mietiskelyn

buddhalaisympäristössä. Mietiskelystä ei kuitenkaan tule mitään siellä. Parhaat tulokset saavutan yöllä musiikin kuuntelulla.

ja viihdyn kirjoitti:

buddhalaisympäristössä. Mietiskelystä ei kuitenkaan tule mitään siellä. Parhaat tulokset saavutan yöllä musiikin kuuntelulla.

Opetusten kuuntelu sopii parhaiten. Silloin voin olla rento. Aikoinaan opiskelin pianonsoittoa. Luovuuteni tyssäsi nuottien opiskeluun ja muuhun vastaavaan. En ehkä koskaan onnistu menemään minkäänlaiseen valmiiseen kaavaan.

jota täytyy ymmärtää kirjoitti:

Opetusten kuuntelu sopii parhaiten. Silloin voin olla rento. Aikoinaan opiskelin pianonsoittoa. Luovuuteni tyssäsi nuottien opiskeluun ja muuhun vastaavaan. En ehkä koskaan onnistu menemään minkäänlaiseen valmiiseen kaavaan.

Lue lisää

Mitä tarkoitat tuolla ajatuksiin uppoamisella? Ajatuksesi lentelevät sinne tänne oman egosi ympärillä, vai onko se sellaista ajatuksiin uppoamista, mitä lapsena tapahtui aamiaspöydässä kaurapuurolautasta tuijotellessa?

Minä harjoitan meditaatiota, jotta saisin karkailevat ajatukseni kuriin ja pystyisin sopeutumaan paremmin tähän yhteiskuntaan. Joskus meditaatio tuo minulle sivuvaikutuksena egon pienentymistä, mikä saattaa aiheuttaa aika voimakkaita tunteita, enimmäkseen euforiaa. Eipä sekään toki haittaa, kunhan ei takerru niihin tunteisiin ja hyväksyy sen, että ne on todellakin vaan tunteita.
Tässä vaiheessa tulee se älyllisen puolen kehittäminen ja itsehavannointi. Egon pienenemisestä huolimatta Minä itse joudun maksamaan laskut ja laittamaan herätyskellon soimaan aamulla.

Minulle se olotila mikä meditoidessa tulee, on sellaista valppautta ilman ajatuksia ja tunnetta itsestä, ikäänkuin olisin jossain metsän reunalla odottamassa, että jostain viidakon reunalta hyökkää kohta tiikeri kimppuun. Siis ei se aina tuota ole, mutta tuohon pyrin nykyään.

Olen todella laiska ja kehitän heikkoja puoliani, ovathan nekin osa minua, ne vain piileskelevät vielä jossain alitajunnan pohjamudissa. Ei tarvitse olla kyse itsensä vääntämisestä pois raiteiltaan.

Musiikinkuuntelu on rentouttavaa, mutta minut se ainakin vie sellaiseen leppoisan keskittyneeseen tilaan monesti. Haluan olla "hereillä" muuallakin kuin yksistään kotisohvalla.

Niin ja opettelen muuten pianonsoittoa uudestaan...Se älyllisen puolen kehitys sopii kuvaan noiden nuottien ja teorioiden opiskelun kautta...tunnepuoli tulee taas sen luovuuden mukavana....Sama juttu kuin tuossa meditaatiotouhussa...Opetella räpyttelemään kumpaakin siipeä.

Nää on vaan omia kokemuksia, en ole kovin pitkällä harjoituksissani.

jota täytyy ymmärtää kirjoitti:

Opetusten kuuntelu sopii parhaiten. Silloin voin olla rento. Aikoinaan opiskelin pianonsoittoa. Luovuuteni tyssäsi nuottien opiskeluun ja muuhun vastaavaan. En ehkä koskaan onnistu menemään minkäänlaiseen valmiiseen kaavaan.

Lue lisää

Voi kyllä saavuttaa jotain myönteistäkin, mutta enimmäkseen kielteistä, mutta näistä kielteisistä vaietaan
Hitlerkin harjoitteli ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa taistelujen vålissäHarjoittelulla vodaan saavuttaa joitain kykyjä,mutta totuutta ei milloinkaan
Totuus tulee luoksenne, kun ymmärrätte itsenne vuorovaikutuksen peilistä,ei siitä joka on eteisenne seinällä.
Itsetuntemus on kuin seikkailu äärettömällä merellä jossa ei ole rantoja lainkaan
Se on seilaamista yksinään, vailla minkäänlaista tukea,olet itellesi sekä opettaja,että oppilas.
Kun tuo toisenlaisuus tulee, silloin olet kuin vesipisara joka sisältää koko valtameren

arjuuna kirjoitti:

Voi kyllä saavuttaa jotain myönteistäkin, mutta enimmäkseen kielteistä, mutta näistä kielteisistä vaietaan
Hitlerkin harjoitteli ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa taistelujen vålissäHarjoittelulla vodaan saavuttaa joitain kykyjä,mutta totuutta ei milloinkaan
Totuus tulee luoksenne, kun ymmärrätte itsenne vuorovaikutuksen peilistä,ei siitä joka on eteisenne seinällä.
Itsetuntemus on kuin seikkailu äärettömällä merellä jossa ei ole rantoja lainkaan
Se on seilaamista yksinään, vailla minkäänlaista tukea,olet itellesi sekä opettaja,että oppilas.
Kun tuo toisenlaisuus tulee, silloin olet kuin vesipisara joka sisältää koko valtameren

Lue lisää

Ketä haluat auttaa tekstilläsi? Tuntuuko sinusta että valaistumisen kuvaaminen auttaa ihmistä, joka ei ole valaistunut?

Harjoittelulla voi ihan taatusti saavuttaa jotain kielteistä, samaan tyyliin kuin autolla ajaminen voi aiheuttaa jotain kielteistä, esimerkiksi kun nukahtaa rattiin.

A Dead Heavy Day kirjoitti:

Ketä haluat auttaa tekstilläsi? Tuntuuko sinusta että valaistumisen kuvaaminen auttaa ihmistä, joka ei ole valaistunut?

Harjoittelulla voi ihan taatusti saavuttaa jotain kielteistä, samaan tyyliin kuin autolla ajaminen voi aiheuttaa jotain kielteistä, esimerkiksi kun nukahtaa rattiin.

Lue lisää

Sinun kannattaisi ehkä puhua itsestäsi ja omista kokemuksistasi, jos haluaisit, että ihmiset oikeasti kuuntelisivat sinua. Jeesus olisi varmaan välttynyt ristiinnaulitsemiselta, jos olisi laittanut joka lauseen väliin jotain tyyliin, musta tuntuu, tai että mulla on sellanen kutina.... Se olisi jopa auttanut ihmisiä ajattelemaan vähän enemmän omillakin aivoilla...No raamatusta saa varmasti vääristyneen kuvan Jeesuksen egosta, mun mielestäni.
vissiin

A Dead Heavy Day kirjoitti:

Mitä tarkoitat tuolla ajatuksiin uppoamisella? Ajatuksesi lentelevät sinne tänne oman egosi ympärillä, vai onko se sellaista ajatuksiin uppoamista, mitä lapsena tapahtui aamiaspöydässä kaurapuurolautasta tuijotellessa?

Minä harjoitan meditaatiota, jotta saisin karkailevat ajatukseni kuriin ja pystyisin sopeutumaan paremmin tähän yhteiskuntaan. Joskus meditaatio tuo minulle sivuvaikutuksena egon pienentymistä, mikä saattaa aiheuttaa aika voimakkaita tunteita, enimmäkseen euforiaa. Eipä sekään toki haittaa, kunhan ei takerru niihin tunteisiin ja hyväksyy sen, että ne on todellakin vaan tunteita.
Tässä vaiheessa tulee se älyllisen puolen kehittäminen ja itsehavannointi. Egon pienenemisestä huolimatta Minä itse joudun maksamaan laskut ja laittamaan herätyskellon soimaan aamulla.

Minulle se olotila mikä meditoidessa tulee, on sellaista valppautta ilman ajatuksia ja tunnetta itsestä, ikäänkuin olisin jossain metsän reunalla odottamassa, että jostain viidakon reunalta hyökkää kohta tiikeri kimppuun. Siis ei se aina tuota ole, mutta tuohon pyrin nykyään.

Olen todella laiska ja kehitän heikkoja puoliani, ovathan nekin osa minua, ne vain piileskelevät vielä jossain alitajunnan pohjamudissa. Ei tarvitse olla kyse itsensä vääntämisestä pois raiteiltaan.

Musiikinkuuntelu on rentouttavaa, mutta minut se ainakin vie sellaiseen leppoisan keskittyneeseen tilaan monesti. Haluan olla "hereillä" muuallakin kuin yksistään kotisohvalla.

Niin ja opettelen muuten pianonsoittoa uudestaan...Se älyllisen puolen kehitys sopii kuvaan noiden nuottien ja teorioiden opiskelun kautta...tunnepuoli tulee taas sen luovuuden mukavana....Sama juttu kuin tuossa meditaatiotouhussa...Opetella räpyttelemään kumpaakin siipeä.

Nää on vaan omia kokemuksia, en ole kovin pitkällä harjoituksissani.

Lue lisää

ajatuksiin uppoamista kaurapuurolautasen ääressä. Sitten on ollut sellaista kummallista ajatuksiin tullutta, että olen seurannut vaikka toisella puolen maapalloa jotain tapahtumaa ja samalla katsellut ympäristöä jossa oikeasti olen. Sellaista tapahtuu harvoin. Mutta ei mietiskellessä.

sellaista... kirjoitti:

ajatuksiin uppoamista kaurapuurolautasen ääressä. Sitten on ollut sellaista kummallista ajatuksiin tullutta, että olen seurannut vaikka toisella puolen maapalloa jotain tapahtumaa ja samalla katsellut ympäristöä jossa oikeasti olen. Sellaista tapahtuu harvoin. Mutta ei mietiskellessä.

Lue lisää

arvokkaita. Sitten saatan tietämättäni seurata myös asioita, jotka tapahtuvat kahdessa eri suunnassa. Sellainenkin on sattunut. Silmät joka suuntaan. Onko se meditaatiokokemus?

olleet todella kirjoitti:

arvokkaita. Sitten saatan tietämättäni seurata myös asioita, jotka tapahtuvat kahdessa eri suunnassa. Sellainenkin on sattunut. Silmät joka suuntaan. Onko se meditaatiokokemus?

Lue lisää

Eipä ole itselläni ainakaan tuollaisia kokemuksia ollut. Oletko muistanut nukkua kunnolla?

Kyllähän nuo kokemuksesi mielenkiintoiselta kuulostavat. Millä tavalla olet kokenut ne arvokkaiksi?

Zenissä ainakin puhutaan makyoista eli harhoista, joita saattaa tulla kun aistihavaintoja tylsistyttää tarpeeksi kauan. Aivot yrittävät keksiä jotain tekemistä ja ne alitajunnasta tulevat jutut näkyvät visuaalisina tai kuuloharhoina.

Niitä harhoja voi myös esiintyä kuulemma myös voimakkaiden tunnekokemusten aikana, joita pidetään kai tärkeinä monissa uskonnoissa.

Eräs kaverini, joka tykkää deathmetallista, kuvaili aggressioiden voimistamista äärimmilleen jonkunlaisena "valkoisena" tilana. Minä unohtuu ja jäljellä on vaan sellainen eläimellinen raivo.

Istuin kerran väsyneenä ja aloin kuulla ääniä tyhjässä huoneessani. En ole sen jälkeen viitsinyt harjoittaa muuten kuin kunnolla nukutun yön jälkeen.

Minulla kesti aika kauan tajuta henkilökohtaisesti, mitä se kärsimyksestä vapautuminen tarkoittaa. Se ei tarkoita sitä, että kärsimys häviäisi jonnekkin vaan sitä että on yhtä niitten kärsimyksiensä kanssa. Kun en yritä juosta pakoon vaikeita asioita, en ole erillään tästä maailmasta.

a d h d kirjoitti:

Eipä ole itselläni ainakaan tuollaisia kokemuksia ollut. Oletko muistanut nukkua kunnolla?

Kyllähän nuo kokemuksesi mielenkiintoiselta kuulostavat. Millä tavalla olet kokenut ne arvokkaiksi?

Zenissä ainakin puhutaan makyoista eli harhoista, joita saattaa tulla kun aistihavaintoja tylsistyttää tarpeeksi kauan. Aivot yrittävät keksiä jotain tekemistä ja ne alitajunnasta tulevat jutut näkyvät visuaalisina tai kuuloharhoina.

Niitä harhoja voi myös esiintyä kuulemma myös voimakkaiden tunnekokemusten aikana, joita pidetään kai tärkeinä monissa uskonnoissa.

Eräs kaverini, joka tykkää deathmetallista, kuvaili aggressioiden voimistamista äärimmilleen jonkunlaisena "valkoisena" tilana. Minä unohtuu ja jäljellä on vaan sellainen eläimellinen raivo.

Istuin kerran väsyneenä ja aloin kuulla ääniä tyhjässä huoneessani. En ole sen jälkeen viitsinyt harjoittaa muuten kuin kunnolla nukutun yön jälkeen.

Minulla kesti aika kauan tajuta henkilökohtaisesti, mitä se kärsimyksestä vapautuminen tarkoittaa. Se ei tarkoita sitä, että kärsimys häviäisi jonnekkin vaan sitä että on yhtä niitten kärsimyksiensä kanssa. Kun en yritä juosta pakoon vaikeita asioita, en ole erillään tästä maailmasta.

Lue lisää

näyttöä siitä, että kyseessä ei ole vain harha niin kokemus alkaa tuntua merkittävämmältä. Toisaalta arvokkaat asiat ovat ennemmin henkisiä kuin maallisia, mutta ainoa todellinen ja arvokas kokemus on rakkaus.

tai vahvaa kirjoitti:

näyttöä siitä, että kyseessä ei ole vain harha niin kokemus alkaa tuntua merkittävämmältä. Toisaalta arvokkaat asiat ovat ennemmin henkisiä kuin maallisia, mutta ainoa todellinen ja arvokas kokemus on rakkaus.

Lue lisää

että valaistumiseen tarvitaan rakkauden kokemus. Itselläni oli sellainen, mutta ego tuli esteeksi. Tulee mieleen HIM:n levy, jonka nimi oli And love said no. Mutta todellisuudessa rakkaus ei sano ei vaan ego. Egolle pelkkä sanakin voi olla liikaa.

sitä mieltä kirjoitti:

että valaistumiseen tarvitaan rakkauden kokemus. Itselläni oli sellainen, mutta ego tuli esteeksi. Tulee mieleen HIM:n levy, jonka nimi oli And love said no. Mutta todellisuudessa rakkaus ei sano ei vaan ego. Egolle pelkkä sanakin voi olla liikaa.

Lue lisää

mieltä siitä, että valaistumiseen tarvitaan rationaalisesta ajattelusta irtipäästämistä.

mielestäni se voi kuitenkin tapahtua muutenkin, kuin rakastumalla, tai muuten muuttamalla tajunnantilaansa kemiallisesti, eikä se kuulu edes buddhalaisuuteen.

kun tarkkailen hengitystäni, ja seuraan sen kulkua yrittämättä vaikuttaa siihen, tietoinen ja tiedostamaton yhdistyvät, jolloin tarve järkeillä, tai takertua ajatuksen virtaan heikkenevät luonnollisesti.

tarkoititko tuolla tunteella siitä, että keskityt samaan asiaan tiedostamattasi yhtäaikaa, jotain tuollaista? eli tiedostamaton ja tietoinen yhdistyvät. minulle tulee joskus sellainen tunne, ikäänkuin olisin kahden maailman välissä.

istumameditaatio on kai aika askeettista touhua useimpien länsimaalaisten mielestä, mutta pidemmällä aikavälillä se palkitsee itsensä.

joskus rakkauden menettäminen voi toimia tienviittana etsijälle. minulle kävi niin.

samaa kirjoitti:

mieltä siitä, että valaistumiseen tarvitaan rationaalisesta ajattelusta irtipäästämistä.

mielestäni se voi kuitenkin tapahtua muutenkin, kuin rakastumalla, tai muuten muuttamalla tajunnantilaansa kemiallisesti, eikä se kuulu edes buddhalaisuuteen.

kun tarkkailen hengitystäni, ja seuraan sen kulkua yrittämättä vaikuttaa siihen, tietoinen ja tiedostamaton yhdistyvät, jolloin tarve järkeillä, tai takertua ajatuksen virtaan heikkenevät luonnollisesti.

tarkoititko tuolla tunteella siitä, että keskityt samaan asiaan tiedostamattasi yhtäaikaa, jotain tuollaista? eli tiedostamaton ja tietoinen yhdistyvät. minulle tulee joskus sellainen tunne, ikäänkuin olisin kahden maailman välissä.

istumameditaatio on kai aika askeettista touhua useimpien länsimaalaisten mielestä, mutta pidemmällä aikavälillä se palkitsee itsensä.

joskus rakkauden menettäminen voi toimia tienviittana etsijälle. minulle kävi niin.

Lue lisää

Sidharta opetti tutkimaan ajatteluaan, seuraamaan sitä, mitä ajatuksia mieleen tulee. Mielestäni hän myös suhtautui ajatteluun hyvinkin rationaalisesti, eikä suinkaan odottanut mitään ulkoapäin tulevaa "ihmettä" vapauttajaksi. Ainoastaa meditaatiossa, jossa seurataan omaa hengitystä, on Sidhartan opetuksen mukaan istuttava määrätyssä asennossa. Muuten meditoidessa ja ajatuksen virtaa tutkiessa voi olla missä asennossa vain.

sellaista... kirjoitti:

ajatuksiin uppoamista kaurapuurolautasen ääressä. Sitten on ollut sellaista kummallista ajatuksiin tullutta, että olen seurannut vaikka toisella puolen maapalloa jotain tapahtumaa ja samalla katsellut ympäristöä jossa oikeasti olen. Sellaista tapahtuu harvoin. Mutta ei mietiskellessä.

Lue lisää

Kaurapuuroesimerkin innoittamana päivän kohokohta:

Töistä kotiin kävellessäni huomasin kuinka n. 3 vuotias lapsi tuijotteli koppakuoriaista keskellä kävelytietä syvään maahan kumartuneena, välillä ihastuneita ja ihmetteleviä äännähdyksiä päästellen. Hän ei kuullut äitinsä huutoja vierestä, että "lopeta tuo tuijottelu ei se niin kiinnostavaa ole, mennään jo". Hän oli uppoutunut niin ihmeelliseen koppakuoriaisen maailmaan ettei noteerannut lainkaan vierestä ohi kävelevää. Hän oli poissulkenut ympäristön äänet.

Näytti siltä että hän oli spontaanissa itsensäunohtamisen tilassa. Lapsilla tuollainen elämän ihmettely syntyy välillä luonnostaan.

samaa kirjoitti:

mieltä siitä, että valaistumiseen tarvitaan rationaalisesta ajattelusta irtipäästämistä.

mielestäni se voi kuitenkin tapahtua muutenkin, kuin rakastumalla, tai muuten muuttamalla tajunnantilaansa kemiallisesti, eikä se kuulu edes buddhalaisuuteen.

kun tarkkailen hengitystäni, ja seuraan sen kulkua yrittämättä vaikuttaa siihen, tietoinen ja tiedostamaton yhdistyvät, jolloin tarve järkeillä, tai takertua ajatuksen virtaan heikkenevät luonnollisesti.

tarkoititko tuolla tunteella siitä, että keskityt samaan asiaan tiedostamattasi yhtäaikaa, jotain tuollaista? eli tiedostamaton ja tietoinen yhdistyvät. minulle tulee joskus sellainen tunne, ikäänkuin olisin kahden maailman välissä.

istumameditaatio on kai aika askeettista touhua useimpien länsimaalaisten mielestä, mutta pidemmällä aikavälillä se palkitsee itsensä.

joskus rakkauden menettäminen voi toimia tienviittana etsijälle. minulle kävi niin.

Lue lisää

kiinnostaisi tietää, koska elän itse vähän samantyyppisessä tilanteessa. Elämä on aika tyhjää, suorastaan kurjaa, vaikka voi se johtua omasta ajattelusta. Ei kiinnosta kumma kyllä lototakaan. Elämän pitäisi tarjota enemmän, mutta ei voi vaatia.

kokija kirjoitti:

Kaurapuuroesimerkin innoittamana päivän kohokohta:

Töistä kotiin kävellessäni huomasin kuinka n. 3 vuotias lapsi tuijotteli koppakuoriaista keskellä kävelytietä syvään maahan kumartuneena, välillä ihastuneita ja ihmetteleviä äännähdyksiä päästellen. Hän ei kuullut äitinsä huutoja vierestä, että "lopeta tuo tuijottelu ei se niin kiinnostavaa ole, mennään jo". Hän oli uppoutunut niin ihmeelliseen koppakuoriaisen maailmaan ettei noteerannut lainkaan vierestä ohi kävelevää. Hän oli poissulkenut ympäristön äänet.

Näytti siltä että hän oli spontaanissa itsensäunohtamisen tilassa. Lapsilla tuollainen elämän ihmettely syntyy välillä luonnostaan.

Lue lisää

jokainen varmaan muistaa kohokohtia lapsuudesta. Sen takia aikuisten olisi hyvä suhtautua positiivisesti lapselle tärkeisiin asioihin. Ei kiljumalla kauhusta tai sanomalla jotain negatiivista.

A Dead Heavy Day kirjoitti:

Sinun kannattaisi ehkä puhua itsestäsi ja omista kokemuksistasi, jos haluaisit, että ihmiset oikeasti kuuntelisivat sinua. Jeesus olisi varmaan välttynyt ristiinnaulitsemiselta, jos olisi laittanut joka lauseen väliin jotain tyyliin, musta tuntuu, tai että mulla on sellanen kutina.... Se olisi jopa auttanut ihmisiä ajattelemaan vähän enemmän omillakin aivoilla...No raamatusta saa varmasti vääristyneen kuvan Jeesuksen egosta, mun mielestäni.
vissiin

Lue lisää

On kokemukseni mukaan, ajattelijan ymmärtämistä, ja poissulkemista,sillä tuo ajattelija voi kyllä kokea illuusion valaistumisesta,samoin kuin uskovaiset uudestisyntymisestä, ja näinollen se ei ole todellinen muutos.
Tuota illuusiota pitää sitten pitää yllä harjoituksilla ja rukouksiilla
Valaistuminen ei ole päämäärä, sillä ajattelija joka tuon päämäärän asettaa,ei voi sitä koskaan saavuttaa.
Ainoastaan hän voi ymmärtää oman tuhansien vuosien historiansa, ilman mitään ymmärtämisen motiivia, ja sen seurauksena, yllättäen kohdata tuon toiselaisuuden joka päättää menneisyyden ajattelijan,ja siirtymisen elämään nykyhetkessä joka on ajaton

arjuuna kirjoitti:

On kokemukseni mukaan, ajattelijan ymmärtämistä, ja poissulkemista,sillä tuo ajattelija voi kyllä kokea illuusion valaistumisesta,samoin kuin uskovaiset uudestisyntymisestä, ja näinollen se ei ole todellinen muutos.
Tuota illuusiota pitää sitten pitää yllä harjoituksilla ja rukouksiilla
Valaistuminen ei ole päämäärä, sillä ajattelija joka tuon päämäärän asettaa,ei voi sitä koskaan saavuttaa.
Ainoastaan hän voi ymmärtää oman tuhansien vuosien historiansa, ilman mitään ymmärtämisen motiivia, ja sen seurauksena, yllättäen kohdata tuon toiselaisuuden joka päättää menneisyyden ajattelijan,ja siirtymisen elämään nykyhetkessä joka on ajaton

Lue lisää

Olin metsässä. Luonto humisi hiljaa ja keskityin mustikoiden poimintaan. Olo oli aika rento. Mutta ajattelija minussa on kuin joku juuttunut levy, joka vaikka jankuttaa jotain typerää, jos ei muuta voi. Vaikka samaa sanaa tai samaa lausetta. Yritän pistää sen pois päältä ja silti se vaan alkaa uudestaan.

kokija kirjoitti:

Kaurapuuroesimerkin innoittamana päivän kohokohta:

Töistä kotiin kävellessäni huomasin kuinka n. 3 vuotias lapsi tuijotteli koppakuoriaista keskellä kävelytietä syvään maahan kumartuneena, välillä ihastuneita ja ihmetteleviä äännähdyksiä päästellen. Hän ei kuullut äitinsä huutoja vierestä, että "lopeta tuo tuijottelu ei se niin kiinnostavaa ole, mennään jo". Hän oli uppoutunut niin ihmeelliseen koppakuoriaisen maailmaan ettei noteerannut lainkaan vierestä ohi kävelevää. Hän oli poissulkenut ympäristön äänet.

Näytti siltä että hän oli spontaanissa itsensäunohtamisen tilassa. Lapsilla tuollainen elämän ihmettely syntyy välillä luonnostaan.

Lue lisää

Sitten ihminen aikuistuessaan yleensä karistaa tämän ihmettelevän asenteen pois, kun pitää selviytyä, taistella, rähistä, työskennellä, köyriä...

Ei siitä ole kauaa, kun naapurissa asuva noin seitsemän ikäinen poika tuli selittämään minulle innoissaan kiven alla asuvista muurahaisista. Koska olen valitettavasti hiukan sulketunut tyyppi, sanoin vaan, että kaikkiallahan niitä on, samaan tapaan kuin mainitsemasi esimerkin nainen. Onneksi poikanen ei siitä lannistunut, vaan silmät tuikkien sanoi saman toisen kerran, kuin ainakin tosi löydön tehneenä, kirmasi sitten pois ja jätti minut miettimään omaa asennoitumistani elämään ja luontoon.

Pääsen ihmetteleviin tiloihin, kunhan en ole ärtyisä. Mietiskely tietenkin edesauttaa pääsemään noihin lapsuudesta tuttuihin tunnelmiin. Luultavasti alan vielä lintubongariksi.

Einstein myös sanoi, että on kaksi tapaa suhtautua maailmaan. Joko mikään ei ole ihmeellistä tai kaikki on ihmeellistä. Jotenkin noin se meni.

Erjuth kirjoitti:

Sitten ihminen aikuistuessaan yleensä karistaa tämän ihmettelevän asenteen pois, kun pitää selviytyä, taistella, rähistä, työskennellä, köyriä...

Ei siitä ole kauaa, kun naapurissa asuva noin seitsemän ikäinen poika tuli selittämään minulle innoissaan kiven alla asuvista muurahaisista. Koska olen valitettavasti hiukan sulketunut tyyppi, sanoin vaan, että kaikkiallahan niitä on, samaan tapaan kuin mainitsemasi esimerkin nainen. Onneksi poikanen ei siitä lannistunut, vaan silmät tuikkien sanoi saman toisen kerran, kuin ainakin tosi löydön tehneenä, kirmasi sitten pois ja jätti minut miettimään omaa asennoitumistani elämään ja luontoon.

Pääsen ihmetteleviin tiloihin, kunhan en ole ärtyisä. Mietiskely tietenkin edesauttaa pääsemään noihin lapsuudesta tuttuihin tunnelmiin. Luultavasti alan vielä lintubongariksi.

Einstein myös sanoi, että on kaksi tapaa suhtautua maailmaan. Joko mikään ei ole ihmeellistä tai kaikki on ihmeellistä. Jotenkin noin se meni.

Lue lisää

Ihastunut ihmettely lisää mukavasti ulospäinsuuntautuvaa unohtamista. Sillä hetkellä muistaa vain mietiskelynsä kohteen, ei muuta. Onneksi sitä voi harjoitella ja jossain välissä jättää harjoitukset koska harjoittelemisen ajatus itsessään (se että joku tässä harjoittelee) on este. Einsteinin elämänkerta, 732 sivuinen järkäle, tuo mukavasti esille hänen elämänsä raadollisen puolen realistisessa valossa. Hänen _vaimonsa_ oli varsinainen matemaatikko ja sai Einsteinin innostumaan skalaariteorian muodostamisen sijasta tensorimatematiikasta, jota Einstein ei oikein aluksi hallinnut. Einstein oli näkijä, ja vaimonsa se matematiikkanero kulissien takana.

Myöhemmillä vuosillaan Einsteinikin alkoi hallita tensorianalyysia - lapsellisesta näkijästä tuli oikea virtuoosinen näkijä-matemaatikko. Lapsellisuus ja meditatiivinen ihmettely toki säilyivät läpi elämän.

Erjuth kirjoitti:

Sitten ihminen aikuistuessaan yleensä karistaa tämän ihmettelevän asenteen pois, kun pitää selviytyä, taistella, rähistä, työskennellä, köyriä...

Ei siitä ole kauaa, kun naapurissa asuva noin seitsemän ikäinen poika tuli selittämään minulle innoissaan kiven alla asuvista muurahaisista. Koska olen valitettavasti hiukan sulketunut tyyppi, sanoin vaan, että kaikkiallahan niitä on, samaan tapaan kuin mainitsemasi esimerkin nainen. Onneksi poikanen ei siitä lannistunut, vaan silmät tuikkien sanoi saman toisen kerran, kuin ainakin tosi löydön tehneenä, kirmasi sitten pois ja jätti minut miettimään omaa asennoitumistani elämään ja luontoon.

Pääsen ihmetteleviin tiloihin, kunhan en ole ärtyisä. Mietiskely tietenkin edesauttaa pääsemään noihin lapsuudesta tuttuihin tunnelmiin. Luultavasti alan vielä lintubongariksi.

Einstein myös sanoi, että on kaksi tapaa suhtautua maailmaan. Joko mikään ei ole ihmeellistä tai kaikki on ihmeellistä. Jotenkin noin se meni.

Lue lisää

Ihastuneen "tajuntaalaajentavan" ihmettelyn virtaan voi todellakin astua. Tietoisuuden virtaan pysyvästi astuttuaan tietoisuus vetää mieltä "sisäänpäin" vaikka toimittaisiin "ulospäin"suuntautuneesti. Tällöin entistä henkilöä ei voi enää ajatella tai se on vaikeaa. Ennen se oli hyvin helppoa, koska oltiin siinä henkilössä, asuttiin pään sisällä ajatuksissa. Miksei aikuisissakin tuo ihmettelyyn putoaminen voisi näkyä. Se on tutkimuksen lähtökonta, ja tuloksena on Einsteineja jos kiinnostus on tieteellinen. Aivojen "ruuvit ovat löysällä" myönteisessä ehkä hieman lapsellisessakin mielentilassa, jolloin putoaminen ihmettelyyn on mahdollista :-)

kokija kirjoitti:

Ihastuneen "tajuntaalaajentavan" ihmettelyn virtaan voi todellakin astua. Tietoisuuden virtaan pysyvästi astuttuaan tietoisuus vetää mieltä "sisäänpäin" vaikka toimittaisiin "ulospäin"suuntautuneesti. Tällöin entistä henkilöä ei voi enää ajatella tai se on vaikeaa. Ennen se oli hyvin helppoa, koska oltiin siinä henkilössä, asuttiin pään sisällä ajatuksissa. Miksei aikuisissakin tuo ihmettelyyn putoaminen voisi näkyä. Se on tutkimuksen lähtökonta, ja tuloksena on Einsteineja jos kiinnostus on tieteellinen. Aivojen "ruuvit ovat löysällä" myönteisessä ehkä hieman lapsellisessakin mielentilassa, jolloin putoaminen ihmettelyyn on mahdollista :-)

Lue lisää

Ei Platon turhaan pitänyt tähtitieteen opintoja kannattavina, vaikka olikin idealisti. Hänen mukaansa tähtitaivaalla on henkeä kohottava vaikutus, ja minä olen täysin samaa mieltä harrastajana. Tähtitaivasta katselemalla ja tutkimalla pääsee huimiin haltioitumisen tiloihin. Romantikkona ajattelen lisäksi avaruuden veljien ja sisarten olevan siellä jossain ajatuksiani vastaanottaen.

Ihmettelyhän on yksinkertaisesti kaiken filosofian alku. Filosofiasta on kehittynyt sitten luonnontiede. En ymmärrä, miksi nykyinen trendi on painostaa ihmiset mahdollisimman varhaisin töihin, kun oma kutsumus ei ole vielä selvillä. Minä panostaisin tekniikkaan, kehittäisin robotteja tekemään kaikki välttämättömät työt pois, jotta ihmiskunta voisi keskittyä apinamaisen selviytymisen sijaan sisäisen ja ulkoisen avaruuden valloittamiseen.

Olen harkinnut Einsteinin elämäkerran lukemista, joten kiitos muistutuksesta vielä.

kokija kirjoitti:

Ihastuneen "tajuntaalaajentavan" ihmettelyn virtaan voi todellakin astua. Tietoisuuden virtaan pysyvästi astuttuaan tietoisuus vetää mieltä "sisäänpäin" vaikka toimittaisiin "ulospäin"suuntautuneesti. Tällöin entistä henkilöä ei voi enää ajatella tai se on vaikeaa. Ennen se oli hyvin helppoa, koska oltiin siinä henkilössä, asuttiin pään sisällä ajatuksissa. Miksei aikuisissakin tuo ihmettelyyn putoaminen voisi näkyä. Se on tutkimuksen lähtökonta, ja tuloksena on Einsteineja jos kiinnostus on tieteellinen. Aivojen "ruuvit ovat löysällä" myönteisessä ehkä hieman lapsellisessakin mielentilassa, jolloin putoaminen ihmettelyyn on mahdollista :-)

Lue lisää

Mutta onko tieteen käsitys maailmasta oikea? Onko maailma selitettävissä tieteen keinoin?

tietää mikämeditaatiossa vetää alunperin. Halutaanko Jumalan yhteyteen? Itselläni on perusturvallinen olo, koska jo vuosia sitten selvisi kuolemattomuutemme. Mutta nyt maailma onkin alkanut näyttää harhalta. Tosiasiahan on, että negatiivisuudet elämä elämältä voitetaan. Siksi tänne synnytäänkin. Positiiviset asiat ovat todellisia. Rakkaus. Se ei häviä vaan on.

Mahamaya kirjoitti:

tietää mikämeditaatiossa vetää alunperin. Halutaanko Jumalan yhteyteen? Itselläni on perusturvallinen olo, koska jo vuosia sitten selvisi kuolemattomuutemme. Mutta nyt maailma onkin alkanut näyttää harhalta. Tosiasiahan on, että negatiivisuudet elämä elämältä voitetaan. Siksi tänne synnytäänkin. Positiiviset asiat ovat todellisia. Rakkaus. Se ei häviä vaan on.

Lue lisää

jaksa oikein mitenkään ymmärtää, että pitää kulkea kärsimysten kautta. Jos olisin Jumala niin duunaisin kaikki valmiiksi heti ilman mitään kiertoa ja karmaa.