Jäin pohtimaan sitä, että tilanteesta riippuen feministit toisaalta korostavat, että sukupuolten välille ei saa tehdä eroa ja toisaalta, että naisilla on "erityisongelmia" jne. Tämä saattaa osaltaan antaa feminismistä hajanaisen kuvan, joka vie logiikkaa aiheesta pois.
Toisaalta sitten tilanteesta riippuen korostetaan "naisen oikeutta olla aktiivinen toimija" ja toisaalta sitä, että nainen on "uhri".
Esimerkkejä:
Pätkätyöt -> koska naisia on enemmän pätkätöissä, on tämä erityinen ongelma juuri feministisestä näkökulmasta... naiskuva lienee se, että nainen on uhri, jonka asemaa parannettava yhteiskunnallisin toimin - ei esim. pidetä pätkätöitä vastaanottavaa ihmistä vastuussa siitä, että valitsee pätkätyöt. (toisaalta pätkätyöt lienevät yleensä useiden miesten ja naisten ongelma, sukupuolesta riippumatta)
Palkkaerot -> usein tilastojen "valossa" nähdään nainen "systeemin ja kulttuurin uhrina"... jolle ei ole "luontaista" aloittaa yrityksiä jne. Naista ei pidetä vastuullisena toimijana, joka voisi valita mitä työpaikkoja ottaa vastaan, miten pitää etenemisestään huolta, aloittaako oman yrityksen... vaan "systeemin" pitäisi tehdä enemmän asialle, jotta "koulutettujen naisten palkat saataisiin [huomaa passiivi!] samalle tasolle".
Urakehitys -> nainen nähdään "uhrina", systeemin pitäisi jotenkin varmistaa automaattisesti se, että "naisia etenee saman verran"
Naisten parempi koulumenestys -> nainen nähdään toimijana, joka on vain luontaisesti parempi kuin mies. Poikien ongelmiin ei juuri kiinnitetä huomiota.
Naisvaltaisten alojen koulutus -> nainen nähdään toimijana, joka valitsee kutsumusammattinsa. Koska nainen ei ole "uhri" olisi epätasa-arvoista pistää esim. mieskiintiöitä siten, että vaikkapa alemmilla kouluarvosanoilla pääsisi kiintiön kautta sisään, koska "se sortaisi naisia". Toisaalta useiden naisvaltaisten alojen palkkoja pidetään huonoina siksi, kun ne ovat naisvaltaisia (tässä sitten kuva naisista uhrina, ei esim. demokratian sisällä olevina äänivaltaisina toimijoina, jotka voisivat halutessaan poliittisesti tehdä asialle jotain)... Miesten matalapalkka-alat eivät tunnu olevan feminismille ongelma.
Minimiäitiysloman jälkeen töihin lähtevä nainen -> aktiivinen ja moderni toimija.
Pienten lasten kanssa kotiin jäämisen valitseva nainen -> patriarkaalin aivopesemä "uhri" (esim. vaimoni aiheesta saamat kommentit, tai vaikkapa monen feministin kommenteista läpikuultavat asenteet "työelämän virikkeistä" jne.). Koska kotiin jäävä nainen on uhri, on syytäkin muistuttaa, että jos ei mene töihin, on turha sitten valittaa, ellei perhe elä yhdellä palkalla jne.
Ei-toivottu raskaus -> nainen nähdään kaikki oikeudet omaavana toimijana, uhrina ainoastaan sellaisissa systeemeissä, jossa jollain toisellakin osapuolella olisi sana sanottavana asiaan, tai systeemeissä, jossa edellytetään muunlaista, kuin ns. "vapaata" seksuaalimoraalia "emansipoituneen" toimijan näkökulmasta.
Prostituutio -> myynnin ei-kriminalisointi, oston kriminalisointipuheet -> prostituoitu "uhri", jota "ei saa syyllistää"...
Omasta puolestani pidän naisia täysivaltaisina ja tasa-arvoisina toimijoina, en uhreina, joka sana sisältää myös vastuun omista päätöksistään. Ja mielestäni aitoon tasa-arvoon pyrkivän yhteiskunnan kehityksen demokraattisessa maassa pitäisi lähteä noin oletusarvoisesti tästä. Vapaus tarkoittaa myös vastuuta, ja sitä, että systeemi ei "pidä kaikesta puolestasi huolta".
Feminismiin noin yleensä minulla on negatiivinen asenne siksi, kun se mielestäni kaksinaismoralistisesti pitää naista (abstraktiona) milloin toimijana, milloin uhrina, silloin kun se feministille sopii - samalla autuaasti unohtaen mahdollisesti kuhunkin asiakohtaan liittyvät muutkin näkökulmat. Naisasia ei ole "tyhjiössä" irrallaan muusta yhteiskunnasta, siksi tasa-arvokysymyksissä pitää kussakin asiassa AINA katsoa myös, mitkä ovat muidenkin osapuolten näkökulmista aiheelliset argumentit.
Ja mielestäni lähteä johdonmukaisesti siitä, että naiset ovat täysivaltaisia ja vastuullisia toimijoita - sitten demokratia pitää huolen siitä kyllä, että jollain aikavälillä kansalla on sellainen kohtalo, kuin se ansaitseekin.
Eli feminismikritiikkini ydin on kahdessa asiassa:
1. feministit eivät ole johdonmukaisia keskustellessaan "naisesta" (abstraktiona) toimijana vs. "uhrina"
2. feminismi unohtaa eri asioissa vallan systemaattisesti muiden toimijoiden näkökulmat (joka esim. Habermasin kriittisen sosiaaliteorian mukaan "Reason and the rationalization of the society" on tasa-arvoisen yhteiskuntadebatin perusedellytys). Siksi en useissa asioissa pidä "feminististä argumentaatiota" vallan "tasa-arvoisena".
Toisaalta sitten tilanteesta riippuen korostetaan "naisen oikeutta olla aktiivinen toimija" ja toisaalta sitä, että nainen on "uhri".
Esimerkkejä:
Pätkätyöt -> koska naisia on enemmän pätkätöissä, on tämä erityinen ongelma juuri feministisestä näkökulmasta... naiskuva lienee se, että nainen on uhri, jonka asemaa parannettava yhteiskunnallisin toimin - ei esim. pidetä pätkätöitä vastaanottavaa ihmistä vastuussa siitä, että valitsee pätkätyöt. (toisaalta pätkätyöt lienevät yleensä useiden miesten ja naisten ongelma, sukupuolesta riippumatta)
Palkkaerot -> usein tilastojen "valossa" nähdään nainen "systeemin ja kulttuurin uhrina"... jolle ei ole "luontaista" aloittaa yrityksiä jne. Naista ei pidetä vastuullisena toimijana, joka voisi valita mitä työpaikkoja ottaa vastaan, miten pitää etenemisestään huolta, aloittaako oman yrityksen... vaan "systeemin" pitäisi tehdä enemmän asialle, jotta "koulutettujen naisten palkat saataisiin [huomaa passiivi!] samalle tasolle".
Urakehitys -> nainen nähdään "uhrina", systeemin pitäisi jotenkin varmistaa automaattisesti se, että "naisia etenee saman verran"
Naisten parempi koulumenestys -> nainen nähdään toimijana, joka on vain luontaisesti parempi kuin mies. Poikien ongelmiin ei juuri kiinnitetä huomiota.
Naisvaltaisten alojen koulutus -> nainen nähdään toimijana, joka valitsee kutsumusammattinsa. Koska nainen ei ole "uhri" olisi epätasa-arvoista pistää esim. mieskiintiöitä siten, että vaikkapa alemmilla kouluarvosanoilla pääsisi kiintiön kautta sisään, koska "se sortaisi naisia". Toisaalta useiden naisvaltaisten alojen palkkoja pidetään huonoina siksi, kun ne ovat naisvaltaisia (tässä sitten kuva naisista uhrina, ei esim. demokratian sisällä olevina äänivaltaisina toimijoina, jotka voisivat halutessaan poliittisesti tehdä asialle jotain)... Miesten matalapalkka-alat eivät tunnu olevan feminismille ongelma.
Minimiäitiysloman jälkeen töihin lähtevä nainen -> aktiivinen ja moderni toimija.
Pienten lasten kanssa kotiin jäämisen valitseva nainen -> patriarkaalin aivopesemä "uhri" (esim. vaimoni aiheesta saamat kommentit, tai vaikkapa monen feministin kommenteista läpikuultavat asenteet "työelämän virikkeistä" jne.). Koska kotiin jäävä nainen on uhri, on syytäkin muistuttaa, että jos ei mene töihin, on turha sitten valittaa, ellei perhe elä yhdellä palkalla jne.
Ei-toivottu raskaus -> nainen nähdään kaikki oikeudet omaavana toimijana, uhrina ainoastaan sellaisissa systeemeissä, jossa jollain toisellakin osapuolella olisi sana sanottavana asiaan, tai systeemeissä, jossa edellytetään muunlaista, kuin ns. "vapaata" seksuaalimoraalia "emansipoituneen" toimijan näkökulmasta.
Prostituutio -> myynnin ei-kriminalisointi, oston kriminalisointipuheet -> prostituoitu "uhri", jota "ei saa syyllistää"...
Omasta puolestani pidän naisia täysivaltaisina ja tasa-arvoisina toimijoina, en uhreina, joka sana sisältää myös vastuun omista päätöksistään. Ja mielestäni aitoon tasa-arvoon pyrkivän yhteiskunnan kehityksen demokraattisessa maassa pitäisi lähteä noin oletusarvoisesti tästä. Vapaus tarkoittaa myös vastuuta, ja sitä, että systeemi ei "pidä kaikesta puolestasi huolta".
Feminismiin noin yleensä minulla on negatiivinen asenne siksi, kun se mielestäni kaksinaismoralistisesti pitää naista (abstraktiona) milloin toimijana, milloin uhrina, silloin kun se feministille sopii - samalla autuaasti unohtaen mahdollisesti kuhunkin asiakohtaan liittyvät muutkin näkökulmat. Naisasia ei ole "tyhjiössä" irrallaan muusta yhteiskunnasta, siksi tasa-arvokysymyksissä pitää kussakin asiassa AINA katsoa myös, mitkä ovat muidenkin osapuolten näkökulmista aiheelliset argumentit.
Ja mielestäni lähteä johdonmukaisesti siitä, että naiset ovat täysivaltaisia ja vastuullisia toimijoita - sitten demokratia pitää huolen siitä kyllä, että jollain aikavälillä kansalla on sellainen kohtalo, kuin se ansaitseekin.
Eli feminismikritiikkini ydin on kahdessa asiassa:
1. feministit eivät ole johdonmukaisia keskustellessaan "naisesta" (abstraktiona) toimijana vs. "uhrina"
2. feminismi unohtaa eri asioissa vallan systemaattisesti muiden toimijoiden näkökulmat (joka esim. Habermasin kriittisen sosiaaliteorian mukaan "Reason and the rationalization of the society" on tasa-arvoisen yhteiskuntadebatin perusedellytys). Siksi en useissa asioissa pidä "feminististä argumentaatiota" vallan "tasa-arvoisena".
Vastaukset 6
Vanhimmat
tiukkaa faktoihin pohjautuvaa asiaa.
Feminismi, tai mikä nyt sitten lieneekin, ajaa naisten ja miesten tasa-arvoa siten, että naisen tulee olla joka asiassa vähintään tasa-arvoinen miehen kanssa. Huomaa termi vähintään. Feminismi ei ota huomioon naisen ja miehen eroja, eikä sitä, että jos mies on jossain asiassa tasa-arvoisempi, nainen on tasa-arvoisempi taas jossain toisessa asiassa.
Feminismi ei todellisuudessa ole muuta kuin liike, joka ajaa edustamiensa ihmisten etuja loppuun asti. Jotta saavutettaisinn jonkinlainen tasapaino (tasa-arvo), pitäisi miehillä olla vastaava liike.
Pätkätöitä ei pidetä ongelmana, jos valinta on vapaaehtoista. Päinvastoin tavoitteena on tarjota esim. pienten lasten äideille mahdollisuus ns. epätyypillisiin työsuhteisiin. Naisten pätkätyöt eivät ole vapaavalintaisia ja ne ovat myöskin miesten vastaavia huomattavasti yleisempiä.
Palkkauksesta - koulutettujen naisten palkkataso verrattuna työn vastuullisuuteen ei ole missään suhteessä miesten vastaaviin.
Urakehitys on naisten omavalintainen asia. Kuitenkin esim. rakennusalalla ja toimittajina työskentelevät naiset kokevat ettei heidän uransa etene läheskään siten kuin miesten. Lasikatto on heidän todellisuuttaan.
Naisten koulumenestys? Korkeakouluissa olevien naisten lisääntyneet neuroottiset häiriöt ovat hinta koulumenestyksestä. Kiltteihin tyttöihin kohdistettu vaatimustaso on kohtuuton. Poikien ongelmiin on kiinnitetty huomiota, kun taas tyttöjen pahoinvointi on heidän oma ongelmansa esim. anoreksia, uupumus, yli kiltteys...
Miesten matalapalkka-alat ovat vähän koulutusta vaativia. Naisten korkeakoulutustakin vaativat alat ovat matalapalkkaisia aloja.
"Mini"-äitiysloma ei ole suomessa taivoitteena ollut koskaan. Vanhenpainloma jaettuna molempien vanhempien kanssa on tätä päivää.
Pienten lasten kotona hoitamista tukevat työelämän ratkaisut ja niiden hakeminen on nykyaikaa: etätyö, työajan joustot, lyhenetyt työajat jne.
Raskauden keskeytysten huono hoidanta, jälkihoito sekä vaihtoehtojen tarjonta ko. toiminalle tekevät naisestakin uhrin.
Kansoilla on kohtaloita ja harvat ihmiset ovat kansalaisina kohtalonsa ansainneet.
Naisten kohtalo esim. Pakistanissa on hirveä. Ilman aktiivista toimintaa naisten asemassa ei parannusta tapahdu. Suomessa naisten ja miesten edut ovat kuitenkin harvoin ristiriidassa keskenään vert. perhepolitiikka.
"Poikien ongelmiin on kiinnitetty huomiota, kun taas tyttöjen pahoinvointi on heidän oma ongelmansa esim. anoreksia, uupumus, yli kiltteys..."
Todellako? Uskallan kyllä väittää, että tyttöjen ongelmat ovat ollet tapetilla jo useamman vuoden ajan. Jos vähän tarkemmin luet lehtiä niin aivan varmasti löydät juttuja anoreksiasta, tyttöihin vaikuttavasta seksistisestä mainonnasta ja vastaavista tyttöjen ongelmista. Kaikki naistenlehdet ovat täynnä näitä feministisiä kirjoituksia ja päivälehdetkin palaavat aiheeseen tasaisin väliajoin. Harvemmin niitä juttuja väliinputoajapojista tai syrjäytyvistä nuorista miehistä löytää. Ja syykin on selvä; syrjäytyvä mies tai menestymätön poika on luuseri, josta luonnostaan pitääkin tulla alkoholisoitunut automaalari. Näinhän se menee?
...näyttäisi olevan johdonmukaisena asenteena tuo "uhri"-metafora, ainakin päätellen siitä miten vastasit noihin kohtiin...
Tosin et kertonut, mitä pitäisi tehdä, mielenkiinnolla kuulisin, mitkä olisivat ehdottamasi toimenpiteet noihin epäkohtiin, joita luettelet. (eikä minulla sinänsä ole tarvetta kiistää, etteikö yksittäisillä aloilla voi vielä epäkohtia olla, mutta niihin pitää tarttua aktiivisen toimijan, ei voivottelevan uhrin näkökulmasta - samalla ottaen huomioon myös muiden näkökulmien perustelut - vain konkreettisiin toimenpiteisiin voi sanoa sitten jotain kehittävää ja aidon kriittistä).
Eli miten lisätä valinnan mahdollisuutta epätyypillisten töiden suhteen?
Miten varmistaa naisten "kokeminen" itsensä tasavertaiseksi rakennusalalla ja toimittajina?
Miten vähentää naisten neurooseja?
Miten lisätä matalapalkka-alojen palkkaa (silkan voivottelun sijaan)?
Miten turvata vanheimpainlomamahdollisuus myös paremmin ansaitsevalle puolisolle siten, että siitä ei taloudellisesti kärsi, muutenkin kuin pääministerin palkkaluokassa?
Miten kääntää huimasti lisääntyvä aborttien määrä laskuun?
Miten parantaa naisten kohtaloa pakistanissa, että täältäkin käsin voi siihen vaikuttaa?
Eli pointtini on se, että voivottelun jälkeen konkreettiset toimenpideohjeet kehiin, joista voi järkevästi keskustella.
Et myöskään ottanut juuri kantaa tuohon feminismikritiikkini ytimeen (viestini lopussa), johon nämä yksittäiset esimerkit, joita luettelin, olivat vain ko. "teesin" perustamista.
Arvostaisin siis, jos rakentaisit tuota vastinettasi vähän eteenpäinkin - siitä, mikä on vialla (jota en ala kiistämään) sinne päin, mitä tarttis tehdä? Sitten voi oikeasti alkaa puhumaan aktiivisesta toiminnasta uhriksi jähmettymisen sijaan. Ja kun otetaan huomioon eri osapuolet suppean näkökulman sijaan, niin voidaan puhua myös tasa-arvoisesta toiminnasta (ainakin ns. kriittisen sosiaaliteorian mukaan, jota feministit usein tuntuvat siteeraavan tutkimusmaailmassa sillä lailla löysästi, että samaistavat käsitteen "kriittinen" "feministiseen näkökulmaan", jossa kriittisyys on vain sitä, että arvostellaan, usein esittämättä konkreettisia toimia, tai pohtimatta useista näkökulmasta asiaa - joka taas on esim. Habermasin lähtökohta yhteiskunnan tasa-arvoiseen ja oikeasti emansipoivaan kehitykseen).
Vastauksen valinnan vapautta rajoittaa kysymyksen luonne. Tekstissäsi oli esimerkkejä kokoamistasi asioista. Vastauksessani esitin -feministinä- käsitykseni niistä omalta kannaltani. Olen yllättynyt näkemyksestäsi, että olisin "uhriajattelun" kannalla.
Naisilla on yhteiskunnassa, perhe-elämäsä sekä työelämässä ongelmia, joita heidän sukupuolensa edesauttaa. Kirjasin osan niistä, koska naivisti kuvittelin että olisit kiinnostunut feministisistä kannanotoista, ko. ongelma-alueista, alueista jotka itse otit esille. Kysymyksen luonteestakin johtuen en odottanut toimenpidesuunnitelmien esittämisen tarvetta.
Tavoite- ja toimintaohjelmia on kyllä tehty ja
asioita hoidetaan myöskin pitämällä ns. "teesejä framilla". Ongelmien tunnistaminen on piste, josta asioita lähdetään korjaamaan.
Pakistanin otin esimerkiksi siksi, että naisten tilanne on huononemaan päin riippumatta esim. yhteiskunnallisesta kehityksestä.
Kritiikistä: Olen kohtalaisen itsenäinen ajattelija ja osassa feministien ajamista asioista olen opposioasenteessa. Olen hieman väärä ihminen keskustelemaan ao. asioista.
Ajan tasa-arvoa laajahkolla rintamalla. Vammaisten ongelmat yhteiskunnassamme on varsinainen työsarkani, uhriajattelu ei auta siinäkään. Käsitän tasa-arvon siten, että ihmisten täytyisi voida toimia yhteiskunnassamme täysipainoisesti, riippumatta ryhmästä johon he kuuluvat, voimatta itse tilaansa/sukupuoltaan valita.