nykyisyydestä menneisyyteen päin.
Uskonnot taas lähtevät selittämään maailmaa kosmoksen alkuhetkestä. Mitä me todella tiedämme maailman kaikkeuden synnystä? Niin suuren aukon tietämyksessä voi täyttää myyteillä ja legendoilla.
Tulkinta maailman syntykertomuksesta Kalevalan mukaan:
Kalevalan kertomuksessa maailma syntyi linnun munasta, mutta alkuperäisiin kansanrunoihin viitaten Heikkilä esittää, että maailman syntyä edelsi jumal-olentojen yhteenotto. Joidenkin kansanrunojen mukaan aluksi äitijumalatar Iro-neito synnytti kolme poikaa. Yksi poika, Ilmarinen, jäi paikalleen, Heikkilän mukaan alku-Logokseen aurinkoon, kun taas Väinämöinen ja Joukahainen lähtivät yhdessä kulkemaan ”Tietä”. Veljekset alkoivat kuitenkin kulkea erilleen ja joutuivat vastatusten. Näin kuvataan kuinka pimeän Pohjolan langennut jumalolento Joukahainen kääntyi vastustamaan Väinämöistä. Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon, jonka jälkeen katkeroitunut Joukahainen kosti ampumalla Väinämöisen mereen. Väinämöinen ajelehti meressä, kunnes Sotka-lintu muni hänen polvelleen. Munat särkyivät, ja niistä syntyi maailma. Heikkilä esittää Väinämöisen ja Joukahaisen välisen taistelun saaneen alkuun maailmansynnyn, ja että tuo taistelu yhäkin on käynnissä, ja vastavoimien dynamiikallaan pitää yllä maailman olemassa oloa. Näin tuo Kilpalaulannan Väinämöisen ja Joukahaisen yhteisvoima vertautuu sähköön, sen ja - napoihin.
Väinämöisen ja Joukahaisen välinen ”taivaallinen sota” heijastui sittemmin myös historialliselle tasolle. Heikkilän mukaan Kullervo-runostossa esiintyvien Kalervon ja Untamon välistä taistelua kuvataan paikoitellen jopa yksityiskohtia myöten samalla tavalla kuin Väinämöisen ja Joukahaisen välistä yhteenottoa Kilpalaulanta-runossa. Kalervo ja Untamo edustavat Heikkilän mukaan Suomen itäistä ja läntistä väestönosaa, joiden välinen kamppailu heijasteli alkuaikaista taivaallista sotaa.
Kilpalaulannassa eli Väinämöisen ja Joukahaisen taistelussa kerrotaan, kuinka näiden hevosten tai rekien kiilautuessa yhteen ”putoaa punaista”, ts. tulta. Heikkilä esittääkin, että viikinkiaikainen tulusrauta, jonka kahvaan on kuvattu kaksi ratsastajaa, esittää Kilpalaulannan tapahtumia. Kalevalaisen mytologian keskeisimpiä filosofisia oppeja kytkeytyykin Heikkilän mukaan juuri Tulen syntyyn, jolla Heikkilän mukaan tarkoitetaan tavallista tulta laajemmin energiaa, elämänvoimaa ja sen muuntumista. Tulen synty –loitsujen mukaan tulikipinä putoaa auringosta maahan, jossa se hävittää kaiken eteen tulevan, ja sen jälkeen se lentää mereen. Tulikipinän nielee meressä sininen siika, sen taas punainen lohi ja tämän puolestaan nielee harmaa hauki. Kun muut kalat niellyt hauki pyydetään ja avataan, on valkea tulikipinä yllättäen jakautunut siniseksi ja punaiseksi tulikeräksi. Toisin sanoen absoluuttisen energian hävittävä luonne muuntui luovaksi ja elämää ylläpitäväksi voimaksi, kun se organisoitui tulen kolmeksi erilaistumaksi. Heikkilä palaa teksteissään yhä uudelleen näiden kolmen energiamuodon vuorovaikutukseen erilaisissa aihepiireissä. Heikkilä myös rinnastaa sinisestä ja punaisesta tulesta muodostuvat kerät runojen samanvärisiin lankoihin, jotka puolestaan olisivat rautakautiseen nauhapunosornamentiikkaan liittyvää filosofiaa.
Tämän aiheen yhteydessä Heikkilä ottaa vertailukohteen intialaisesta filosofiasta. Valkean, sinisen ja punaisen tulen aiheet voivat olla sukua intialaisen käsityksen mukaisille kolmelle, kaiken muodostavalle perusvoiman säikeelle. Nämä säikeet, sattva, rajas ja tamas, lähtivät liikkeelle kaikkeuden alkutilasta ja toteuttivat maailman. Rajas oli kiihkein ja nopein, ja jätti muut jälkeensä. Tamas taas oli rauhallinen, ja jäi muista jälkeen. Sattva, suomeksi "kirkas", kulki keskellä. Kaikki mitä on ja mitä tapahtuu johtuu siitä, että nämä yrittävät hallita toisiaan. Näin sattwa kuvastaa valkeaa tulikipinää, punainen tuli vastaa rajas´ia ja sininen tuli tamas´ta.
Elias Lönnrot kirjoitti vuonna 1839:
»Mikä näistä toisinnoista olisi toistansa parempi, sitä emme nyt rupiak'kaan tutkimaan, vaan ilman kehotamma muita miettimään, jos eikö tällä tarinalla alkuluomisesta saattaisi olla jotain yhteyttä - Indialaisten luomistarinan kanssa.»
Wikipediasta
Uskonnot taas lähtevät selittämään maailmaa kosmoksen alkuhetkestä. Mitä me todella tiedämme maailman kaikkeuden synnystä? Niin suuren aukon tietämyksessä voi täyttää myyteillä ja legendoilla.
Tulkinta maailman syntykertomuksesta Kalevalan mukaan:
Kalevalan kertomuksessa maailma syntyi linnun munasta, mutta alkuperäisiin kansanrunoihin viitaten Heikkilä esittää, että maailman syntyä edelsi jumal-olentojen yhteenotto. Joidenkin kansanrunojen mukaan aluksi äitijumalatar Iro-neito synnytti kolme poikaa. Yksi poika, Ilmarinen, jäi paikalleen, Heikkilän mukaan alku-Logokseen aurinkoon, kun taas Väinämöinen ja Joukahainen lähtivät yhdessä kulkemaan ”Tietä”. Veljekset alkoivat kuitenkin kulkea erilleen ja joutuivat vastatusten. Näin kuvataan kuinka pimeän Pohjolan langennut jumalolento Joukahainen kääntyi vastustamaan Väinämöistä. Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon, jonka jälkeen katkeroitunut Joukahainen kosti ampumalla Väinämöisen mereen. Väinämöinen ajelehti meressä, kunnes Sotka-lintu muni hänen polvelleen. Munat särkyivät, ja niistä syntyi maailma. Heikkilä esittää Väinämöisen ja Joukahaisen välisen taistelun saaneen alkuun maailmansynnyn, ja että tuo taistelu yhäkin on käynnissä, ja vastavoimien dynamiikallaan pitää yllä maailman olemassa oloa. Näin tuo Kilpalaulannan Väinämöisen ja Joukahaisen yhteisvoima vertautuu sähköön, sen ja - napoihin.
Väinämöisen ja Joukahaisen välinen ”taivaallinen sota” heijastui sittemmin myös historialliselle tasolle. Heikkilän mukaan Kullervo-runostossa esiintyvien Kalervon ja Untamon välistä taistelua kuvataan paikoitellen jopa yksityiskohtia myöten samalla tavalla kuin Väinämöisen ja Joukahaisen välistä yhteenottoa Kilpalaulanta-runossa. Kalervo ja Untamo edustavat Heikkilän mukaan Suomen itäistä ja läntistä väestönosaa, joiden välinen kamppailu heijasteli alkuaikaista taivaallista sotaa.
Kilpalaulannassa eli Väinämöisen ja Joukahaisen taistelussa kerrotaan, kuinka näiden hevosten tai rekien kiilautuessa yhteen ”putoaa punaista”, ts. tulta. Heikkilä esittääkin, että viikinkiaikainen tulusrauta, jonka kahvaan on kuvattu kaksi ratsastajaa, esittää Kilpalaulannan tapahtumia. Kalevalaisen mytologian keskeisimpiä filosofisia oppeja kytkeytyykin Heikkilän mukaan juuri Tulen syntyyn, jolla Heikkilän mukaan tarkoitetaan tavallista tulta laajemmin energiaa, elämänvoimaa ja sen muuntumista. Tulen synty –loitsujen mukaan tulikipinä putoaa auringosta maahan, jossa se hävittää kaiken eteen tulevan, ja sen jälkeen se lentää mereen. Tulikipinän nielee meressä sininen siika, sen taas punainen lohi ja tämän puolestaan nielee harmaa hauki. Kun muut kalat niellyt hauki pyydetään ja avataan, on valkea tulikipinä yllättäen jakautunut siniseksi ja punaiseksi tulikeräksi. Toisin sanoen absoluuttisen energian hävittävä luonne muuntui luovaksi ja elämää ylläpitäväksi voimaksi, kun se organisoitui tulen kolmeksi erilaistumaksi. Heikkilä palaa teksteissään yhä uudelleen näiden kolmen energiamuodon vuorovaikutukseen erilaisissa aihepiireissä. Heikkilä myös rinnastaa sinisestä ja punaisesta tulesta muodostuvat kerät runojen samanvärisiin lankoihin, jotka puolestaan olisivat rautakautiseen nauhapunosornamentiikkaan liittyvää filosofiaa.
Tämän aiheen yhteydessä Heikkilä ottaa vertailukohteen intialaisesta filosofiasta. Valkean, sinisen ja punaisen tulen aiheet voivat olla sukua intialaisen käsityksen mukaisille kolmelle, kaiken muodostavalle perusvoiman säikeelle. Nämä säikeet, sattva, rajas ja tamas, lähtivät liikkeelle kaikkeuden alkutilasta ja toteuttivat maailman. Rajas oli kiihkein ja nopein, ja jätti muut jälkeensä. Tamas taas oli rauhallinen, ja jäi muista jälkeen. Sattva, suomeksi "kirkas", kulki keskellä. Kaikki mitä on ja mitä tapahtuu johtuu siitä, että nämä yrittävät hallita toisiaan. Näin sattwa kuvastaa valkeaa tulikipinää, punainen tuli vastaa rajas´ia ja sininen tuli tamas´ta.
Elias Lönnrot kirjoitti vuonna 1839:
»Mikä näistä toisinnoista olisi toistansa parempi, sitä emme nyt rupiak'kaan tutkimaan, vaan ilman kehotamma muita miettimään, jos eikö tällä tarinalla alkuluomisesta saattaisi olla jotain yhteyttä - Indialaisten luomistarinan kanssa.»
Wikipediasta
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.