lapsille opetetaan, kuinka syntisiä ja pahoja ovat luonnostaan. Opetetaan, että jos ja kun tekevät pahaa, joutuvat helvettiin elleivät onnistu uskomaan. Kyyyllä, siinähän sitä terve maailmankuva pieneen mieleen iskostuu. Mieleen, joka ei tähän osaa kehittää omia rinnakkaistarinoitaan lieventämään, vaan uskoo sen mitä aikuinen auktoriteetti sanoo.

Että arvoja...

Äänestä
  • tarvii yhtään uskontoa. Olen täysin varma siitä, että ihminen elää hyvin, ilman iänaikaista uskonnon monijakamista.
    KAIKKI uskonnot ovat vanhojen miesten vallanhalujen tekemiä.
    MIETTIKÄÄ. Näin se vaan on.

    Äänestä

  • Kumpi on vaarallisempaa: uskoa omaan moraaliseen ylivertaisuuteen vai vajaavaisuuteen? Mielestäni kristinuskon peruslähtökohta "olemme syntisiä ja siksi alttiita tekemään virheitä" on erittäin hyvä lähtökohta itsekriittisyydessään. Vain psykopaatti kuvittelee olevansa täydellisen virheetön ja tekevän kaikessa oikein. Moraalinen itsekriittisyys ja nöyryys ovat hyviä arvoja. Juuri niitä kristillinen opetus pyrkii lapsessa vahvistamaan. On vaarallista kuvitella, että me emme ole luonnostamme taipuvaisia tekemään moraalisia virheitä. Koulukiusaamisen, nuorten katuväkivallan, päihdekokeilujen yms.. ehkäiseminen on kristillisen kasvatuksen tärkeä tehtävä. Juuri tätä palvelee se, että ensimmäiseksi tunnustetaan meidän ihmisten vajaavaisuus ja taipumus tehdä virheitä (eli teologisessa terminologiassa meidän "syntisyytemme"). Mitä huonoa muka tämmöisessä kasvatuksessa voi olla?

    Äänestä

  • kannata uskoa? kirjoitti:

    Kumpi on vaarallisempaa: uskoa omaan moraaliseen ylivertaisuuteen vai vajaavaisuuteen? Mielestäni kristinuskon peruslähtökohta "olemme syntisiä ja siksi alttiita tekemään virheitä" on erittäin hyvä lähtökohta itsekriittisyydessään. Vain psykopaatti kuvittelee olevansa täydellisen virheetön ja tekevän kaikessa oikein. Moraalinen itsekriittisyys ja nöyryys ovat hyviä arvoja. Juuri niitä kristillinen opetus pyrkii lapsessa vahvistamaan. On vaarallista kuvitella, että me emme ole luonnostamme taipuvaisia tekemään moraalisia virheitä. Koulukiusaamisen, nuorten katuväkivallan, päihdekokeilujen yms.. ehkäiseminen on kristillisen kasvatuksen tärkeä tehtävä. Juuri tätä palvelee se, että ensimmäiseksi tunnustetaan meidän ihmisten vajaavaisuus ja taipumus tehdä virheitä (eli teologisessa terminologiassa meidän "syntisyytemme"). Mitä huonoa muka tämmöisessä kasvatuksessa voi olla?

    "Kumpi on vaarallisempaa: uskoa omaan moraaliseen ylivertaisuuteen vai vajaavaisuuteen?"

    Niin ja kristityt uskovat nimenomaan omaan moraaliseen ylivertaisuuteensa ja ovat sitä kaikkia muita parempaa absoluuttista moraaliaan tälläkin palstalla tuhannesti toitottaneet.

    "Moraalinen itsekriittisyys ja nöyryys ovat hyviä arvoja."

    Niin ovat, kristityt eivät vaan niitä tunne. Kristityt ovat erittäin tunnettuja täydellisestä itsekritiikin puutteestaan, koska kristinuskon sisäänrakennettu puolustusjärjestelmä nimenomaisesti kieltää kaiken terveen järjen ja loogisen kritiikin. Moisia saatanallisia eksytyksiä halveksitaan kristinuskossa avoimesti.

    "Juuri niitä kristillinen opetus pyrkii lapsessa vahvistamaan."

    Joo niin pyrkii, kreationismi pakolliseksi kouluaineeksi ja evoluution opetus kiellettävä lailla ja homous takaisin rikoslakiin sekä sairausluokituksiin.
    Mikäs sen kauniimpaa ja moraalisempaa.

    Kristinuskon peruslähtökohta on se, että näkymättömät mielikuvitusystävät ovat sanelleet Pyhät Totuudet, joiden mukaisesti kaikkien muidenkin ihmisten on pakko elää, vaikka heillä ei olisikaan näkymättömiä mielikuvitusystäviä. Ja nämä Pyhät Totuudet ovat aina ja ikuisesti Tosia ja Muuttumattomia ja jos ne nyt sattuvatkin pikkaisen loukkaamaan toisten ihmisten tasa-arvoisia ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta ja sananvapautta, niin sen pahempi niille toisille (pahoille syntisille) koska pyhät totuudet eivät koskaan muutu, vaan vika on aina niissä toisissa ihmisissä.
    Mitähän huonoa sellaisessa muka voisi olla?

    Äänestä

  • uskiskodin kasvatti kirjoitti:

    "Kumpi on vaarallisempaa: uskoa omaan moraaliseen ylivertaisuuteen vai vajaavaisuuteen?"

    Niin ja kristityt uskovat nimenomaan omaan moraaliseen ylivertaisuuteensa ja ovat sitä kaikkia muita parempaa absoluuttista moraaliaan tälläkin palstalla tuhannesti toitottaneet.

    "Moraalinen itsekriittisyys ja nöyryys ovat hyviä arvoja."

    Niin ovat, kristityt eivät vaan niitä tunne. Kristityt ovat erittäin tunnettuja täydellisestä itsekritiikin puutteestaan, koska kristinuskon sisäänrakennettu puolustusjärjestelmä nimenomaisesti kieltää kaiken terveen järjen ja loogisen kritiikin. Moisia saatanallisia eksytyksiä halveksitaan kristinuskossa avoimesti.

    "Juuri niitä kristillinen opetus pyrkii lapsessa vahvistamaan."

    Joo niin pyrkii, kreationismi pakolliseksi kouluaineeksi ja evoluution opetus kiellettävä lailla ja homous takaisin rikoslakiin sekä sairausluokituksiin.
    Mikäs sen kauniimpaa ja moraalisempaa.

    Kristinuskon peruslähtökohta on se, että näkymättömät mielikuvitusystävät ovat sanelleet Pyhät Totuudet, joiden mukaisesti kaikkien muidenkin ihmisten on pakko elää, vaikka heillä ei olisikaan näkymättömiä mielikuvitusystäviä. Ja nämä Pyhät Totuudet ovat aina ja ikuisesti Tosia ja Muuttumattomia ja jos ne nyt sattuvatkin pikkaisen loukkaamaan toisten ihmisten tasa-arvoisia ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta ja sananvapautta, niin sen pahempi niille toisille (pahoille syntisille) koska pyhät totuudet eivät koskaan muutu, vaan vika on aina niissä toisissa ihmisissä.
    Mitähän huonoa sellaisessa muka voisi olla?

    Älä sekoita moraalia ja etiikkaa. Kunnon kristitty ei varmasti ajattele olevansa "moraalisesti ylivertainen", koska tämä tarkoittaisi sitä, ettei hän koskaan tee moraalisia virheitä (eli syntiä). Tietysti moraalisesti itsekriittiset yksilöt arvostelevat usein myös muita (he ymmärtävät tekevänsä väärin ja varoittavat muita samasta, tämähän on luonnollista ihmisen käyttäytymistä). Ei itsekriittisyys muutenkaan tarkoita, että pidättäytyy kritisoimasta muita. Itseasiassa itsekriittisyys usein saattaa johtaa toisten kritisoimiseen, koska henkilön kyseenalaistettua esimerkiksi etiikkansa hän helposti alkaa arvostelemaan läheisiä henkilöitä, jotka yhtä pitäytyvät tässä etiikassa. Historiahan on täynnä tämänkaltaisia esimerkkejä. Itsekriittisyys tarkoittaa, että pohtii asioita omalta kannalta (riippumatta siitä, miten kritisoi muita). Tässä tapauksessa oli kyse yksilön moraalisesta itsekritiikistä. Eettinen itsekritiikki on ihan oma asiansa. Etiikkahan sanelee juuri moraaliset säännöt. Moraalinen itsekritiikki näkyy usein siinä, kuinka näitä sääntöjä noudattaa. Jeesus opetti ihmisiä tuntemaan myös katumusta. Katumushan nousee juuri moraalisesta itsekritiikistä, eli siitä, että on huomannut rikkovansa moraalisia sääntöjä.

    Mitä vikaa kristinuskon etiikassa on pääpiirteittäisään? Mielestäni lähimmäisen rakastaminen, väkivallasta pidättäytyminen, moraalisen rehellisyyden vaaliminen, omastaan luopuminen vähempiosaisten hyväksi jne.. ei ole mitään negatiivista. Millä tavoin nämä itsessään voisivat sinun mielestä jonkun ihmisoikeuksia loukata? Sitten tulee vielä se kristinuskon tärkeä sanoma eli moraalinen itsekriittisyys: "kaikki ihmiset tekevät syntiä"! Se että arvostelee vaikkapa aborttia eettiseltä pohjalta ei liity mitenkään tähän. Mitenkä kuvittelet sen edes liittyvän? Keskustelu oli moraalisesta itsekritiikistä, ei etiikasta.

    Myöskään intellektuaalinen itsekritiikki kuten valinta evoluutioteoriaan ja kreationismiin uskomisen välillä ei kuulu moraalisen itsekritiikin piiriin. Kyse on jälleen eri asioista. En ota kantaa näihin, koska ne eivät kuulu tähän aiheeseen. Myös kristinuskon "metaeettinen luonne" kannustaa siihen, että sääntöjä pikemminkin tiukentaa kuin höllentää tulkinnassaan. Esimerkiksi Jehovan todistajien aseista kieltäytyminen on tästä hyvänä osoituksena. Esimerkiksi islamissahan ei ole vastaavanlaista lahkoa (vaikka toki islamkin antaa hyviä moraalisia eväitä).

    Äänestä

  • asioita keskenään kirjoitti:

    Älä sekoita moraalia ja etiikkaa. Kunnon kristitty ei varmasti ajattele olevansa "moraalisesti ylivertainen", koska tämä tarkoittaisi sitä, ettei hän koskaan tee moraalisia virheitä (eli syntiä). Tietysti moraalisesti itsekriittiset yksilöt arvostelevat usein myös muita (he ymmärtävät tekevänsä väärin ja varoittavat muita samasta, tämähän on luonnollista ihmisen käyttäytymistä). Ei itsekriittisyys muutenkaan tarkoita, että pidättäytyy kritisoimasta muita. Itseasiassa itsekriittisyys usein saattaa johtaa toisten kritisoimiseen, koska henkilön kyseenalaistettua esimerkiksi etiikkansa hän helposti alkaa arvostelemaan läheisiä henkilöitä, jotka yhtä pitäytyvät tässä etiikassa. Historiahan on täynnä tämänkaltaisia esimerkkejä. Itsekriittisyys tarkoittaa, että pohtii asioita omalta kannalta (riippumatta siitä, miten kritisoi muita). Tässä tapauksessa oli kyse yksilön moraalisesta itsekritiikistä. Eettinen itsekritiikki on ihan oma asiansa. Etiikkahan sanelee juuri moraaliset säännöt. Moraalinen itsekritiikki näkyy usein siinä, kuinka näitä sääntöjä noudattaa. Jeesus opetti ihmisiä tuntemaan myös katumusta. Katumushan nousee juuri moraalisesta itsekritiikistä, eli siitä, että on huomannut rikkovansa moraalisia sääntöjä.

    Mitä vikaa kristinuskon etiikassa on pääpiirteittäisään? Mielestäni lähimmäisen rakastaminen, väkivallasta pidättäytyminen, moraalisen rehellisyyden vaaliminen, omastaan luopuminen vähempiosaisten hyväksi jne.. ei ole mitään negatiivista. Millä tavoin nämä itsessään voisivat sinun mielestä jonkun ihmisoikeuksia loukata? Sitten tulee vielä se kristinuskon tärkeä sanoma eli moraalinen itsekriittisyys: "kaikki ihmiset tekevät syntiä"! Se että arvostelee vaikkapa aborttia eettiseltä pohjalta ei liity mitenkään tähän. Mitenkä kuvittelet sen edes liittyvän? Keskustelu oli moraalisesta itsekritiikistä, ei etiikasta.

    Myöskään intellektuaalinen itsekritiikki kuten valinta evoluutioteoriaan ja kreationismiin uskomisen välillä ei kuulu moraalisen itsekritiikin piiriin. Kyse on jälleen eri asioista. En ota kantaa näihin, koska ne eivät kuulu tähän aiheeseen. Myös kristinuskon "metaeettinen luonne" kannustaa siihen, että sääntöjä pikemminkin tiukentaa kuin höllentää tulkinnassaan. Esimerkiksi Jehovan todistajien aseista kieltäytyminen on tästä hyvänä osoituksena. Esimerkiksi islamissahan ei ole vastaavanlaista lahkoa (vaikka toki islamkin antaa hyviä moraalisia eväitä).

    "Mitä vikaa kristinuskon etiikassa on pääpiirteittäisään? Mielestäni lähimmäisen rakastaminen, väkivallasta pidättäytyminen, moraalisen rehellisyyden vaaliminen, omastaan luopuminen vähempiosaisten hyväksi jne.. ei ole mitään negatiivista."

    Sinä vain kuvittelet, että kristinuskon etiikka on tuota pääpiirteissään. Eivätkä nuo asiat ole kristinuskon yksinomaisuutta tai uskontojen ylipäätään, kuten Räsänän näyttää kuvittelevan.

    Äänestä

  • asioita keskenään kirjoitti:

    Älä sekoita moraalia ja etiikkaa. Kunnon kristitty ei varmasti ajattele olevansa "moraalisesti ylivertainen", koska tämä tarkoittaisi sitä, ettei hän koskaan tee moraalisia virheitä (eli syntiä). Tietysti moraalisesti itsekriittiset yksilöt arvostelevat usein myös muita (he ymmärtävät tekevänsä väärin ja varoittavat muita samasta, tämähän on luonnollista ihmisen käyttäytymistä). Ei itsekriittisyys muutenkaan tarkoita, että pidättäytyy kritisoimasta muita. Itseasiassa itsekriittisyys usein saattaa johtaa toisten kritisoimiseen, koska henkilön kyseenalaistettua esimerkiksi etiikkansa hän helposti alkaa arvostelemaan läheisiä henkilöitä, jotka yhtä pitäytyvät tässä etiikassa. Historiahan on täynnä tämänkaltaisia esimerkkejä. Itsekriittisyys tarkoittaa, että pohtii asioita omalta kannalta (riippumatta siitä, miten kritisoi muita). Tässä tapauksessa oli kyse yksilön moraalisesta itsekritiikistä. Eettinen itsekritiikki on ihan oma asiansa. Etiikkahan sanelee juuri moraaliset säännöt. Moraalinen itsekritiikki näkyy usein siinä, kuinka näitä sääntöjä noudattaa. Jeesus opetti ihmisiä tuntemaan myös katumusta. Katumushan nousee juuri moraalisesta itsekritiikistä, eli siitä, että on huomannut rikkovansa moraalisia sääntöjä.

    Mitä vikaa kristinuskon etiikassa on pääpiirteittäisään? Mielestäni lähimmäisen rakastaminen, väkivallasta pidättäytyminen, moraalisen rehellisyyden vaaliminen, omastaan luopuminen vähempiosaisten hyväksi jne.. ei ole mitään negatiivista. Millä tavoin nämä itsessään voisivat sinun mielestä jonkun ihmisoikeuksia loukata? Sitten tulee vielä se kristinuskon tärkeä sanoma eli moraalinen itsekriittisyys: "kaikki ihmiset tekevät syntiä"! Se että arvostelee vaikkapa aborttia eettiseltä pohjalta ei liity mitenkään tähän. Mitenkä kuvittelet sen edes liittyvän? Keskustelu oli moraalisesta itsekritiikistä, ei etiikasta.

    Myöskään intellektuaalinen itsekritiikki kuten valinta evoluutioteoriaan ja kreationismiin uskomisen välillä ei kuulu moraalisen itsekritiikin piiriin. Kyse on jälleen eri asioista. En ota kantaa näihin, koska ne eivät kuulu tähän aiheeseen. Myös kristinuskon "metaeettinen luonne" kannustaa siihen, että sääntöjä pikemminkin tiukentaa kuin höllentää tulkinnassaan. Esimerkiksi Jehovan todistajien aseista kieltäytyminen on tästä hyvänä osoituksena. Esimerkiksi islamissahan ei ole vastaavanlaista lahkoa (vaikka toki islamkin antaa hyviä moraalisia eväitä).

    "Mielestäni lähimmäisen rakastaminen, väkivallasta pidättäytyminen, moraalisen rehellisyyden vaaliminen, omastaan luopuminen vähempiosaisten hyväksi jne.. ei ole mitään negatiivista. "

    Niin ei minustakaan. Sääli vaan että koko kristinuskon historia ei tunne mitään tuollaista, eikä tuolla tavalla käyttäytyviä kristittyjä.

    Kyllä minä laajan uskovan suvun keskellä kasvaneena tiedän millaisia hyvin kummallisia vaaleanpunaisia fantasioita kristityilla omasta ahdasmielisestä suvaitsemattomuudestaan onkaan, samaten tiedän oikein hyvin etteivät nämä omituiset fantasiat koskaan leikkaa todellisuutta missään kohdassa.

    Näkymättömien mielikuvitusystävien varaan rakennetussa ahdasmielisessä suvaitsemattomuudessa ei ole mitään hienoa eikä mitään tavoittelemisen arvoista, eikä sellaista pitäisi opettaa lapsille. Joulupukki on ihan kiva satu, mutta joskus pitää oppia kasvamaan aikuiseksikin.

    Äänestä

Uskovaisten enemmistö perustuu tuohon varhaiskehityksessä suoritettuun aivopesuun.

Enemmistön sana on laki x)

Äänestä

Taas tuli tuuballinen räsäspaskaa luettua. Olisi voinut ajan paremminkin käyttää.

Äänestä

Voi voi Päivi. Pinnallisesti hyvä argumentti kohtaa kaivon pohjan kuin hukuttautuva pappi.

"kristinuskoon sidottujen arvojen pohjalta voidaan johdonmukaisesti perustella ihmisarvon ehdottomuus, ihmisten tasavertaisuus ja elämän tarkoituksellisuus."

Eli siis näin *ottaa kasan olkia polvelle*?

PikkuPekka: "Mikä on elämän tarkoitus?"

Päivi: "Elämän tarkoitus perustuu kristinunuskon arvoihin"

PikkuPekka: "Mihin kristinuskon arvot sitten perustuvat?"

Päivi: "No raamattuun tietysti Pekka".

PikkuPekka: "No mistä ne Raamatun arvot sitten tulevat?"

Päivi: "Jumala on ne antanut"

Pikkupekka: "No mistä Jumala on ne saanut?"

Päivi: "Lugh on ne antanut Jumalalle"

Pikkupekka: "No mistä Lugh on ne saanut?"

Päivi: "Missä napa on? Kukkuu... kukkuu missä napa.. kuti kuti Pekka. Mennään jätskille."

Äänestä

Kommentoi aloitusta


UPDATE_7753807 kirjoitti:

Keskisuomalainen 21.7

Ministeri uhkasi uskonnonopetusta

Jokaisella oppilaalla tulee olla oikeus oppia omaa uskontoa. Kaikille yhteistä uskontotietoa voisi verrata kieltenopetukseen, jossa opetettaisiin sekaisin kaikkia kieliä.

Näin totesi Suomen uskonnonopettajainliiton puheenjohtaja Hannu Koskinen, joka torjui jyrkästi opetusministeri Henna Virkkusen tuoreen ehdotuksen oman uskonnon opetuksen korvaamisesta uskontotiedolla.

Ehdotus ei ole uusi, mutta esittäjän kokoomuslainen puoluetausta hämmästyttää. Aiemmin oman uskonnonopetuksen tuhoamista on tarjoiltu vasemmistopuolueiden ja vihreiden taholta.

Onko kokoomusministeri Virkkusen esityksen taustalla tarve karsia kuntien koulurahoja uskonnon opetusryhmiä kasvattamalla?

Nuorten väkivallanteot sekä lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian kasvavat tarpeet ovat nostaneet esiin vaatimuksia yhteisöllisyyden ja lasten kasvua tukevan arvopohjan vahvistamisesta kouluopetuksessa.

Arvot jäävät tyhjiksi sanoiksi, jos niitä ei kyetä määrittelemään.

Kristillisessä kasvatuksessa maailmankatsomuksellinen lähtökohta on avoin ja rehellisesti tunnustettu. Lapselle on tärkeää antaa mahdollisuus kiinnittää elämänsä lujaan eettiseen perustaan. Kristinuskoon sidottujen arvojen pohjalta voidaan johdonmukaisesti perustella ihmisarvon ehdottomuus, ihmisten tasavertaisuus ja elämän tarkoituksellisuus.

Kodit ja kirkot toki vastaavat ensisijaisesti kristillisen kasvatuksen tarjonnasta. Koulu voi kuitenkin myönteisellä tavalla tukea perheiden arvokasvatusta.

Maailmankatsomuksellisesti määritellyt arvot antavat lapsille tässä ajassa heidän kipeästi tarvitsemiaan välineitä hahmottaa oikean ja väärän rajoja. Oman uskonnon opetuksen elämykselliset elementit antavat pohjan, josta käsin on helpompi ymmärtää myös muita kulttuureita ja uskontoja.

Pelkkä pään tieto arvoista ei vielä auta tekemään rakentavia valintoja. Arvot muuttuvat eläväksi käytännöksi vasta laskeuduttuaan sydämen tasolle.

Ehjän maailmankuvan muodostaminen alati moniarvoistuvassa yhteiskunnassa edellyttää riittävää arvokasvatusta kouluissa. Juuri tässä on oman uskonnon opetuksella merkittävä tehtävä.

PÄIVI RÄSÄNEN kansanedustaja, puheenjohtaja Kristillisdemokraatit

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu