Itse en ole luterilainen, joten kysyisin teiltä tällasita asiaa: Miten teillä perustellaan sunnuntain pyhittäminen ja lapsikaste? Olisi kiva jos joku tähän haluaisi vastata, kiitos!
tiedon
janoinen
17510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kasteen kuulumisesta myös lapsille annan muutaman linkin, joissa on tiiviitä lyhyitä tekstejä aiheesta:
Mitä Raamattu opettaa kasteesta?
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/KasteJR.htm
Miksi kastamme lapsia?
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/MiksikastammelaEK.htm
Mitä Raamattu opettaa kasteesta?
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/Kastekeskustelua.htm
Kasteesta:
http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/KasteEK.html
Yleisimpiä väitteitä lapsikastetta vastaan, ja vastauksia niihin:
http://koti.japo.fi/~ekallio/sala.htm
http://koti.japo.fi/~ekallio/nissi.html
- Kertomus miten pesunkestävästä helluntailaisesta, uskovien kasteen puolestapuhujasta tuli lapsikasteen kannattaja
Jos haluat oikein "pohjamutia myöten" selvittää ko. kysymystä, suosittelen Matti Väisäsen kahta kirjaa: "Pyhä kaste Raamatussa", joka tarkastelee asiaa Raamatun valossa, ja "Pyhä kaste kirkossa", joka käsittelee varhaisten kristittyjen käytäntöjä asian suhteen: http://matti.vaisanen.sekl.fi/raamattu.htm
--------
Sunnuntaista lyhyt ote sivulta http://www.sley.fi/luennot/ESITYS/PyhapaivEK.htm
"Miksi lepopäivä?
Harva Jumalan lahja on niin suureksi siunaukseksi kuin kolmannen käskyn meille antama lepopäivä. Kristillisen kulttuurin ulkopuolelta tunnemme myös tavan runnoa leipätyötä aamusta iltaan ilman lepopäivän suomaa katkoa. Ei Jumala ole tarkoittanut ihmistä koneeksi, joka aina vain tekee työtä. Välillä on syytä levätä ja siksi meillä on lepopäivä. Esikuvana on itse Luoja, joka luomistyön jälkeen lepäsi kaikista teoistansa ja näin pyhitti meille viikottaisen lepomme.
Mikä viikonpäivä?
Juutalaisten lepopäivä, sapatti, oli ja on edelleen viikon seitsemäs päivä eli lauantai. Jotkut lahkot vaativat edelleen kaikkia kristittyjä pyhittämään seitsemännen päivän. Silloin kuitenkin unohdetaan, että varhainen Kirkko on alkuajoista saakka juhlinut riemuiten Kristuksen ylösnousemuksen päivää. Uudessa testamentissa on useita viitteitä siitä, miten kristityt kokoontuivat jumalanpalvelukseen juuri sunnuntaina. Näemme, että Troaassa seurakunta oli koolla viikon ensimmäisenä päivänä (Apt. 20:7). Myös Johanneksen sanat Herran päivästä viittaavat Ilm 1:10 juuri Herran ylösnousemuksen juhlaan. Näillä perusteilla me vietämme hyvällä omallatunnolla edelleen sunnuntaita pyhäpäivänämme.
Stressi ja sunnuntai
Polttavin kysymys tämän käskyn äärellä ei ole tänään se, minä päivänä lepopäivää vietetään, vaan miten sitä vietetään. Monet rahanahneet suomalaiset tuhoavat itseltään pyhäpäivän siunauksen nähdessään vaivaa leipätyönsä parissa myös sunnuntaisin. Monet polttavat kynttiläänsä molemmista päistä niin että savu nousee. Juuri tässä on lepopäivän alkuperäinen, hyvä tarkoitus. Ihminen ei ole kone. Me tarvitsemme lepoa ja virkistystä. Jumalan laki on elämän oma laki. Herramme on armollisempi kuin kasvottomat markkinavoimat."
------
Mielestäni liian moni lepopäivää viettäväkin polttaa kynttiläänsä molemmista päistä.En edes ymmärrä ihmisten himokkuutta näyttää omaa työtehoansa ulospäin ja näytellä näpsäkkää;ja sitten viikonloput itkeä ja riehua kotona tärkeimmille ihmisilleen vain kerätäkseen voimia seuraavaa viikkoa varten,että jaksaa hymyillä ja nuolla persettä Eli MENESTYÄ nykyajan käsittein sanottuna.Sairasta.
Ihminen näet tekee muutakin pahaa.Siinä syy.
Jo pelkästään rahan sairaaloinen himoitseminen aiheuttaa tuota mainitsemaasi tautia.
Nyt sitten monessa yhteydessä lepopäivääkään ei vietetä.
Ihmiset ihmettelevät pahaa oloaan..heh heh.
Taitaa peruslähtökohdat elämiselle olla aika hukassa.
Raamattu yksistään kertoo elämän ohjeinakin jo lähes kaiken.Jos sitä ei ymmärrä tai pysty omimaan niin tulos on katastrofi.
No kyllä minä rahan,kuin muunkin materian himon ymmärrän,se om luonnollista ahneutta.Mutta en ymmärrä miksi ihmiset ovat valmiita heittämään mielenterveytensä jotta saisi näyttää olevansa jotain,mutta ei kuitenkaan olemaan sitä jotain.Siis ulkoisiin asioihin ja statuksiin panostetaan ja eletään elämäänsä toisten ihmisten "menestykseen" peilaamalla omaa tilaansa toisiin.Ikäänkuin yritettäisiin lunastaa oma oikeutensa näyttämällä ja teeskentelemällä jotain muuta kuin on.
Missä on se terve itsekäs ylpeys joka kertoisi ettei minun tarvitse olla samaa ja tehdä samaa kuin kaikki muutkin ollakseni hyvä ihminen?
Ilo nähdä kerrankin asiallista ja täyteläistä tekstiä.
Linkeistä minulle jäi muutama epäselvä kohta...
"Ihminen, joka on paha, peitetään Jeesuksella ja hänen pyhyydellään ja niin hän kelpaa pyhyyttä vaativalle Jumalalle.", mutta eikö Jeesus sanonut, että "Tulkaa lasten kaltaisiksi" ja tällä hän kai tarkoitti viattomiksi????
"Siksi vanhassa kastekaavassa kysyttiin kastettavalta: "Luovutko Perkeleestä." Niin pitäisi edelleen kysyä - se olisi sopiva muistutus, mistä kasteessa on kyse." Mutta miten pieni lapsi voi ymmärtää haluaako hän luopuo perkeleestä, kun ei ole vielä perkelettä ymmärtänyt vastaanottaakaan???
ja vielä...
"Me opetamme - kuten Raamattukin - että kaste on ensisijaisesti Jumalan teko." Olisi varsin valaisevaa tietää missä kohden raamattua?
"Kasteen puuttuminen ei välttämättä kadota, mutta kasteen halveksiminen kadottaa." Linkissä oli esimerkki, jossa äiti ei ollut halunnut lastaan kastettavan ja se kuolikin, joten äitiä kadutti. Onko lapsen joutuminen kadotukseen siis vanhemman valinta. Miten näin suuri ihmisen elämää koskeva ratkaisu voidaan heittää toisen käsiin? Jos Jumala on reilu, miten hän voi sallia lasten, jotka joilla ei ole ollut itsellään mahdollisuutta ratkaisua tehdä, joutua kadotukseen?
Onko kaiken takana siis perisynti uskomus????
Kun on tehty ihmisoppeihin perustuvia kastetoimituksia, jotka eivät ole Raamatun mukaisia, tulee väistämättä eteen ongelmia.
>>>...vanhassa kastekaavassa kysyttiin kastettavalta: "Luovutko Perkeleestä." >Onko kaiken takana siis perisynti uskomus????
Hyviä linkkejä!
Silloin kuitenkin unohdetaan, että varhainen Kirkko on alkuajoista saakka juhlinut riemuiten Kristuksen ylösnousemuksen päivää."Viettävätkö Luterilaiset siis Kristuksen ylösnousemuksen päivää, eivätkä käskyiissä tarkoitettua lepopäivää?" Ja onko peruste se, että on viitteitä siitä, mitä Kristityt ovat tehneet.. Onhan myöskin viitteitä siitä, että jotkut ovat pyhittäneet kultaista vasikkaa, miksemme siis palvo sitä???
Mielestäni kymmenissä käskyissä ei jätetä tulkinnan varaa, mitä päivää kuuluisi pyhittää: "Kuusi päivää tee työtä, mutta seitsemäs olkoon Herra, sinun Jumalasi SAPATTI (Lauantai)"... Jos siis viikon ensimmäistä päivää pyhitetään "hyvällä omatunnolla", niinkuin mainitsit, niin miksi sitten on täytynyt muuttaa kalenterin viikkojärjestyskin, ikäänkuin viikon ensimmäinen päivä olisikin seitsemäs???
Vastailen vähän pätkissä, ensin tästä
"mitä tiedämme ja mitä emme" -kysymyksestä.
>>"Kasteen puuttuminen ei välttämättä kadota,
>>mutta kasteen halveksiminen kadottaa."
>>...Miten näin suuri ihmisen elämää koskeva
>>ratkaisu voidaan heittää toisen käsiin?
>>Jos Jumala on reilu, miten hän voi sallia
>>lasten, jotka joilla ei ole ollut itsellään
>>mahdollisuutta ratkaisua tehdä, joutua
>>kadotukseen?
Tuo oli näköjään linkin tekstissä epäselvästi
ilmaistu: Koetan kertoa selvemmin.
Kaksi tosiasiaa:
1. Uskomme, että Jeesus antoi tehtäväksi tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla, eikä sulkenut lapsia siinä pois.
2. Sana lupaa, että uskova kastettu pelastuu.
Mutta tästä me emme voi päätellä miten Jumala
menettelee niiden ihmisten suhteen, jotka:
A) eivät koskaan elämänsä aikana kuule evankeliumia
B) kuolevat ennen kuin heidät ehditään kastaa
C) joiden vanhemmat eivät ole tuoneet lasta kasteelle, ja lapsi kuolee ennen kuin kastetaan
Siis me emme sano, että kastamaton lapsi menisi
kadotukseen, koska Raamattu ei kerro meille sitä.
Eikä meillä ole lupa spekuloida sellaisesta,
mitä Jumala ei ole ilmoittanut. Me emme
yksinkertaisesti tiedä.
Emmekä sano, että sellainen ihminen, joka ei
elämänsä aikana kuule evankeliumia, joutuu
varmasti kadotukseen, koska sitäkään ei
Raamatussa suoraan sanota. Sanotaan kyllä,
ettei missään muussa nimessä ole pelastusta
kuin Jeesuksessa, ja sanotaan, että jokainen
ihminen on syntinen, mutta silti: emme mene
edemmäksi siitä, mitä on kirjoitettu.
Jeesus käski kastaa ja hän käski opettaa, joten
me teemme niitä molempia. Ne, jotka kuolevat
ennen kuin ulottuvat "opetuslapseksi tekemisen"
piiriin, me jätämme hyvän ja oikeudenmukaisen
Jumalan käsiin. Luotamme, ettei hän tee vääryyttä
kenellekään ihmiselle, koska sen Raamattu sanoo
varmasti.
Siis kysymyksesi "Miten näin suuri ihmisen elämää
koskeva ratkaisu voidaan heittää toisen käsiin?"
... Kysyt tätä kasteen kohdalla, mutta samahan
siis koskee evankeliumin julistamista: jos
kristityt eivät julista evankeliumia jossain
maailman kolkassa joko laiskuuttaan tai muista
syistä - kuuluu sama kysymys: Miten Jeesus antoi
näin valtavan tehtävän meidän ihmisten käsiin?
Mitä jos emme kastakaan? Mitä jos emme
julistakaan?
Sitten tästä lasten kaltaisuudesta:
>>Linkeistä minulle jäi muutama epäselvä kohta...
>>"Ihminen, joka on paha, peitetään Jeesuksella ja
>>hänen pyhyydellään ja niin hän kelpaa pyhyyttä
>>vaativalle Jumalalle.", mutta eikö Jeesus
>>sanonut, että "Tulkaa lasten kaltaisiksi" ja
>>tällä hän kai tarkoitti viattomiksi????
Luterilaisen Raamatun ymmärryksen mukaan Jeesus
asetti lapsen esikuvaksi Jumalan valtakunnan
vastaanottamisessa, ei synnittömyydessä:
"Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan
niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Luuk. 18:17
Lapsi ottaa Jumalan valtakunnan vastaan, ja on
siinä meille aikuisille esikuva. Uskon ja
pelastuksen vastaanottamisen esikuva.
Luterilaisen ymmärryksen mukaan Jumala voi
uudestisynnyttää lapsen, pelastaa hänet,
antaa lapselle uskon ja täyttää Pyhällä Hengellä.
Tämä kaikki on samanlainen kertakaikkinen ihme kuin
aikuisenkin kohdalla. Esimerkkinä siitä, että
Jumala voi täyttää lapsen Pyhällä Hengellä,
Raamattu kertoo, että Johannes Kastaja oli jo
äitinsä kohdusta asti täynnä Pyhää Henkeä (Luuk
1:15).
Kyse on siitä miten ymmärretään usko: Onko se
jotakin, mikä vaatii ihmisen järkeä, vai onko
se sitä, että Jumala antaa Pyhän Henkensä asumaan
ihmisen sydämeen.
On kyse siitä pystyykö ihminen - aikuinen tai lapsi
- uskoon vai ei. Sana sanoo, ettei usko ole ihmisen
teko, vaan Jumalan - tämä toistetaan kerta toisensa
jälkeen ("se on Jumalan teko, että uskotte).
Ihminen ei ikinä uskoisi, ellei Jumala antaisi
uskoa lahjana. Jumalan sana synnyttää kuulemisen,
ei ihmisen kyvyt ymmärtää tai kuulla. "Usko tulee
kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen
sana". Kasteessa on Jumalan Sana läsnä, ja hänen
kasteeseen liittyvät lupauksensa täydessä
voimassaan. Kristuksen sana, jolla kerran luotiin
taivas ja maa, voi herättää Jumalalle lapsia vaikka
kivistä. Ei aikuinen osaa sen paremmin syntyä
uudestaan vedestä ja hengestä, kuin lapsi. Se on
Jumalan teko.
>>Onko kaiken takana siis perisynti uskomus????
Kyllä, erilaisen kastekäsityksen takana on
erilainen käsitys sekä synnin syvyydestä
että uskon olemuksesta, jota jo vähän sivuuttiin
tuossa lasten kaltaisuus -jutussa.
Mutta nyt siis syntiasiaan.
Siltä varalta, että on vaara väärinkäsitykseen
siitä, mitä tarkoitamme sillä asiakokonaisuudella,
jota kutsumme "perisynniksi": Sanalla perisynti ei
ole koskaan tarkoitettu sitä, että kantaisimme
vanhempiemme/isovanhempiemme tietyjen syntien taakkaa niskassamme, vaan sitä tosiasiaa, että
ensimmäisessä syntiinlankeemuksessa tapahtui
jotakin ratkaisevaa:
Tästä kertoo esim. Roomalaiskirjeen viides luku näin: "Sentähden, niinkuin yhden ihmisen (=Adamin) kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska KAIKKI ovat syntiä tehneet..."
Tuon ensimmäisen lankeemuksen kautta synti tuli
maailmaan. Sen myötä, sanotaan tuossa, että kuolema
on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki
ovat syntiä tehneet. Tämä ei jatku "paitsi lapset",
joten uskomme, että tämä koskee myös lapsia. Vaikka
järki huutaisi vastaan, uskomme silti mieluummin
Jumalan sanaa.
"Synnin palkka on kuolema", ja pienikin lapsi voi kuolla.
Room. 5 jatkaa: "kuolema hallitsi Aadamista
Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä
tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam"
ja
"...yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille
kadotustuomion...yhden ihmisen tottelemattomuus
teki kaikista syntisiä"
Siis Aadamin rikkomus tuotti kaikille ihmisille
kadotustuomion, teki kaikista syntisiä. Uskomme,
että tämä koskee kaikkia, myös lapsia, vaikka
tämä on järjelle täysin käsittämätöntä. Me olemme
jokainen hukassa ilman Jeesusta.
Jeesus sanoi "hedelmistään puu tunnetaan". Jos
toteat, että odotettuasi viisi vuotta puu alkaa
tuottaa huonoa hedelmää, ajatteletko, että se puu
on kyllä alunperin ollut hyvä, mutta sitten
vasta hedelmän tullessa esiin, puu muuttui
huonoksi?
Tätä ihmiskunnan syntiinlankeemuksen jälkeistä tilaa, jossa jokainen ihminen on syntymästään saakka synnin orja, kutsutaan perisynniksi.
Sitä Daavid valitti Ps. 51:5 (51:7) "Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun."
(eikä edes vanhan käännöksen mukainen "synnissä olin minä siinnyt" auta muuttamaan asiaa, sillä Daavid ei tarkoita, että hän olisi syntynyt aviottoman suhteen seurauksena, koska hän itse asiassa syntyi kunniallisessa avioliitossa)
"Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla, niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään." Room. 3:9-12
Kaikki ihmiset ovat luonnollisessa tilassaan Adamin synnin kautta tulleen synnin, kuoleman ja kadotuksen alaisia. Me kuolemme. Pieni vauvakin voi kuolla. Miksi sellainen, joka ei olisi osallinen ihmiskunnan syntiturmeluksesta, kuolisi? "Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava." "Kaikki ovat
syntiä tehneet".
Mutta yhtä lailla kun uskomme tämän koskevan lapsiakin, uskomme, että heitäkin koskee sama syntien sovitus Kristuksessa, ja sen ansion lahjoittaminen henkilökohtaisesti kasteen ja uskon kautta.
Uskomme, että heidän pelastustiensä on sama kuin
aikuistenkin: kaste usko. Sanasta emme löydä
kahta eri pelastustietä: toista lapsille ja toista
aikuisille. Siksi toimimme kuten toimimme.
Uudessa liitossa näistä päivien pyhittämisistä, ruokien valikoimisesta yms. Roomalaiskirje puhuu näin:
"Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu; mutta hän on pysyvä pystyssä, sillä Herra on voimallinen hänet pystyssä pitämään. Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa. Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä." Room. 14
...ja Kolossalaiskirje näin:
"Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun TAI SAPATIN, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen." Kol. 2
Vanhan testamentti on täynnä "tulevaisen varjoja" - esikuvia Kristuksesta ja tulevasta pelastuksesta. Niiden merkitys on kertoa jotakin siitä, mistä Uudessa Liitossa, eli Kristuksen tuomassa syntien anteeksiantamuksessa, on kyse.
Ajattelen, että sapatti on "tulevaisen varjo" tulevasta taivaasta, levosta: "Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään." Hepr. 4:9
Kristus teki useimmat parantamistekonsa juuri sapattina. Kristuksessa on tuo lepo: syntisen pelastus, parantuminen synnin vallasta - Hänessä ja vain Hänessa on taivas ja levon maa auki ihmiselle. Siinä on se uusi ikuinen liitto: siinä mitä Jumala teki Kristuksessa, kun Hän sovitti koko maailman synnin. Nyt jokainen, joka uskoo Häneen, on armosta Jumalan lapsi ja matkalla taivaaseen.
Lue Apostolien teot, kelle kaste kuuluu,
kun tulet uskoon kehoitetaan siellä menemään kasteelle. Lue Apt. 2:38 Niin Pietari sanoi heille: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
41 jae jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan , ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Tästä voit jo päätellä kelle kaste kuuluu, itse olen mennyt kasteelle kun olen tullut uskoon, ja se tapahtui upottamalla.
Pyhä eli sunnuntai on hyvä pitää vapaata, mutta jos olet työssä silloin, vietä vapaata muuna päivinä ja rukoile Herraasi kiitosmielellä kaikesta hyvästä.
Olen tietoinen apostolien teoissa olevasta kastekehotuksesta. Olen ottanutkin tämän kehotuksen vastaan ja minut on aikuisena kastettu upottamalla. Lisäksi pyhitän sapattini. Olen vain miettinyt millä perusteella pienet vauvat kastetaan, koska lapsi ei voi kertoa: "Olen tullut uskoon ja haluan tehdä ratkaisuni", vaan ratkaisu ikään kuin tehdään lapsen puolesta. Mistä siis voidaan tietää haluaako lapsi ottaa Hänen sanansa vastaan??
ei kannata vaivata päätänsä koska itsekin tiedät että kirkko opettaa Raamatun vastaisesti. Hyvä kun olet tehnyt Jumalan Sanan mukaan etkä ihmisten tekemästä opista. Jumala sinua siunatkoon, toivottavsti olet löytänyt paikkakunnaltasi uskovien yhteyden eli paikallisseurakunnan, mihin on asetettu vanhimmat ym, nekin löytyy Jumalan Sanasta!
Ps. lapseni kun tuli ymmärtävään ikään ja tajusi olevansa syntinen, hän otti Jeesuksen vapahtajakseen ja sai Pyhän Hengen, hän kävi kasteella ja on täyttynyt Pyhällä Hengellä josta on kielet merkkinä. Imeväisellä ei tuo voi olla, hänhän ei ymmärrä vielä sanan julistuksesta että parannus pitää tehdä. Vauva on taivaskelpoinen niinkuin Jeesuskín sanoi että sellainen on taivasten valtakunta. Pidä sydäntäsi lähellä aina Jumalan Sana, itse pidän sitä aarteenani jonka ohi ei maailman ihmiset ja uskonnolliset suunat ja hörhöilijät voi yltää. Siunausta!
kantsii lukea
http://koti.japo.fi/~ekallio/sala.htm