Internetin keskustelupalstat ovat paitsi mielipiteidenvaihtokanava myös mielenkiintoinen sosiologinen laboratorio. Vaikkakaan palstan jäsenet eivät näe toisiaan, foorumissa syntyy yhtälailla ystävyyssuhteita, samanhenkisten piirejä ja toisaalta hierarkiarakenteita, joita ylläpitävät samansuuntaisesti ajattelevat mielipidejohtajat myötäilijöineen.
Yksi tämänkaltainen sangen kiinteä ”yhteisö” on Suomi24-foorumin ”Helluntailaisuus” -palsta, jossa keskustelua käydään helluntailaisia koskevista päivänpolttavista kysymyksistä - eritoten sellaisista, jotka arkielämässä ja reaalitodellisuudessa saattaisivat merkitä ”leimautumista” yhteisön sisällä. Palstalla on siis omalla tavallaan tärkeä roolinsa nimenomaan sellaisille yhteisön jäsenille, jotka ovat omalta osaltaan alkaneet kyseenalaistaa yhteisönsä hierarkiarakenteita ja dogmeja.
Fundamentalististen uskonnollisten liikkeiden tuottamat uhrit ja näistä käyty keskustelu saivat uteliaisuuteni herämään mekanismeihin joilla yksittäinen uskova yhteisön jäsen ”uhriutuu”. Itseäni kiinnosti lähinnä mielipidejohtajien merkitys yhteisön kollektiivisena mielipiteenmuokkajina ja toisaalta ne metodit, joita yksittäisen, kriittisesti oppeihin suhtautuvan jäsenen hiljentämiseksi käytetään.
Vapaa foorumi ei edusta helluntaiseurakuntien virallista kantaa
Tässä vaiheessa on todella tärkeätä todeta, että vaikkakin palsta kantaa nimeä ”helluntailaisuus” kyseessä on vapaa foorumi eikä palstan mielipiteet edusta virallista helluntaiseurakuntien linjaa. ”Helluntailaisuus” merkitsee tässä tapauksessa ainoastaan kontekstia jonka puitteissa keskustelua käydään, ei sen enempää. Lyhyeksi muodostuneen vierailuni aikana vaikuttikin lähinnä siltä että suurin osa keskusteluun osallistuneista EI kuulunut helluntaiseurakuntaan, olivat vain muuten helluntailaisuuden suhteen samoilla linjoilla.
Keskustelu
Osallistuin keskusteluun nimimerkillä ”Aune”. Sillä kertaa palstan kuumia aiheita olivat mm. Pyhän Hengen pilkkaaminen sekä seksuaaliset vähemmistöt.
Osallistuin aluksi Pyhä Henki -keskusteluun luomalla Aunen hahmosta vanhahkon, oikeudenmukaisuutta penäävän pohjalaismummon. Hahmoon reagoitiin aluksi ymmärtävästi ja alentuvasti, kädestä pitäen ohjaillen, mutta kun kävi ilmi ettei Aune anna näkemyksineen periksi, suhtautuminen muuttui aggressiivisemmaksi ja lopulta annettiin suora kehotus lopettaa omien mielipiteiden esittäminen (vapaalla foorumilla!).
Lopulta keskustelu ajautui pisteeseen, jossa Aunen käsityksiin Pyhän Hengen pilkkaamisesta ei enää reagoitu. Joko todettiin ettei Aune muuta kantaansa tai keskustelijoilta loppuivat yksinkertaisesti vasta-argumentit. Aihepiiri oli sikäli abstrakti ja moniselitteinen luonteeltaan etteivät keskustelijat välttämättä löytäneet asiaan yhtä yksiselitteistä vastausta joten asian annettiin olla.
Huomattavasti mielenkiintoisemmaksi muodostuikin sitten keskustelu seksuaalisista vähemmistöistä. Aihepiiristä tehtyjen erilaisten keskusteluavausten määrästä jo saattoi päätellä, että aihe oli tälle keskusteluyhteisölle jossain määrin problemaattinen, joten keskustelusta sopikin odottaa sangen tiivistunnelmaista.
Loin Aunen hahmosta tähän keskusteluun fundamentalistista raamatuntulkintaa vastustavan humanistin. Ohjenuoraksi keskustelussa otin Jeesuksen rakkaudellisuuden ja armon. Tältä pohjalta ryhdyin puolustamaan seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeutta rakkauteen ja ihmisyyteen. Siihen onko seksuaalisesti poikkeava käyttäytyminen suhteessa heteroseksuaalisuuteen synti vai ei, en ottanut koko keskustelun aikana kantaa.
Aunen lähtökohtia keskustelussa olivat:
1) Seksuaaliset vähemmistöt edustavat yhteiskuntamme ”vähäosaisia”. Henkisesti heidät on lyöty maahan, eikä kristilliseen ajatteluun kuulu potkia maassa makaavaa. Aunen päättelyn mukaan Jeesuskaan ei toimisi siten.
2) Seksuaalisuus on ihmisen yksityisasia jos mikä. Onko oma seksuaalisuus sitten ”synnillistä”, siitä henkilö on tilivelvollinen yksin Jumalalle.
3) Henkilöt jotka pyrkivät uskonnollisesti tuomitsemaan seksuaalisia vähemmistöjä käyttävät Raamattua lyömäaseenaan tarttumalla sen yksittäisiin jakeisiin ja lauseisiin. Aunen mielipide oli taas se, että Raamattu tulisi ymmärtää symbolisella tasolla ja ennen kaikkea kokonaisuutena. Aunen lähtökohtana oli, että kristitylle pääasia ovat usko, Jeesuksen seuraaminen ja rakkaudellisuuden viljeleminen.
Lähtökohtaisesti Aunen mielipiteitä ei siis voine pitää ainakaan kristinuskon vastaisina, joskaan ei myöskään fundamentalistisen tulkinnan mukaan oikeaoppisina.
Keskustelun kulku
Keskustelun kulku yksityiskohtaisesti löytyy helluntailaisuus -palstalta otsikon ”pähkinää purtavaksi...” alta. Samaista keskustea ruoditaan lisäksi myöhemmin otsikolla ”Yhteenveto...ko...”.
Pääpiirteittäin prosessi eteni seuraavanlaisesti.
1) Aune vetoaa siihen että seksuaalisuus on ihmisen yksityisasia.
2) Muut keskustelijat antavat ymmärtää että Aunella itsellään on seksuaalinen ongelma ja hänelle toivotetaan voimia ”parantua” siitä. Samalla muistutetaan että ”lesbous ja homous ovat kauhistus Jumalalle”.
3) Aune kertoo ettei häntä huolestuta niinkään homojen syntisyys kuin uskovien tekopyhyys ja ahdasmielisyys, joiden uhreja seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat ovat. Aunen mukaan Jeesuskaan ei tuomitsisi homoseksuaalia vaan auttaisi tätä ahdingossa.
4) Aunea syytetään nyt valehtelijaksi, joka syöttää omia oppejaan Raamatun tilalle. Aune leimataan itse homoseksuaaliksi.
5) Aune vetoaa siihen että on väärin leimata ihmisiä, vaikka hänelle itselleen asialla ei olekaan väliä.
6) Aune leimataan nyt skitsofreenikoksi ja huumeiden käyttäjäksi joka on ”antautunut pimeyden enkelin ohjailtavaksi”. Lisäksi Aune leimataan saatanan kätyriksi, koska Aune ei halua tunnustaa uskoaan yleisellä keskustelupalstalla vaan vetoaa siihen että usko on jokaisen ihmisen yksityisasia.
Kuulisin nyt mielelläni kommentteja siitä, noudattaako mekanismi samaa kaavaa, jolla uskonnollisessa yhteisössä yksityinen uskova leimataan luopioksi ja syrjäytetään yhteisöstä. Keskustelu jatkukoon...
Yksi tämänkaltainen sangen kiinteä ”yhteisö” on Suomi24-foorumin ”Helluntailaisuus” -palsta, jossa keskustelua käydään helluntailaisia koskevista päivänpolttavista kysymyksistä - eritoten sellaisista, jotka arkielämässä ja reaalitodellisuudessa saattaisivat merkitä ”leimautumista” yhteisön sisällä. Palstalla on siis omalla tavallaan tärkeä roolinsa nimenomaan sellaisille yhteisön jäsenille, jotka ovat omalta osaltaan alkaneet kyseenalaistaa yhteisönsä hierarkiarakenteita ja dogmeja.
Fundamentalististen uskonnollisten liikkeiden tuottamat uhrit ja näistä käyty keskustelu saivat uteliaisuuteni herämään mekanismeihin joilla yksittäinen uskova yhteisön jäsen ”uhriutuu”. Itseäni kiinnosti lähinnä mielipidejohtajien merkitys yhteisön kollektiivisena mielipiteenmuokkajina ja toisaalta ne metodit, joita yksittäisen, kriittisesti oppeihin suhtautuvan jäsenen hiljentämiseksi käytetään.
Vapaa foorumi ei edusta helluntaiseurakuntien virallista kantaa
Tässä vaiheessa on todella tärkeätä todeta, että vaikkakin palsta kantaa nimeä ”helluntailaisuus” kyseessä on vapaa foorumi eikä palstan mielipiteet edusta virallista helluntaiseurakuntien linjaa. ”Helluntailaisuus” merkitsee tässä tapauksessa ainoastaan kontekstia jonka puitteissa keskustelua käydään, ei sen enempää. Lyhyeksi muodostuneen vierailuni aikana vaikuttikin lähinnä siltä että suurin osa keskusteluun osallistuneista EI kuulunut helluntaiseurakuntaan, olivat vain muuten helluntailaisuuden suhteen samoilla linjoilla.
Keskustelu
Osallistuin keskusteluun nimimerkillä ”Aune”. Sillä kertaa palstan kuumia aiheita olivat mm. Pyhän Hengen pilkkaaminen sekä seksuaaliset vähemmistöt.
Osallistuin aluksi Pyhä Henki -keskusteluun luomalla Aunen hahmosta vanhahkon, oikeudenmukaisuutta penäävän pohjalaismummon. Hahmoon reagoitiin aluksi ymmärtävästi ja alentuvasti, kädestä pitäen ohjaillen, mutta kun kävi ilmi ettei Aune anna näkemyksineen periksi, suhtautuminen muuttui aggressiivisemmaksi ja lopulta annettiin suora kehotus lopettaa omien mielipiteiden esittäminen (vapaalla foorumilla!).
Lopulta keskustelu ajautui pisteeseen, jossa Aunen käsityksiin Pyhän Hengen pilkkaamisesta ei enää reagoitu. Joko todettiin ettei Aune muuta kantaansa tai keskustelijoilta loppuivat yksinkertaisesti vasta-argumentit. Aihepiiri oli sikäli abstrakti ja moniselitteinen luonteeltaan etteivät keskustelijat välttämättä löytäneet asiaan yhtä yksiselitteistä vastausta joten asian annettiin olla.
Huomattavasti mielenkiintoisemmaksi muodostuikin sitten keskustelu seksuaalisista vähemmistöistä. Aihepiiristä tehtyjen erilaisten keskusteluavausten määrästä jo saattoi päätellä, että aihe oli tälle keskusteluyhteisölle jossain määrin problemaattinen, joten keskustelusta sopikin odottaa sangen tiivistunnelmaista.
Loin Aunen hahmosta tähän keskusteluun fundamentalistista raamatuntulkintaa vastustavan humanistin. Ohjenuoraksi keskustelussa otin Jeesuksen rakkaudellisuuden ja armon. Tältä pohjalta ryhdyin puolustamaan seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeutta rakkauteen ja ihmisyyteen. Siihen onko seksuaalisesti poikkeava käyttäytyminen suhteessa heteroseksuaalisuuteen synti vai ei, en ottanut koko keskustelun aikana kantaa.
Aunen lähtökohtia keskustelussa olivat:
1) Seksuaaliset vähemmistöt edustavat yhteiskuntamme ”vähäosaisia”. Henkisesti heidät on lyöty maahan, eikä kristilliseen ajatteluun kuulu potkia maassa makaavaa. Aunen päättelyn mukaan Jeesuskaan ei toimisi siten.
2) Seksuaalisuus on ihmisen yksityisasia jos mikä. Onko oma seksuaalisuus sitten ”synnillistä”, siitä henkilö on tilivelvollinen yksin Jumalalle.
3) Henkilöt jotka pyrkivät uskonnollisesti tuomitsemaan seksuaalisia vähemmistöjä käyttävät Raamattua lyömäaseenaan tarttumalla sen yksittäisiin jakeisiin ja lauseisiin. Aunen mielipide oli taas se, että Raamattu tulisi ymmärtää symbolisella tasolla ja ennen kaikkea kokonaisuutena. Aunen lähtökohtana oli, että kristitylle pääasia ovat usko, Jeesuksen seuraaminen ja rakkaudellisuuden viljeleminen.
Lähtökohtaisesti Aunen mielipiteitä ei siis voine pitää ainakaan kristinuskon vastaisina, joskaan ei myöskään fundamentalistisen tulkinnan mukaan oikeaoppisina.
Keskustelun kulku
Keskustelun kulku yksityiskohtaisesti löytyy helluntailaisuus -palstalta otsikon ”pähkinää purtavaksi...” alta. Samaista keskustea ruoditaan lisäksi myöhemmin otsikolla ”Yhteenveto...ko...”.
Pääpiirteittäin prosessi eteni seuraavanlaisesti.
1) Aune vetoaa siihen että seksuaalisuus on ihmisen yksityisasia.
2) Muut keskustelijat antavat ymmärtää että Aunella itsellään on seksuaalinen ongelma ja hänelle toivotetaan voimia ”parantua” siitä. Samalla muistutetaan että ”lesbous ja homous ovat kauhistus Jumalalle”.
3) Aune kertoo ettei häntä huolestuta niinkään homojen syntisyys kuin uskovien tekopyhyys ja ahdasmielisyys, joiden uhreja seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvat ovat. Aunen mukaan Jeesuskaan ei tuomitsisi homoseksuaalia vaan auttaisi tätä ahdingossa.
4) Aunea syytetään nyt valehtelijaksi, joka syöttää omia oppejaan Raamatun tilalle. Aune leimataan itse homoseksuaaliksi.
5) Aune vetoaa siihen että on väärin leimata ihmisiä, vaikka hänelle itselleen asialla ei olekaan väliä.
6) Aune leimataan nyt skitsofreenikoksi ja huumeiden käyttäjäksi joka on ”antautunut pimeyden enkelin ohjailtavaksi”. Lisäksi Aune leimataan saatanan kätyriksi, koska Aune ei halua tunnustaa uskoaan yleisellä keskustelupalstalla vaan vetoaa siihen että usko on jokaisen ihmisen yksityisasia.
Kuulisin nyt mielelläni kommentteja siitä, noudattaako mekanismi samaa kaavaa, jolla uskonnollisessa yhteisössä yksityinen uskova leimataan luopioksi ja syrjäytetään yhteisöstä. Keskustelu jatkukoon...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllähän toi varmasti käytännön elämässäkin noin toimii: Ensin "neuvotaan" ja jos ei lopeta omaa ajattelua, suljetaan yhteisöstä..
Käypäs kokeilemassa vl-palstalla, toimii hyvin sielläkin ;)
>>Käypäs kokeilemassa vl-palstalla, toimii hyvin sielläkin>>
Kokeilin jo. Yllättävää kyllä, keskustelu siellä oli huomattavasti vähemmän fundamentalistishenkistä. Siellä osa jengistä ryhtyi myös puolustamaan kantaani, joka ei nyt ollut niin hirveän raamatullinen sekään...
Lestoille Sana on laki, mutta toisaalta heiltä tuntui noin yleisesti ottaen puuttuvan hellareiden fanaattinen hurmahenkisyys.
'Lestoille Sana on laki, mutta toisaalta heiltä tuntui noin yleisesti ottaen puuttuvan hellareiden fanaattinen hurmahenkisyys'
Pitää paikkansa. Olen lähtöisin lestadiolaisperheestä mutta joutunut työasioissa tekemisiin hellareiden kanssa. Jos minulta kysytään, hellarit ovat vielä 'kipeämpää' porukkaa kuin lestat, joilla tietenkin on se oma ihmeellinen syntioppinsa, mutta jotka eivät tyrkytä vimmatusti oppejaan ulkopuoliselle toisin kuin hellariporukka.
Sankarillista toimintaa, olet todellakin oikea masokisti kun helluntailaisuus palstalle menit suutasi availemaan.
En tiedä mitä tästä pitäisi teorisoida, muuta kuin että nuo ihmiset jotka sinua haukkuivat ovat täydellisiä pässinpäitä, jotka pitäisi viedä saunan taakse ja ampua. Ei, minä en kannata Jeesuksen oppia rakkaudesta... Tai ehkä kannatankin. Nuo riutuvat ihmisen rauniot pitäisi päästää kärsimyksistään, jotta he saisivat rauhan tuonpuoleisessa. Elämä maan päällä ei ole heitä varten.
Täysin ottamatta kantaa mihinkään varsinaiseen asiaan, mielestäni voidaan keskusteluissa se joka puhuu johdonmukaisesti ja jonka kommentit liittyvät siihen mitä toinen ihminen on sanonut, katsoa olevan selvemmillä vesillä. En oikein näe edes mitään yhteyttä helluntailaisuus-alueella sinun kirjoittamiesi kommenttien välillä ja esim. Janoksen kommenttien välillä. Eli ei tapahtunut minkäänlaista kommunikaatiota, josta kylläkään sinua ei ole syyttäminen. Tarkoituksenahan olisi kuunnella mitä toinen sanoo, ja sitten vastata siihen, eikä huutaa ämpäri päässä.
Onko kommunikaatio automaattisesti hyvä asia? Minusta on, mutta kenties on niin, ettei se vain ole kristillinen hyve? Rakkautta kyllä saarnataan, mutta ei lainkaan käytöstapoja tai keskustelutaitoa.
Eli mielestäni tuossa nyt ei edes ole juuri muuta analysoitavaa, kuin että Janoksella ja kumppaneilla on pää perseessä. Juuri sen takia heidän kanssaa on niin vaikea keskustella.
Miten voi kuvitella saavansa jotakin hengellistä opastusta ihmiseltä, jolla on pää perseessä? Ei se ole mahdollista. Kristinuskoon pitäisi tuoda kommunikaation taito. Mutta se on mahdotonta. Sen takia kristinusko pitää tuhota.
Sen sijaan tarvittaisiin nyt hyvien käytöstapojen ja kommunikaatiotaitojen kirkko. Näille hyveille olisi nyt todellakin käyttöä maailmassa.
:a:
Ei semmosta voi ampua jolla on ämpäri päässä. Tulee kimmoke vielä omaan silmään.
Myönnettäköön että kommunikaatiota ei syntynyt. Syynä lähinnä siis se, etten ollut heidän kanssaan samaa mieltä. Toisaalta mihin kommunikaatiota enää tarvitaankaan jos kaikki hymisevät yhdessä.
Tuollaiset vierailut toisinajattelijoiden keskuudessa sensijaan ovat tervehdyttäviä kokemuksia. Päivä väärällä palstalla muistuttaa siitä todellisuudesta joka tuolla ulkona on. Siis ensi tapaamisella kaverit ovat ihan ok, mutta vähän ajan kuluttua kuorikerroksen alta kaivautuu esiin niin kauhistuttava mönkiäinen, että sitä tajuaa kaikki puheensa turhiksi ja lähtee mieluummin vaikka pubiin tuulettumaan...
Sitä alkaa arvostaa elämää ihan eri tavalla kun saa välillä muistutuksen siitä epätoivosta, joka on monen ihmisen jokapäiväistä arkipäivää. Siis vilpittömät onnittelut kädestä pitäen niille kaikille, jotka ovat moisista systeemeistä ulos elävinä luovineet!
...siis periaatteessa se menee sitä rataa että kun joku esittää uskonnollisen yhteisön pääperiaatteista eriävän mielipiteen, niin keskustelu kulkee sitä rataa että:
Usk: "Ymmärräthän ystävä rakas, että olet väärässä..."
Kyseenalaistaja: "Niin, mutta kun ajattelen että..."
U: "Ymmärrän, ymmärrän, mutta katsos kun asia on nyt niin, että me olemme oikeassa..."
K: "Mutta voisitko kertoa millä perusteilla ja miksi asia ei voisi olla siten miten minä ajattelen?"
U: "Kyllä nyt paholainen kuiskuttelle korvaasi! Tee parannus ja lopeta tuollaiset ajatukset!"
K: "Mutta kai sitä nyt saa kysyä..."
U: "Olet saatanan kätyri joka yrittää eksyttää meitä Jumalan pyhiä! Sinussa vaikuttaa paha henki!"
K: "Ei...minähän vain kysyin yksinkertaista asiaa ja annoin toisenlaisen näkökulman..."
Pum pum pum! turpiin tulee ja silmät mustuu...ainakin henkisesti. ellei ymmärrä juosta pakoon ajoissa... :D
....
Nettipalstat ovat siitäkin hyviä, että täällä uskovaisetkin uskaltavat paremmin sanoa ne oikeat mielipiteensä suoraan, joita eivät välttämättä uskaltaisi sanoa ääneen siviilissä.
Minäkin olen saanut monta lempinimeä. Olen mm. Luopio (mikä ei sinänsä ole uutta), saatanan kätyri, syntinen nainen jonka "syntistä lihaa kipristelee", skitsofreenikko (kertonee jotakin uskovaisten suhtautumisesta mielenterveysongelmaisiin), langennut, portto, eksyttäjä jne...
No onneksi kaikki eivät kuitenkaan ole ihan noin röyhkeitä, mutta mielestäni on kummallista, että nämä uskovaiset, jotka eivät ole samaa mieltä näiden fanaatikkojen kanssa, ovat niin HILJAA. Miksi he eivät sano omia eriäviä mielipiteitään vaan antavat noiden ääliöiden vain mustata uskovaisten mainetta. Vai pitäisikö hiljaisuus tulkita myöntymisen merkiksi...?
Mielestäni keskustelu ei johtanut mihinkään, mutta oli kaikessa paljastavuudessaan erittäin mielenkiintoinen. Siis minullahan ei ole ensikäden kokemuksia lahkolaiselämästä.
Esimerkiksi tämä nimimerkin Janos Jumala-syndrooma. Kaveri ihan vakavissaan oli sitä mieltä että kyseenalaistamalla hänen mielipiteensä loukkasin Jumalaa!!?? Kerropa mihin tämä perustuu? Olin ihan ällikällä lyöty - varsinkin kun mukaan ilmaantui lauma myötäilijöitä sopertamaan että "juuri näin on asia".
Mielenkiintoista oli myös se, miten yksikään aito helluntailainen EI noussut barrikadeille siinä vaiheessa kun samainen Janos kirosi pilkkaajansa kuolemaan! Siis jumalauta miten pimeetä puuhaa! Ennustuksia, manauksia ja kirouksia... Tuotako helluntailaisuus on siis ihan todella?
"Siis minullahan ei ole ensikäden kokemuksia lahkolaiselämästä.
Esimerkiksi tämä nimimerkin Janos Jumala-syndrooma. Kaveri ihan vakavissaan oli sitä mieltä että kyseenalaistamalla hänen mielipiteensä loukkasin Jumalaa!!?? Kerropa mihin tämä perustuu? Olin ihan ällikällä lyöty - varsinkin kun mukaan ilmaantui lauma myötäilijöitä sopertamaan että "juuri näin on asia"."
....
No minullahan on kokemusta hellarielämästä, mutta en ole koskaan saanut tietää mihin tämä Jumala-syndrooma perustuu. Olen ainoastaan tehnyt omat diagnoosini, joiden mukaan mielestäni uskovainen ei kykene mieltämään itseään sellaiseksi ihmiseksi, joka voisi mitenkään olla väärässä varsinkaan silloin kun väittelykaverina on ei-uskova.
Kun asetelma on siis uskovainen vs. ei-uskovainen, uskovainen mieltää aina itsensä sen "hyvän puolella olevaksi", ja "oikeamieliseksi" ja sen toisen osapuolen sitten sellaiseksi raukkaparaksi joka on menossa helvettiin, tai sitten sellaiseksi viekkaaksi eksyttäjäksi jota vastaan täytyy taistella kaikin keinoin.
Kun asetelma on jo valmiiksi epätasapainossa on aivan turha edes haaveilla mistään kunnollisesta keskustelusta. Kun uskovainen sitten huomaa toisen esittävän liian kiperiä kysymyksiä, hän turvautuu selitysvarastoonsa, jonka avulla hän selittää kiperien kysymysten esittäjän "ärsyttävän" käyttäytymisen - siis kyseenalaistamisen - itselleen.
Hän siis selittää aina nimenomaan ITSELLEEN sen toisen käyttäytymistä, jottei hänen tarvitsisi ajatella itse asiaa ja suoda yhtään rehellistä ajatusta esitetyille kysymyksille ja väitteille, jotka eriävät hänen oppimastaan ajatusmallista.
Tämä selitysvarasto on melkeinpä ehtymätön, josta löytyy selityksiä joka tilanteeseen. Yleensä samat selitykset toimivat heillä joka tilanteessa. Tavallisimpia selityksiä ovat esim. että vastaväittäjä on "saatanan kätyri", tai "sokea" joka ei kykene ymmärtämään asioita koska Pyhä Henki ei ole "avannut" hänen ymmärrystään, tai hän on "jumalanpilkkaaja", "rienaaja", tai sitten hänessä vaikuttaa joku "demoninen henki". Selityksiä löytyy joka lähtöön.
....
"Kaveri ihan vakavissaan oli sitä mieltä että kyseenalaistamalla hänen mielipiteensä loukkasin Jumalaa!!?? Kerropa mihin tämä perustuu? Olin ihan ällikällä lyöty - varsinkin kun mukaan ilmaantui lauma myötäilijöitä sopertamaan että "juuri näin on asia".
Mielenkiintoista oli myös se, miten yksikään aito helluntailainen EI noussut barrikadeille siinä vaiheessa kun samainen Janos kirosi pilkkaajansa kuolemaan! Siis jumalauta miten pimeetä puuhaa! Ennustuksia, manauksia ja kirouksia... Tuotako helluntailaisuus on siis ihan todella?"
....
Uskovaisten laumojen käyttäytymiskaava menee usein juuri siten että se joka huutaa äänekkäimmin ja fanaattisimmin on "väkevimmin uskossa". Usein puhutaan myös "voitelussa olemisesta".
Tämän vuoksi muut uskovat eivät uskalla mennä kyseenalaistamaan tai ainakaan ääneen kertomaan omia kriittisiä mielipiteitään, jos niitä on, koska he eivät uskalla ottaa riskiä, että se hysteerinen hemmo joka kaikenlisäksi saattaa puhua vielä kielilläkin (mikä aina vahvistaa ajatusta aidosta uskovaisesta) onkin todella se "aito ja oikea" Jumalan viestiä ilmoittava henkilö.
Uskovaisethan uskovat usein Jumalan puhuvan ihnisille juuri nimenomaan ihmisten kautta, joten sitä pitää varmaan olla aika tarkka siitä ketä menee kyseenalaistamaan ja ketä ei. Varsinkin kun vastassa on ei-uskovainen, uskovaiset pitävät aina toistensa puolia vaikka eivät mielessään ihan kaikesta olisikaan samaa mieltä "uskonveljensä/sisarensa" kanssa. Kyllähän se uskonveli/sisar on aina ENEMMÄN oikeassa kuin se ei-uskova vastaväittäjä. Joten miski antaa milliäkään periksi sille ei-uskovalle eksyttäjälle?
Toinen juttu on tietysti leimautuminen. On helpompi olla vain hiljaa rivissä päätä nyökytellen, kuin nostaa kissoja pöydille. Kristinuskohan perustuu juuri nimenomaan siihen "itsen kieltämiseen" "nöyryyden" ihannointiin, siinä ihannoidaan sitä "hiljaista leskeä" joka ei pidä meteliä itsestään jne. Riviuskovaiset, joiden persoonallisuuteen ei sovi esikuvan ottaminen mistään radikaaleista Paavaleista tai Pietareista, ottavat sen hyvän kristityn mallinsa sitten siitä "nöyrästä ja hiljaisesta leskestä" tms. joka ei pidä koskaan meteliä itsestään. Miten sellainen sitten pystyisi ilmoittamaan isoon ääneen oman mielipiteensä, ja nousemaan uskonveljeään vastaan ei-uskovaisten nähden?
Mutta sitä en tajua minäkään, että edes täällä nettipalstalla ei kukaan uskovainen tullut kyseenalaistamaan esim. Janoksen vouhkaamista. Ei täällä tarvitse pelätä leimautumista.
....
"Ennustuksia, manauksia ja kirouksia... Tuotako helluntailaisuus on siis ihan todella"
....
Ennustuksia eli profetoita kyllä. Kirouksia? No nähtävästi ;) ainiin, mutta Janoshan ei ollutkaan hellari... Manauksia todistettavasti. Itse olen joutunut todistamaan henkien ajamista pois ihmisten elämästä.
Kaikki eivät harrasta tuollaista äärimmäisyyksiin menemistä kuitenkaan mitenkään "aktiivisesti" käytännössä, mutta tiukan paikan tullen hellarit eivät pysty olemaan sellaista toimintaa vastaankaan, koska nuo asiat eivät sodi raamattua vastaan.
Raamatussa kyllä ajettiin (manattiin) ihmisistä pois riivaajia, ennustettiin ->profetoitiin ja puhuttiin myös esim. Jumalan tuomioista ja siitä kuinka Jumala rankaisi ihmisiä milloin milläkin vitsauksilla, (vrt."kirous" -> periaatteessa sama asia vaikka he eivät sitä sanaa käytäkään) joten kyllä voidaan sanoa että helluntailaisuuteen nuo asiat voidaan liittää, vaikka ei ehkä ihan noilla nimillä.
:/
Hohhoijaa, kylläpä oon kirjoittanut tänäpänä. Täytynee lähteä koisimaan...Öitä!
Mielenkiintoista oli myös se, miten yksikään aito helluntailainen EI noussut barrikadeille siinä vaiheessa kun samainen Janos kirosi pilkkaajansa kuolemaan! Siis jumalauta miten pimeetä puuhaa! Ennustuksia, manauksia ja kirouksia... Tuotako helluntailaisuus on siis ihan todella?"
Ei se aina ole näin karmeaa. Olen samaa mieltä siitä, että tällaisella nettipalstalla se piirre korostuu. Tosin Janos on ihan ääripäästä, vaikka ei olekaan hellari. ( Voisi hyvin olla)
Syy moiseen ilmiöön on mielestäni se, että me hellarit emme ole milloinkaan opetelleet keskustelemaan. Meillä on vanhimmisto-johtoinen järjestelmä, joka johtaa siihen että kaikki mitä vanhimmisto sanoo on Jumalan sana, jota ei saa kyseenalaistaa.
Lisäksi ongelma on siinä, että vanhimmistolla on kaikki valta. Lainsäädäntövalta. Vain heillä on valta tulkita raamattua. Toiseksi heillä on tuomiovalta. Tuomiot eivät rajoitu vain yhteisön jäsenyyteen vaan ylettyvät myös taivas-osuuteen. Vanhimmistolla on talous käsissään. Heillä on myös toimeenpanovalta.
Valta turmelee aina ja näin absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Valitettavasti.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että uskonto on tavallaan yhteiskunta pienoiskoossa. Liikkumavaraa omille ideoille vain on huomattavasti vähemmän. Tosin kyllä "toisinajattelijalle" osoitetaan paikkansa yhteiskunnassakin :)
Ja lahkohan on, yhteiskunnasta ja sen arvomaailmasta irtaantunut saareke, joka kulkee omia polkujaan. Joko ajattelet niin kuin lahko ajattelee tai sitten saat lähteä kävelemään. Tod. näk. monet myös ampuisivat sinut, tai hankkiutuisivat muuten eroon, jos heillä olisi tarpeeksi valtaa. Nyt ainut asia mitä voivat tehdä on nyrpistää nenäänsä, tai kiristää exää sukulaisten ja ystävien avulla.
keskustelun seksuaalisista vähemmistöistä. Se oli ensivierailuni Helluntailaisuuspalstalla. Hyväksyn itse ( tai nimimerkkini, miten vain ) homot, lesbot ja homoliitot.
Jos olisin osunut kanssasi samaan aikaan ko. palstalle, niin olisin rientänyt tueksesi, mutta tuskin mielipiteeni olisi tilannetta mitenkään muuttanut, niin kiivaasti siellä keskusteltiin puolin ja toisin. Ehkäpä tuontyyppisillä palstoilla kannattaa ainakin alkuun hivenen jarrutella eikä mennä täyttä laukkaa, vaikka mielestään oikeassa olisikin.
Ihmettelen miksi heität Aunejuttujasi? Kaipa se on sinun tapasi yrittää vakuuttaa itsellesi ja toisille omaa viisauttasi, ja mites onnistui?
Miksi mennä sinne ja pilkkailla niinkin suuria asioita? Odotitko että sieltä olisi sinut haukuttu lyttyyn? Jos joku sellaista tekee, ei taida olla ihan uskossa, vaikka kaipa niitä virheitä jokainen joskus tekee, myöskin uskossa olevat ihmiset.
Kaikki asiat ei ole sallittuja Raamatussa, ja luulisi sinunkin sen tietävän koska menet sinne pilkkaamaan joitakin asioita.
Kuten varmaankintiedät, uskovaiset ottavat uskonsa tosissaan, ja sanoivat sinulle sen takia millä tavalla niitä siellä Raamatussa lukee.
Homous ei ole hyväksytty asia Raamatussa, mutta minä en sinua tuomitse, jos sellainen olet.
Usko ja homous eivät kuulu yhteen, koska se lukee siellä Raamatussa.
Kaikkea hyvää vaan...!
...myös järki.
En heittele "aune-juttuja" ellen olisi mielipiteitteni takana. Sama se, millä murteella sitä heittää.
Pointsini olikin tämä: halusin nähdä miten uskonnollisessa yhteisössä mielipidejohtajat lannistavat toisinajattelijan, koska olin varma että uskonnollisessa yhteisössä mekanismit toimivat aivan samoin kuin missä tahansa sosiaalisissa ympyröissä.
Uskonnolliset yhteisöt ovat kaikkea muuta kuin irrallaan ihmisten valtapyrkimyksistä. Kyse ei ollut osoittaa jumalansanaa vääräksi vaan osoittaa miten jumalansanaa käytetään hyväksi ihmisten omissa raadollisissa pyrkimyksissä.
En ole pilkannut kenenkään uskoa. Sen sijaan mielestäni on oikeutettua pyrkiä puolustamaan vähemmistöihin kohdistuvaa sortoa. Varsinkin niitten taholta jotka väittävät toimivansa Jeesuksen opetusten mukaisesti. Minusta on väärin lyödä jo lyötyä ja sitä nämä suunapäänä vaahtoavat saarnaajat nimenomaan tekevät.
Se on muuten kumma että kaikki kriittinen kysymyksenasettelu nähdään aina automaattisesti pilkkana. En kritisoi edes Raamattua vaan eräitten ihmisten tulkintoja siitä.
"Sen sijaan mielestäni on oikeutettua pyrkiä puolustamaan vähimmistöihin kohdistuvaa sortoa." Luulin, että vastustat vähemmistöihin kohdistuvaa sortoa etkä puolusta sitä, vai olenko ymmärtänyt mielipiteesi jotenkin väärin?
Niin, siis sortoahan tulee tietenkin vastustaa eikä puolustaa (mitähän Freud olisi tästä mokastani sanonut...). Ajatus kulkee näköjään nopeammin kuin sormet näppäimistöllä.