Olin keväällä n. 5vk nuorisopsykiatrisella suljetulla osastolla.
Heittivät minut sieltä pois, kun "ei ole tilaa sinulle."
Sitten sen jälkeen olin sielä niin, että olin sielä vain päivisin, illalla kotiin. Sanoin, etten halua olla päivänuori. Mutta ei, "ei sinulle ole tilaa"
Sinne osastolle tuli kolme syömishäiriöistä päivää ennen, kuin jouduin päivänuoreksi (HUOM. ei ollut syömishäiriöisten osasto), jotke eivät edes kuuluneet tähän sairaanhoitopiirin!!!
He tekivät ison virheen. Päivänuorena olo ei auttanut mitään.
Tunsin oloni turvattomaksi kotona. Päihteiden käyttö jatkui, samoin ihoni polttaminen, agressio-kohtaukset, jne.
Enkä pystynyt pitämään kiinni säännöllisestä päivärytmistä.
Kaikki alkoi alusta.
MISSÄ VIKA?
Ensin en meinannut suostua hoitoon, jouduin melkeen pakkohoitoon, mutta sen välttääkseni suostuin omasta tahdostani.
Sitten he heittävät minut ulos sovittua aikaisemmin, koska sinne tulee syömishäiriöisiä meidän sairaanhoitopiirin ulkopuolelta. OVATKO HE MUKA TÄRKEÄMPIÄ?
ENTÄS MINUN HENKINEN TUSKA, MASENNUS, ITSETUHO, MUIHIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA, YMS?
Itseni pelastamiseksi minun on päästävä osastolle takaisin.
Tarvitsen hoitoa.
Olen taas suunnitellut itsemurhaa ja kirjoittanut jäähyväiskirjeitä. Tärissyt yöllä kauhusta, kun kuvittelen joutuvani helvettiin, jos nukahdan.
Tarvitsen apua!
Heittivät minut sieltä pois, kun "ei ole tilaa sinulle."
Sitten sen jälkeen olin sielä niin, että olin sielä vain päivisin, illalla kotiin. Sanoin, etten halua olla päivänuori. Mutta ei, "ei sinulle ole tilaa"
Sinne osastolle tuli kolme syömishäiriöistä päivää ennen, kuin jouduin päivänuoreksi (HUOM. ei ollut syömishäiriöisten osasto), jotke eivät edes kuuluneet tähän sairaanhoitopiirin!!!
He tekivät ison virheen. Päivänuorena olo ei auttanut mitään.
Tunsin oloni turvattomaksi kotona. Päihteiden käyttö jatkui, samoin ihoni polttaminen, agressio-kohtaukset, jne.
Enkä pystynyt pitämään kiinni säännöllisestä päivärytmistä.
Kaikki alkoi alusta.
MISSÄ VIKA?
Ensin en meinannut suostua hoitoon, jouduin melkeen pakkohoitoon, mutta sen välttääkseni suostuin omasta tahdostani.
Sitten he heittävät minut ulos sovittua aikaisemmin, koska sinne tulee syömishäiriöisiä meidän sairaanhoitopiirin ulkopuolelta. OVATKO HE MUKA TÄRKEÄMPIÄ?
ENTÄS MINUN HENKINEN TUSKA, MASENNUS, ITSETUHO, MUIHIN KOHDISTUVA VÄKIVALTA, YMS?
Itseni pelastamiseksi minun on päästävä osastolle takaisin.
Tarvitsen hoitoa.
Olen taas suunnitellut itsemurhaa ja kirjoittanut jäähyväiskirjeitä. Tärissyt yöllä kauhusta, kun kuvittelen joutuvani helvettiin, jos nukahdan.
Tarvitsen apua!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen niin pahoillani puolestasi! Onko sinulla ketään, joka voisi auttaa sinua tässä byrokratiaviidakossa? Omista oikeuksistaan on osattava pitää kiinni - tosin tämä osaavuus taas kärsii, kun on sairas. Miten ehtii/jaksaa ottaa asioista selvää?
Tein itse sen virheen, että hyväksyin oman hoitoni päättymisen - aivan liian aikaisin myös. Itsetuhoinen käytös on jatkunut ja tällä hetkellä painoni on suht matala (syömishäiriöinen), viiltelen ja kärsin kamalista raivokohtauksista. Kuin minussa asuisi jokin ihminen, jota en tunnista!?!?!
Sinun asiaasi: Pyydä lääkäriltä epikriisi (jos et jo saanut sitä hoitojakson päätyttyä?) ja pyydä mahd. virheitä korjattavaksi. Muista, että sinulla on oikeus nähdä paperisi, kaikki! Vaikka tuntuisi kuinka vaikealta... pyydä vaikka jotain luotettavaa ystävää/sukulaista tueksesi.
Soita mielenterveystoimistoon tai kriisiosastolle ja pyydä apua! Muista, että myös ensiapuun sinulla on OIKEUS hakeutua. Älä jää yksin...
money, money!!! Järkkyä, ihmisiä pallotellaan rahan takia. Kun sairaalaan tulee potilaita sairaanhoitopiirin ulkopuolelta, heidän hoitonsa maksaa enemmän ja "tuottamaton" potilas pistetään pihalle. Sitten herrat röyhistelee kun on tehty tulosta.
Miten olisi, jos lopettaisit sen päihteiden käytön, kerta eivät sovi. Sitten pystyisit ehkä ajattelemaan muutakin, kuin itseäsi.
www.nasuomi.org
Luuletko, että en tahtoisi lopettaa? Ei se ole niin helppoa.
Tässä taas yksi syy, miksi tarvitsen osastohoitoa. Se olikin YKSI syy miksi olin osastolla. Päihteiden käyttöni ei ole syy vaan SEURAUS mielialaongelmistani (mua ei olla kunnolla osattu kyllä diagnosoida, kun olen kuulemma moniongelmainen ja erikoinen tapaus, muuta kuin vakava masennus ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja epävakaata persoonallisuushäiriötä epäillään, mutta koska olen alle 18, niin eivät diagnosoineet)
"ajattelemaan muutakin, kuin itseäsi."
Voi kettu, sinä se sitten et yhtään tiedä mistä puhut!
Mun pitäs olla osastolla senkin takia, kun olen vaaraksi muille.
Tunteet heilahtelee niin, että välillä napsahtaa ja olen jonkun kimpussa.
JA, poen kauheaa syyllisyyttä siitä, olen vain vaivaksi muille.
Yksi ongelmapesä vain.
---
Ja "I have seen it", kiitos vastauksesta!
Tuo aivan kuin minussa asuisi toinen ihminen juttu, kuulosti NIIN tutulta. :/
Koitas pärjäillä siellä.
Mun täytyy varmaan alkaa kyselemään mahdollisesta uudesta osastojaksosta,
kun käyn nuorisopsyk. poliklinikalla. Voisin myös kertoa ongelmien jälleenkerran pahentumisesta. Se on vaan niin hankala kertoa, että menee taas päin helvettiä.
Toivottavasti pääset terapiaan. Tietty huomionhakuisuus ja turvallisuuden haku päihteistä ja osaston ilmapiiristä ovat oireita, olet oikeassa. Päihteet tosin pahentavat niitä x50.
Nykyisen psykiatrisen hoidon laadun varaan ei kannata todellakaan laskea.