Neuvostoliiton aikana sikäläisellä historiankirjoituksella kuten muillakin kommunisteilla oli tapana jyrkästi kiistää Molotov-Ribbentrop -sopimus. Usein myös läntisessä historiankirjoituksessa jäi objektiivisuus liitolaisen toimia arvioidessa puolitiehen. Neuvostoliiton selityksiä tapahtumista ennnen 1941 kesää ei nyt suoranaisesti ole uskottu, mutta sopiva sympaattinen puolitotuus Neuvostoliiton pyrkimyksestä vain varmistaa turvallisuutensa Saksaa vastaan on saanut läntisessäkin historiankirjoituksessa elää omaa elämäänsä.
Asetelma muuttui, kun Aleksander Jakovlevin komitea tutkimustensa jälkeen tunnusti yhteistyön ja sopimuksen 1980-luvun lopulla. Tämän jälkeen Venäjällä onkin usein toisteltu tuota turvallisuusnäkökulmaa natsi-Saksan suhteen. Muualla ollaan jo etäännytty sota-ajasta ja aletaan tarkastella asioita enemmän tosiasiapohjalta. Niinpä Euroopan neuvosto tuomitsi Neuvostoliiton natsi-Saksan ohella sodan aloittajamaana ylivoimaisella äänten enemmistöllä. Oman mausteensa keskusteluun ovatkin tuoneet kylmän sodan aikana vaiennetut baltit ja Puola, joissa ei enää tarvitse totella idän jättiläisen rautasaapasta.
Neuvostoliitolla oli tietenkin, niinkuin kaikilla muillakin mailla, pyrkimys varmistaa turvallisuutensa. Turvallisuusintressien varmistamiseen se olisi päässyt yhteistyöllä naapuriensa kanssa, jos se olisi sitä ensisijassa halunnut. Stalin kuitenkin halusi aluelaajennuksia ja siihen se näki tilaisuuden Molotov-Ribbentrop -sopimuksessa. Toiminta vuosina 1939-1941 paljastaakin maan johdon motiivit. Neuvottelut sodan alla sekä balttien, että Suomen kanssa ovat hyvin dokumentoidut. Niissä puhutaan aina tietenkin taktisesti "turvallisuuden varmistamisesta", mutta niin vähän tietoa idän veijareilla oli, että Leningradin turvallisuutta haluttiin Suomen kohdalla varmistaa välillä Iso-Britanniaa vastaan , liettualaisille höpistiin Ruotsista turvallisuusuhkana, kun Molotov oli puhunut itsensä pussiin. Yksinkertaisesti Liettuan presidentti Smetonalle Molotov suorastaan leuhki natsien kanssa tekemällään sopimuksella ja ilmoitti, ettäpienten valtioiden aika on ohi.
Balttian lopullinen miehitys, hyökkäys Puolaan ja talvisodan jälkeen aloitetut toimet Suomen miehittämiseksi eivät liity mitenkään turvallisuusintresseihin, ne ovat vain puhdasta imperialismia.
Asetelma muuttui, kun Aleksander Jakovlevin komitea tutkimustensa jälkeen tunnusti yhteistyön ja sopimuksen 1980-luvun lopulla. Tämän jälkeen Venäjällä onkin usein toisteltu tuota turvallisuusnäkökulmaa natsi-Saksan suhteen. Muualla ollaan jo etäännytty sota-ajasta ja aletaan tarkastella asioita enemmän tosiasiapohjalta. Niinpä Euroopan neuvosto tuomitsi Neuvostoliiton natsi-Saksan ohella sodan aloittajamaana ylivoimaisella äänten enemmistöllä. Oman mausteensa keskusteluun ovatkin tuoneet kylmän sodan aikana vaiennetut baltit ja Puola, joissa ei enää tarvitse totella idän jättiläisen rautasaapasta.
Neuvostoliitolla oli tietenkin, niinkuin kaikilla muillakin mailla, pyrkimys varmistaa turvallisuutensa. Turvallisuusintressien varmistamiseen se olisi päässyt yhteistyöllä naapuriensa kanssa, jos se olisi sitä ensisijassa halunnut. Stalin kuitenkin halusi aluelaajennuksia ja siihen se näki tilaisuuden Molotov-Ribbentrop -sopimuksessa. Toiminta vuosina 1939-1941 paljastaakin maan johdon motiivit. Neuvottelut sodan alla sekä balttien, että Suomen kanssa ovat hyvin dokumentoidut. Niissä puhutaan aina tietenkin taktisesti "turvallisuuden varmistamisesta", mutta niin vähän tietoa idän veijareilla oli, että Leningradin turvallisuutta haluttiin Suomen kohdalla varmistaa välillä Iso-Britanniaa vastaan , liettualaisille höpistiin Ruotsista turvallisuusuhkana, kun Molotov oli puhunut itsensä pussiin. Yksinkertaisesti Liettuan presidentti Smetonalle Molotov suorastaan leuhki natsien kanssa tekemällään sopimuksella ja ilmoitti, ettäpienten valtioiden aika on ohi.
Balttian lopullinen miehitys, hyökkäys Puolaan ja talvisodan jälkeen aloitetut toimet Suomen miehittämiseksi eivät liity mitenkään turvallisuusintresseihin, ne ovat vain puhdasta imperialismia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Tämän jälkeen Venäjällä onkin usein toisteltu tuota turvallisuusnäkökulmaa natsi-Saksan suhteen."
Olisi ollut koko Euroopan kannalta hyvä, jos myös Iso-Britannia ja Ranska olisivat sitä Natsi-Saksan suhteen ajatelleet jo vuodesta 1933, sen sijaan että menivät tekemään lehmänkauppoja natsien kanssa - kauan ennen Neuvostoliittoa. Englannin järkiintyminen tapahtui vasta 1939, aivan liian myöhään Euroopan pienten valtioiden kannalta. Ja Neuvostoliitto oli myös ajettu pakkotilanteeseen.
"Muualla ollaan jo etäännytty sota-ajasta ja aletaan tarkastella asioita enemmän tosiasiapohjalta."
Ainakin Suomessa höpistään yhä "erillissodasta", väitetäänpä jopa niinkin, että Suomi 1941 joutui provosoimattoman hyökkäyksen kohteeksi... Sellaista se on kun kansalliskiihko estää asioiden objektiivisen tarkastelun.
"Niinpä Euroopan neuvosto tuomitsi Neuvostoliiton natsi-Saksan ohella sodan aloittajamaana ylivoimaisella äänten enemmistöllä."
Miksi ei samantien tuomittu Iso-Britanniaa ja Ranskaa, jotka uhraamalla Tsekkoslovakian Münchenissä mahdollistivat Saksan hyökkäyksen Puolaan 1939? Ja ennen Müncheniä oli Hitlerin annettu jälleenvarustaa Saksa, miehittää Reininmaa, liittää Itävalta Saksaan. Länsivallat olisivat voineet pysäyttää Hitlerin kaikissa noissa yhteyksissä. Münchenin jälkeen se alkoi jo olla myöhäistä.
"Oman mausteensa keskusteluun ovatkin tuoneet kylmän sodan aikana vaiennetut baltit ja Puola, joissa ei enää tarvitse totella idän jättiläisen rautasaapasta."
No, nykyisin siellä kai totellaan lännen jättiläisen eli Yhdysvaltojen rautasaapasta. Ja nyky-Viron yritykset rehabilitoida virolaisia natsikollaboraattoreita ja fasisteja eivät ole sen ylevämpiä kuin neuvostoajan puheet Viron vapaaehtoisesta liittymisestä Neuvostoliittoon.
"Yksinkertaisesti Liettuan presidentti Smetonalle Molotov suorastaan leuhki natsien kanssa tekemällään sopimuksella ja ilmoitti, ettäpienten valtioiden aika on ohi."
Molotov osoitti hyvää realiteettien ja historian tajua. Pienten valtioiden aika todella on ollut ohi vuodesta 1939 saakka. Kuinka monta riippumatonta pikkuvaltiota nykyiseen Eurooppaan mahtuu? Sveitsi tulee lähinnä mieleen... Muut kuuluvat Natoon, EU:hun, Venäjän etupiiriin. Kylmän sodan aikana oli kaksi blokkia ja muutama puolueeton maa, nykyisin ei juuri niitäkään. Näiden etupiirien ja valtioiden tason ylittävien suvereenien muodostuminen alkoi hyvässä ja pahassa Hitlerin ja Stalinin ajasta. Suomessa uskottiin maailmansotien välisenä aikana lujasti pienten kansojen oikeuksiin. Kansainliitto ylläpiti tätä illuusiota, myöhempi Yhdistyneet Kansakunnat on realistisesti hyväksynyt suurvaltaperiaatteen. Vuonna 1939 Suomi joutui heräämään todellisuuteen.
Nykyisin Nato on tunkeutunut liian itään, epärealistisesti, ekspansiivisesti, sanan jokaisessa mielessä imperialistisesti Venäjän taka- tai pikemminkin etupihalle. Valko-Venäjä on viisaasti tajunnut geopoliittisen paikkansa. Ukrainassa sen sijaan on länsi saanut aikaan suurta vahinkoa vahvistamalla venäläisvastaisia asenteita. Lännen etuvartioksi muuttuneessa Baltiassa venäläisviha ilmenee suurten venäläisvähemmistöjen häikäilemättömänä sortamisena, suoranaisena apartheid-politiikkana.
Suomi, muista Paasikiven sanat, joita Baltiassa ei ole ymmärretty: maantiedettä emme voi muuttaa, maantieteelle emme voi mitään. Blokkien rajojen on perustuttava realismiin, suurvaltojen legitiimeihin turvallisuusintresseihin.