uskonnonkin? Ennen vanhaan hyvinä aikoina kaikki oli toisin. Katolinen keskiaika oli aika pimeää, kristinuskosta huolimatta uskonoppi oli aika huonosti tunnettua, ja ihmisiä voitiin hyvillä mielin luokitella taikauskoon ja noituuteen perustuen riivatuiksi, tarpeen vaatiessa heidät voitiin vaikka polttaa roviolla. Se oli oikein hyvä, sillä heistä ei enää sen jälkeen ollut mitään haittaa.
Sitten uskonnot toivot uudet näkemykset. Protestanttinen aika aktivoi uskonnollisuutta ja silloin huomattiin, että hyvänen aika kuinka paljon syntiä onkaan lähimmäisissämme. Nyt luoliteltiin ihmisiä heidän syntiensä seurauksien tähden. Protestanttien mukaan he olivat valinneet synnin, vaikka ongelmana olikin synnynnäinen ominaisuus tai ehkä synnynnäinen sairauskin.
Nyt biologinen ja biolääketieteellinen tutkimus menee eteenpäin kovaa vauhtia. Voimme ymmärtää monien synniksi luokiteltujen asioiden taustalla olevan geneettisen tai aineenvaihdunnallisen syyn.
Meneekö meidän puhtaasta uskostamme nyt pohja pois, kun me emme voi enää puhtaalla omalla tunnolla tuomita ihmisiä syntisiksi. Sen seurauksena emme myöskään voi tuntea itseämme synnittömiksi. Emme voi projisoida omien syntien pelkoamme vielä enemmän syntisinä pitämiemme ressukoiden päälle, vaan meidän pitää pitää itseämme syntisinä ressukoina.
Voiko teologinen tutkimus edes auttaa? Voimmeko kumota teologisella tutkimuksella entsyymitutkimuksen, biokemian ja endokrinologian tulokset. Onko enää mitään tehtävissä, että synti vielä voitaisiin sanoa synniksi, eikä meidän tarvitsisi sanoa, että se on Jumalan luoma ominaisuus, josta ei ole mitään haittaa, eikä se ominaisuus edes mikään syntikään ole?
Sitten uskonnot toivot uudet näkemykset. Protestanttinen aika aktivoi uskonnollisuutta ja silloin huomattiin, että hyvänen aika kuinka paljon syntiä onkaan lähimmäisissämme. Nyt luoliteltiin ihmisiä heidän syntiensä seurauksien tähden. Protestanttien mukaan he olivat valinneet synnin, vaikka ongelmana olikin synnynnäinen ominaisuus tai ehkä synnynnäinen sairauskin.
Nyt biologinen ja biolääketieteellinen tutkimus menee eteenpäin kovaa vauhtia. Voimme ymmärtää monien synniksi luokiteltujen asioiden taustalla olevan geneettisen tai aineenvaihdunnallisen syyn.
Meneekö meidän puhtaasta uskostamme nyt pohja pois, kun me emme voi enää puhtaalla omalla tunnolla tuomita ihmisiä syntisiksi. Sen seurauksena emme myöskään voi tuntea itseämme synnittömiksi. Emme voi projisoida omien syntien pelkoamme vielä enemmän syntisinä pitämiemme ressukoiden päälle, vaan meidän pitää pitää itseämme syntisinä ressukoina.
Voiko teologinen tutkimus edes auttaa? Voimmeko kumota teologisella tutkimuksella entsyymitutkimuksen, biokemian ja endokrinologian tulokset. Onko enää mitään tehtävissä, että synti vielä voitaisiin sanoa synniksi, eikä meidän tarvitsisi sanoa, että se on Jumalan luoma ominaisuus, josta ei ole mitään haittaa, eikä se ominaisuus edes mikään syntikään ole?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Raamatussa on tieto että uskot katoaa!
Sen lisäksi on selvää, että maailman suurin rikollinen järjestö on tuomittu katoamaan. Omia syyttömiä uskovaisia, pikku lapsiakin murhannet/murhanneet ovat herransa, saatanan teoillaan jumalakseen tunnustaneet ja Jumalan valtakunnalla eikä harhautajan tuomiokirkoilla niinkuin harhautetut uskovat tietämättöminä!!!
Ei, teologisella tutkimuksella ei voi kumota tieteellisiä ja biologisia faktoja. Myös kirkko tietää tämän. Mutta sellaista elämä on. Asioita ja ilmiöitä tulee ja menee, aina välillä täytyy jostakin myös luopua. Maailmassa on ollut lukemattomia uskontoja, jotka ovat vähitellen hävinneet monista eri syistä. Kohta alkaa olla kristinuskon vuoro ja tilalle tulee muita asioita, sekä hengellisiä että maallisia.
..tai yrittää
teknologisessa tutkimuksessa on paljon myös ilmaa, eikä kaikki ihmisen käyttäytyminen ole selitettävissä geeneistä lähteväksi ja pitää myös huomioida se, että myös lapsuudessa saatu kohtelu sekä ympäristö muuttaa aivojen toimintaa joten ei voida selvästi osoittaa kumpi johtuu kummasta
synti on sellainen ihmisen ominaisuus joka ei lähde meistä tutkimalla, - eikä siksi että ihmisen kyky tunnistaa ja tunnustaa omaa syntisyyttään muuttuu - tunteiden projisointi toisiin ihmisiin taas on keskeneräisen ihmisen epätoivoinen tapa suojautua sisäiseltä tuskalta, enkä usko että jää sellaisenaan pois käytöstä minkään tieteen saavutusten myötä
ihminen ei ole muuttunut yhtään sitten keskiajan - samat on tuomiot edelleen - tosin ehkä peitellymmin - samanlaisia satuja ihmisille syötetään, samalla tavalla heitä hallitaan kuin silloinkin ja vedetään nenästä - ennen peloteltiin noidilla - nyt korkealla kolesterolilla, maineensa fiksuna ihmisenä voi menettää nopeasti olemalla eri mieltä ns.yleisen mielipiteen kanssa niinkuin silloinkin - keskiajalla poltettiin roviolla nykyään media pöllyttää