...keskustelu jatkuu Ristin Voitto -lehdessä No30. Mielipiteeni on, että tämänajan seurakuntien vastuunkantajat, paimenet, diakonit ja sielunhoitajat ovat tulleet välinpitämättömiksi lähimmäisiään ja srk:n jäseniä kohtaan. Siitä iloitaan yhdessä kun joku saadaan kastettua ja lisättyä seurakunnan korsistoon, mutta sitten liiankin monet jätetään yksin kamppailemaan vaikeuksiensa kanssa. Seurakuntaan liittymisen jälkeen ei saisi epäonnistua ja jos on epäonnistunut armollista asennetta ei enään osoitekaan. Paimenet alkavat karttaa, käännetään selkä eikä tervehditä enään jne. Miten tällaiseen käyttäytymiseen johtajiston tasolta tulisi tehdä, vai pystyykö tekemään mitää. Onkohan ainoa ratkaisu jättää seurakunta ja siirtyä toiseen seurakuntaan?
AITO VÄLITTÄMINEN SEURAKUNNASSA
heikki43
21261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Eipä siellä helluntaiherätyksen piirissä välitetä juurikaan nk. rivijäsenestä. Jos olet vaikuksien keskellä niin huudetaan vaan, että elät synnissä Jumala rankaisee sinua. Lisätään vaan kuormaa kuorman päälle. Ja jos ei ole edes joutunut vaikeuksiin, niin kyllä seurakuntalaisten taholta sellaisia keksitään. Aletaan valeherllen juoruta ja panetella ja keksitään vaikka millaisia valheita sellaisen kohdalle, josta ei jostain syystä pidetä. Suoranainen viha ja vaino seurakunnan keskellä on taattu! Itse sen läpikäyneenä, voin vakuuttaaa todellisuuden olevan näin. Muuten ei kannata muuttaa seurakunnasta toiseen. Ei se miksikään muutu. Pysy uskossa, mutta ole irti kaikista kirjkoista ja lahkoista! Silloin sinua ei voi kukaan tulla osoittamaan sormella ja valehdella päällesi ainakaan yhteisön nimissä. Olet heille täysin luopio ja yhdentekevä ihminen!
eikös siinä teidän direktiivi kirjassa sanota jotain sellaista kun hedelmistään puu tunnetaan.
Miettikää missä yhteisössä voit olla oma itsesi ja koet hyväksyntää - eiköhän se ole myös kristitylle sopivaa.
tuossa oli ekivaarilta? Milloin harvoin pistäydyn seurakuntani tilaisuuksiin, niin kaikki tutut ja jopa puolitutut tervehtivät ja ovat iloisia tavatessaan minut. Minulla on hyvät välit niin seurakuntani pastoriin, vanhimpiin ja kaikkiin seurakuntalaisiin. En ole kuullut että kukaan seurakunnastamme olisi minua panetellut, ellei sitten merim.raimo satu kuulumaan juuri samaan seurakuntaan?
huonot välit seurakuntaan ja sen jäseniin, mutta tuntuu pahalta kun kolmas vuosi on jo menossa tässä seurakunnassa ja ei yksi vanhimmiston jäsen ei suostu tervehtimään. Kun yritän ottaa aloitteita, hän kääntää selkänsä. Muutoin olen aktiivsisesti mukana seurakunnan toiminnoissa. Kaikkea hyvää ja siunausta jokaiselle joka lukee tämänkin viestin.
jonkinlaisesta ylpeydestä kyse..
sellaisia kun kuitenkin on uskovien
keskuudessa,jota minä taas en
tule koskaan ymmärtämään,kun
ajatellaan sitä,että armoa ei ole
ansaittu,vaan se on tullut Jumalalta
ja kaikki olemme Hänen valitsemiaan
niinettei ylepyteen olisi kenelläkään
varaa!
Mutta ylpeyshän on syntiä ja synti
sokaisee-sellainen luulee olevansa
itsessään synnitön,kun ei ole mitään
näkyvää syntiä,mutta sydämessä
oleva synti kuitenkin ja Jumala
katsoo jokaisen sydämeen..!
Taitaa olla paras jättää se seurakunta. Tunnen asiaa homokaverini kautta. Seurakunnasta ei ole iloa ollut, vaan kiusaavat vain ihmistä. Miksihän tukea tuommoista?
helluntaiseurakunnassa jo yli 28v sitten
jolloin tulin uskoon ja liityin H.srk:aan.
Kyse ei ole tämänajan ilmiöstä
Jäin sivuun,mutta sain huomata,miten
Jumala on huolehtinut minusta oman
arkielämäni keskellä kaikki nämävuodet-
uskovia ystäviä on ollut vain joitakin, niin
helluntai-kuin vapaaseurakunnasta-
matkanvarrella osa on luopunut,
osa muuttanut pois..
olen joutunut turvaamaan Jumalaan
paljolti yksin ja välillä se on ollut todella
vaikeaa,mutta olen oppinut tuntemaan
Jeesusta enemmän niissä hetkissä ja
siksi en enää odota ihmisiltä paljoakaan.
En ole eronnut H.srk:sta,mutta en ole
käynyt siellä enää yli 2vuoteen-
Käyn vapaaseurak.tilaisuuksissa silloin
milloin koen tarpeen ja tapailen niitä
harvoja uskovia ystäviä,joiden kanssa
koen Hengen yhteyttä.
Mitä miks jotkut helluntais pääsee vaan paratiisiin ? Se joka parhaiten maksaa vai ? hääh kertokaa !
Raamattua lukeva tietää tämän.
Kyse oli välinpitämättömyydestä
jota seurakunnissa joidenkin
uskovien taholta tulee esille.
Mitä enemmän vuosirenkaita minuun tulee, olen alkanut ajattelemaan, että mitäpä väliä sillä on mitä lihallinen sinussa nuuhkii. Jos on tarve palvella niillä armoituksilla Jumalaa niin eikö se ole sama palveleeko luterilaisessa, helluntaissa, babtisteissa jne. Joka tapauksessa armoitus jonka on saanut on se jota Jumala haluaa sinun toteuttavan. Jos vaihtaa yhtymää ei kuitenkaan vaihda armoituksen antajaa.
Olen vissiin vähän onneton vastaamaan, koska henkilökohtaisesti yhteisö ei minulle merkitse Jumalaa. Jokainen toikkaroi miten parhaammaksi näkee, kaiken kuitenkin vallitsee Jumala. Jumala on se joka jakaa meille talentit ja hän on se joka viimeisenä meiltä kysyy talenttiensa perään.
On jopa sellaista joskus tapahtunut että aika on parantanut niin johtajiston kuin epäonnistujankin haavat.
Kokonaan Uusi-Tie sinulle:" Koirat haukkuu mutta karavaani kulkee"
En ymmärrä että miksi ei ilmoiteta seurakuntaa tai edes paikkakuntaa jossa tälläistä kohtelua tapahtuu sillä ketä se auttaa että täällä purnataan vuodesta toiseen.Julki sellaiset seurakunnat jossa SEURAKUNNAN JOHTO toimii selkeästi raamatun vastaisesti sillä pastorit, vanhimmat ,diagonit ovat seurakuntamme vastuunkantajia ja heidän täytyy kantaa VASTUUNSA tehtävästää jonka ovat ottaneet. Monissa seurakunnissa ikävä kyllä huomaa että määrätty vastuutehtävä on siunattu aivan väärälle henkilölle jolla ei ole mitää edellytyksiä hoitaa "hommaansa" mutta kivahan se on olla esim.pastori tai vanhimmiston jäsen niin kauan kun minun ei tarvitse sitä käytännössä osoittaa siis muulloinkin kuin sunnuntaisin.
mutta olen kansasi samaa mieltä. Helluntaiseurakunnilla pitäisi olla yhteinen foorumi jolle voisi ilmoittaa asiattomat kohtelut ja heidän tulisi ottaa epäkähdat esille ja puhua vastuunkantajille opettaen käytöstapoja jäseniään kohtaan.
Näin tulisi olla!
uskonnollisessa yhdyskunnassa paljastaa sen, ettei kyseessä ole Jeesuksen seurakunta.
Joh. 13:35
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."
Jollei ole keskinäistä rakkautta, sellainen on maailmasta, ja te tiedätte kuka on maailman valtias tällä hetkellä.
Oletko ajatellut, että koettaisit jutella tuon vanhimmistoveljen kanssa ko asiasta?
tai onko sinulla luottamuksellinen suhde srk.n työntekijään tai johonkin toiseen vanhimmistoveljeen jolle asian voisit kertoa ja joka voisi kanssasi löytää asiaan ratkaisun?
On nimittäin tärkeää ettei asia jää, ikään kuin kivi hiertämään kengässä ja pidemmän päälle asia voi tulehduttaa tilannetta pahemmaksi.
Voi olla että tuo veli on itse rikki tai jokin asia tekee hänet epävarmaksi kohtaamaan sinut, mene ja tiedä.
Hänen käyttäytymisensä ei kuitenkaan ole oikeutettua, onhan hän sanan mukaan yksi lauman paimenista.
Mutta selvitettävä tuo asia on, ellei tilanne muutu, mitä pikemmin sen parempi, silloin voi puolin ja toisin välttyä kasaantuvilta väärinymmärryksiltä.
Sinua siunaten Herramme Jeesuksen nimessä.
Ef.6 luku.
Ps. veljiemme syyttäjä on ahkerana juuri tuollaisissa tilanteissa ja yrittää meitä painaa ja ahdistaa, siksi on tärkeätä että asiat voisi selvittää.
....ei asiaasi oteta edes vastaan ehkä kuunnellaan korkeintaan, mutta jos he yhdessä vanhemiston kanssa sinua arvostelee niin saat varmsti 2. tilan ja ehkä myös elinikäisen epäluottamuksen vastuuseen. Hymyä voi riittää ja tervehdyksiä kaduilla, mutta ei muuta.
Taivaallinen anteeksiantamus ja hyväksyntä jää vasta taivaassa koettavaksi? Eikä nyt ole kysymys helluntaiseurakunnista yksistään, Jumalan myllyt, mutta kun ihmiset jauhaa (uskonsa mukaan) tekee selvää jälkeä monista, kateeksi käy noita jotka saavat kuulua rauhassa omaan seurakuntaan ja käydä kokouksissa kokemassa rakkautta ja yhteyttä.
valitettavasti aito empatia on kadonnut seurakunnissa. Vastuunkantajien keskuudessa on kuitenkin joitakin yksilöjä, jotka ovat säilyttäneet vanhurskaan ja armollisen mielenlaadun Jumalan ja ihmisten edessä. Se vain tahtoo tämänajan seurakunnissa olla niin, että kun on kasteen jälkeen siunattu seurakuntaan, niin epäonnistumisia sen jälkeen ei ole varaa tulla.
Saman olen kokenut minäkin.
Seurakunnassa jossa olin
ollut yli 20v-siellä maineella
oli ulkopuolisten silmissä
merkitystä ja henkilöön
katsottiin-mitä paremmin
menestyvä,sitäparemman
vastaaoton sai ja pääsi
heti seurakunnassa
"etummaisten joukkoon".
Minä vaihdoin seurakuntaa
kun arkielämässä jouduin
ristiriitaan teennäisyyden
kanssa,jota sain osakseni-
joidenkin ystävikseni
luulemien taholta-juoruja
joista kuulin myöhemmin..
Olin Helluntaiseurakunnan jäsen useita vuosia, mutta sitten monien asioiden kasautumana tuli seurakseksi se, että jäin pikkuhiljaa pois kokouksista, enkä ole käynyt niissä useisiin vuosiin.
En suinkaan syytä ketään yksilöhenkilöä asiasta, vaan ihmetytti, kerran kun ajattelin asiaa, että näiden vuosien aikana ei yksikään seurakuntalainen ole tullut kysymmään, että "missä olen". Ei ole ilmeisesti tarvetta pitää jäseniä yhteydessä. Kuinkas se olikaan, se juttu niistä 99 lampaasta?
Jälkeenpäin sain vielä kuulla, että "mukamas tein pornofilmejä ja möin niitä"! Kaikkea se mielikuvitus tuottaakin.
Ikävä kyllä helluntaissa on menty tuloshakuiseen malliin eli meidän pastorit / saarnaajat ovat enemmän maallisiajohtajia kuin paimenia,sillä hyvä paimen jättäisi ne 99 tai 399 lammasta mikäli yksi olisi joutunut hukkaan.
Ja mitä johtaja opettaa edellä sitä seurakuntalainen perässä eli jos seurakunnan pastorilla/saarnaajalla ei ole paimen mieltä ja vaikka hän kuinka paasaisi lähimmäisen rakkaudesta ilman että se huokuisi hänestä kuinka sitä voisi edes odottaa lampailta.
Minulla itselläni tapahtui että uskalsin olla eri mieltä asioista seurakunnassa ja kun ilmaisin mielipiteeni koko seurakunnan edessä ei ole yhteydenottoja tullut puoleen vuoteen "sisarilta eikä veljiltä"
Mutta rohkaisuksi sinulle niinkuin minullekkin että Jumala ei meitä hylkää.
siihen, että niin harvat otetaan työhön mukaan ja hienotunteisuus puuttuu monesti, eikä tunnustusta liikaa jaeta. Harva tyrkyttää itseään mihinkään ja kun luottamusta ei tule ihminen jää monesti syrjään ja vain jäseneksi. Toisista ollaan iloisia, että saadaan pitää omaa piiriä ilman heitä. Vanhimmisto ei useinkaan näe vaivaa syrjään jääneiden ihmisten ongelmien selvittämiseen, ja usein joku on jopa heidän uhrinsa. Ja asioiden selvittely ottaa liikaa kunnian päälle.
Tietenkin ei saisi olla mitään mieltä asiasta, mutta varmasti on paljon seurakuntia, missä välitetään jäsenistä. Mutta parantamisen varaa varmasti heilläkin olisi.
On ryhmänsä ovat väärinymmärretyt ja Jumalan aseet heitä ei oikeasti kukaan seurakunnassa kaipaa. Heidän Hengenpalonsa saa saarnaajan näyttämään penseältä, siksi asia on parempi jättää väliin, jopa mahdollisuuksien mukaan sammuttaa sellainen saarnapöntöstä, tietenkin ongelman tuottaa se, että he ole kuulemassa enää.